Bye, bye sugar.

30.12.2015
Moikka vaan ja vaikka tarkoitukseni olikin jo eilen näpytellä postia, se jäi vain haaveeksi. Lekurireissun tuloksena meillä on nyt yksi korvatulehduksinen lomalainen, yksi uhmaava nuhatyyppi ja onneksi yksi terve lapsukainen joskin kaikki alkaa tällä tv:n katselumäärällä hyppiä seinille. Tänään sentään paistoi aurinko sen hetken, että pääsimme kävelylle.

kolme suosikkia:
suklaa(kakku), jäätelö ja leikkokukat.
onneksi kaikista kolmesta ei tarvitse luopua.




Jokatapauksessa, 
aihe mistä halusin kirjoittaa, on toki sokerin syönnin lopetus. Taisitte saada jo kuvan, että joulun alla elämä oli varsin makeaa ja totesin taas sadannen kerran: minulle tuo sokeri ei vain sovi.

En ole kohtuukäyttäjä; kaikki tai ei mitään. Ekan kerran aloitin sokerilakon jo kauan ennen kuin se oli trendikästä ja kokeiluja mahtuu vyön alle useita.

Olen pienestä asti ollut todella makean perään. Äiti kertoo, että jo vauvana viuhdoin äkkiä paikalle jos kuulinkin suklaalevyn kääreiden rapsahtavan. Muistissa on myös tarkasti se kerta, kun söin 12 vappumunkkia putkeen noin viisi-kuusivuotiaana. Sokerittomia kausia lukuunottamatta ei varmaankaan mahdu montaakaan sellaista päivää elämääni ettenkö olisi sokeria syönyt jossain määrin.

Välillä tosissani mietin miten ihmeessä en ole tuplasti sen painoinen mitä olen?? Vastaus löytyy varmaan siitä, että sokeria lukuunottamatta syön ihan superterveellisesti, hah! Ihan kahjoa siis, että edes on tuollaista ongelmaa, mutta sokeriaddiktio onkin enemmän tunnepohjainen. Voisihan sitä suruunsa uhkapelata taikka yksinäisyyteen juoda pullon viiniä :))

Strategia siis onkin tälläkertaa jättää koko sokeri täysin ihan ensi vuoden joulupäivään saakka. Ja siitäkin varmasti jatkan, mutta toki varmaankin on hyvä tehdä kerta vuoteen kokeilu, miten kohtuukäyttö sujuu ;)

Oikeastaan sokeritonta onkin jo takana sunnuntaista asti ja jännä kyllä, detox-oireet loistavat poissaolollaan ja samoin mielihalut. Ehkä jokseenkin itsepäinen luonteeni tulee tässä vahvuudeksi - olen todella päättänyt, että paluuta ei nyt ole.

Ihailen ihmisiä, ketkä pystyvät kohtuudella syömään keksin tai kaksi ja siinä kaikki. Toisaalta varsinkin näinä pikkulapsiaikoina se joku "oma hyvä" on selkästi ollut sellainen ikioma juttu iltaisin, mitä ei kenenkään kanssa tarvitse jakaa, kun koko äitys on sellaista oman itsensä revittämistä kappaleiksi muuten. En liene ainut pienten äiti, kuka on varannut itselleen jotain herkkua tv:n katselua varten?

Tunnepuolen lisäksi sokeriaddiktiohan on aivan kemiallinen reaktio eli kunnon substanssiriippuvuus. Kaikista pahinta on joka hitsin paikkaan tungettu glukoosi-fruktoosisiirappi, mikä on vielä sokeriakin vahingollisempaa.

Olen myös useiden kertojen saatossa huomannut, että myöskään raakakakut taikka ns. terveeliset taatelipatukat sun muut ei tule kyseeseen, sillä jo ne saattavat laukaista makeanhimon. Eli cold turkey vain - kerrasta poikki.

Onko täällä muita sokerilakosta haaveilevia taikka kokeilleita? 

Uusi vuosi on mun mielestä aina aivan ihanaa aikaa ottaa itseä niskasta kiinni ja vaikka otinkin varaslähdön, pidän tätä silti sellaisena uudenvuoden lupauksena. Tai lupaushan on toki enemmänkin kokonaisvaltaisesti pitää itsestä parempaa huolta ja tämä on todella tärkeä osa sitä.

On ihan kamalaa kirjoittaa näinkin henkilökohtaista tekstiä, mutta toisaalta uskon tämän motivoivan minua itseä ihan mielettömästi! Kuinka mä voisinkaan nyt epäonnistua, jos täällä näin toitotan :D Välistä voin siis kertoa uutisia miten menee, jos haluatte.

