Kuinka pääsin irti sokerista?

6.2.2016
 Niin. Kuinka? Takana on nyt 6 viikkoa sokeritonta elämää ja täytyy sanoa, että en vielä ihan tiedä. "Repsahduksia" ei ole tullut ja motivaatio on korkea, mutta silti ei tämä aina helppoakaan ole ollut.

Sitähän sanotaan, että tupakoitsiat ovat ainakin ensimmäiset 15 savutonta vielä tupakoitsijoita ja kyllä mä yhä edelleen olen sokeriaddikti. Ja mun mielipide on, että jos oikeasti haluaa sokerin lopettaa, kannattaa ottaa tämä nollatoleranssi käyttöön. Siis, jos oikeasti kokee olevansa sokerikoukussa.

Tiedostan, että on sellaisia ihmisiä, ketkä voivat aivan hyvin silloin tällöin syödä makeaa. On sellaisia, ketkä eivät ehkä määrällisesti syö paljon, mutta pakko saada joka päivä. Ja sitten on meitä kunnon koukussa olevia :)

Kahden jälkimmäisen kohdalla kyllä tauko voisi tosiaan tehdä terää. Eihän se sokeri nyt oikeasti kenellekkään hyvää tee :D

Mutta, jos jotain vinkkejä pitäisi antaa, niin itselleni on sopinut tämä maltillisesti ruokavalion eheyttäminen. Nyt viimeiset viikot olen vaatinut itseltäni vain tuota sokerittomuutta. Seuraavaksi meinaan heivata vehnän, mikä ei tosissaan sovi minulle. Nyt olen kuitenkin välillä syönyt croissantin ja jopa sconesin, mutta ilman hilloa. Siinä oli ensimmäinen todellinen testi, kun pääkopassani kävin taistoa voinko ottaa hilloa? Hillo olisi merkinnyt minulle "repsahdusta" (niin juntti sana vai mitä??), mutta scones on ok. Nämä kun ovat kuitenkin enemmän päänsisäisiä juttuja, on hyvä miettiä, mikä itselle on sitä henkisen nälän tai ongelmasyömisen ruokkivia herkkuja ja mihin ei juuri ole tunnesidettä? 

Toisekseen huomaan tosiaan säännöisen ateriarytmin ja proteiinipitoisen ruoan olevan se a ja o. Mulle on ollut tärkeätä illalla syödä lasten nukkumaanmenon jälkeen vielä iltapalaksi turkkijugurttia ja marjoja ja se on ollut sellainen herkullinen oma rauhallinen hetki. Nautiskelun paikka.

En koe, että on välttämättä järkevää vaihtaa sokeriherkut raakakakkuihin taikka taatelipatukoihin, kun niissäkin sitä luontaista sokeria on aika lailla.

  Yksi hyvä ahaa-elämys oli, kun luin erästä aiheeseen sopivaa opusta (sori en muista nyt kirjan nimeä ja se on kotona, minä anoppilassa), missä kirjan kirjoittaja, psykoterapeutti/ruokaterapeutti ja itse entinen ongelmasyöjä, kertoi ajattelevansa niin, että ei kaikki herkut ole koko loppuelämää pannassa. Hän oli luvannut itselleen, että kun täyttää 80-vuotta, saa herkutella kaikella mahdollisella niin paljon kuin haluaa :) 
Ja jos tosiaan haluaa suoda itsellensä jälkiruokia, sopii itsensä kanssa, että vain ravintoloissa saa tilata jälkiruokaa. Ja siltikin ajattelee, ettei joka kerta tilaa, koska ei se ole viimeinen mahdollisuus elämässä syödä juuri sitä juustokakkua.

Että ehkä se onkin sitten minua helpottanut eniten, että päätin nyt katsoa tämän koko vuoden tätä asiaa totaalikiellossa. Kenties ja varmastikkin makuaistini on siihen mennessä muuttunut (ihan varmasti onkin, kun bataattikin maistuu nyt melkein liian imelältä), ehkäpä elämäni on muutenkin muuttunut ja tunnesyömiselle ei ole enää tarvetta, ehkä osaan syödä joulusuklaata kaksi päivää kohtuudella ja sen jälkeen herkutella normaalisti silloin tällöin.

Tai sitten huomaan olevani vieläkin sokerikoukussa ja jatkan totaalikieltoa :)

Jos nyt joku sielä tosissaan haaveilee sokerin vähentämisestä, niin tosiaan kyllä mä ihan totaalilakkoa suosittelisin, koska kun antaa pikkusormen/yksi herkkupäivä viikossa... Ei ainakaan itselläni todellakaan toimi :D

Heh ja sit hyvä on oikeasti ihan mielikuvaharjoittelu. Mä mietin, mitä ne transrasvat ja sokeri tekee mun verisuonille? Ja ne kaikki e-numerot? Ihan on ruvennut pelottamaan, mitä tuhoa sellaisilla saa pitkällä tähtäimellä aikaan (Vrt. tupakointi) varsinkin, kun raskausdiabeetteksien tuloksena mulla on jo selvä riski sairastua 2. tyypin diabeetekseen. Se verensokerien kyttäily oli jo tapeeksi veemäistä kertaa 3, puhumattakaan muista tuon vihelijäisen taudin aiheuttamista komplikaatioista.

