Päivän puhelinkuva.

19.5.2016



Aika usein unohdan kantaa kameraa mukana. Ne molemmat kun ovat aika möhkäleitä. Olin aika hukassa sen perioidin tuossa alkukeväästä, kun olin puhelimetta useamman viikon - kännykän kamerasta on tullut minulle tosi tärkeä. Päivittäin eteen tulee sellaisia hetkiä - humoristisia taikka kauniita ja tunnelmallisia, missä nään jotakin kuvattavaa. Kenties instagramseuraajat tietävätkin; jaan mielelläni pari kuvaa miltei päivittäin. Olen miehen kanssa keskustellut ja yhteisen linjan mukaan sopii lapsista julkaista kuvia, kunhan ne ovat säädyllisiä ja hyväntahtoisia ja kunnioittavia. Ovathan he minun silmissäni se mielenkiintoisin kuvausaihe. Ylipäätänsä lapsikuvaus on niin välitöntä.

Yleensä kuvailen lapsia omissa puuhissaan ja joskus pyydän heitä kuvaan. Jos eivät tahdo niin ei sitten. Ikinä en lahjo taikka maanittele, siinä menee rajani. Minua on itseä kuvattu pienestä asti lehtijulkaisuihin kahden valokuvaajan tyttärenä joten ehkä minulla on vähän erillainen tapa katsoa näitä yksityisyysasetuksia sen osalta. Omat vanhemani ovat samalla tavalla minua kunnioittaen tehneet valintansa aikanaan minun puolesta ja minulle se on täysin ok.

Haluaisin toki olla parempi valokuvaaja ja treenata kunnon kameralla, mutta toisaalta en halua menettää sitä autenttisuutta, mikä näissä pikaräpsyissä on. Vain hetki kuten tämäkin, kun olimme Elsin kanssa viemässä lasiroskia lasinkeräykseen ja takaisin ajaessa (aika kiireellä, kun oli aika hakea Jamesia leikkikoulusta) huomasin tien sivussa aivan hurmaavasti varisevan kirsikankukkapuun. Puu oli tosi matala ja kevään viimeiset kukkaset olivat kilokaupalla leijailleet maahan. Elsi, pieni flowerlover ystäväni, oli aivan haltioissaan! Tässä tilanteessa pyysin häntä seisomaan puun alla, mutta ilman kehoitustakin tyyppi oli aivan tilanteessa mukana. Jaoin instassa samasta hetkestä pienen videon. Tämä oli meille molemmille tosi spesiaali juttu ja onneksi oli puhelin taskussa! 

Pikkuhiljaa haluaisin kaikista näistä pikaräpsyistä ja paremmistakin kuvista tehdä muistoksi kuvakirjoja. Suomessa toimivin konsepti on mielestäni Ifolorilla, mutta täältä en ole vielä vastaavaa keksinyt. Sellaisia pieniä ajatuksia (kännykkä) kuvailusta :) kuvailetteko te muut paljon ja jos kyllä, mitä?

Mukavaa torstai-iltaa toivoo Sara xxx
4 kommenttia on "Päivän puhelinkuva."
  1. Voi miten herkkä ja ihana kuva! <3 Täytyy käydä kurkkaamassa vielä se videokin Instasta :). Itse olen teettänyt onnistuneesti kuvakirjoja myös tämän sivuston kautta: http://www.printerpix.co.uk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos vinkistä! Mä tkkään siitä videosta vielä kuvaa enemmän, kun siinä näkyy niin somasti miten tuo meidän Töpsy oli innoissaan "blinkeistä" kukista. Niitä on nyt auton takapenkki täynnä :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Nuo cherry blossomit on vain jotain niin upeaa ❤️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!