Mitäs me (poika)tytöt.

6.1.2016
Täällä on nyt sitten tosiaan tänään (kyllä, loppiaisena) palattu arkeen ja aloitettu normaalit rutiinit. Eka kerta muuten ikinä, että piti meidän perhe herättää kokonaansa herätyskellolla ja eka kerta ikinä, kun lomalla heräämisaika vaihtui lomalla normaalista 6:15 jopa kahdeksaan. En laisinkaan valita, mutta voi olla vähän nihkeätä muutama päivä avata silmät totuttua aikaisemmin.

Pojat siis lähtivät kouluun ja me Töpsykän kanssa suunnattiin perhekerhoon ja asioille.

Tämä päivä vaati kaikista pehmoisimpia ja rennoimpia farkkuja ja hihittelin Elsille, kuka myös kovasti vaati "fankkuja". No ne olivat pesussa ja onneksi farkkuhame pienen neuvottelun jälkeen kelpasi. Itselläni oli oikea äiti-asu, joka päällä tuntui oikein mukavalta, mutta näitä kuvia katsoessa...

...juu ei ehkä sittenkään. 

Mietin jo hetken, että en julkaise tällaisia paukurapönötyskuvia tai vähintään photoshoppaan kyljet irti, mutta sitten aika oivaan aikaan luin pari juttua sekä lehdestä että netistä, mitkä saivat minut toden teolla miettimään.

Ensimmäiset jutut olivat kahdesta suositusta muoti-blogista, missä toisessa kerrottiin, miten blogataan työkseen ja toisessa miten haalitaan lisää instagram seuraajia. Ja molemmissa artikkeleissa jotenkin selitettiin selkeästi, että kuvia kuuluu retusoida, jos haluaa pärjätä. Instagram selfieihin ihan normaalia käyttää facetune-aplikaatiota jne. Ihan jäätävää! Siis eikö blogien ja bloggarien viehätys alunperin ollut juurikin se samaistumisen helppous? Ja toisekseen jatkuvasti puhutaan, miten kuvien retusoiminen aiheuttaa naisille paineita, mikä siis tosiaan täytyy olla totta, jos niin päätyy tekemään nekin, keiden tavallaan pitäisi olla taviksia. Ylipäätänsä en oikein tajua tuota käviöiden haalimista, mutta se nyt on ihan toinen juttu se.

Äh en tiedä. Ehkä itsekkin haluaisin olla sliipattu hoikkis ja heti loistava kuvassa kuin kuvassa.
Mutta en kyllä voisi kuvitella photaroimaan siivuakan itsestäni tai ryppyäkään (finnin ehkä ;)), koska enhän se olisi sitten minä. Eli kuvissa näkyy kyllä just tämä melkoisen huoleton poikatyttö Sara, kuka  sit loppuviimeessä taitaa aina olla vähän römppäinen :)

Ja mitä siihen lehtijuttuun, mitä luin: 
Se oli haastattelu jostakin minulle tuntemattomasta britti reality show-tähtösestä, kuka on viime vuonna laihduttanut monta vaatekokoa. Hän sanoi kärsineensä vääristyneestä kehokuvasta ja lihavanakin kuvitteli itseasiassa olevan laiha. Vasta ihan isoimmillaan hän näki itsestään paparazzien ottamia bikini-kuvia, mistä tajusi kuinka iso onkaan.

No mä voin tavallaan ehdottomasti samaistua tuohon kommenttiin. Se mikä peilistä näkyy ja miltä kuvassa näyttää on kyllä usein niin eri tähdeltä, vai olenko ainut kuka ei ole tykännyt, että minusta otetaan kuvia, kun aina näytän niissä niin kamalalta? Kuva valehtelee? (ei valehtele)

Tekisi mieli syyttää kameraa tai kuvaajaa, kun kivalta tuntunut asu onkin ihan kamalan näköinen.
Tai näyttää 15 kiloa isommalta kuin omassa päässä ja tämän myötä taidan itse ainakin päästä jutun juurelle. Olen nimittäin useaan otteeseen lyönyt läskiksi (pun intended) hyvin alkaneet elämäntapamuutokset, kun paino on pudonnut pikkusen ja vaatteet löystyneet päällä ja muutenkin olo mitä mahtavin. Hah, olisi vain silloinkin pitänyt pyytää joku ottamaan kuva takalistosta ja asioiden oikeista mittasuhteista :D 

Ja ei, en todella ihannoi laihuutta ja itsekkin toivon kuntokuurini pienentävän minua terveisiin mittoihin ja voimakkaaksi. Sokeriton voi edelleen sokerittomasti ja olen päivittäin lisännyt aktiivisuutta ja liikuntaa huimasti. Nuokin farkut vielä joulun aikaan oli lantiosta napakat ja nyt olisi pitänyt kaivaa vyö esille. Mutta taidan siltikin kaikesta huolimatta ottaa kuvia itsestäni tämän prosessin aikana, sillä en toden totta ole mikään täydellinen nainen.

