Fine, fine, fine.

29.1.2016

 
 
 

Heippa vaan ja luojan kiitos on taas viikonloppu! Enää yksi päivä ja miehellä on vapaapäivä. Ainut sellainen tällä viikolla ja siltä kyllä tuntuukin. Lapsilla on ollut jotain pientä flunssaa ja mun kroppa on eipäsjuupastellut saanko minäkin sen saman. Eilen oli niin jyrän alle jäänyt olo, että oli pakko lykkästä dvd päälle ja ottaa minit päiväunet. Jo se 15 minuuttia teki ihmeitä. Vuoden mutsi siis täällä moi! 

Kyllä sen vain välillä tuntee niin luissa ja ytimissä, että tukiverkkoa ei ole. Tai siis fyysistä tukiverkkoa. Onneksi puhelinlangan päässä on vaikka oma äiti ja sentään henkistä tukea, sympatiaa ja empatiaa. Toisaalta kai tässä vähän on pakollakin karaistunut sellaiseksi pärjääjäksi. Kun ei muuta voi. Ja tietyllä tavalla ihan hyväkin itsenäistyä ja ihan hyvinhän tämä meneekin. Mut ollaan me kyllä loman tarpeessa. Sellaisen lepoloman. Ulkomaanmatkan, johonkin rannalle... Ja yritetään miettiä saataiskos me jostain pennit yhteen, että sellaisen voisi jo ehkä ensi syksynä toteuttaa. Se olisi unelma.

Heh, ja joo otsikolla viittaan näihin Irlantilaisiin. Täällähän siis kuulumisiin ei ikinä sovi vastata totuudella, vaan kaikki on "fine, fine, fine". Ihan sama jos oikeasti olisit masentunut, paska päivä, lapset kipeänä, auto rikki jne. jne. Niin silti: "How are things?"

"Fine, fine, fine, fine, fine, fine, fine"

Mä niin elävästi muistan, kun keskimmäisen synnyttyä makasin kauheissa rintatulehdustuskissa se 24/7 huutava paketti kainalossa ja anoppi kyseli mieheltä puhelimessa mun kuulumisia ja hän vaaan vastasi "ah, yes she's fine" ja mä jäin suu auki tuijottamaan ja että onko tämä sun mielestä fine?

Nämä tyypit ei vain halua kuulla mitään negatiivisia uutisia. Puhuttiin just hyvän ystävän kanssa, paikallisen siis, että ilmankos ihmisillä on täällä niin kova pyrkimys pitää kauhea kiiltokuvamainen pinta kaikille ja todellisuudessa kaikenmaailman velallisia, masentuneita, holisteja jne. on pilvin pimein. Juurikin kylän yksi lihakauppiaista päästi itsensä päiviltä ilmeisesti masennuksen ja suurten velkojen takia. Ja kukaan ei ollut osannut arvata asiaa. "He was always so cheery and happy".

Jälkeenpäin sitten kyllä jaksavat taivastella ja repostella.

Mut juu olen kantapään kautta oppinut, että tällätavalla perisuomalaisesti ei ainakaan kannataa valitella. Varsinkaan väsymystä - naisten tulee olla tehokkaita ja huusholli kiiltää ainakin klo 10:00 mennessä aamulla. Joo ei meillä vaan :D

Et sori jos mä välillä vähän valitan. Kyllähän se kuuluu elämään. Ei se tarkoita, että on läpeensä negatiivinen, mutta kyllä kaikki väsyy joskus. Kunhan sen sanoo ääneen, heti on jo parempi olo vai mitä :) Mulla ainakin. Ei tässä nyt ihan 100% tolpillaan olla, mutta iloinen olen silti.

Mut sen verran väsynyt, että sanon nyt moikka ja painun yöunille! Hauskaa viikonloppua ja pian nähdään. Sara xxx

(hei ja siis Liam otti kuvat, hurraa. Ehkä parhaiten onnistuneet ikinä, kun mun jalatkaan ei ole poikkaistu nilkkojen kohdalta tms.)

10 kommenttia on "Fine, fine, fine."
  1. Olet kyllä supermama, respect! ❤️ Tukiverkoston puuttuminen on jotain mitä ei itse pysty kuvittelemaan, vaikka toki kaikkeen tottuu. Ja hei, saa valittaa, se helpottaa kuitenkin aina vähän �� Nimimerkillä itsekin eilen noin vartiksi sohvalle piirrettyjen avulla torkahtanut. Hyvää viikonloppua ja tulevaa vapaapäivää!

    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no en nyt niin super, mut kyllä kaikkeen tosiaan tottuu. suomessahan mun vanhemmat oli 5 minuutin päässä ja nähtiin melkeinpä päivittäin, että aika iso harppaus oli. Onneksi vieläkin ollaan päivittäin yhteydessä, vaikka konkreettista lastenhoitoapua ei saadakkaan.

