Kun rakastuin itseeni.

15.5.2016
Silloin muuttui kyllä ihan kaikki. 

Kommenteissa pyydettiin kirjoittamaan liikuntapostin ja mä mietin, että just nyt en oikeastaan pysty kirjoittamaan vain liikunnasta, sillä tämä kevät on tuonut niin kokonaisvaltaisen muutoksen mun elämään. Ja liikunta ja jumppailu on tosi iso osa sitä, mutta vielä enemmän on naksahdellut tuola pään sisällä. Siispä kirjoitan postin elämänmuutoksesta.

Olen kipuillut huonon itsetunnon, syömisten, alemmuskompleksin, epävarmuuden ja masennuksen kanssa jo vuositolkulla. Yli puolet elämästäni. Olen niin monet kerrat itkenyt itsekseni sitä, että enkö minä ikinä muutu? Vaikka väliin mahtui parempia jaksoja, silti lopulta taas meni huonommin. Jaksoin yritää ja sitten taas lohduttomasti lannistuneena huokasin, ettei tästä tule yhtään mitään.

En tiedä mitä siihen tarvittiin tällä kertaa - ehkä kasvoin aikuiseksi? Ehkä vihdoin tajusin, että vain itse voin vaikuttaa omaan elämääni ja ymmärsin, että edessä on loppuelämän työ. Ei kuuri, ei dieetti, ei aikarajallinen treeniohjelma vaan todellinen u-käännös kaiken suhteen mihin olin tottunut.

Ensimmäiseksi täytyi kohdata viholliseni sokeri ja pistää tunnesyömiselle totaalistoppi. Päätin, että tällä kertaa etenen hitaasti ja asia kerrallaan eli ensimmäiseksi aloitin totaalisokerilakon ja yritin syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta en vielä mitenkään pilkuntarkasti. Kävelin mahdollisimman paljon, mutta en tavoitteellisesti. Totuttelin ajatukseen, että liikunnan vuoksi minun on otettavaa aikaa meidän vähästä yhteisestä perheajasta, mutta jo silloin huomasin miten paljon se antaa takaisin. Toisin kuin hengaisin miehen kaksi vapaatuntia apaattisena, kävelin yhden tunnin ja toisen tunnin olin iloinen ja energinen ja 100% läsnäoleva. 

tämä treeni kerta oli tärkeä virstanpylväs, sillä aikaisemmilla bbg-kerroilla tyssäsi aina just ennen juuri tätä viikon 5 ekaa treeniä.
nyt se on tehty jaaitä on jo kaksi viikkoa. nyt olen jo viikolla 7 :)



Onneksi löysin Kayla Itsinies-jumpat jo viime vuonna ja tiesin, että tässä on se minun juttuni. Olen aina tykännyt treenata lujaa ja oikeastaan tuo puolen tunnin spurtti 3xviikossa, mitä voin tehdä omassa kodissa on varmaankin se voittajaformula - minulla ei vain kertakaikkisesti ole aikaa tässä elämäntilanteessa mennä punttikselle ja toiset viikon kolme liikuntakertaa (45-50min kävelylenkki) tuottavat jo ihan tarpeeksi sovittelua meidän aikatauluhin. Täällä jo kirjoittelin, että aloitin jumpat vuosi sitten monta kertaa ja tulin aina kipeäksi saman tien. Tällä kertaa alottaessani Maaliskuun alussa halusin olla varma, etten aloita liian lujaa ja niinpä päädyin tekemään 4 viikon pre-training osuuden ohjelmasta ja pikkuhiljaa lisäisin nuo kävelylenkit mukaan ohjelmaan. Meidän perusruokavalio on aina ollut aika hanskassa, mutta toki olen nyt yrittänyt pitää tämän myötä huolta proteiinin saannista erityisesti treenin jälkeen. Ja veden juonnista!

En juurikaan käynyt vaa'alla enkä edes hirmuisesti seurannut kuvin kehitystä, mutta toki huomasin viikko viikolta pystyväni tekemään enemmän ja paremmin liikkeitä. Jaksoin paremmin yht'äkkiä tuntui, että vatsa oli kokoajan aika litteä ja kädet puuskassa kämmeneen otiikin kiinni toisen käsivarren hassu patti. Hauikset - ajatella, että minullakin sellaiset kasvavat! Housukoko oli jo joulusta pienentynyt koolla ja nyt ne uudet maaliskuussa ostetut farkutkin on jo aika löysät vyötäröltä.

hitaasti, mutta varmasti. painoeroa vain kilo, mutta se kuulkaa täyttä rasvaa se :)



Siinä, missä olen todella innoissani näistä pienistä muutoksista, olen myös onnellinen, että muutos on tullut hitaasti ja vaivihkaa. Olen ehtinyt tottumaan uudenlaisiin muotoihin ja muutuvaan peilikuvaan ja tälläkin tahdilla tässä on ihan tarpeeksi päälle prosessoitavaa. Onneksi ei siis kyseessä ole mikään 12 viikon crash diet ja kiloilla ei tosiaan ole mitään väliä. 

muutosta toivottavasti naisellisia muotoja menettämättä.



