Pojat.

23.1.2016
Tulipa mieleeni kirjoittaa muutama sananen mun pojista.

He kun täällä näkyvät vähän vähemmän, mutta omassa elämässäni ovat todella isossa roolissa.
Toki he ovat päiväsaikaan, kun näitä blogijuttuja usein mietin, koulussa ja eskarissa ja tietysti haluan heitä vähän suojellakkin, kun ovat jo isompia.

Fionn aloitti viisi vuotta sitten ensimmäisen blogini päätähtenä ja sittemmin toki James liittyi seuraan jo raskausaikana. Nykyään heitä on miltei mahdoton saada pysähtymään kuvaan. Tämäkin meni ihan käkätykseksi :D

Poikien äidiksi tuleminen oli minulle aika järisyttävä juttu, koska olen nuorin kolmesta siskosta ja enkä aikaisemmin tiennyt yhtään mitään poikien elämästä. Ja siis sillätavalla sukupuolisensitiivisiä olemme olleetkin, että ei ole mitään tyttöjen/poikien juttuja, mutta kyllähän nämä sukupuolet ainakin tässä huushollissa eroaa melko klassisella tavalla.

Siinä, missä Elsin kanssa tunnen olevani vahvoilla ja kaikki on tietyllä tavalla tuttua ja olemme kuin bestikset, poikien kanssa oleminen on seikkailu. Nämä kaksi on mun sydän. En voi edes sanoin kuvailla. Tuo pojan rakkaus äitiä kohtaan on jotain niin hellyyttävää.

Pojat on myös keskenänsä kuin paita ja peppu. Välillä toki kotona raikaa maailman suurin loukkaus "you're not my best friend anymore" :'), mutta riidat on aina hetkessä solmittu ja leikit sujuu hurjan hyvin (sisko niitä sitten sotkee parhaansa mukaan...) varsinkin nyt, kun Jameskin alkaa tuntua isommalta pojalta 4-v synttäreiden kynnyksellä.

Pojat tykkäävät autoista ja junista, kirjoista, spiderman kuvista (ikinä eivät ole katsoneet niin rajuja sarjoja vielä), pyöräilystä ja uinnista. Fionn on nyt syksyn mittaan ruvennut piirtämään kaikenmoisia ukkeleita ja kirjoittelee kovasti lauseita ja James haukkana seuraa vierestä veljen touhuja ja liimautuu kylkeen, kun on aika tehdä läksyjä. Toivottavasti sama oppimisen ilo säilyy aina!

Niin ja pojat toivovat olevansa rokkitähtiä. Fionn itseasiassa toivoi omaksi synttärilahjakseen hänelle rummut ja Jamesille kitaran - voi murunen. James toivoi keittiön :)

James onkin aika tavalla samanlainen kuin daddy ja Fionn enemmän kuin minä.
J viihtyy yksikseen omissa touhuissaan ja on rauhallinen vaikkain energinen ja vilkas. J:n nauru on maailman paras! Kuin kellojen helinää, niin hersyvää se on.

F taas on herkkiksempi ja kovasti pitää huolta asioista. Supersosiaalinen ja tuntee kaikki koulun lapset ja kaikki todella tuntevat hänet. Fionn on myös erittäin empaattinen ja ennakkoluuloton.

Sellaiset nämä minun velikullat ovat.
Olisiko teistä hauska nähdä enemmän myös poikien asukuvia?

Sara xx




2 kommenttia on "Pojat."
  1. Niin ihana aina kun äidit rakkaudella ja sellasella (tai siis tällasella!) lastaan kunnioittavalla tavalla kertoo jälkikasvustaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos, aikamoisia muruja ovat, vaikka onhan heilläkin tosi hetkensä, lapsia kun kerta ovat :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!