Pieni rantahippi ja Petit Bateau.

31.5.2016


Voi miten meitä täällä hemmotellaan upeilla säillä! Koko Irlanti on ihan huumassa lämpöaallosta ja täytyy sanoa, että on kyllä harvinaisen etuoikeutettu olo pystyä nauttia kesäsäistä ulkoilmassa, sillä minähän voin "työni" ;) ulkoistaa vaikkapa rantahiekalle, missä me eilen Elsin kanssa hoidettiin aamu-ulkoilut. 

Materialisti-visualistiminä oli ihasteli vihdoinkin alejemmalaatikosta miltei sopivana kaivettua Petit Bateaun uikkaria. Taidetaan pienen kanssa molemmat tykätä tästä binkkiraitaisesta uima-asusta yhtä paljon. Luojan kiitos löysin tämän viime kesänä Babyshopin alesta vain murto-osalla ovh:ta, koska reilu 4-kymppia lapsen uikkarista on kyllä aika hurja hinta vai mitä?

Petit Bateau on kyllä aikamoinen luksusmerkki, mutta täytyy sanoa, että ne harvat vaatteet ja erityisesti vauvan bodyt ovat olleet ihan mieletöntä laatua. Tämä uikkarikin on sellaista vähän kreppimäistä matskua, että tuntuu kestävän mitä vaan. Ja se kulutuksen kestohan nyt nähdää - on nimittäin aikamoinen rantaheila tuo minun pieni.

Hei ja eipä monessa paikassa saa koko valtavaa biitsiä ihan itselleen leikkikentäksi :)

Voi Connemara, pistät nyt kyllä parastasi meille <3

Ja koska mulla oli huono omatunto, että vain Elsi oli päässyt biitsille, mentiin koko remppa lasten ja koiran kanssa meidän kylän omalle rannalle keräilemään kiviä. Löysin parvekkeelle koristeeksi yhden tosi ihanan ison kiven, minkä raahasin kotiin ja nyt jo suunnitelen uutta kivenhakureissua, että saadaan lisää somisteita.

Petit Bateaulla ei nyt näkynyt olevan missään myynnissä uimapukuja, mutta nämä söpöset samankankaiset bikinit löysin. Taaperolla biksut näyttävät minusta jotenkin hassulta kylläkin. 
Täytyypä katsastaan muuten Helsingissä Little Copenhagenin Petit Bateau-tarjonta ja sama vinkki muillekin. Olen tehnyt heidän secondhand-puoleeltaan ihan mahtavia löytöjä :)

Jep, eiköhän meidät tänäänkin taas löydä rannalta iltapäivällä. Tämä on niiiin ihanaa ja Irlannin kesä on niin arvaamaton, että nyt todellakin vain nautiskellaan ;)

Huippua päivää teillekkin, Sara xxx



Pienen pieni parveke.

Pienen pieni parveke. Se on kaikki mitä meillä ulkotiloja onkaan tässä pienessä asunnossa. Mutta onhan tuo aika symppis :) Aina näin hyvien ilmojen yllättäessä, huomaan miettiväni, että' pitäisiköhän tuohon parvekkeeseen silti sijoittaa muutama euro ja tehdä siitä vähän siistimpi ja viihtyisämpi? Viime kesä oli niin märkä ja kylmä, että kukkaruukkujen kasvit aivan mädäntyivät. Kauniit tulipunaiset pelargoniat noissa sinkkisissä laatikoissa muuttuivat ruskeiksi ja suoraansanoen en varmaan edes avannut parvekkeen tuplaovia koko syksyn ja talven aikana. Kuukausi takaperin leikkelin kaikki kuolleet ja kuihtuneet lehdet ja oksat noista pelargonioista ja päätin katsoa josko ne lähtisivät uuteen eloon. Ja nehän lähtivät! 
Yksi punainen kukkanen jo pongattu :)

Savisiin ruukkuihin kylvin jostain sälälaatikosta löytyneet ruiskaunokin siemenet ja nekin näyttäisivät itävän niin kivasti, että kohta saadaan vähän näkösuojaa parkkipaikalta. Parvekkeelta ja olohuoneestahan on muuten ihana näkymä tuonne vuorille päin. 

Ihan hirveästi himottaisi ostaa tuohon sellainen puinen laattalattia, mitä just olisi lähi-Lidlissä tarjouksessa. Vähän meinaa vaan piheys iskeä, että mihin me sitä sitten tarvitaan, jos muutetaan joskus tästä :D 

Ihana oliivipuu saa olla suoraan toisen parioven edessä, että nään se myös sadepäivinä nojatuolissa istuessa. Sillekkin kaipaisin suojaruukkua, mutta unohdan aina katsoa tuon muoviruukun mitan ja olen jo kertaalleen ostanut väärän kokoisen.

Huoh, ehkä onni ettei meillä ole puutarhaa, koska sinne tuntuisi uppoavan ihan hirmuinen summa rahaa :D Mutta on tuo pienikin ulkotila aivan ihana. Koira tykkää siinä seurata ohi ajavia autoja ja muutenkin päivystää naapureita. Ja just nyt Elsi leikkii leikkiruoilla parvekkeella kauppajuttuja.

Minkälaisia pihoja ja parvekkeita teillä muilla on? Ja kuluuko vihreisiin paljon rahaa näin kesäaikana :D

Sara xxx

Etsittyjä kesäjuttuja.

28.5.2016
Ihanaa viikonloppua hei kaikki! Me oltiin tänään treffaamassa Suomi-kavereita Galwayssa ja tänne on pikkuhiljaa hiipimässä pienoinen lämpöaalto ja vihdoin tuntuu järkevältä taas julkaista tällaisia kesäisiä kuvia. Näille jutuille tulee nyt olemaan vihdoin paljon käyttöä.