      Hauskaa viikonloppua myös sulle Eeva ❤️

      Poista
  2. Minusta valittaminen on ihan ok. Mun päivä ei ole koskaan mennyt pilalle jonkun toisen valituksesta (ellei se kohdistu omiin tekemisiini:D ) , päinvastoin sen voi kokea huikeana vertaistukena jos itselläkin on huono päivä. Ja joskus vaikka olisi kaikki onni, materia ja puitteet niin voi silti ketuttaa ja sekin on ok..etenkin kerran kuussa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh mulla on kanssa pari päivää kuussa, kun ketuttaa ihan hormoonisyistä ja onhan sitten muuten tämä pikkulapsiaika aika väsyttävää. Ja nimenomaan sellainen valituksen puuskaus on munkin mielestä ok ja inhimillistä. Toki monet on ihan elämäntapavalittajia ja kuppi puoli tyhjä jatkuvasti ja sitä ei kyllä välttämättä pitkään jaksa kuunnella. Parempi tuntea kaikki tunteet, kuin esittää, että kaikki on hyvin :)

      Poista
  3. Aina pitää vähän valittaa.. :D
    Olettepas te siellä tyylikkäinä <3
    Kivaa yhteistä vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan vähän vain. Mut ei sillai, että jää valitusvaihde päälle ;)

      Heh ja kiitos. Nää oli aika tällaiset fail safe-asut plus pipo on ihan täydellinen, kun yrittää kasvattaa otsista pois :))

      Poista
  4. Tosi kiva kun taas bloggailet! Tekstejäsi on mukava lukea ja hienoja kuvia katselee mielellään.
    Saa sitä valittaakin ja ennenkaikkea saat olla ylpeä itsestäsi kun ilman tukiverkkoa hoidat pienet lapset ja kodin. Jatka samaan malliin, teksteistäsi välittyy aitous, joka monesta blogista puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi miten kannustava ja kiva viesti. kiitos tuhannesti! Juuri olin miettinyt, että tykääköhän kukaan näistä mun kirjoituksista olleskaan? tuli siis oivaan aikaan <3

      Ja juu kyllä mä aika ylepä olenkin, miten hyvin hommat on pysyneet kasassa. Enemmän sellai jälkeenpäin tosin, että miten ihmeessä mä selvisin tuosta ekasta vuodesta täällä? Miten ihmeessä me kahlattiin läpi viime syksyn, mikä oli aika rankka?

      Iloista viikonloppua vielä kerran ja kiitoksia kommentista :)

      Poista
  5. Olen kanssasi 100% samaa mieltä näistä ainaisista fine, fine, fine vastauksista. Silloin kun lama oli pahimmillaan ja monessa perheessä tosi vaikeaa, niin kuitenkin kaikilla oli kaikki fine. Itsemurhia tapahtuu paljon ja niin kuin sanoit, rima jutella jonkun kanssa vaikeukista on aivan liian korkealla. Täällä pitää aina hymyillä ja olla iloinen. Vaikka elämä olisi ihan umpisolmussa.
    Minä olen välillä aika suorasanainen, ihan tahallani, sillä haluan vähän ravistella ihmisiä. Kaikilla olisi helpompaa, jos edes joskus saisi olla allapäin ja sanoa jotain negatiivistä elämästään. Ei se aina mene suunnitelmien mukaan.
    Senkin olen huomannut, että negatiivinen vastaus saa ihmiset ihan shokkiin. Eivät tiedä miten reagoisivat. Vaihtavat lennossa puheenaihetta, katoavat paikalta tai menevät kerrankin sanattomiksi.
    Silloin kun itsellä on vaikeaa, ei tätä fine, fine, fineä jaksa kuunnella ollenkaan. Pakko vaan on hymyillä ja toistaa fraaseja...
    Sitten taas kun on kaikki hyvin ja hyvä päivä, niin asiaan ei kiinnitä huomiota ollenkaan.

    Sinä olet pärjännyt hienosti lasten kanssa. Tiedän koemuksesta, että se ei ole aina helppoa. Ei voi soittaa äidille, että ottaisiko nämä pariksi tunniksi, että pääsen vähän puhaltamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä niiiiiin tiedät sitten just, mitä mä tarkoitan :D ja sama juttu, ihan hyvä vähän ravistella ihmisiä ;)

      Ja tiedätkö kiitos tosta alimmasta parista lauseesta. Ihan meinasi tulla kyynel silmään. Toisten ulkosuomalaisten vertalaistuki on kyllä kantava voima ❤️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!