Näiden kuuden viikon aikana mun paino ei ole juurikan tippunut eikä ihokaan vielä mitenkään erityisesti ole parantunut, mutta siihen kyllä laskisin syyksi sen etten ole sitä vehnää vielä kaihtanut. En missään vaiheessa meinaa laskea kaloreita, mutta vielä todellakin voin turhia karsia syömisistä.

Olen ihan älyttömän kiinnostunut ravitsemuksesta ehkäpä noinniinkuin holistisesta näkökulmasta ja onhan noita opuksia kertynyt, mistä olen kyllä hurjasti saanut irtikin ja tavallaan rakennettua sen minulle parhaiten sopivan ruokavalion. 

Vielä on muutamia kohtia, mitä ihan tosissani joudun treenailemaan eli se nimenomaan jumppien kanssa parhain mahdollinen ruokrytmi ja sisältö ja haluaisin kovasti oppia taas syömään kalaa, keittää kaikki pavut itse säilykkeiden sijaan, jaksaa tehdä mantelimaitoa itse, kyetä syömään kanamunaa aamiaisella... Ja niin edelleen. Mutta, kun ihan tavallisia ihmisiä tässä ollaan yritän olla myös lempeä näissä itseäni kohtaan. Ja toisaalta ylpeä tästä suorituksesta tuon sokerittomuuden suhteen :) 

Niin. Se itsensä rakastaminen ja omasta kehosta huolenpidon haluaminen on varmaankin sitten se tärkein asia ❤️ 

Että, jos en lapsilleni osta ja tarjoa sokeria, niin miksi en halua itselleni sitä samaa kaikista parasta? 

Siinä onkin sitten ehkä toinen, mitä kannattaa miettiä, että pitääkö sokeriremontti tehdä koko perheelle? Tämä on tosi arka aihe ja en tosiaan edes uskalla siitä kunnolla kirjoittaa eli en sen kummemmin syvenny nyt asiaan, vaikka toki monia aatoksia onkin tämän tiimoilta.

Toivottavasti kommenttiboksissa sokeriaiheesta postausta toivonut sai tästä vinkkejä ja mielelläni vastailen kysymyksiin ja ajatuksiin, mitä tämä herättää.

Nyt kuitenkin mukavaa ja rauhallista sunnuntaita ja odotankin jo kovasti, että hurautetaan kotiin Liamin luokse, vaikka meillä onkin ollut hauska kyläily tänne anoppilaan :) kuulemisiin, Sara xxx


6 kommenttia on "Kuinka pääsin irti sokerista?"
  1. Hyvä aihe, kiitos kun kirjoitit omia ajatuksiasi! Täällä tosiaan ollaan myös sokerikoukussa, tuntuu että joka päivä pitäisi saada jotain hyvää ainakin vähän... Viikonloppuisin annan itselleni luvan herkutella, mutta valitettavasti sitä syö aina liikaa. Kun ei osaa ottaa vain vähän niitä karkkeja, vaan eilenkin kirjaa lukiessa söin ison kasan :)

    Pitäisiköhön itsekin kokeilla tuota sokerittomuutta, nyt on aikankin TAAS semmoinen olo, että arki alkaa terveellisemmin :)
    Olisi muuten mukava kuulla teidän ruokailuista, entisestä blogista kokeilin joitain reseptejä ja muistan että tykkäsin!

    Terv. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen aina välillä antanut itselleni niitä lupia, mutta mikään muu ei tunnu toimivan, kuin tämä totaali ehdottomuus. Eli suosittelen :)

      Voisin pian kirjoitella meidän perheen ruokailuista, kiitos vain kommentista ja ehdotuksesta <3

      Poista
  2. Kuulun siihen totaalikoukkujoukkoon :D
    Tälläkin hetkellä oikein sormet napsuttaa, että saisi jostain sokeria. Lisää sokeria.
    Iltaisin syön, välipalaksi, jälkiruuaksi!
    Toistaiseksi yritän ratkaista ongelman treenaamalla, jossain välissä kun tulee se, ettei tee vaan mieli enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koukkujoukko tuntuu olevan aika iso eli vertalaistukea kyllä löytyy. Aikamoista kamaa tuo sokeri tai oikeastaan se modifioitu maissitärkellysiirappihan on pahion koukuttaja ja sitä nyt on about kaikessa :D Mut juu taakse jäänyt elämä on, kun lounaan pystyi ihan hyvin kuittaamaan suklaalla. Tosi tervettä... ;D

      Poista
  3. Hei! Kiitos tästä :) En nyt ehdi muuta kirjoittelemaan, mutta yritän palata jos mahdollista. t. se Marie joka tätä toivoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Marie ja kiitos hyvästä aiheesta. Toivottavasti saat tästä ajatuksen aihetta :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!