Mitä meillä syödään.

12.2.2016

Sain tuon viimeisimmän sokeripostin kommentteihin pyynnön kertoa vähän tarkemmin, mitä meidän perheessä syödään. Ilolla toteutan pyynnön joskin aihe on hiukan hankala kirjoittaa. Pyrin pitämään täältä blogista pois kaikista kärkkäimmät mielipiteeni ja tämä aihe on sellainen tietysti, mistä mulla on paljon sanottavaa. Olen suorastaan asiasta intohimoinen tai siis passionate, piti sanakirjasta tarkistaa, mitä sanoa olikaan suomeksi...apuaa!

Joka tapauksessa toivon, että tätä postia lukiessa otatte sellaisen asenteen, että tämä on mitä meidän perheessä tehdään, mutta ei missään tapauksessa se ainut ja oikea tapa taikka en kuvittele olevani parempi ruokkija, äiti tai mitään muutakaan. Inspistä tästä voi toki hakea :)

Jees. Eli alkuasetus oli se, että kun Liam on kokki ja minä kasvisyöjä, kuka kasvanut erittäinen kulinaristisessa perheessä. Aika match made in heaven, molemmat tajuttiin toisiamme ruokajutuissa alusta asti aika täydellisesti. Kun sitten tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, koin suuren kemikaaliahdistuksen alkuraskaudesta ja hotkin tietoa kaikesta, mitä ruoka sisältää, mitä se voi tehdä babylle jne. jne. Heivasimme siinä välissä muovit ja teflonit ja vaihdoimme ruoan niin pitkälle kuin mahdollista luomuruokaan. Raskausaikana luin myös ensi kerran baby led weaningista eli lapsentahtisesta ruokailusta. Se onkin ainut kasvatusopus, mitä meidän taloudessa on luettu, mutta myös se mistä molemmat saivat heti ahaaelämyksen, että tässä on järkeä.

Siihen, kun lykättiin vielä dieettihoitoinen raskausdiabeettes alkoi pikkuhiljaa matka meidän perheen ruokatavoille ja -aatteille.

Meille on siis ollut alusta asti tärkeää tarjota lapsille mahdollisimman tuoretta, terveellistä, puhdasta, ravintoainerikasta ja vähäsokerista/sokeritonta ruokaa. Rahaahan tuo syö, se on selvä. Mutta silti meille niin tärkeä asia, että emme ole valmiita juurikaan tinkimään ruoan laadusta. Me molemmat (onneksi olemme samaa mieltä ja) pidämme ravintoa ikääskuin terveysvakuutuksena, vaikka kauppaan uppoaakin pieni omaisuus. Toisaalta emme heitä mitään roskiin. Siis aivan aniharvoin meiltä jää jääkaapin perukoille, jotain homehtumaan taikka kaapista löytyy jotakin päiväysvanhaa.

Elikkäs kaikki kolme tosiaan aloittivat syömistaipaleensa sormiruoalla, mutta James ja Elsi söivät myös jonkunverran soseita. Ja joo kaikki ei ollut itsetehtyä, mikä toki olisi ideaali, vain saivat myöskin (luomu)purkkiruokaa. Vuoden tienoilla kaikki siirtyivät samaan ruokaan kuin muukin perhe ja toki olivat maistelleen jo puolivuotiasta asti sormiruokana kaikkia perheen tuttuja makuja :) Jännä kyllä, mietymykset itse kullakin on todella vahvasti sen mukaan, mitä minä söin minäkin raskaus- ja imetysaikana. Lapsivedessä ja äidinmaidossa on ollut siis jotkut selkeät tietyt maut :))

Tykkään hurjasti ruoanlaitosta, mutta tietysti meilläkin on osaltaan rutinoitunut, mitä syödään ja milloin ja samat ruoat pyörivät menussa tasaisesti, mutta tykkään kehitellä kaikenlaisia uusiakin juttuja. Tässä kuitenkin jotain esimerkkejä:


Aamupalalla meillä on miltei joka arkiaamu (veteen keitettyä) kaurapuuroa, missä kookosöljyä, mantelivoita ja pellavansiemenrouhetta. Toisinaan ja usein viikonloppuisin saatetaan syödä myös turkkijugurttia tuon ylemmän kuvan tapaan hedelmillä taikka marjoilla ja sunnuntaisin usein paistan aamupalaksi banaanilettuja.

