Dagen efter.

25.2.2016
päiväkahvit yksin...



Täällä ollaan taas! Oliko ikävä :) 

Mulla on ikävä. Äitiä. Nämä ekat päivät omien vierailuiden jälkeen tuntuvat kyllä tosi kurjilta. Onnea oli, että eilen kun vein matkalaiset junalle, pystyin jäämään aurinkoiseen Galwayhin vähän itsekseni kiertelemään. Ja kotona odotti lasten lisäksi vapaapäivää pitävä mies, kenen halaukseen oli hyvä käpertyä. Tänään mies on pois kyliltä koko päivän, mutta onneksi seuraksi tulee Irlanti-bestis lapsineen iltapäivällä. Että kyllä tämä tästä. Toisaalta 4kk:n päästä varmaan ollaan jo Suomessa eli todennäköisesti aika tulee sujahtamaan tosi nopskaan.

Kivaa päästä taas blogi pariin :) Kiitos vielä kivoista kommenteista edellisiin ja mulla onkin pää täynnä aiheita, mistä kirjoitella. 

Meillä on täällä siis eka aamu pitkästä aikaa rauhassa vain Elsin kanssa ja olen tässä siivoillut pikkusen, kun täällä on vielä 6-v. synttäreiden koristeitakin esillä. Mullehan sitten heti virailijoiden tultua iski aivan jäätävä nuhaflunssa ja viikonloppu täällä olikin niin sateista, että aikalailla meidän aika kului neljän seinän sisällä. Onneksi alkuviikkosta sää oli mitä mahtavin ja aurinkoisin, että päästiin kiertelemään näyttämässä paikkoja, kun siskon poika oli täällä kuitenkin ihka ensimmäistä kertaa kylässä. Ihana on tuollainen iso teini-ikäinen serkku, kuka on silti läheinen ja rakas meidän pikkutyypeille <3 

Niin ja siis äiti toi mulle tänne vaikka mitä ihanuuksia tuliaisina, mitä en tosissaan olisi osannut odottaa! Ruisleivät jo loppui, mutta noista muista jutuista kyllä on niin paljon iloa. Esim. pellavalakanat sain, minkälaiset annoin siskolle meidän muuton yhteydessä ja sit vähän jälkeen päivän kaduttanut. Äiti muisti :)) Ja Suomalaisia lehtiä on ihana lukea! 

Mut nyt täytty rientää taas siivoilemaan lisää, kun Elsikin ilmoittelee tuossa, että kaipaa minun huomiota. Kuullaan taas huomenissa :) Sara xxx
Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!