Hyvistä asioista.

25.5.2016

Mä olen elänyt viime ajat sellaisessa onnellisuuskuplassa. Tai kuplassa ja kuplassa - toivottavasti tämä ei poksahda lähiaikoina :) Olen vain ollut niin kamalan kiitollinen kaikista asioista elämässäni ja siitä tulee hyvä olo. Niiden tavallisten hyvien asioiden ajattelusta. Herkästi sitä sortuu ajattelemaan, että odotappas vain; kohta onni kääntyy, mutta toki negatiivisimmistakin jutuista voi löytyä edes jotain hyvää.

Kuplani kohokohta on ehdottomasti se, että mies oli vapaalla a) kaksi päivää samalla viikolla ja b) ne olivat peräkkäiset päivät. Viimeksi tällaista herkkua on meillä ollut muistaakseni Marraskuussa. Yleensä yksittäisinä vapaina (kerran viikossa toki vain tai harvemmin), siippa on niin kovin väsynyt ettei oikein jaksa mitään ja sen hänelle sallin ehdottomasti. Eli siis, kun joku muu pissattaa koiran aamutuimaan kahtena peräkkäisenä aamuna, siivoaa keittiötä ja lataa astianpesukoneen en voi muuta olla kuin superhyper kiitollinen. Kiitollinen siis tälle tilanteelle, että vihdoinkin näin. 

Heh ja maanantai-iltana menessäni kaverin luokse lähteäksemme heiltä käsin kävelylle pamautin auton pyörän terävään kiveen ja se meni puhki. Aluksi näytti siltä, että meiltä puuttui yksi varaosa koko renkaan irrottamiseen, mutta saimme sen sitten saman auton omistavalta naapurilta yllättäen lainaan ja tiistai-aamuna ajelimme tuonne Kylemore abbeyn maisemiin autokorjaamolle ostamaan uuden renkaan. Toki kävelylenkille tuli hintaa, mutta paaaaljon vähemmän, kun osasin jo pelätä. Liam kultainen lohdutteli, että tuo rengas olisi pitänyt kuitenkin pian uusia, kun oli niin kulunut <3 


Liekö sitten tämä kesä kamalan myrskyisän ja sateisen pitkän talven jälkeen, mikä tuntuu niin erityisen suloiselta? Tällä hetkellä juuri täällä on vain niin hyvä olla. Emme suunnittele seuraavaa muuttoa, emme edes juttele asiasta. Elämme vihdoinkin hetkessä ja saamme rauhassa juurtua vähäsen tänne. Näissä kävelylenkkimaisemissa olen niin kovin kiitollinen, että me sattuman kaupalla asetuimme juuri tänne maailmankolkkaan. Olemme jopa hiukan suunnitelleet, että saattaisimme ostaa täältä oman kodin. Se on niin ihana ajatus, etten edes malta sitä pitää todellisena mahdollisuutena. Yksi aika bueno ehdokas olisi tuossa sinisävyisen laivan kohdilla vastakkaisella rannalla.




Toisaalta sitten taas en haluaisi muuttaa meidän kodista yhtään mihinkään. Ikkunoista näkyvät vuoret ja maisema on jotain sellaista, mistä tulee jossain vaiheessa olla todella vaikeata luopua. Ja naapurit!
Olen niin kiitollinen miten hyviä kavereita lapset on tästä saaneet. Miten tuo naapuri 9-vuotias poika leikki innoissaan meidän tyyppien kanssa. "Elsi, you can be on my team" En kestä miten liikkistä! Hän on ainut lapsi ja selkeästi nauttii olosta mukana meidän katrasta ja että saa jakaa lelujaan ja leikkejään. Välillä hän ja meidän Fionn löytyvät puun varjosta istuskelemasta ja sielä he juttelevat vain, ihan kuin vanhat ukkelit. 

Ja kiitollinen olen muutenkin täällä asuvista kavereista ja tuttavista. Viime aikoina olen tutustunut sellaisiin muutamiin äiteihin paremmin, keiden kanssa en uskonut meillä olevan mitään yhteistä. Ja myönnän; itsellänikin taisi olla ennakkoluuloja. Välillä on hyvä oikeasti katsoa pintaa syvemmälle ja antaa ihmisille mahdollisuus. Samalla se opettaa itsellekkin aikamoisen oppitunnin nöyryyttä. 