Jokunen terävä on ehkäpä huomannutkin, että en varsinaisesti liihottele minkään trendien perässä ja makuni on melkoisen vankkumaton ja simppelikin. Lapsille saatan ostaa tismalleen samaa vaatetta useammassa koossa peräkkäin ja olla kyllästymättä. Itselleni saatoin ennen ostaa hyväksi havaitun vaatteen samassa mallissa kaikissa eri väreissä. Samalla tavalla voin metsästää mieleeni päähänpinttynyttä asustetta taikka vaatetta vuosia. Ja tässä tapauksessa olen nyt kuluneena keväänä löytänyt kaksi juuri sellaista juttua, mitä olen halunnutkin löytää:

Vaikka kaikkina muina vuodenaikoina tykkäänkin skarpeista nahkaveskoista, kesäisin parhaimmalta näyttää asun kuin asun kanssa punottu korikassi. Olen myös aivan rasittavan tarkka, minkälainen sen mittasuhteiden tarvitsee olla miellyttääkseen silmääni ja kävipä aika hyvä tuuri, kun eBaysta aivan törkyhalvalla huutamani käyttämätön (joku oli tuonut tyttöystävälleen lahjaksi, kuka ei siitä välittänyt) kesäkassi. Ja se on vielä handmade in Portugal ja tähän sata sydänsilmää. Niille ketkä eivät muista taikka tiedä, tapasimme ja asuimme miehen kanssa nimenomaan Portugalissa ja minä olin jo teinistä asti ravannut sielä kavereiden luona. Toinen kotimaa siis. On mulla tässä varmasti jonkinmoinen punottu kassi ollut useampana vuonna, mutta kaikki on ollut vähän vääränlaisia mun visioihin (plus viime kesäinen Zara homesta ostettu meni jo rikki :/ ). Nyt vain uskon ja toivon, että tämä kestää hyvin useammankin kesän, sillä tuntuu olevan aika vahvaa tekoa.

Jeps ja nuo läpsykät. Mulla oli kesällä 2002 Indiskasta ostetut nahkaiset flipflopit mukana tyttöjen reissulla Kreikassa ja ne oli aivan täydellisen ihanat. Ja vikana lomailtana joku känniääliö astui mun varpaille ja samalla nostaessani jalkaa tuo varpaiden väliin menevä osio repytyi irti. Olen siitä asti, eli 14 vuotta siis (kristus miten vanhaksi sitä tunteekaan itsensä kirjoittaessa tätä), etsinyt nahkaisia flipfloppeja nimenomaan konjakin värisinä. Ei jeesussandaaleja, t-bareja taikka mitän bligbling-versioita, mitä kyllä on tullut vastaan, vaan ihan supersimppeleitä varvasandaaleja ruskeina. Ja nyt ne löysin sattumalta täältä. Joskin jotain oli pakko kompromisoida, sillä nuo ovat tekonahkaa. 

Toisaalta hinta oli Primarkista 4 euroa eli en nyt itseasiassa kovasti voi valittaa. Ovat aivan täydelliset asuun kuin asuun. Joskin nyt kyllä huomasin Gapin nettikaupassa olevan aitonahkaisetkin samantyyliset. Pitää ehkä ne ihan livenä tsekata, kun saatetaan mennä Dubliniin minilomalle perheellä parin viikon sisällä (!!! tittidittidiii !!!). Meinasin nimittäin nuo samaiset versiot käydä nappaamassa talteen tuleviakin kesiä varten jahka nykyisistä kunto loppuu, mutta ne oli jo loppuunmyyty.

Jännä sinänsä, että olen muina vuosina ollut niin epätyytyväinen habitukseeni, että en ole kamalasti välittänyt kesäsäistä. oikeastaan vältellytkin mitään paljastavia toppeja ja varsinkin shortseja. Tässä elämänmuutoksen myötä alkaa avatua aivan uusi elämä, joskin kukkarolle voi tulla vaikeuksia pysy mukana, oh dear... Ei mutta en mä nyt näiden lisäksi mitään muuta oikeastaan tarvitse. Birkenstockeja olin jo viime kesänä ostamassa, mutta vetisen ja kylmän kesän jälkeen investoinkin Niken lenksuihin ja siirsin terveyssandaaliostokset tähän kevääseen. Ja nyt tuntuu vain etten raaski.

Jaahas tässä postauksessa nyt ei tunnu olevan mitään maailman luokan tärkeää asiaa, silkkaa hömppää siis, heh :D Mun pää ei nyt just oikein taivu tämän kummempiin, koska meidän tyypeillä on kaikilla joku hitsin vaihe meneillään. Esikoisella 6-v uhma, mistä en aikaisemmin ollut kuullutkaan, mutta true dat - on aika kamala vaihe. Keskimmäisellä on 4-v synttäreiden tienoille asettuva marisemiskausi "minä en taaahdoooo mennä sisään/syödä/pukea/mennä nukkumaan/tms.". Ja pienimmällä toki ihan vaan uhma. Pinna on venynyt tänäänkin sellaisiin svääreihin, että iltaisin on vain niin paljon kivempi pohtia kesäkasseja ja sen sellaisia :D

Oikein hauskaa viikonloppua teille ja kiitos vielä viimeisimpiin ahkeriin kommentointeihin <3 Pus, Sara xxx

p.s. ja kassi löyty ihan vain hakusanoilla "straw bag", jos joku muukin on vailla. ja turkkipyyhkeet on myös ebaysta jo vuosia sitten ostetut, mutta niiden oikeaa nimeä en nyt kuolemaksenikaan muista

Yhden äidin valinta.

26.5.2016

Reilu vuosi sitten ystäväni Mandy rupesi pitämään torstaisin oman vapaapäivän. Hän kävi töissä maanantaista - keskiviikkoon ja tytär hoidossa nuo kolme päivää alunperin. Torstaista-sunnuntaihin hän oli käytännöllisesti katsoen yh, koska mies teki samanlaisia pitkiä päiviä, kuin minunkin mies. Heilläkään ei ollut täällä tukiverkkoa täällä Connemarassa. Mutta sitten he muuttivat tytön yhden hoitopäivän torstaille ja isä oli lapsen kanssa maanantaina kotona. Mikä tarkoitti sitä, että Mandylla oli torstaisin kokonainen päivä omaa aikaa. Hän kävi lounaalla ystävättären kanssa, taikka pitkällä pyörälenkillä ja mä mietin aluksi perisuomalaisesti, että miten ihmessä vie lapsen hoitoon ja on itse vapaalla??