Lounaan teen pojille kouluun ja se onkin suurin murheenkryynini. Jamesilla eskarissa on aikaa kyllä rauhassa istua ja syödä, mutta ala-astelaisilla on kaksi melko lyhyttä taukoa välipalaan ja lounaaseen eli ruoan pitää olla helposti ja nopeasti syötävää. On todella sääli, ettei lapsilla ole aikaa rauhassa istua lounastamassa! Siksipä pakkaan heille useasti mukaan pita-leipää, missä juustoa taikka kalkkunaa tai sitten teen quinoa-lihapullia. Salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, paprikaa milloin mitäkin siihen kaveriksi toisinaan pienen kipon jugurttia.



Me Elsin kanssa luonastetaan kotosalla ja syömme sitten joko edellisen päivän tähteitä, munakasta ja salaattia, keittoa tai milloin mitäkin. Elsi on just nyt siinä jännittävässä 2v4kk iässä, että ei oikein voi ikinä tietää mikä uppoaa. Yksi päivä suostui syömään lounaaksi vain paahdettuja pinjansiemeniä ja linssin ituja. Toki tiedän, että tämäkin vaihe sitten 3-vuoden korvilla alkaa helpottamaan eli yritän tässäkin edetä lapsentahtisesti ja pitää hermot kurissa.

Iltapäivällä välipalalla on yleensä marjoja, hedelmiä, porkkanoita ja pähkinöitä taikka noita banaanilettuja (4 munaa, 2 banaania, 3rkl kaurahiutaleita, kanelia ja kardemummaa). Pähkinöitä meillä kuluukin paljon ja onneksi perheessä ei ole allergioita. Kouluissa on eli valitettavasti sen takia en voi pakata mitään pähkinää sisältävää koulureppuihin.

Illallinen on yleensä sitten jotakin kasvissörsseliä. Erilaisia papukastikkeita, linssikeittoa ja ruokaisia salaatteja. Uunimunakasta, mitä pitää kutsua piirakaksi, sillä eräs perheenjäsen ei pidä kanamunista, mutta kumma kyllä ns. pohjaton piirakka uppoaa kyllä :)

Laitan myös lapsille toisinaan ruokaa naudanpihvijauhelihasta (mikä täällä on ruoholla kasvatettua ja luomunakin ihan superhalpaa Lidlissä) taikka karitsasta. En tosiaan tiedä miltä nuo ruoat maistuvat, mutta ovat toistaiseksi kelvanneet. Liamin vapaapäivinä yleensä enemmän liharuokia. Kalkkunasta meidän lapset tykkäävät myöskin, mutta broileria täältä meidän kyliltä ei saa luomuna eli sitä meillä on pöydässä vain ihan todella harvoin ja oikeastaan eivät nuo perheen lihansyöjät siitä edes välitä.

Kaikista suurin puute meidän ruokalussa mun mielestä on kalaruokien puute. Itse nostan tässä kädet ilmaan ja kerron, että olen aika surkea valmistamaan kalaa, vaikka olen kovasti yrittänyt nyt viimeisen vuoden opetella sitä taas syömään. Tuo edellä mainittu kanamunavihaaja ei myöskään tykkää kalasta, mutta lohi käy :D Siitäkin huolimatta minun agendassa on, että tämä perhe opettelee pikkuhiljaa syömään useammin kalaa. Yksi Liamin spesiaalialoista kokkina onkin kalaruoat, mutta hänen laittamistaan ruoista kun pääsemme nauttimaan niin harvoin. Onneksi sentään itse syö töissä usein kalaa.

