Kaikki (teko?)syyt.

10.5.2016
 En ole bloggaillut kuukauteen, koska:


1. Koska lapset ja hyvät säät. 

Ollaan vietetty kaikki hetket ulkona ulkoleikeissä. Tänä vuonna lapset on sen verran isompia, että ulkoilu tuossa omalla pihalla, mikä on oikeastaan vain iso parkkipaikka, on helpompaa. Lapset ovat ystävystyneet naapurin poikien kanssa ja minä aikuisten ja koirakin voi kekkuloida pihamaalla vapaasti. Pyöräilemään ja leikkimään on manguttu jokainen hetki ja vaikeuksia on tuottanut saada tyyppejä ede kotiin syömään taikka nukkumaan :) Ulkoleikit ja ulkoilut on kuitenkin jotain sellaista, mitä en ikinä tule kieltämään lapsilta eli jos sen jalkoihin jää bloggailu niin so be it. 

Myös viime viikko oli pojilla mid-term loma ja appi ja anoppi kyläilemässä täällä eli eipä ole paljon tietokonetta availtu.


2. Koira.

Pulla-pullukka on nyt 98% sisäsiisti koira, jipiii! MUTTA se tarkoittaa sitä, että pissatuksilla ravataan melkoisen tiuhaan tahtiin ja sellainen ihan kunnon päivärytmi koiran kanssa meidän muun elämän ympärille on vasta muotoutumassa. Lisäksi en tykkää, että koira tulee tähän meidän vieras-/tietokone-/jumppahuoneeseen eli ovi pitää tietokoneella istuessa olla kiinni ja koira joudutaan jättämään yksinänsä pariin otteeseen päivässä muutenkin (kts. alempi jumppakohta) eli en vain ole hennonut sulkeutua tänne itsekseni naputtelemaan.


 3. Hiukset ja iho.

Älkää ikinä enää antako minun leikata otsista!!!!!!!!!! Niin kivalta kuin se näyttääkin, tämä kasvatusoperaatio on ihan kamala. Aina. Ja joka kerta ajattelen kasvattavani otsiksen nätisti sivuun, mutta todellisuus on se, että mulla on niin jäätävät pyörteet otsalla, että nuo kasvavat karvat on pakko pidellä pois naamalta pinneillä ja muilla virityksillä. En tykkää ja näyttää idiootilta.

Ja mun iho... Voi jestas mikä pizza-naama olen ollutkaan viimekuukaudet ja vielä pidempään.  Kaikkea mahdollista sinkkilisistä muihin vitamiineihin, hoitaviin kasvotuotteisiin yms. tehdyt kokeilut nyt valitettavasti näyttävät siltä, että seuraavaksi on kokeiltava lehmänmaidotonta ruokavaliota. Yllättäen juustoa vaikeammaksi vältettäväksi on muodostunut turkkilainen jugurtti.

En varmastikkaan muuten ole elämässäni ollut muuten näin tyytyväinen itseeni, mutta ihon kunto ja hiukset ovat kyllä vaikuttaneet negatiivisesti. Tai arjessa nyt niitä ei niin ajattele, mutta eipä tee oikein mieli itsestä ottaa kuvia.


4. Meidän koti.

Koska ulkoilut, meidän koti on ollut suorastaan räjähtämispisteessä. Sain reilu kuukausi sitten vaatteilleni lipaston, KonMarinoin vaatteeni... ja ne vaatteet odottavat muovilaatikossa, että järjestäisin ne lipastoon yhä edelleen. Tai no - päivittäin kippaan ne vaatteet sängyn päälle vakaalla aikomuksella järkkäillä ja illalla raavin ne takaisin muovilaatikkoon taas kerran, että pääsen rojahtamaan rättiväsyneenä nukkumaan.

Ja sitten kun sen hetken saankin, että siivoan ja moppaan ja järkkään, lannistaa taas miten pieni ja ryysyinen tämä meidän koti on. Tavallaan tykkään, mutta täällä pinnat ovat niin elähtäneet aikaisempien asukkaiden toimesta, että ei me niille oikein mitään voida tehdä, kuin kestää vain. Esim. olohuoneen lattia on ihan järkyttävässä kunnossa. Toisaalta meidän omat kalusteet kaipaisivat huomiota ja uutta maalipintaa, nojatuoli perinpohjaista kunnostamista, taikka edes kangashuppua, mutta kaikki nämä ovat ihan to do-listan hännillä, koska ne harvat hetket, kun Liam on kotona, käytetään mielummin yhdessäoloon ja akkujen lataukseen. Toisaalta se tarkoittaa, että ihan pienetkin projektit odottavat ihan loputtomiin. Ja juu tajua, että lapset on nyt pieniä, sää vain hetken kaunis jne. , mutta kyllä tämä rempsallaan oleva koti vaikuttaa mun harmoniaa rakastavaan visualistimieleen aika lannistavasti. Eipä paljon näistäkään kulmista tee mieli kuvia ottaa.