Tavallinen nainen, sellainen minä olen. Ja yritän olla mahdollisimman hyväksi esimerkiksi tuolle pienelle tytölle, kuka on ihan pelottavan samanlainen luonteeltaan, kuin minä. 

Ja nämä kuvat olkoot sitten niitä before-kuvia ja samalla itselleni karu totuus, että hommia tosiaan on tehtävä, jos sutjakaksi mielin :) Kaikella lämmöllä ja rakkaudella itseäni kohtaan :)

Et sellaisia mietteitä tähän keskiviikko iltaan. Voitko samaistua laisinkaan?
Sara xxx



7 kommenttia on "Mitäs me (poika)tytöt."
  1. Toi loputon photoshoppaus sais mun mielestä jäädä jo, ja ehkä vähän nähtävissä, että siihen suuntaan mennään (?). Eli ihanaa, että julkaiset oikeita kuvia! Sitä paitsi mä ainakin näen kuvissa kaksi tyttöstä vähän hulluttelemassa hyvillä fiiliksillä =) Olen muuten ehdottomasti samaa mieltä, että tytön äitinä vastuu omasta hyvinvoinnista ja terveen minäkuvan edistäminen on todella tärkeää.

    t: Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii jo lehdissä ja mediassa menossa siihen suuntaan, mutta blogeissa vasta aluillaan :D mut juu, mitä pidempään mä katsoin näitä kuvia, sitä iloisempi olo itsellekkin tuli. Eihän tämä kroppa nyt ihan paha ole kolmen lapsen äidille ja pääasia on hulluttelu. Yritän pitää suuni supussa sekä tytön että poikien kuullen mistään ulkonäköön negatiivisesti liittyvästä asiasta. Ja yritän kovasti ääneen iloita jokaisesta kurvista heidän kuullen, koska onhan se pojillekkin tärkeätä nähdä pienestä asti oikean naisen vartalo, mitä rakastetaan. Soisin kaikille vähän paremman minäkuvan, mitä minulla :))

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja pohdintaa aiheesta johon voin todella hyvin samaistua! Täällä ihan samalla ajtuksella mennään. Ja minusta nuo kuvat kyllä on ihania, niistä huokuu ihana äiti-tytär tunnelma :)

    Ja edellisen postauksen maisemat ovat upeat <3 niihin kun joskus pääsisi vaeltelemaan..

    Terveisiä suomesta -25 asteen pakkasesta, hrrr, kylmä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk täällä on +5 astetta, mutta hyytävä tuuli ja ihan hitsin kylmää ja kosteaa. Mutta eipä ole noita Suomen pakkasia ikävä, vaikka valtavan kaunistavan sielä onkin ❤️

      Mun täytyy järjestää tänne maisemiin joku blogin seuramatka vai mitä ;))

      Poista
  3. Itse on aina itsensä suurin kriitikko. Minusta näytät hyvältä kuvissa, etkä yhtään liian isolta. Mukavaa loppuviikkoa sinne! Me palataan kanssa tänään arkeen,päivän myöhässä. Muistin koulun alkamispäivän väärin, ja vaikka sä moneen kertaan mainitsit, että keskiviikkona alkaa arki ei mulla hälytyskellot alkanut yhtään soida, että ehkä meilläkin pitäisi alkaa! :) Noh well, ei se onneksi tässä vaiheessa vielä niin vakavaa ole jos päivän koulua missaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin se onkin, varmaan itsestäni näytän kamalimmalle :D kiitos muru :))

      Ah ja joo täällä on ollut niiiin tahmeaa tämä arkeen paluu. Ihan ylivoimaista yrittää herätä 7:30! Huomenna suunnataan Galwayhin, kun miehellä olis siellä työhaastattelu. Jännää!

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!