Mut juu olen naureskellut, että sitten kun lapset aikuisina haikailevat äidin laittamaa kotiruokaa on se esimerkiksi tällaista tämän illan ja oikeastaan tosi monen perjantaillan muutenkin luottoruokaa, kuin avocado-quinoa-papusalaattia :D Tästä olenkin yhden version reseptin joskus jakanut ja voisin sen tuolta vanhan blogin puolelta kaivaa. 

Jos nyt jonkun punaisen langan tästä meidän ruokavaliosta haluaisi kaivaa niin ehkä se olisi melko lähellä ns. Välimeren-ruokavaliota. Sopivassa suhteessa raakoja kasviksia ja kypsennettyjä kasvisruokia, linssejä ja papuja, muutama kerta viikossa (lapsille) lihaa, quinoaa ja joskus, mutta aika harvoin pastaa, hedelmiä, marjoja, erilaisia pähkinöitä, erilaisia siemeniä (sesam, auringonkukka, kurpitsa, chia, pellava), jonkun verran juustoja, turkkijugurttia. Ainostaan se kala jää uupumaan, mutta toivottavasti tosiaan tähän tulee parannus. Joskin olen hiukan skeptinen viljeltyä kalaa kohtaan...

Niin ja vihreää ruokaa. Sitä yritän piilottaa vähän jokapaikkaan: pinnaattia, parsakaalia, lehtikaalia. Saatan kesken päivän kuulostella mielessäni päivän menuta ja miettiä, mikä ruokaryhmä on jäänyt vähän sinä päivänä vähemmälle ja olemmekko syöneet vihreitä ja koostaa seuraavan tai seuraavat ateriat sen mukaan, että asia korjaantuu. 

Olimme lasten kanssa viime kesänä kokeeksi pari kuukautta maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. Tyyppien atooppiset ihottumaläikät hävisivät viikossa ja perheen ei-jokapäivä-kakkosta tekevä lapsi rupesi tekemään sitä itseänsä päivittäin. Oma ihoni parani huomattavasti ja olo oli muutenkin ihan älyttömän kevyt ja ihana. Tuo oli siis todella ihanteellista, vaikka mitään intoleranssia meiltä ei olekkaan todettu. Toki piti pitää ihan älyttömän tarkkaa seurantaa kaikista ravintoaineista ja kesälomalla koulusta se olikin mahdollista. Molemmat on otettu sittemmin takaisin ruokavalioon, joskin itse yritän syödä mahdollisimman gluteenittomasti, koska vatsani voi huomattavasti paremmin niin.

Niin ja sit me tosiaan ollaan ne nipot, ketkä ei sitä sokeria yleensä lapsille tarjoile. Toisaalta eivätpä nuo sitä pyydäkkään. Ei se poissuoljettu ole ja esim. ensiviikon syntymäpäivillä on tarjolla jäätelökakkua ja banaanimuffinsseja ja, jos jossain vierailulla heille makeaa tarjotaan, tietenkin sitä saa ottaa. Kahvilassa, jos toisinaan käydään, mieluiten valitsevat itsekkin croissanttia taikka sconesia sellaisenaan ilman hilloja. Niitä naked-taatelipatukoita olen joinakin spesiaalihetkinä ostanut. Ja tottakai nuo tykkäävät suklaasta ja karkeista, mutta usein me jutellaankin asiasta, että ei niitä voi joka päivä syödä, mutta silloin tällöin syntymäpäivillä tai vaikka jouluna. Ja että löytyy myös noita pikkusen terveellisempiä herkkuja joita voi sitten syödä vaikka vähän enemmän tai useammin. Juuri tämän takia on mulle ihan erityisen motivoivaa olla itse sokeritta. Onhan se nyt herranjumala ihan julmetun tekopyhää minulta opettaa lapsille noin ja sitten heidän mentyään nukkumaan syödä suklaata :D Tämän sokerijutun kanssa lapsien kohdalla yritetään olla varovaisia, että se ei tulevaisuudessa sodi itseään vastaan. Ettei sitten kun heillä on oma päätäntävalta sokerinsyönti mene ihan överiksi, kun ei sitä ikinä saanut. Monethan on tiukkoja esikoisen kanssa, mutta me ollaan kyllä vedetty sama linja koko trion kanssa, mikä on täällä Irlannissa ihan helkutin haastavaa, kun lapset saavat täällä joka tuutista niiiiiin paljon sokeria. Se on oikeastaan ihan shokeeraavaa, miten paljon pikkulapset syövät kaikinmoista makeaa. Yksikin tyttö Jamesin eskarissa syö päivittäin lounaaksi hillovoileivän valkeaan leipään, mehua ja sokerilla makeutun pikkujugurtin. Siis kello 11 aamupäivällä, mitä mahtaakaan loppupäivä tuoda tullessaan...

