Viikon kohokohta.

26.3.2016

...On tietysti mun keskimmäisen murusen 4-vuotis synttärit! En kestä, että meidän James on jo näinkin iso poika. Muistin jo esikoisesta, että siinä kuukauttaa kahta ennen 4-v synttäreitä lapsessa tapahtuu sellainen todellinen harppaus pikkupallerosta isommaksi. Haikein mielin siis katselen tämän pojan kehtystä. 2/3 isoa ja enää 1/3 äitiliinin vauva.

Jänniä ajatuksia on taas käynyt mielessä koko viikon ajan ja toivoisin niin, että ehtisin useammankin kerran niitä kirjoittelemaan ylös. Mietin esimerkiksi sitä, miten erilainen identiteetti minulla oli äitinä vain poikien äitinä, kun Elsistä ei ollut tietoakaan. Ja sitä, minkälainen asema tuolla keskimmäisellä on meidän perheessä.

muistaako kukaan vanha lukija, kun tämän tyypin syntymään vasta valmistauduttiin ja sit hän syntyi vauhdilla niin ettei melkein sairaalaan ehditty. ja kiljui 24/7 koko elämänsä ensimmäiset 8 viikkoa, kunnes oppi hymyilemään?



Blogivieroitusoireiden lisäksi kärsin vieläkin kovia vieroitusoireita kännykkäkameran puuttumisesta. Niin monta hetkeä ja näkymää olisin halunnut näiden viikkojen aikana ikuistaa ja jakaa. Sen voin sentään sanoa, että vaikeuksia ei siis ole olla ilman itse kännykkää, mutta kuvaamista ikävöin. Mun järkkäri on niin iso ja painava, etten oikein järkevästi sitä voi vain nappasta lasten ja pennun kanssa matkaan. Onneksi tunnelin päässä on valoa ja kännykkäcase pitäisi tulla tiensä päätökseen puolentoista viikon päästä!

 Vasta silloin, koska en varmaan muistanutkaan kertoa, että miehellä on ollut viimeksi vapaata viikko sitten tiistaina :D Ja seuraavan kerran vapaata on siis ehkä reilun viikon päästä joki arkipäivä. Heh, et kiirettä on kaikilla piisannut ja ei vain ehditä Galwayhin käymään ennen sitä. Toki tässä on nyt siis mukavasti ensiviikko aikaa treenata pennun yksinolemista. Jospa sitten siirtyisin taas omaan sänkyyn sohvaltakin nukkumaan.

Pojilla on vielä ensi viikko lomaa kouluista ja suoraansanoen mulle on kyllä loma tän hetkisestä tilanteesta niiiin kaukana. Ei paljoa ole säiden ja Pullan puolesta ulkoilemaan ja äidin viihdytystoimisto alkaa olla jo aika loppunkulunut. Ja ruokahuolto sitten päivittäin ilman breikkiä tuntuu melkein tehdastoiminnalta. Mutta en siis kirjoita näitä minkään säälipisteiden haussa, vaan ihan itselleni muistiin. Tämä kaikki helpottuu vielä jokin päivä niin paljon ja voin hymysuin muistella oi niitä aikoja.

Ja ihme kyllä, olen oikeasti ollut ihan hirmuisen hyvällä mielellä. Mä luulen suurimman syyn olevan se, että olen ehtinyt kuiteskin jumppaamaan kolme kertaa tällä viikolla (lapsille dvd ja koira päiväunilla) ja kerran kävin pitkällä kävelylläkin. Ja tämän lisäksi lasten herätessä 6:15 olen myös itse käynyt jo kympiltä yöunille - siinä varmaan vielä suurempi syy hyvälle ololle.

Voi ja tänään käytiin yhdellä aivan ihanalla rannalla kävelemässä, kun sadekuuroistakin sattui sopivasti siihen hetkeen tauko. Koira oli taas niin elementissään ja suuri ilo. Juuri näiden rantakävelyiden takia kaipasinkin meidän porukkaan vielä nelijalkaista kaveria. Dream come true. Ja mikä parasta, Pulla on parin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen vetänyt päikkäreitä pedissään ja olen saanut vaikka mitä aikaiseksi.

Et sellaisia kuulumisia tältä viikolta täältä. Kivaa pääsiäistä pääsiäistä viettäville ja muutenkin mukavaa pitkää viikonloppua! Sara xxx

7 kommenttia on "Viikon kohokohta."
  1. Mä oon semmoinen vanha lukija ja muistan edellisestä blogista sen hurjan syntymän :) Meidän kuopus oli juuri silloin tammikuussa syntynyt eli vauvavuotta mentiin melko samaa matkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että vieläkin käyt täällä ❤️ Eikö olekkin 4 vuotta hujahtanut ihan hetkessä ?!

      Poista
  2. Onnea 4-vuotiaalle! Ja oih, vähän on kyllä ikävä niitä sun vanhan blogin kotikuvia. Yritän siis sanoa, että laita vaan enemmän kotikuvia nykyisestäkin kodista, jos vaan tuntuu siltä ;) Kaipaamme saramaista sisustusinpistä! Ja palatakseni tähän 4-vuotiaaseen, minne aika oikein menee? Meidän isimies hassutteli taannoin omassa Facebookissaan ja kirjoitti esikoisestaan jotain tyyliin "..ja sitten 7-vuotiaani sanoi..." ja minä siinä sitten järkyttyneessä tilassa hihkaisen, että korjaa nyt se ikä oikein! Ka h d e k s a n... Aika vaan menee liian nopeasti. Samaisen kahdeksanvuotiaan pikkuveli viisvee tässä myös eräänä pyhäpäivänä mietti, että onneksi hän täyttää nyt seuraavaksi viisi ja siskonsa seitsemän. Huoh ;) Aika menee siis aivan liian nopeasti myös lasten näkövinkkelistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaka sinä ja kiitos hyvästä vinkistä! Mulla alkoi jo rymsteeraus ja uudelleen sisustus hyvin, mutta sitten tuli koiranpentu :D Toivottavasti saan jatkettua hommia ja Ikeasta makuuhuoneeseen lipaston ja jotain tolkkua tähän asumiseen. Tämä meidän asumus on aika pieni ja sellaiset pöhköt pienet jutut kuten huonokuntoinen parketti ja jäätävän rumat seinälämmittimet vähän himmailevat kotikuvausta. Jahka nämä pääsiäislomat on tästä nähty niin ehkäpä mä pääsen bloginkin kanssa taas paremnpaan rytmiin :))

      Poista
  3. Onnea 4 vuotiaalle synttärisankarille :) Neljä vuotiaat on aika mainioita kyllä. :)
    Aika tosiaan menee niin nopeasti, meilläkin meidän perheen "vauva" täytti juuri 3 vuotta, vastahan hänkin syntyi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik, muo jo vähän kauhistuttaa, että meidänkin pienin täyttää seuraavaksi 3. Alkaa taaperoajat käydä vähiin...

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!