Ulkoilemisesta.

20.12.2015

Yksi mun uuden vuoden lupauksista tulee olemaan ehdottomasti ulkoilla vieläkin enemmän lasten kanssa.

Ja siis toki me nytkin ulkoillaan jollain tavalla päivittäin, 
mutta että todella käydään yhdessä esim. pyörä/kävelyretkellä tai metsässä patikoimassa.

Kuivalla kelillä me ollaan oltu täällä ne kummajaiset, ketkä joka päivä käyvät leikkipuistossa.
"You're always here" on kuultu monesta suusta ja tokihan se leikkipuisto on tähän asti ollut se helpoin ulkoleikkipaikka (ja kovasti juurtunut Suomalainen kotiäitikäytäntö), kun meidän talon ympärillä on vain parkkis (missä kyllä myöskin toisinaan leikitään).

Ja lapset on toisaalta olleet niin pieniä, että eivät kertakaikkisesti ole jaksaneet kovin pitkiä lenkkejä tarpoa. Esim. Elsin kanssa usein kuitataan hänen päivittäinen liikunnan tarve ihan vain kävelemällä kylällä ja Liam vie pojat yleensä kävellen kouluun.

Ilman aikuista jutteluseuraa, mun mielestä leikkipuistot on aika tylsiä paikkoja...

Meidän lapset on pienestä asti menneet niissä tosi itsenäisesti ja sit ilman seuraa minun tulee lähinnä räplättyä kännykkää tai kesällä istuin kutomassa.

On ainakin satakertaa mielekkäämpää lähteä luontoon, missä ulkoilu on minullekkin aktiivisempaa liikkumista :)

Kun me muutettiin Irlantiin, mun haavekuvissa meistä tulisi tosi outdoorsy, joskin se on paikallisten keskuudessa täällä aika harvinaista. 

Mikä on aivan hassua, kun ympärillä on mitä upeimpia kansallispuistoja, rantoja ja metsäkävelyreittejä. 
Ja nyt varsinkin täällä on ruvettu kunnostamaan vanhoja poissa käytöstä olevia junaratareittejä pyöräilyväylöiksi. 

Irlantilaiset lapset leikkivät ulkona usein omilla pihoilla tai asuinalueiden (estates) yleisillä tieosuuksilla (driveways suomeksi ?). Leikkipuistossa muita näkee lähinnä vain lämpimällä ja aurinkoisella säällä.



Meidän viimeaikaiset ulkoilut on mullistanut, kun löysin Fionnille käytettynä polkupyörän. Pojilla on tähän asti ollut potkupyörät, mutta F oppi syksyisellä Suomen lomalla tuosta vain polkemaan kunnollista polkupyörää ja lupasimmekin 6-vee synttärilahjaksi uuden pyörän.
Sattumalta se vain nyt löytyi tosiaan jo aikaisemmin second handina ja pidemmän sisäleikkikauden jälkeen pojat aivan kinuavat pyöräilemään.


Meidän talon ympärillä ei ole kovin turvallista pyöräillä ja jalkakäytävät kylälle on tosi kapoisia ja olin enemmän kuin innoissani, kun täällä koko elämänsä asunut ystäväni neuvoi meidät tällaiselle vartavasten pyöräilylle ja lenkkeilylle kunnostetulle tieosuudelle. Pojat jaksoivat aivan tajuhyvin pyöräillä ees taas yhteensä yli 4 kilometria! Joskin pöhkö äiti unohti tuoda vettä mukana.



Minun lapsuudenkodissa ei pulkkamäkiä ja loppu 90-luvun laskettelua lukuunottamatta ole harrastettu perheulkoilua - meitä on sitten senkin edestä ravittu kulttuurikokemuksilla :) - 
ja olen kyllä ehkäpä siitä syystä kieltämättä vähän turhan mukavuudenhaluinen. 
Mielummin tihkusateella tai kylmällä jään kotiin.

Silti jokakerta, kun lähdemme vartavasten säällä kuin säällä esim. viikonloppuna samoilemaan luontoon, en todellakaan ole katunut. Päinvastoin! Ja siis meillähän (lapsilla erityisesti) on vielä mitä mainioimmat ulkoilukamat kaikkia sääoloja varten. Hiukkasen soi hälyytyskellot, kun esikoinen huolestuneesti kysyi, mutta mitä jos sataa? Emm, no teillä on sadetakin päällä!!?! 
Säikähdin tosissani, että ei kai näistäkin ole tulemassa samamoisia sohvaperunoita.

Mutta joskin pojilla oli kivaa pyörillä ja mä nautin rataslenkistä, alkoi Elsi käymään jo vähän tuskastuneeksi kyydissä kunnes nukahti päiväunille. Hän on vielä kuiteskin niin pieni, ettei oikein osaa rivakasti liikkua millään pelillä. Pojatkin vasta 3-vuotiaina ymmärsivät tasapainopyörien jujun.

lone rider
sunshine and showers
ja aina näkyy jossakin sateenkaari.
missään muualla en ole nähnyt niitä yhtä paljon ja yhtenään.

lakastuneita hortensioita, niitä kasvaa täällä maassa puskina ihan jokapaikkassa ja on kyllä omalla tavallaan talvellakin kauniita vai mitä?

veljesten välisistä eroista:
keskimmäinen hihkuu "minä tykkään kovavauhdista!" ja isompi huolehtii "James nyt jo hidasta, jarrua jarrua!"


Luonnossa liikkuminen antaa niin paljon. Mä ehdottomasti haluan priorisoida jatkossakin sen elämänkoulun, minkä ulkoilu antaa. Tutkia yhdessä kasveja ja kiviä ja usein lapsille huokailenkin "eikö ole kaunista" ja yritän saada heidätkin huomaamaan meitä ympäröivän upean luonnon.

Ulkoillaanko teillä paljon? Ja missä?

Täytyy vielä vinkata tähän aivan mahtava instagramtili, 
mikä ainakin päivitäin minua inspiroi tekemään niin.

Lastenkanssaretkelle on vanhan blogikaverin Zirkin ja Hupulaisten 
eli 4-lapsen äidin upeita luontokuva täynnä oleva galleria. 
Että jos 4 alle 7-vuotiaan kanssa onnistuu, niin kyllä pienemmälläkin kokoonpanolla :)

Muista uudenvuoden lupauksista taikka toivehista kerron sitten vähän tuonnempana, sillä seuraavan viikon meinaan nauttia joulunajasta vielä täysin siemauksin.

Mukavaa viikon alkua, Sara xxx


4 kommenttia on "Ulkoilemisesta."
  1. Taas kerran ihania kuvia! Ja taidan tehdä itsekin saman lupauksen, enemmän ulkoilua säässä kuin säässä. Taidankin lähteä lasten kanssa uhmaamaan myrskyä ja ihmettelemään lumetonta joulua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä harvemmin ajatteleekaan, että lapset eivät ole puoliksikaan niin rajoittuneita ja mitä kurjempi keli, sitä jännittävämpää :D täytyy vain topata itsensä kestämään viimaa :)

      Poista
  2. Oooh, nämä kuvat ja maisemat ovat jälleen kerran aivan henkeäsalpaavan upeita! Sulla on taito vangita kuvaan upeita hetkiä ja maisemia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat on kyllä upeita, mutta kuvat oli kyllä vähän summanmutikassa ruiskaistut. Kiva silti, että niistä välittyi tunnelma :))

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!