Mutta sitten tajusin miten nerokas ratkaisu tuo olikaan. Olin vain alunperin kateellinen, sillä tuolla omalla ajalla ja hengähdystauolla Mandy jaksoi olla ihan mahatava äiti. Sellainen läsnäoleva ja toimelias (hänen miehensä ei juuri sormea nosta kotitöiden osalta). 

Kuten varmaat olette huomanneet kirjoituksistani, olen aika lailla joutunut viimekuukaudet selviämään arjesta ypöyksin. Miehellä on ollut tyyliin yksi vapaapäivä kolmen viikon välein ja silloinkin on ollut pakko hoitaa juoksevia asioita. Pääsiäisen jälkeen oli burnoutin partaalla.

Olin ihan kamala äiti. Huusin ja räyhäsin. Joskus syystä, mutta aika usein pahaa oloani syyttä juuri niille, ketkä eivät sitä ansainneet. Olin niin kypsä selviämiseen ja tottelemattomiin kakaroihin ja aloin haaveilemaan pakomatkasta jonnekkin vain ihan yksin. Kuulostaako tutulta? Aika moni äiti varmasti jossain vaheessa kokee samanlaisia tunteita.

Sitten tuli mieleeni jo pois muuttanut Mandy ja hänen viisas valintansa ja niinpä päätimme aloittaa meidän Elsin kerran viikossa päiväkodissa. Perjantaisin, klo 9-15 ja ihan ensi hetkistä asti tyttö on ollut päiväkodistaan ihan hurmiossa. Onhan siellä prinsessa-mekkoja ja pinkki baabeja ja tuttuja kylän lapsia. Vähän niinkuin hänen oma koulu, mihin aina poikia viedessä haikailee.


Ja jokainen perjantai minulla on ihan ikiomaa aikaa 9:30-12:30.

Aluksi koin ihan kamalaa syyllisyyttä asiasta, kuinka minä kotiäiti laitan lapseni hoitoon ilman syytä. Oma äitini, mies ja ystävät kannustivat, että nyt ei mitään huonoja omatuntoja vaan NAUTI olet sen ansainnut. Ja pikkuhiljaa päätin, että samapa tuo mitä muut ajattelevat ja todellakin alan nauttimaan.

Tuo kolmen tunnin aikana yleensä teen treenin tai kävelylenkin, leikin koiran kanssa, syön lounasta rauhassa, laittaudun perjantaikorkoihin rauhassa ;) Sitten haen meidän keskimmäisen leikkikoulusta ja meillä on 1,5 tuntia kahdenkeskistä laatuaikaa. Esikoisen hakeminen on kahdelta ja yleensä siinä tunnin aikana tehdään ruokaostokset ja sitten pojat jo kyseleekin haetaanko jo Elsi?

Elsi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt sovinnolla, koska niin paljon tykkää päiväkodistaan ja leikkikavereista sieltä. Kukkarollehan tämä ottaa, kun hoito on maksullista, mutta budjetoin sen pois turhista aikakauslehdistä ja take away kahveista. 

Sielä voipi olla joku kauhistelee tätä valintaa, mutta silloin pitää miettiä mikä sinun oma jaksamisesi tila on? Kuten minä olin kateellinen Mandylle ja sitten tajusin, että uupumus on äityiden suurin vihollinen. Oli se sitten työstä ja perheajasta johtuvaa, lastenkasvatuksen hankaluudesta, ruuhkavuosista, tukiverkottomuudesta. Happy mom, happy kids. Koska tiedän, että mulla on tuo oma pieni hengähdyshetki, milloin en todellakaan tee kotitöitä enkä ole vain äiti (koiran omistajatar kylläkin), jaksan kaikki nämä pitkän päivät, kun mies on töissä ihan koko päivän yömyöhään asti kuten esim. tänään. 

Jos alkaa olla burnoutin partaalla, pitää ehdottomasti hankkia jostain apua; perheneuvolasta, tukiverkolta tai vaikka maksullisesta hoitoavusta. Aikaisemmin en toki tätä valintaa varmasti olisi tehnyt, en ennen kuin tiesin, että Elsi osaa ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa. Kuusi tuntia kerran viikossa on kuitenkin hirmu vähän lopulta ja on oikeasti ihana ikävöidä omia lapsia <3 Ja tämä torstai-aamupäivä on taas yleensä meillä sellainen oikein ihana äiti-tytäraika ilman mitään menoja. 

Tästä uhkaa nyt tulla sellainen hyvinvoinnista huolehtimis-blogi :) 
Mutta ehkäpä tästä teille muillekkin urautuneille äideille muistutus, että te olette tärkeitä ja pitäkää huolta itsestänne ja tarpeistanne pikkulapsiajan keskellä. Se antaa huomattavasti enemmän, kuin ottaa <3 Sara xxx

Hyvistä asioista.

25.5.2016

Mä olen elänyt viime ajat sellaisessa onnellisuuskuplassa. Tai kuplassa ja kuplassa - toivottavasti tämä ei poksahda lähiaikoina :) Olen vain ollut niin kamalan kiitollinen kaikista asioista elämässäni ja siitä tulee hyvä olo. Niiden tavallisten hyvien asioiden ajattelusta. Herkästi sitä sortuu ajattelemaan, että odotappas vain; kohta onni kääntyy, mutta toki negatiivisimmistakin jutuista voi löytyä edes jotain hyvää.

Kuplani kohokohta on ehdottomasti se, että mies oli vapaalla a) kaksi päivää samalla viikolla ja b) ne olivat peräkkäiset päivät. Viimeksi tällaista herkkua on meillä ollut muistaakseni Marraskuussa. Yleensä yksittäisinä vapaina (kerran viikossa toki vain tai harvemmin), siippa on niin kovin väsynyt ettei oikein jaksa mitään ja sen hänelle sallin ehdottomasti. Eli siis, kun joku muu pissattaa koiran aamutuimaan kahtena peräkkäisenä aamuna, siivoaa keittiötä ja lataa astianpesukoneen en voi muuta olla kuin superhyper kiitollinen. Kiitollinen siis tälle tilanteelle, että vihdoinkin näin. 