Ja jos tästä suinkin on jollekulle vertalaistukea, niin silloin kirjoituksen tehtävä on totaalisesti täytetty <3 

Oikein kivaa uudenvuoden aattoa kaverit ja ehkä vielä kuullaan tämän vuoden puolella (jos lasten viihdytykseltä ehdin)! Sara xxx
10 kommenttia on "Bye, bye sugar."
  1. Ekaa kertaa pitää jättää kommentti, sillä tämä vertaistuki tuli kuin tilauksesta; olen itse myös aloittamassa samaa :) Minäkään en ole kohtuukäyttäjä, sen epäonnistumisesta on turhan monta kokemusta. Tsemppiä sinulle ja ihanaa alkavaa vuotta! Ja kiitos kivasta blogista ja ig-kuvista :)
    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kommentoit. Mä olin jo aika kauhuissani etten löydä yhtään vertalaistukea :D tsemppiä sulle ja kiitos kehuista! ❤️

      Poista
  2. Moi Sara, toi kuulostaa niiin tutulta. Olen todellakin kaikki tai ei mitään -tyyppi suklaan suhteen ja nyt joulun alla on todellakin tullut syötyä KAIKKI. Miljoona kertaa olen aloittanut lakkoja ja taas sortunut, addiktio on todella vahva.. :( En varmaan ihan koko-lakkoon pysty, mutta jos onnistuisin edes olemaan viikot ilman herkkuja niin olisin siihenkin jo tyytyväinen. Saisi kroppa vähän levätä ennen seuraavaa sokerimyrkytystä. Tsemppiä meille! :) T: Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha mä täällä naureskelin tuolle "sokerimyrkytykselle", mut sitähän se just on. Mut hei sulla on sentään vielä se pikkanen rinnalla, mulla oli ainakin kaikki imetysajat ihan nounou edes yrittää mitään sokerilakkoa. Nyt ei ole tekosyitä, muutakun "joulu on kerran vuodessa vaan" jne. Oikeasti ennen joulunaikaa mulla menikin jo aika kivasti pitkään, mutta kun olin tämän totaalilakkon aloituksesta päättänyt kävi klassisesti, että nauti nyt kaikista lemppareista, kun vielä voit... Ei hyvä, farkut kiristää :D

      Poista
  3. Hui ihan noin pitkään lakkoon en uskaltaisi sitoutua, mutta paljon on samanlaisia ajatuksia sokerin suhteen. Mut kaiken lisäks opetettiin kävelemään suklaalla! Morjens:D Ennen tämän toisen lapsosen synnytystä halusin vierottaa itseni sokerista ja olinkin pari kuukautta "kuivilla" ja voin tosi hyvin siltä osin. Sitten pieni vauva, valvominen, joulu..no arvata saattaa mihin se johti. Fazerin kääreet vaan keräytyivät sängyn viereen ja sillä säälittävällä jouluonkerranvuodessa- verukkeella tuhosin ties kuinka monta konvehtirasiaa..Nyt on taas hyvä vaihde päällä..noh parin päivän ajan mutta sokerikoukussa olevalle se on pitkä aika! Olen myös tosi mustavalkoinen makean suhteen, kaikki tai ei mitään. Mulle vuorottelu taitaa vain sopia lyhyemmissä pätkissä:) Tsemppiä sunkin vieroittumiseen! Mulla toimii suolaisen puputus aina kun tekee mieli makeaa. Tulokset ei ehkä näy puntarissa mutta leipä-ähky voittaa suklaaähkyn kuus nolla;) Ainiin ja hyvää Uutta Vuotta! xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah mulle kaikki vauva-ajat oli myös tosi pahoja, kaikki se valvominen ja hiilarihimot. Ja kiire! Päivän ateriat sai aivan kelvosti korvattua lennossa suklaalla. Todellisuudessa muo kyllä oikeasti pelottaakon, koska mulla oli kuitenkin 3x ruokavaliohoitoinen raskausdiabeetes eli kakkostyypin diabeetes on oikeasti tosi iso riski ja sitä en halua. Mun on-off tyylillä se on todellinen uhka eli ei aita, kuin lopettaa kokonaan.

      Mut ihanaa, että teiltä muilta saa vertalaistukea! Se oli tämän tekstin julkaisun tarkoitus :))

      Poista
  4. Olen sokerikoukussa, mut nyt pyrkiny vähentää ;) Sokerin vähentäminen näkyy suoraan ihossa, hiuksissa, päänsäryssä, you name it! Ja se on niin palkitsevaa! Tämä vuosi on mahdollisuus, tälläkin osa-alueella <3

    Ihanaa uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Mun iho varsinkin reagoi todella nopeasti sokeriin. Tuntuu ihan vanhenevan silmissä :D
      Uusi mahdollisuus nimenomaan :) Vaikka aloittaa alusta joka päivä :)

      Poista
  5. Mulla jo kohta kolme vuotta takana, elämän parhaimpia päätöksiä on ollut( parin muun jälkeen;) ). Tsemppiä alkuun ja se alku on vaikeinta. Haluaisin niin teidän maisemiin. Niin kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ja joko siitä on kolme vuotta! Tänne lentää Norwegian ja Finnair halvalla eli tervetuloa vaan ;)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!