Kaikesta tärkeintä on se, että huolehtimalla itsestäni olen vihdoin melkein 32-vuoden ikäisenä rakastunut itseeni. Ymmärrän, että miten minun pitää pitää huolta itsestäni ja kuinka paljon elämäniloa, positiivisuutta ja energisyyttä se säteilee ympäriinsä. Olen parempi vaimo ja parempi äiti, olen parempi itselleni. Vaikkakin alkuvuosi on ollut todella vaikea ja väsyttävä, en silti ole ollut masentunut. On ollut haastavaa kanavoida negatiiviset tunteet ahmimisen ja alakulon sijaan oikeisiin kohteisiin ja välillä perhe on saanut kestää koliikkiäitiä, mutta sittenkun tämänkin tajusin, tuntuu että elämä on rauhottunut aikalailla.

treenin jälkeen perus kaikkensa antantanut punanaama.


Oivalluksia on myös tullut entiselle totaali anti-liikkujalle, että nämä treenit ei ajan x päästä tule helpottamaan. Että jos helpottuvat liikaa, niin sitten lisätään painoja taikka haastavuutta. Tämä on jatkuvaa kehitystä ja ei vain 12 viikon ohjelma. 12 viikon jälkeen aijon tehdä saman ohjelman uudestaan ja toivottavasti voin tehdä liikkeet puhtaammin ja esim. helpotettujen punnerrusten sijaan tehdä kunnollisia punnerruksia jne. Elämänsä liikkuneille tämä on varmasti ihan selvä homma, mutta liikunnattomalle mielelle, tämä on todella tärkeän ajatusmallin oivaltaminen. Vähän niinkuin se, että minulla tulee aina olemaan sokerin kanssa ongelma. Tämä totaalilakko tuntuu sopivan mulle oikein hyvin ja todella ei edes tee mitenkään erityisemmin mieli sokeriherkkuja, jätskejä tai suklaita.

Syödessä en halua ruveta laskeskelemaan mitään kaloreita, macroja tai muitakaan. Nykyään osaan siirtyä tuhdimmasta ateriasta seuraavaksi kevempään ja mikään 'putki' ei jää päälle (tämä postaus on oikein hyvä tämän asian tiimoilta). Ja toisaalta haluan tehdä fiksumpia valintoja esimerkiksi ravintolassa syödessä. Sen sijaan, että tilaisin oman ison pizzan, otan salaatin ja ehkä kaksi palaa pizzaa. Se on silti ns. cheat meal, mutta monta kertaa paremmalla omalla tunnolla. Ja kyllä minä vieläkin halutessa sen kokonaisen pizzan syön, mutta jotenkin sitä ei vain enää halua syödä tuollaisia jäätäviä kaloripommeja ilman mitään järkevää ravitsemusta.

Kaikenkaikkiaan olo on todella tasapainoinen ja vihdoinkin musta on tulossa se ihminen, kuka olen aina halunnutkin olla. Non-scale victories eli vaa'asta riippumattomat pienet virstanpylväät ovat ulkomuotoa niin paljon tärkeämpiä. Miten älyttömän tärkeää on esimerkiksi oma esimerkkini lapsille? Tyypit käyvät täällä vierashuoneessa leikkimässä jumppaa ja näkevät minun treenailemassa. Ehkä omistani ei tulekkaan anti-liikkujia?

Että sellaista täällä siis tapahtuu. ja mitä enemmän itsevarmuus kasvaa, sitä enemmän tunnen, että uskallan tehdä asioita miettimättä, että mitähän muutkin ajattelevat? Se on sitä todellista vapautta.

Energistä sunnuntaita siis teille muillekkin ja mä ryhdyn nyt tästä jalkatreeniin, mikä epäilemättä tulee olemaan ihan kamalan kauhean ihana :D Sara xxx (saa kysyä, jos tulee jotain mieleen)

6 kommenttia on "Kun rakastuin itseeni."
  1. Hyvä Sara! :) Pääsetkö muuten ensi lauantaina tulemaan Hannan luo? Olis kiva nähdä ja ne purukumitkin on vielä antamatta! T:Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mun pitääkin kysellä Hannalta asiaan liittyen muutamaa juttua eli palailen fb:ssä asiaan :) Olisi kyllä niin ihana nähdä!

      Poista
  2. Hyvä sinä! Hyvältä näyttää, mutta ennen kaikkea: hyvältä kuulostaa!!! Ootko testannut ilmasen appsin 7min treenin? Nimensä mukaan kestää 7min ja ihan pirun tehokas perusliikeineen, jos huvittaa kokeilla vielä intensiivisempää.
    *koliikkiäiti, hihhii*

    t: Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaarina <3 En ole testannut tuota treeniä. mulla on noi ohjeet vanhanaikaisena pdf:nä, mutta mun mielestä nettisivullakin on jotain ilmaisia treenijuttuja.

      Heh ja joo, koliikkiäiti aina ainakin pari kertaa kuukauden aikana pms:n mukaan ;))

      Poista
  3. Ihana postaus :) kyllä se omasta itsestä tykkääminen näkyy läpi niin tekstistä kuin kuvistakin. Todella hienoja tuloksia olet saanut aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih ei tän nyt pitänyt mikään omakehupostaus olla siis varsinaisesti vain sellaista inspiraatiota muillekkin huonosta itsetunnosta kärsineille, että toivoa on :) kiitos sinulle :))

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!