Kaikista tärkeimmät (ja joulukorttikuvat).

17.12.2015
 Meidän kolmikko.
Kaikista, kaikista tärkeimmät.

Meinasin, etten aiheeseen puutu täällä blogin puolella, 
mutta meidän eilinen reissu täyttää mun ajatukset niin täysin
etten pysty muita asioita miettiäkkään.

Miehelle nimittäin tarjoutui eräs työhaastattelu uuteen paikkaan eiliselle ja sinne lähdettiin koko porukalla käymään, koska olen perheen kuski ja ei keksitty ketään lapsenvahdiksikaan.

Haastattelu meni kuulemma kivasti joskin lopputuloksen kuulemme vasta uuden vuoden jälkeen.
Paikka, missä ko. toimi olisi on tositosi superihana pikkukaupunki. Tai siis Town
Sinne voisin erittäin mielelläni muuttaa.

 Kuitenkin iltahämärissä mun oli todella vaikea saada unta ja mietin todennäköistä tulevaa muuttoa hirmuisesti. Miten me joudutaan jälleen uudestaan aloittamaan alusta ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja löytämään omat tiemme ja kulmamme ja miten hirmuisen rankkaa se on. Erityisesti nyt tällä kertaa lapsille. Pari vuotta sitten tänne muuttaessamme he olivat niin pieniä, että kotiutuivat supernopeasti.

Nyt kuitenkin molemmilla pojilla ja Elsilläkin on omia kavereita - omista ystävistäni puhumattakaan!
Miten raastavaa on kiskoa heidät jälleen kerran kaikesta tutusta irti, 
vaikka tiedämme että isona kokonaisuutena muutto on välttämätön.

En missään vaiheessa voinut kuvitella asuvani täällä pikkukylällä lopun ikääni.
En missään vaiheessa kuvitellut meidän olevan täällä paria vuotta kauempaa.
Mutta en ikinä ollut aikaisemmin koululaisen äiti enkä voinut mitenkään kuvitella,
miten vaikealta tämä kaikki voi taas tuntuakkaan.

Vaikka pikkukylä ahdistaa toisinaan ja kaikki tietävät toistensa asiat (paikallisethan ovat lähestulkoon kaikki toistensa sukulaisia...) on se toisaalta myös herttaista ja turvallista.

Ja vaikkakin olen Helsingin tyttöjä, kaipasin aina vähän pienempään paikkaan. 
Hämeenlinna oli minusta esim. teininä aivan täydellinen paikka asua :D

Jos tuosta suloisesta eilisen kohteesta tulee seuraava kotipaikkamme,
olisin aivan onneni kukkuloilla, mutta kaikista tärkeintä 
on saada lapset integroitua mahdollisimman nopeasti uusiin kouluihin. 
Kaikista tärkeintä on saada heille kotoisa fiilis.

Sainoinkin tänään ystävälleni, että omatkin sosiaaliset ympyräni ovat 
ihan toissijaiset kunhan meidän kolmikolla on hyvä olo. 
Ja kai minäkin ystäviä ja kavereita sitten saan pikkuhiljaa kuten täälläkin :)

Onneksi meille jää tänne rakkaita kontakteja ja Irlanti on pieni maa eli voimme ihan hyvin viikonloppuisin kyläilemään vanhoille huudeille.

Yritän olla murehtimatta ja keskittyä tähän hetkeen.
Seuraava vuosi tuo sitten mitä tuo tullessaan
(meidän suuntaan voi toki lähettää positiivisia viboja, että uusi paikka natsaisisi)
ja nyt meillä on edessä ihana joulunaika aika kiireettömänä ja rauhallisena.

Tällaisia aika ihania (vaikka itse sanonkin) joulukorttikuvia nappasin lapsista täksi vuodeksi.
Nämä aina niin kiva muisto itsellekkin :)

Tuo alin kuva sattui ihan spontaanisti varsinaisen kuvanoton jälkeen <3 <3 <3
Omat villivarsani :)

Mukavaa päivää teille muillekkin, Sara xxx

8 kommenttia on "Kaikista tärkeimmät (ja joulukorttikuvat)."
  1. Vastaukset
    1. Kiitos ja munkin mielestä nämä onnistui just niinkuin olin ajatellut. Harmi tietty etteivät kaikki katso samaan aikaan kameraan, mutta tällaistahan tämä usemman lapsen kuvailun onkin :))

      Poista
  2. Aivan älyttömän ihania kuvia! Ja mä niin voin kuvitella, miltä susta tuntuu! Me ostettiin viisi vuotta sitten edullinen talo sillä periaatteella, että remontoidaan, asutaan hetki ja myydään pois. Ja sen jälkeen katsottaisi, mihin asetuttaisi. Mutta ei ymmärtäneet 1-vuotiaan vanhemmat, millaista on elämä 6 ja 4 -vuotiaiden lasten kanssa, jotka ovat olleet jo kolme vuotta samassa päiväkodissa samojen lasten kanssa. Muuttohaaveet ovatkin kariutuneet ja päätös siitä, että jos ikinä muutamme, on muuttoalue max. 2 neliökilometriä, vahvistunut aikalailla. Tää on meiän koti! Ja nää naapurit! Ja lasten kaverit! Ja kaikki. Jotain sellaista, jota en viisi vuotta sitten kuvitellut olevankaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi sitä lasten myötä vain juurtuu vai mitä? Seuraava kohde on kyllä sitten se meidän loppuelämän kotipaikka. En enää itsekkään jaksa tätä muuttamishommaa kuin korkeintaan omistusasumukseen :)

      Poista
  3. Ihanat kuvat ja suloiset lapset <3
    Paljon peukkuja miehellesi että uusi työpaikka onnistuisi ja pääsisitte muuttamaan kivaan kaupunkiin :)
    Varmasti muutto ja uudet kuviot jälleen jännittää mutta kyllä ne lapset ihmeen hyvin sopeutuvat. Me ollaan useamman kerran muutettu ja aina on juuri eniten lasten vuoksi jännittäny miten sopeutuvat. Eniten vielä kouluikäisten että miten pääsevät uuteen kouluun ja kaveripiiriin mukaan. Jännittäviä aikoja teillä jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos :) Ja joo kyllä muo vähän jännittää sopeutuminen vaikka molemmat pojat on sosiaalisia ja tulevat kaikkien kanssa toimeen. Mut mitäs jos uusia tyyppejä ei otetakkaan kuvioihin mukaan, eihän näitä ikinä tiedä. Jännittäviä aikoja tosiaan ja toivottavasti mahdollisimman pian saadaan selkeys :)

      Poista
  4. Tosi kauniiit kuvat!
    Me olemme muuttaneet kahdesti, niin että toinen lapsi on ollut eskari-iässä eli aika sitoutunut jo kavereihinsa.
    Molemmilla kerroilla lapsi/lapset ovat sopeutuneet helposti uusiin kuvioihin, vaikka aluksi kavereiden jättäminen on tuntunutkin kurjalta. Uusia kavereita saa kuitenkin nuorella iällä nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin toivon, että ovat vielä kuitenkin tarpeeksi pieniä sopeutumaan ja saamaan uudet kaverit. James menee ensi syksynä myös kouluun eli sitä ennen on kyllä saatava joku tolkku tähän muuttohommeliin :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!