No nyt eksyttiin taas vähän pääaiheesta, mutta sellaisia juttuja tässä perheessä tosiaan syödään. Itse keksin vaikka mitä parantamisia vielä tuosta, mutta toisaalta olen tosi ylpeä ja iloinen, että lapset tykkäävät niin terveellisistä jutuista ja, että vaikka emme todellakaan ole mitään täydellisiä vanhempia, tämä meille tärkeä periaate on pysynyt vankkumatta. Siis ihan ilman mitään oman sädekehän kiillottelua, mutta kyllä mä silti ylpeä olen. Tietysti meillä syödään välillä myös pizzaa, mutta kyllähän joku balanssi pitää ollakkin :)

Jeps, mutta koitan piakkoin saada jotain respetejäkin tänne aikaiseksi ja toivottavasti tämä vastaus oli mielenkiintoinen kysyjälle. Jos kirjoituksesta tuli joillekkuille muillekkin mietteitä, niin luen niitä mielelläni :) Nyt iloista viikonloppua! Sara xxx

12 kommenttia on "Mitä meillä syödään."
  1. Piti kommentoida jo tuohon sokerittomuusasiaan, mutta unohtui. Uusi yritys siis nyt. :) Meillä on käytössä aika samanlainen ruokavalio, minulla sairauteni takia maidoton, gluteeniton ja sokeriton kasvis- ja kalaravinto. Lapset syövät pari kertaa viikossa luomulihaa, mutta muuten aika pitkälti samaa kuin minäkin, tosin mitään nollalinjaa ei heidän kanssaan asiassa vedetä ja syövät esim. täysjyvätuotteita. Ja tämä ruokavalio sopii kyllä tosi hyvin meille kaikille. Lapset ovat olleet terveitä ja energisiä ilman mitään sokerihumalat ja meilläkin atoopikon iho on ollut parhaassa kunnossa ikinä. Tosin nyt kun olen palaillut töihin, tuntuu helppojen ja ravitsevien iltaruokien keksiminen kyllä välillä raskaalta (mutta sitäkin tärkeämmältä kun lapset syövät koulussa ja päiväkodissa mitä siellä on tarjolla). Kiitollisena otan siis ruokaohjeita ja -inspiraatiota vastaan. Ja kiitos muutenkin kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että täältä löytyy vertalaistukea. Vähän jännitti julkaista tekstiä, kun asia on kuitenkin hiukan valtavirrasta poikkeava ja henkilökohtainen. Kiitos siis kommentista. Tuota maidottomuutta ja gluteenittomuutta yritän myös toteuttaa, mutta täällä meidän kylillä on niin huonot valikoimat osittain, että se on tosi haastavaa. Yritän laittaa reseptejä pian!