Heh ja maanantai-iltana menessäni kaverin luokse lähteäksemme heiltä käsin kävelylle pamautin auton pyörän terävään kiveen ja se meni puhki. Aluksi näytti siltä, että meiltä puuttui yksi varaosa koko renkaan irrottamiseen, mutta saimme sen sitten saman auton omistavalta naapurilta yllättäen lainaan ja tiistai-aamuna ajelimme tuonne Kylemore abbeyn maisemiin autokorjaamolle ostamaan uuden renkaan. Toki kävelylenkille tuli hintaa, mutta paaaaljon vähemmän, kun osasin jo pelätä. Liam kultainen lohdutteli, että tuo rengas olisi pitänyt kuitenkin pian uusia, kun oli niin kulunut <3 


Liekö sitten tämä kesä kamalan myrskyisän ja sateisen pitkän talven jälkeen, mikä tuntuu niin erityisen suloiselta? Tällä hetkellä juuri täällä on vain niin hyvä olla. Emme suunnittele seuraavaa muuttoa, emme edes juttele asiasta. Elämme vihdoinkin hetkessä ja saamme rauhassa juurtua vähäsen tänne. Näissä kävelylenkkimaisemissa olen niin kovin kiitollinen, että me sattuman kaupalla asetuimme juuri tänne maailmankolkkaan. Olemme jopa hiukan suunnitelleet, että saattaisimme ostaa täältä oman kodin. Se on niin ihana ajatus, etten edes malta sitä pitää todellisena mahdollisuutena. Yksi aika bueno ehdokas olisi tuossa sinisävyisen laivan kohdilla vastakkaisella rannalla.




Toisaalta sitten taas en haluaisi muuttaa meidän kodista yhtään mihinkään. Ikkunoista näkyvät vuoret ja maisema on jotain sellaista, mistä tulee jossain vaiheessa olla todella vaikeata luopua. Ja naapurit!
Olen niin kiitollinen miten hyviä kavereita lapset on tästä saaneet. Miten tuo naapuri 9-vuotias poika leikki innoissaan meidän tyyppien kanssa. "Elsi, you can be on my team" En kestä miten liikkistä! Hän on ainut lapsi ja selkeästi nauttii olosta mukana meidän katrasta ja että saa jakaa lelujaan ja leikkejään. Välillä hän ja meidän Fionn löytyvät puun varjosta istuskelemasta ja sielä he juttelevat vain, ihan kuin vanhat ukkelit. 

Ja kiitollinen olen muutenkin täällä asuvista kavereista ja tuttavista. Viime aikoina olen tutustunut sellaisiin muutamiin äiteihin paremmin, keiden kanssa en uskonut meillä olevan mitään yhteistä. Ja myönnän; itsellänikin taisi olla ennakkoluuloja. Välillä on hyvä oikeasti katsoa pintaa syvemmälle ja antaa ihmisille mahdollisuus. Samalla se opettaa itsellekkin aikamoisen oppitunnin nöyryyttä. 

Et enpäs tosiaan tiedä mikä minusta nyt on tehnyt näin aurinkoisen, mutta luulen edelleen, että tällä itsestä huolenpidolla ja liikunnalla on erityisen positiivinen vaikutus tässä :)

Hei ja kiitos teille muutamalle uudelle lukijalle! Se kannustaa aina jatkamaan tätä kirjoittelua, koska välillä voi olla aika kynnys, jos kommentteja/palautetta ei saa. Mulla on (hyvä?paha?) tapa antaa itsestäni tässä homassa aika paljon ja toki sitten on aika herkkä olo sen suhteen, mitä sielä ruudun takana ajatellaan.

Anyhow, nyt meinasin kännykän pläräyksen sijaan tarttua kunnon kirjaan yrittää mennä jälleen kerran ajoissa nukkumaan. Heh, katsotaan kuinka käy vanhalle lukutoukalle :D Sara xxx

Perjantaikorot.

20.5.2016
Heippa vaan ja loistavaa viikonlopun alkua tyypit! Perjantai on sellainen päivä, milloin meillä on miltei aina just sama rutiini. Ja oikeastaan sen rutiinin tärkein juttu on, että on kaupassakäynti päivä. Kipaisen täydentämässä toki jotain juttuja viikon mittaan, mutta isot ostokset tulee tehtyä aina perjantaina. Isot ostokset = autoilua = loistava syy pistää korkkarit jalkaan :)

Mä oikeastaan tykkään hurjasti korkokengistä, mutta tällain kotiäitinä niille ei niin paljon arjessa tule käyttöä ja aikuisten iltaulkoilutkin on niin harvassa, että yritän kyllä tilanteen tullen aina pistää korot jalkaan kun vain voin. Siispä perjantaisin kopsutellaan kaupan käytävillä tälläviisiin.

Koska täällä landella vieläkin maalaisemmat aina käyvät nimenomaan perjantaisin kaupoilla, on Supermarketissa monet muutkin daamit parhaimmissaan. Ylipäätänsä täällä nyt erityisen laittautunut äitiliini ei mitenkään erityisesti kiinnitä huomiota. Irlantilaiset naiset tykkäävät pukeutua naisellisesti ja hiukset ovat aina suoristetut, värjätyt ja vimosen päälle ihan mummoillakin. Itseasiassa minä wash and go-hiuksineni olen varmaan sieltä luonnollisimmasta päästä :)

Päällä oli muutenkin aika lemppari asu, joskin asukuvien ottoon oli huonossa valossa n. 4 minuuttia, milloinka kameran akkukin sopivasti tyhjeni eli paras otos oli tämä epäselvä silmätpuoliksikiinni kuva. Ei nyt kovin kesäistä, mutta täälläpä onkin tänään +11 astetta ja sataa kaatamalla. Olin aamukävelylenkin jälkeen kuin uitettu koira. Ja koira vasta uitettu olikin!

Kengistä sen verran, että ne ovat New Lookin nettikaupasta tilatut ja heidän valikoimistaan löytyy tosi hyvin leveälestisiä wide fit-kenkuleita, jos sieltä löytyy joku muukin sämpyläjalkainen. Koot vastaavat tosi hyvin juuri sitä oikeaa. Mulla on 39 jalka ja nämä on 39. Materiaaliltaan ihan aitoa nupukkia ja tekonahkakenkuleiden rinnalta tuolta New lookista löytyy paljonkin aitonahkaisia kenkiä ja olen ollut laatuunkin hurjan tyytyväinen. Minulla on siis tuolta useampiakin pareja ollut :)

Farkut ja takki on Bershkasta, mikä näköjään myös nykyään toimittaa Suomeenkin. Farkut on nämä ja tällaiset köyhän naisen LiuJo push up-farkut. Tosi hyvät napakat ja mulla on näistä koko 40, mikä on normistikkin kokoni. Suositus siis myöskin. Kuvaan olisin tosin voinut kiskaista niitä vähän ylemmäs, mutta oh well, nämä nyt on näitä.

