Salt water for the wounds.

6.4.2016




Vielä viimekerralla kirjoittaessa jaksoin olla positiivinen, mutta sitten tämä välissä ollut viikko tuntui kuin mustalta aukolta. Usko alkoi todella alkaa olla lopussa loputtomista yh-päivistä, tylsistyneistä lomalaisista ja oikeastaan ihan yksinäisyydestä. No siitäkin selvittiin ja vihdoin viikonloppua kohti alkoi elämä voittamaan. Ihana sister-in-law (mikä onkaan suomeksi) tuli kylään lauantaina ja toi todellisen piristysruiskeen. Ja sitten koitti vihdoinkin miehen vapaapäivät. Tosiaan ensimmäiset kolmeen viikkoon, huh.

Että jos ei paljon täällä kuulunut, niin elämä pyöri aika lailla vain selvityessä :D Mutta siitä olen ihan hirmuisen ylpeä ja iloinen, että jumppailin kaikki jumppani kaikkin viikkojen läpi ja kieltämättä oli mukava joutua ostamaan kokoa pienemmät farkut :) Ja eilen sain vihdoin sitten sen kännykänkin!

Jos joku ihmettelee, miten hitsissä sen saaminen on voinut kestää näin kauan, täällä pitää kaikkiin sopimuksiin olla proof of address eli esim. tiliote paperiversiona, missä on alle 3kk päiväys, taikka jokin utility bill/ kotitalouslasku. Sillä siis osoitetaan asuvansa omassa osoitteessaan, kun mitään muutoilmoituksia täällä ei maistraattiin harrasteta samalla tavalla kuin Suomessa. Ei ole olemassa sotuja, minkä myötä virkailijoille näpsähtää kaikki tiedot sinusta. Meillä on näillä surullisen kuuluisilla reissuilla ollut mukana joko sitä ainoaa laskua (vesimaksu), mikä on ainut lasku, mitä ei tunnisteta proof of addressiksi. Kerran operaattorin tietokonesysteemi kaatui kesken prosessin ja eilenkin sitten meinasin tulla probleemi, kun miehen pankki oli tavannut meidän osoitteen väärin osoitteeseen ja se ei ollut yhteneväinen operaattorilla olevaan osoitteeseen kirjoitusasultaan. Luulin jo ettei koko hommasta taaskaan tule mitään, mutta fiksu myyjäkundi sitten muutti meidän osoitteen heillekin väärinkirjoitukseksi ja vihdoinkin saatiin minullekkin puhelin. On kyllä kiva olla tavoitettavissa ja jopa odotin, että saan taas anoppiin yhteyden :))

Tuo ylimmän kuvan mietelause on saanut minut jo hymyilemään pidempään. Päätee ainakin minulle täydellisesti. Eilen pääsi Liamkin meidän ja koiran kanssa rantaan. Pulla on niiiin rantakoira! Ihan mahtava ystävä muuteskin. Terapiakoira <3

Mitäs teille muille kuuluu? Mä yritän nyt palauttaa tämän blogin vähän parempaan rytmiin tämän epäloman jälkeen ;) Ehkäpä tuolla uudella luurilla koklailen niiden reseptivideoidenkin kuvaamista :)) Sara xxx

8 kommenttia on "Salt water for the wounds."
  1. Hei Sara, kurja kuulla, että siellä on ollut alakuloa ilmassa. Voin kyllä kuvitella, että jos itsekin olisin pitkän loman ollut täällä vain lasten kanssa, niin olisi varmaan jossain vaiheessa ahdistanut..
    Tultiin lauantai-iltana kotiin ja jo heti eilen sairasteltiin ekan kerran, kun Wilmalle nousi kuume. Huoh. Mutta tänään näyttää olevan jo terveempi.
    Olisi kiva nähdä ja mulla on ne sun purukumitkin hankittuna! Pitäisikö kysellä facessa seuraavaa treffi ajankohtaa? :)Tsemppiä sinne ja kuullaan! T:Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kysellään vasn, olisi huippua treffata taas. Vaikka sielä Busybeessä tass, kun se on niin helppo :) ja kiitos purkista :))

      Kyl tää taas tästä. Tuollaisen 10 päivää jaksaa ja sit tulee stoppi. Onneksi koulut on taas alkaneet ja tuttu rutiini palannut. Sopii meille kaikille :)) toivottavasti teilläkin on pian sairastelut sairasteltu, on teitä koeteltu ❤️

      Poista
  2. Noi kuvat on aivan ihanat. Oikein voin haistaa meren ja tuulen kuvien välityksellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihana paikka vaikka onkin ihan tien vieressä. Koko rantahiekka on sellaista murskautunutta minikorallia ja simpukkaa. Ja ihana paikka kaikkina vuodenaikoina :))

      Poista
  3. Tuntuu, että täällä näitä lomia on lapsilla jatkuvasti. Hermothan siinä menee, jos sataa ja sataa ja taas sataa ja lapset kitisee, kun on tylsää. Sun miehellä on kyllä tosi pitkiä työrupeamia, joten ei ihme, jos väliilä ottaa nuppiin.
    Minäkin olin paljon yksin poikein kanssa, kun mies oli muualla töissä. Oli se kyllä välillä tosi yksinäistä ja väsyttävää. No, aika aikaa kutakin ja nyt pojat on isoja ja saan mennä ja tulla... Kaikilla on välillä näitä mustia päiviä, jolloin tuntuu, että elämä on vain sitä yhtä ja samaa. Sanon taas kerran, että hienosti olet pärjännyt lasten kanssa. Toivottavasti tämä viikko on ollut parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäinen oli niin aikaisin tänä vuonna, että seuraava lomahan on jo kuukauden päästä. Ihan naurettavaa! Mut juu nyt pitäisi toivottavasti alkaa miehelläkin helpottamaan, kun pitäisi vihdoin saada lisää henkilökuntaa. On ne parit vapaapäivät vain koko perheen kannalta tarpeellisia. Kiitos tsempeistä ❤️

      Poista
  4. Vaikka lasten kanssa aika ei käy ehkä tylsäksi, niin niitä lisäkorvia ainakin itse tarvitsen elämään. En omille jutuilleni vaan lapsen höpötyksille. Silloin on ihana vain vajota omiin ajatuksiin ilman että kukaan kysyy, kommentoi, kertoo tai kaipaa korviani. Toivottavasti siellä on aikaa löytynyt rentoilullekin..ei enää ehdi toisten blogien pariin niin usein niin vähän viiveellä kommentoin:)

    VastaaPoista
  5. Mahtavia kuvia!
    Kiiretön lapsuus on luksusta. Voimia arkeen, teet arvokasta työtä. ♡

    VastaaPoista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!