      Poista
  2. Hei!
    Kiitos tästä postauksesta! Olen itse oman perheeni ruokavalioa laajentanut viime syksystä lähtien. Meillä on syöty aika tavallista kotiruokaa, mutta itselläni liharuuat on alkaneet tökkiä ja kanaruuat olen jättänyt kokonaan pois meidän lautasilta.
    On vain välillä niin haastavaa löytää resptejä ja ruokia, mitkä kelpaisivat meidän 7- ja 2-vuotiaille tytöille! Nuorempi syö paremmin papuja ja linssejä jne. mutta vanhempi ei millään... Itse taas rakastan noita! Tällä hetkellä meillä on siis hyvinkin kokeileva keittiö kotona :)
    Huomasin muutama kuukausi sitten, että maitotuotteet eivät sovi minulle (mahavaivoja, iho-ongelmia). Olen nyt vähentänyt maitotuotteiden syöntiä, ja iho voi paljon paremmin ja myös vatsavaivat ovat helpottaneet!

    Luen siis todella mielelläni ruokapostauksia ja reseptejä otetaan täälläkin ilolla vastaan :)

    Terv. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun keittiö on myös aika kokeileva toisinaan, mutta lapset pääsääntöisesti kyllä syövät kaikkea. Kaksi pienempää välillä nyrpistelee, mutta James varsinkin on vain nyt ihan super-ennakkoluuloisessa iässä muutenkin. Yleensä silti tykätä ruoista, jos vain ottaa sen lusikallisen.

      Itsekkin tarvitsisin vähän lisäponnetta jättää myöskin maitotuotteet kokonaan samoista syistä. Tykkään vain niin kovasti turkkijugurtista iltapalana :D

      Kiitos vielä kommentoinnista :)

      Poista
  3. Kiitos tästä, supermielenkiintoinen postaus <3

    VastaaPoista
  4. Ihailtavat ruokatottumukset teillä! Ajattelin aina että meillä syödään terveellisesti, mutta tämän luettuani on kyllä paljon petrattavaa! Meillä ehkä haasteellisinta on meidän vanhempien erilaiset ruokatottumukset ja esim. kvinoa on ihan nounou miehelle sen koostumuksen vuoksi. Neljävuotiaasta pojasta on kasvanut ihanan kaikkiruokainen ja vetelee äidin lounaspöperöt ja pähkinät mielellään..ja toisaalta sitten myös toisen puoliskon laittamat ruoat joiden seassa on omasta mielestäni niitä ei niin terveellisiäkin ruokia. Minusta on silti hienoa(ja helpottavaa), että mies tekee joka päivä iltaruoan joten joustan puolestani ravintosisällön suhteen siinä kohtaa..Kaikki teidän kotiruokareseptit otan kiitollisena vastaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olenkin naureskellut, että meillä ollaan sit nirsoja toiseen suuntaan, että ne meille epätyypillisemmät kotiruoat (esim. kanaruoat) ei uppoa ja vieraisilla tai ravintoloissa on vaikea löytää sopivia vaihtoehtoja heille. Et puolensa ja puolensa :) ja ehdottomasti on ihana saada puolisolta ruoanlaittoapua. Meillä kun tuo kokki on ruoan kanssa tekemisissä kaiket päivät, ei jaksaisi enää vapaina kokata ja silloin mä taas olen miettinyt perheen ruokahuollot 5-6 päivää yksin putkeen ja mäkään en jaksaisi kokata. Silloin me välillä syödään sitä pizzaa :D

      Poista
  5. Siis wow! Onpa ihailtavan terveellinen ruokatottumukset teillä! Teidän lapset syö huomattavasti paremmin ja erilaisempia asioita kuin esim minä kohta 30v. Nostan hattua, että olette yhteistuumin miehen kanssa koonneet noin hienon kokonaisuuden ja pysyneet siinä. Itse kun olen kasvanut perheessä jossa mentiin liha-perunat-mikä salaatti?-meiningillä vuodesta toiseen (ja mennään vieläkin) niin olen kyllä oppinut todella epäluuloisen suhtautumisen ruokaan ja joudun vieläkin ihan opettelemaan syömään erikoisuuksia kuin pavut, kala, suurin osa kasviksista, jne. Ravintolassa kun ollaan niin otan herkästi sen yhden saman ruokalajin, josta tiedän että varmasti tykkään. Teidän lapsista tulee varmasti ihanan avoimia ruokaa kohtaan, kun ovat sitä jo nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin on vielä petrattavaa ja mä olen myös itse lapsena ollut todella nirso. Itseasiassa varmaan aikanaan lopetin punaisen lihan syönnin vain koska en tykäänyt sitä. Sittemmin toki kasvisruokavaliolla on ihan eettistä ja aatteellistakin pohjaa :)