Takki taasen löytyy täältä ja on mun ihan suosikki. Etsin ikuisuuden just tuon mallista nahkatakkia, mutta sellaista ei minun hintahaarukassa tullut vastaan. Jouduin siis nahkaisuudesta tinkimään, mutta muuten takki on ihan älyttömän mieluinen ollut nyt tässä jo pari kuukautta. Ja toisaalta eipähän tarvitse näissä sadesäissä varoa lainkaan. Sellaiset biker-malliset takit ainakin minun päällä näyttää niin herkästi village peoplemaisilta, jos tiedätte mitä tarkoitan :)

Jees mutta loistavaa päivänjatkoa ja me lähdetään nyt lasten kanssa uimaan, ihana friday treat ylläri lapsille :)) Kuulemisiin, Sara xxx


Päivän puhelinkuva.

19.5.2016



Aika usein unohdan kantaa kameraa mukana. Ne molemmat kun ovat aika möhkäleitä. Olin aika hukassa sen perioidin tuossa alkukeväästä, kun olin puhelimetta useamman viikon - kännykän kamerasta on tullut minulle tosi tärkeä. Päivittäin eteen tulee sellaisia hetkiä - humoristisia taikka kauniita ja tunnelmallisia, missä nään jotakin kuvattavaa. Kenties instagramseuraajat tietävätkin; jaan mielelläni pari kuvaa miltei päivittäin. Olen miehen kanssa keskustellut ja yhteisen linjan mukaan sopii lapsista julkaista kuvia, kunhan ne ovat säädyllisiä ja hyväntahtoisia ja kunnioittavia. Ovathan he minun silmissäni se mielenkiintoisin kuvausaihe. Ylipäätänsä lapsikuvaus on niin välitöntä.

Yleensä kuvailen lapsia omissa puuhissaan ja joskus pyydän heitä kuvaan. Jos eivät tahdo niin ei sitten. Ikinä en lahjo taikka maanittele, siinä menee rajani. Minua on itseä kuvattu pienestä asti lehtijulkaisuihin kahden valokuvaajan tyttärenä joten ehkä minulla on vähän erillainen tapa katsoa näitä yksityisyysasetuksia sen osalta. Omat vanhemani ovat samalla tavalla minua kunnioittaen tehneet valintansa aikanaan minun puolesta ja minulle se on täysin ok.

Haluaisin toki olla parempi valokuvaaja ja treenata kunnon kameralla, mutta toisaalta en halua menettää sitä autenttisuutta, mikä näissä pikaräpsyissä on. Vain hetki kuten tämäkin, kun olimme Elsin kanssa viemässä lasiroskia lasinkeräykseen ja takaisin ajaessa (aika kiireellä, kun oli aika hakea Jamesia leikkikoulusta) huomasin tien sivussa aivan hurmaavasti varisevan kirsikankukkapuun. Puu oli tosi matala ja kevään viimeiset kukkaset olivat kilokaupalla leijailleet maahan. Elsi, pieni flowerlover ystäväni, oli aivan haltioissaan! Tässä tilanteessa pyysin häntä seisomaan puun alla, mutta ilman kehoitustakin tyyppi oli aivan tilanteessa mukana. Jaoin instassa samasta hetkestä pienen videon. Tämä oli meille molemmille tosi spesiaali juttu ja onneksi oli puhelin taskussa! 

Pikkuhiljaa haluaisin kaikista näistä pikaräpsyistä ja paremmistakin kuvista tehdä muistoksi kuvakirjoja. Suomessa toimivin konsepti on mielestäni Ifolorilla, mutta täältä en ole vielä vastaavaa keksinyt. Sellaisia pieniä ajatuksia (kännykkä) kuvailusta :) kuvailetteko te muut paljon ja jos kyllä, mitä?

Mukavaa torstai-iltaa toivoo Sara xxx

Not so secret garden.

18.5.2016


Olisipa taas maanantai. Maanantaista on muodostunut yksi mun lemppareimmista päivistä, kun maanantaina on muskaripäivä aina vain niin ihastuttavassa Kylemore abbeyssa. Yleensä me käydään Elsin kanssa kahdestaan, mutta jo sunnuntaina James sanoi, että haluaisi tulla meidän mukaan ja päätin pitää hänellä leikkikoulusta vapaapäivän. Siksikin loistava idea, että yleensä ehdimme tasan tarkkaan laulutuokiolle ja sitten pitää lähteä heti kohti kotikylää ja hakea J leikkikoulusta.


Maanantai oli viimeinen lämmin ja kesäinen päivä ja päätin viedä pienet katsomaan Kylemoren upeaa puutarhaa, mihin pääsee joko kävellen tai pienellä shuttle-bussilla itse abbeyn luota. Tyypit olivat tietysti aivan innoissaan bussista, maalaisia kun nykyään ollaan :)

Itse vain rakastan tätä puutarhaa...



Voi luvata, että nämä kuvat ei todella tee oikeutta tuolle Victorian walled gardensille. Todella vaikuttava ja kaunis paikka. Herkkä ja vallottava. Nämä juoksevat lapset ja tuhannet jenkkituristit ehkä vähän muuttavat kokemusta. Turisteja alkaa olla paikalla niiiiin paljon. Osaltaan juuri siksi on itselläkin välillä sellainen olo, kuin olisi lomalla täällä :)

Haaveilen, että jonain kauniina kesäpäivänä pääsisin tuonne itsekseni useammaksi tunniksi. Puiden varjossa on suloisia pieniä penkkejä istahtaa ja vain ihailla kukkaistutuksia. Tai itseasiassa ottaisin oman äitini kaveriksi :) Pienessä tea roomissa voi pyshätyä kahville ja sconesille ja sitten taas ihailla ympäröiviä valtavia ikivanhoja puita, valtavaa keittiöpuutarhaa ja hyvin entisöity pääpuutarhurin talo on ihana pieni museo.