5. Jumppailut.

Kun mies on töissä niin paljon, kun Liam onkin, on lasten viemisiä, tuomisia, aktiiviteetteja, kodin pyöritystä, ruokakaupassa käyntiä, koiran pissatusta ja sit vielä soppaan lisänä minun jumppailut x3 viikossa ja kävelylenkit x3 viikossa on meillä ollut käynnissä aikamoinen arkitetris. Jumppasyistä olen joutunut toisinaan turvautumaan dvd-lapsenvahtiin, mitä haluaisin käyttää mahdollisimman vähän. 

Tätä tetristä en kyllä vain millään vaihtaisi mihinkään. Olen suoraansanoen hurahtanut liikuntaan ja voisin tästä kaikesta kirjoittaa vaikka romaanin. Aikamoista jonglööraamista on mahduttaa minun liikunnat kaiken muun sekaan, mutta luojan kiitos mieskin tajuaa miten paljon se tälle perheelle ja erityisesti minulle antaa energiaa. 

Puhumattakaan henkisestä muutoksesta. Fyysisellä puolella housut tippuu ja vatsa on kummalliset lättänä ja hitaasti, mutta varmasti hauikset ja muut lihakset kasvavat ja erittäin pikkuhiljaa rasvaprosentti laskee, mutta ensimmäistä kertaa ne ovat vain bonus tässä hommassa. Se muutos pään sisällä ja itsetunnossa ja elämänilossa on jokaisen hikipisaran ja päivien minuuttiaikataulun arvoinen.


Katsokaa vaikka tätä kuvaa. Tietyllä tasolla katseeni hakeutuu sääriini ja mietin voi luoja, mikä työnsarka tässä on vielä edessä, mutta sitten katson iloiseen naamaan. Milloinka minusta on viimeksi otettu noin oikeasti elämäniloinen kuva?! Juu minun äitisääret ovat muhukuraiset ja suoniset, mutta tuo mekko on kahta kokoa pienempi, mitä olisin viime kesänä ostanut. Ja olen vain niin onnellinen ylipäätänsä. tähän täyteen elämään niin kovin mielelläni ottaisin tämä bloggailun vielä mukaan, mutta sen lisäksi, että on vain otettava itseä niskasta kiinni asian suhteen, pitää ruveta kantamaan kameraa mukana ja tiedättekö tuo minun pieni tyttöseni aloittaa syksyllä leikkikoulussa täyttyään kolme eli viimeistään sitten, minulla olisi ehkäpä ihan oikeasti aikaa tälle rakkaalle harrastukselle. Enpä pahakseni pistäisi, jos voisin silloin tehdä tätä hommaa hiukan ammattimaisemminkin, joskin en tiedä menikö se juna jo tämän pikkulapsiarjen tuomien breikkien määrään?

Anyhow, huippua, että olette vielä sielä ja toivottavasti nähdään jo uudelleen ihan pian. Heh ja sori kännykkäkuvista. Tämä minun blogi rikkoo varmaan jokaisen "bloggaaja älä tee näin"-listan säännön :D Sara xxx
4 kommenttia on "Kaikki (teko?)syyt."
  1. Ihana lukea pitkästä aikaa teidän kuulumisianne ja kyllä olet freessin näköinen, ihana tuo alin kuva :)
    Suomeenkin on saapunut kesä ja ulkona ollaan täälläkin melkein aamusta iltaan, on tämä vaan niin ihanaa aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun täällä jo kommentoit :) On mullakin ollut ikävä tätä hommaa paljon <3

      Poista
  2. Voi olipa kiva kuulla teistä! Ja tosiaankin ihana tuo viimeinen kuva. En huomaa jaloissakaan mitään vikaa :D
    Liikuntapostaus ois inspiroiva varmasti, kirjoittele siitä lisää kun ehdit. Mä tarvin tsemppausta. Sokeria on jo vähennetty. Imetys kyllä varmaankin vaikuttaa mun kohdalla, ehkä. Toivossa elän, että kun se loppuu, kilot tippuis helpommin.
    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imetys vaikuttaa hurjasti! Mulla ei ainakaan paino tippunut grammaakaan ennenkuin lopetin sen. Monella muullakin tutulla on ollus sama kohtalo. Mutta kuule pikkuhiljaa ja mullakin meni vuosi imetyksestä, että sain pääni kasaan tämän homman aloittaakseni. Kirjoittelen siitä ihan pian, lupaan!

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!