      Poista
  6. VAU!! Kuulostaa kertakaikkisen hyvältä ruokavaliolta! Itse tykkään kovasti kasvisruuista ja toivoisin saavani lastenikin ruokavalioon enemmän kasviksia. Meillä jännä juttu on, että lautaselle laitetut kasvikset uppoaa tosi huonosti, mutta kesällä kun kasvattelen erinlaisia vihanneksia, niin suoraan ulkoa napsitaan kyllä melkein kaikkea ja hyvältä maistuu.
    Olisin kovasti kiinnostunut qvinoa-lihapulla ohjeesta ja kaikki muutkin reseptit kiinnostaisivat kovasti!! Meillä pyörii samat ruuat ruokalistalla ja uusien ideointen saanti ruuanlaittoon olisi kyllä tarpeen!
    Sokeri juttu oli myös mielenkiintoinen ja mun lemppariaihe myöskin!:D Itse käytän melko vähän sokeria, en kauheesti tykkää herkuista (leivoksista, kakuista yms...), mutta ilman lakritsia en pysty elämään!!;D Perjantai on mun karkkipäivä.
    Lasten makeansyönti on sellanen mun henkinen kamppailunaihe. Toivoisin kovasti, että voisin sanoa, että lapseni syövät vähäsen sokerituotteita, mutta pakko myöntää, että näin ei ole. Yksi asia mitä olen pohtinut myös kovasti on karkkipäivä lapsilla. Meillä ei ole karkkipäivää, vaan usein jäkiruuaksi saa jonkin pienen makean jutun. Minua jotenkin kauhistuttaa karkkipäivä. Silloin on lupa syödä koko viikon edestä makeaa. Syödään jättisäkkejä karkkia,jäätelöä ja makeita juomia ja ollaan sokerihumalassa ja mikään määrä ei riitä. Tuntuu, että on jotenkin helpommin hallittavissa päivittäinen pieni makea, vaikka toki kokonaisuutena tekee viikossa paljon. En tiedä kumpi parempi...
    On oikein kiva lukea blogiasi ja toivon teille oikein aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen todennut, että paras salaattikin leikata vain ronskisti isoiksi palasiksi, mistä lapset saavat itse napsia. helposti katoavat pinaatinlehden, idut ja sit tietty porkkanat, paprikat ja sun muut sillä tavalla. Eihän ne esim. keitetyt kasvikset edes maistu kovin hyvältä aikuisistakaan :) Kevyesti höyrytettyjä parsakaalinnuppuja muussaan muun ruoan sekaan ja samoin noihin lihapulliin upotan vaikka mitä. Yritän sen reseptin saada aikaiseksi mahdollisimman pian :))

      Meillä toimii parhaiten karkkipäivättömyys ja, että makeaa saa aina silloin tällöin kylässä/synttäreillä/kahvilassa. En ole varmaan ikinä ostanut itse lapsille karkkia ja jäätelöäkin vain jokusen kerran. Eli tosiaan aikuisen kai se päätös on vain tehtävä. Tämä ei siis mitenkään soimatakseni vaan tsempatakseni. Meillä myös asiasta jutellaan sen oikeilla nimillä eli ei mitään hammaspeikkotarinoita vaan selitän ihan selkästi, miksi sokeria ei voi joka päivä syödä, mutta silloin tällöin on ok.

      Kiitos kivasta kommentista :))

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!