Itsehän olin aivan mutsi-uniformussa liikkeellä hah :) Ei kyllä nyt aivan imartelevin look, kun farkut on vähän liian grandet tuosta vyötäröltä ja meinasivat tipahtaa jatkuvasti. Ja mun nilkoille tuo tennari/cropped leg yhdistelmä ei nyt ole se paras vaihtoehto, mutta sovin tosiaan aika hyvin turistejen sekaan :D Turistipaikassa on sekin hyvä, että voi huoletta pyytää ketä vain ottamaan sinusta kuvaa, koska tietysti he luulevat sinunkin olevan turistina liikkeellä ;)


Lupasin Jamesille, että hän voi pitää maanantait nyt loman alkuun asti vapaata meidän kanssa, sillä syksyllä hän aloittaa koulutaipaleensa ja silloin vapaapäiviä ei aivan noin vain voi pitää. Meillä oli eilen syksyllä junior infants-luokassa aloittavien vanhempien info. Ei sinänsä mitään uutta, mutta onhan se nyt aikamoista, että tuo mun toinenkin pallero on sitten koulupoika. Joskin se ensimmäinen vuosihan on aika eskarimaista vielä; leikkiä, askartelua, loruja, lauluja jne.

Luokalle tulee tutut kaverit leikkikoulusta ja opettajakin on ihan huippua - minulla ei vieläkään ole mitään pahaa sanottavaa täkäläisestä koulusysteemistä ja meidän innokkaille oppijoille se tuntuu toimivan :)

Mutta vielä tuosta puutarhasta. Onko Suomessa jotain vastaavia matkailukohteita, Arboretumit kai?? Mä taidan vuosi vuodelta vain tulla enemmän ja enemmän crazy flower ladyksi ja suurin haaveeni tällä hetkellä oliskin oma puutarha :) Se tuskin olisi tuollainen tarkasti ja symmetrisesti istutettu pihamaa vaan enemmänkin rönsyilevä ja boheemi paikka. Sellaisesta haaveilen...

Jep, mutta nyt täytyy palata arkihommiin ja pyykinviikkauksien pariin, moi! Sara xxx


Meatfree monday: kesäinen papusalaatti.

16.5.2016



Kesällä tekisi mieli vain syödä salaatteja. Ja niin me oikeastaan syödäänkin :) Tämä on ihan helppo ja ei nyt mikään valtavan tuotekehittelyn tulos, mutta jospa joku saa tästä vähän inspistä. Tarvitset:

- pari purkkia isoja valkoisia papuja, ne on mukava mietoja ja pehmeitä tähän salaattiin

- reippaasti kirsikkatomaatteja pilkottuna

- tuoretta mozzarellaa kuutioituna

- pinjansiemeniä paahdettuna (reilusti :))

- kourallinen rucolaa ja kourallinen basilikaa

- oliiviöljyä, (himalajan)suolaa, mustapippuria

Itse tykkään nopeasti käyttää nuo pavut pannun kautta, että niiden pinta vähän lohkeilee ja muuttuvat pikkuisen "jauhoisemmiksi". Mozzarellan tykkään myöskin ottaa lämpiämään jo heti kokkailun alussa, koska jääkaappikylmänä se on aika kelmeää. Mieluiten pelkkiä pinjasiemeniä paahdettuna, mutta meillä oli vain hippusellinen niitä, kun tätä ruokaa kokkasin ja laitoin osaksi kurpitsansiemeniä. Tämä on toki edullisempi vaihtoehto, mutta mieluiten valitsisin vain pinjasiemeniä. Rucolan ja basilikan vetäisin oliiviöljyn kera kastikkeeksi pikkuisessa tehosekottimessani (sauvasekottimen jatke) ihan senkin takia, että lapset/James ei nyrpistele lehdenpalasille ja ihana maku tarttuu koko salaattiin. Ja siinäpä se - todella herkullista.



Kun rakastuin itseeni.

15.5.2016
Silloin muuttui kyllä ihan kaikki. 

Kommenteissa pyydettiin kirjoittamaan liikuntapostin ja mä mietin, että just nyt en oikeastaan pysty kirjoittamaan vain liikunnasta, sillä tämä kevät on tuonut niin kokonaisvaltaisen muutoksen mun elämään. Ja liikunta ja jumppailu on tosi iso osa sitä, mutta vielä enemmän on naksahdellut tuola pään sisällä. Siispä kirjoitan postin elämänmuutoksesta.

Olen kipuillut huonon itsetunnon, syömisten, alemmuskompleksin, epävarmuuden ja masennuksen kanssa jo vuositolkulla. Yli puolet elämästäni. Olen niin monet kerrat itkenyt itsekseni sitä, että enkö minä ikinä muutu? Vaikka väliin mahtui parempia jaksoja, silti lopulta taas meni huonommin. Jaksoin yritää ja sitten taas lohduttomasti lannistuneena huokasin, ettei tästä tule yhtään mitään.

En tiedä mitä siihen tarvittiin tällä kertaa - ehkä kasvoin aikuiseksi? Ehkä vihdoin tajusin, että vain itse voin vaikuttaa omaan elämääni ja ymmärsin, että edessä on loppuelämän työ. Ei kuuri, ei dieetti, ei aikarajallinen treeniohjelma vaan todellinen u-käännös kaiken suhteen mihin olin tottunut.