Et enpäs tosiaan tiedä mikä minusta nyt on tehnyt näin aurinkoisen, mutta luulen edelleen, että tällä itsestä huolenpidolla ja liikunnalla on erityisen positiivinen vaikutus tässä :)

Hei ja kiitos teille muutamalle uudelle lukijalle! Se kannustaa aina jatkamaan tätä kirjoittelua, koska välillä voi olla aika kynnys, jos kommentteja/palautetta ei saa. Mulla on (hyvä?paha?) tapa antaa itsestäni tässä homassa aika paljon ja toki sitten on aika herkkä olo sen suhteen, mitä sielä ruudun takana ajatellaan.

Anyhow, nyt meinasin kännykän pläräyksen sijaan tarttua kunnon kirjaan yrittää mennä jälleen kerran ajoissa nukkumaan. Heh, katsotaan kuinka käy vanhalle lukutoukalle :D Sara xxx

10 kommenttia on "Hyvistä asioista."
  1. Enpäs ole pitkään aikaan käynyt lukemassa täällä, niin täytyy oikein kommentoida. Jotenkin on unohtunut kaikkien blogien lukeminen kun vaan instagramissa käy kuvia katselemassa. Täytyy oikein nyt kunnostautua tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin menee vähän kausittaisena blogien lukeminen. Ja ehkäpä kiinnostuksen kohteet on muuttuneet sieltä perheblogeista vähän yleisemmälle tasolle :) mut kiva, kun kävit taas <3 ja kiitos, kun kommentoit <3

      Poista
  2. Ihana postaus. Ja aiemmat myös, mä vain en ole ehtinyt kommentoida mitään. Voi, toivon niin pääseväni tohon samaan pisteeseen syömisten ja liikkumisten kanssa ja siihen itseensä rakastumiseen! Täällä luen kyllä aina kaiken jos huomaan uusia postauksia, mutta kommentointi niukkaa..
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No worries :) mulla on jo nyt tuon tekstin luettuani sellainen kauhea ruikuttaja olo :D

      Ja kyllä sä pääset! Siksi mä tuon jutun kirjoitinkin, että se on mahdollista kenelle vain. Olen sellainen esimerkkien esimerkki huonosta itsetunnosta ja jos minä pystyn, niin ihan varmasti sinäkin ❤️

      Poista
  3. Ihana, hyvän mielen kirjoitus :)
    Ja pitää vielä maiita että tuo edellinen korkkari postaus oli myöskin mainio, on niin ihana aina välillä laittaa kunnon korot jalkaan. Nykyisin se vaan on minulla harvinaisempaa kuin ennen.. Mutta aina välillä piristää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään korkkareista ja korollisia nilkkureitahan pidän paljonkin talvella - myös muina päivinä kuin perjantaisin, mutta ihan korkkareita harvemmin tosiaan. Täytyy sanoa, että selkeästi pitää treenailla ahkerammin niillä kävelyä, heh :))

      Poista
  4. Halusin vain sanoa, että blogisi on edelleen mun lemppari! Voin niin samaistua tuohon liikunnan ja oikein syömisen tuomaan hyväänoloon ja onneen. Kevät on mennyt jumppaillessa ja olo on selvästi parempi/jaksavampi! Ja nyt kun kesä lähenee, niin tekee mieli syödäkin terveellisemmin. Ihania kevätpäiviä sinne teille!

    T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitso Niina, ihanasti kirjoitettu. Mut juu tosiaan tämä hyvä olo säteilee joka puolelle jaksan tuota omaa miestäkin tukea paljon paremmin, pinna lasten kenkkuiluihin venyy tuolasti pidemmälle ja lepopäiviä , kuten tänään, on ihan hitsin vaikea ottaa :)) kiitos vielä sinulle ❤️

      Poista
  5. Kiitos sulle tsempeistä! ��
    Mun piti vielä kysyä että ostitko kaylan jumppaohjelman vai löytyykö se jostain netin syövereistä? Musta tuntuu et olisi aika tutustua siihen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä ostin Kaylan iBook-ohjelman ja on mun mielestä ollut jokapennin väärti. On olemassa myös Sweat with Kayla-app, missä samat ohjelmat ja enemmän, mutta se on kk-maksullinen. Suomalaisena löytyy kuulemma joku Uuden elämän alku-ohjelma (googlella varmaan löytyy), mikä vaikuttaa kaverien kertomana samantapaiselta :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!