Ensimmäiseksi täytyi kohdata viholliseni sokeri ja pistää tunnesyömiselle totaalistoppi. Päätin, että tällä kertaa etenen hitaasti ja asia kerrallaan eli ensimmäiseksi aloitin totaalisokerilakon ja yritin syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta en vielä mitenkään pilkuntarkasti. Kävelin mahdollisimman paljon, mutta en tavoitteellisesti. Totuttelin ajatukseen, että liikunnan vuoksi minun on otettavaa aikaa meidän vähästä yhteisestä perheajasta, mutta jo silloin huomasin miten paljon se antaa takaisin. Toisin kuin hengaisin miehen kaksi vapaatuntia apaattisena, kävelin yhden tunnin ja toisen tunnin olin iloinen ja energinen ja 100% läsnäoleva. 

tämä treeni kerta oli tärkeä virstanpylväs, sillä aikaisemmilla bbg-kerroilla tyssäsi aina just ennen juuri tätä viikon 5 ekaa treeniä.
nyt se on tehty jaaitä on jo kaksi viikkoa. nyt olen jo viikolla 7 :)



Onneksi löysin Kayla Itsinies-jumpat jo viime vuonna ja tiesin, että tässä on se minun juttuni. Olen aina tykännyt treenata lujaa ja oikeastaan tuo puolen tunnin spurtti 3xviikossa, mitä voin tehdä omassa kodissa on varmaankin se voittajaformula - minulla ei vain kertakaikkisesti ole aikaa tässä elämäntilanteessa mennä punttikselle ja toiset viikon kolme liikuntakertaa (45-50min kävelylenkki) tuottavat jo ihan tarpeeksi sovittelua meidän aikatauluhin. Täällä jo kirjoittelin, että aloitin jumpat vuosi sitten monta kertaa ja tulin aina kipeäksi saman tien. Tällä kertaa alottaessani Maaliskuun alussa halusin olla varma, etten aloita liian lujaa ja niinpä päädyin tekemään 4 viikon pre-training osuuden ohjelmasta ja pikkuhiljaa lisäisin nuo kävelylenkit mukaan ohjelmaan. Meidän perusruokavalio on aina ollut aika hanskassa, mutta toki olen nyt yrittänyt pitää tämän myötä huolta proteiinin saannista erityisesti treenin jälkeen. Ja veden juonnista!

En juurikaan käynyt vaa'alla enkä edes hirmuisesti seurannut kuvin kehitystä, mutta toki huomasin viikko viikolta pystyväni tekemään enemmän ja paremmin liikkeitä. Jaksoin paremmin yht'äkkiä tuntui, että vatsa oli kokoajan aika litteä ja kädet puuskassa kämmeneen otiikin kiinni toisen käsivarren hassu patti. Hauikset - ajatella, että minullakin sellaiset kasvavat! Housukoko oli jo joulusta pienentynyt koolla ja nyt ne uudet maaliskuussa ostetut farkutkin on jo aika löysät vyötäröltä.

hitaasti, mutta varmasti. painoeroa vain kilo, mutta se kuulkaa täyttä rasvaa se :)



Siinä, missä olen todella innoissani näistä pienistä muutoksista, olen myös onnellinen, että muutos on tullut hitaasti ja vaivihkaa. Olen ehtinyt tottumaan uudenlaisiin muotoihin ja muutuvaan peilikuvaan ja tälläkin tahdilla tässä on ihan tarpeeksi päälle prosessoitavaa. Onneksi ei siis kyseessä ole mikään 12 viikon crash diet ja kiloilla ei tosiaan ole mitään väliä. 

muutosta toivottavasti naisellisia muotoja menettämättä.



Kaikesta tärkeintä on se, että huolehtimalla itsestäni olen vihdoin melkein 32-vuoden ikäisenä rakastunut itseeni. Ymmärrän, että miten minun pitää pitää huolta itsestäni ja kuinka paljon elämäniloa, positiivisuutta ja energisyyttä se säteilee ympäriinsä. Olen parempi vaimo ja parempi äiti, olen parempi itselleni. Vaikkakin alkuvuosi on ollut todella vaikea ja väsyttävä, en silti ole ollut masentunut. On ollut haastavaa kanavoida negatiiviset tunteet ahmimisen ja alakulon sijaan oikeisiin kohteisiin ja välillä perhe on saanut kestää koliikkiäitiä, mutta sittenkun tämänkin tajusin, tuntuu että elämä on rauhottunut aikalailla.

treenin jälkeen perus kaikkensa antantanut punanaama.


Oivalluksia on myös tullut entiselle totaali anti-liikkujalle, että nämä treenit ei ajan x päästä tule helpottamaan. Että jos helpottuvat liikaa, niin sitten lisätään painoja taikka haastavuutta. Tämä on jatkuvaa kehitystä ja ei vain 12 viikon ohjelma. 12 viikon jälkeen aijon tehdä saman ohjelman uudestaan ja toivottavasti voin tehdä liikkeet puhtaammin ja esim. helpotettujen punnerrusten sijaan tehdä kunnollisia punnerruksia jne. Elämänsä liikkuneille tämä on varmasti ihan selvä homma, mutta liikunnattomalle mielelle, tämä on todella tärkeän ajatusmallin oivaltaminen. Vähän niinkuin se, että minulla tulee aina olemaan sokerin kanssa ongelma. Tämä totaalilakko tuntuu sopivan mulle oikein hyvin ja todella ei edes tee mitenkään erityisemmin mieli sokeriherkkuja, jätskejä tai suklaita.

Syödessä en halua ruveta laskeskelemaan mitään kaloreita, macroja tai muitakaan. Nykyään osaan siirtyä tuhdimmasta ateriasta seuraavaksi kevempään ja mikään 'putki' ei jää päälle (tämä postaus on oikein hyvä tämän asian tiimoilta). Ja toisaalta haluan tehdä fiksumpia valintoja esimerkiksi ravintolassa syödessä. Sen sijaan, että tilaisin oman ison pizzan, otan salaatin ja ehkä kaksi palaa pizzaa. Se on silti ns. cheat meal, mutta monta kertaa paremmalla omalla tunnolla. Ja kyllä minä vieläkin halutessa sen kokonaisen pizzan syön, mutta jotenkin sitä ei vain enää halua syödä tuollaisia jäätäviä kaloripommeja ilman mitään järkevää ravitsemusta.

Kaikenkaikkiaan olo on todella tasapainoinen ja vihdoinkin musta on tulossa se ihminen, kuka olen aina halunnutkin olla. Non-scale victories eli vaa'asta riippumattomat pienet virstanpylväät ovat ulkomuotoa niin paljon tärkeämpiä. Miten älyttömän tärkeää on esimerkiksi oma esimerkkini lapsille? Tyypit käyvät täällä vierashuoneessa leikkimässä jumppaa ja näkevät minun treenailemassa. Ehkä omistani ei tulekkaan anti-liikkujia?

Että sellaista täällä siis tapahtuu. ja mitä enemmän itsevarmuus kasvaa, sitä enemmän tunnen, että uskallan tehdä asioita miettimättä, että mitähän muutkin ajattelevat? Se on sitä todellista vapautta.

Energistä sunnuntaita siis teille muillekkin ja mä ryhdyn nyt tästä jalkatreeniin, mikä epäilemättä tulee olemaan ihan kamalan kauhean ihana :D Sara xxx (saa kysyä, jos tulee jotain mieleen)

Vaikka kesä loppuisi tähän -

14.5.2016









Vaikka kesä loppuisi tähän aurinkoiseen päivään, en varmaan voisi valittaa. En voi edes sanoin kuvailla tätä tunnetta, kun sydän tuntuu pursuvan liitoksistaan kiitollisuutta, rakkautta, ihan vähän haikeutta ja toivoa. Ainut mitä tänään puuttui oli rakas aviomies, daddy. Mutta siltikin ihan tavallinen lauantai aamupäivä oman kolmikkoni ja koiran kera oli kerrassaan täydellinen. Tai jopa taivaallinen.

Ja mehän lähdettiin vain nopskasti viemään koiraa lenkille rannalle. Onneksi tajusin pakata evästä ja kameran

Rannalla on se hyvä puoli, että jotenkin sitä haluaa olla niin totaalisen hetkessä mukana, että kännykät sun muut unohtuvat täysin. Vaikkakin kuvailin ja halusin ikuistaa näitä muistoja, myös hypin lasten kanssa sammakkona rantahiekassa (juu onneksi siitä ei ole kuvia ha ha :D), kiipeilin rantakallioilla, ihastelin pienten löytämiä simpukankuoria... Nautiskelin, että tänä kesänä voin viedä lapset yksin rannalle ja ei tarvitse huolesta soikeana ja silmä kovana tarkkailla ettei kukaan molskahda veteen tai muuta sellaista. Vähän kauempaa katsoin, kuinka ketterästi he kiipeilivät ja laskeutuivat ja kehotin itse kokeilemaan miten kalliolta pääsi alas, kun oltiin osattu kiivetäkkin. 

Ei varmaan tarvitse kertoa, miten tuo ranta on yksi ehdottomista lemppareistani täällä päin. Ja siinä kalliolla mitein, että itseasiassa suurin syy, miksi juuri tuosta paikasta tykkään, on se että se muistuttaa minua Suomen rannikosta - saaristosta. Tällaisia täydellisiä kesäpäiviä muistan kokeneeni useammankin juuri esimerkiksi Suomenlinnan rantakalliolla. Mutta onhan tuo turkoosi vesi nyt aika eksoottisen näköistä ja enpä olisi itsekkään uskonut, että Irlannista löytyy tällaisia näkymiä ennenkuin tänne muutin.

No ei loppupäiväkään ollut laisinkaan hullumpi. Rannan jälkeen kipaistiin syömässä lounasta (siitä onkin pian tulossa pieni resepeti/inspispostaus) ja lähdettiin tapaamaan sitä daddya tauollaan ensin kahvilassa ja sit minä hipsasin kävelylenkille minkä aikana muu perhe oli siirtynyt omalle pihamaalle leikkimään ja lopulta lapset uivatkin naapurin lasten kanssa kahluualtaassa. 

Että sellainen ihana päivä täällä. Tiistaina viimeistään alkaa taas sadesäät, mutta jospa me huomenna ja maanantaina sitten vielä nautitaan tästä auringosta. Mukavaa viikonloppua teillekkin tyypit! Sara xxx

Vain me kaksi tänä iltana.

12.5.2016

Niin. Mun iltaseuraa onkin vain tällainen pullava Pulla. Ei oma siippa, vaikka otsikosta näin voisi kuvitella :) Pullukka on mun iltakaveri ja yksi iso syy, miksi hänet hankittiinkin tähän talouteen, oli etten tuntisi iltaisin itseäni niin yksinäiseksi lasten mentyä nukkumaan.

No en enää tunne ja erityisesti tämä oli ihana ilta olla koiran kanssa. Sillä lapsukaiset ovat yökylässä isovanhemmilla, ketkä ovat täällä olleet parisen viikkoa lomailemassa, mutta vuokrasivat oman loma-asunnon, kun tämä meidän asunto on niin pieni. Erittäin harvinainen ns. vapaa ilta siis, kun mieskin on töissä vielä.


Meitä on nyt parisen päivää hellineet niin ihanat lämpöasteet, että nyt iltasellakin oli vielä parikymmentä plussa-astetta. Päätin lähteä kävelylle vielä koiran kanssa kylälle päin kahdeksan maissa. Kylän aukion pubeista kantautui soitto ja laulu ja kaduilla oli paljolti ihmisiä ihan tavallisen torstain kunniaksi. On niin ihana maleksia kesäiltana ja tulin aatelleeksi, että siis tämähän on vasta alkua tälle kesälle! Joskin Irlannissa voi hyvin sataa vaikka koko kesä, heinä ja elo (esim. viime kesänä), mutta on myös mahdollisuus, että nämä ovat vasta ensimmäiset monista suloisista ja lämpöisistä illoista.

Ja niin harvinaista herkkua on päästä vielä iltasella kunnon kävelylle!

Pulla pääsi vielä vähän parvekkeelle haistelemaan nurkkia ja vaikkakin ilostuin, miten hyvin tuo jo kertalleen kurpsahtanut oliivipuu voi (oli muuten koko talven tossa partsilla), kauhistuin aikalailla minkämoisia risuja noista muista purkeista sojotti. Parvekkeelle pitäisi siis tehdä jotakin pronto!


Päällä oli koko päivän maailman helpoin kesävaate, tuollainen tpaita mekko. Vilpoisa ja just passelin pituinen. Asusteista riippuen rento rantamekko taikka vähän skarpimpi, kun esim. käväisimme isovanhempien viimeisen illan kunniaksi ravintolassa iltaruoalla. Renkula korvakorutkin laitoin ekakertaa korviin sitten vuoden 2006 :D Tulevatkohan ne taas pian uudestaan muotiin??

Nyt taidan yrittää pikavauhtia suorittaa iltatoimet ja ehdin ehkäpä kympiksi jo nukkumaan, luksusta! Kuullaan taas pian, Sara xxx