Yhden äidin valinta.

26.5.2016

Reilu vuosi sitten ystäväni Mandy rupesi pitämään torstaisin oman vapaapäivän. Hän kävi töissä maanantaista - keskiviikkoon ja tytär hoidossa nuo kolme päivää alunperin. Torstaista-sunnuntaihin hän oli käytännöllisesti katsoen yh, koska mies teki samanlaisia pitkiä päiviä, kuin minunkin mies. Heilläkään ei ollut täällä tukiverkkoa täällä Connemarassa. Mutta sitten he muuttivat tytön yhden hoitopäivän torstaille ja isä oli lapsen kanssa maanantaina kotona. Mikä tarkoitti sitä, että Mandylla oli torstaisin kokonainen päivä omaa aikaa. Hän kävi lounaalla ystävättären kanssa, taikka pitkällä pyörälenkillä ja mä mietin aluksi perisuomalaisesti, että miten ihmessä vie lapsen hoitoon ja on itse vapaalla??

Mutta sitten tajusin miten nerokas ratkaisu tuo olikaan. Olin vain alunperin kateellinen, sillä tuolla omalla ajalla ja hengähdystauolla Mandy jaksoi olla ihan mahatava äiti. Sellainen läsnäoleva ja toimelias (hänen miehensä ei juuri sormea nosta kotitöiden osalta). 

Kuten varmaat olette huomanneet kirjoituksistani, olen aika lailla joutunut viimekuukaudet selviämään arjesta ypöyksin. Miehellä on ollut tyyliin yksi vapaapäivä kolmen viikon välein ja silloinkin on ollut pakko hoitaa juoksevia asioita. Pääsiäisen jälkeen oli burnoutin partaalla.

Olin ihan kamala äiti. Huusin ja räyhäsin. Joskus syystä, mutta aika usein pahaa oloani syyttä juuri niille, ketkä eivät sitä ansainneet. Olin niin kypsä selviämiseen ja tottelemattomiin kakaroihin ja aloin haaveilemaan pakomatkasta jonnekkin vain ihan yksin. Kuulostaako tutulta? Aika moni äiti varmasti jossain vaheessa kokee samanlaisia tunteita.

Sitten tuli mieleeni jo pois muuttanut Mandy ja hänen viisas valintansa ja niinpä päätimme aloittaa meidän Elsin kerran viikossa päiväkodissa. Perjantaisin, klo 9-15 ja ihan ensi hetkistä asti tyttö on ollut päiväkodistaan ihan hurmiossa. Onhan siellä prinsessa-mekkoja ja pinkki baabeja ja tuttuja kylän lapsia. Vähän niinkuin hänen oma koulu, mihin aina poikia viedessä haikailee.


Ja jokainen perjantai minulla on ihan ikiomaa aikaa 9:30-12:30.

Aluksi koin ihan kamalaa syyllisyyttä asiasta, kuinka minä kotiäiti laitan lapseni hoitoon ilman syytä. Oma äitini, mies ja ystävät kannustivat, että nyt ei mitään huonoja omatuntoja vaan NAUTI olet sen ansainnut. Ja pikkuhiljaa päätin, että samapa tuo mitä muut ajattelevat ja todellakin alan nauttimaan.

Tuo kolmen tunnin aikana yleensä teen treenin tai kävelylenkin, leikin koiran kanssa, syön lounasta rauhassa, laittaudun perjantaikorkoihin rauhassa ;) Sitten haen meidän keskimmäisen leikkikoulusta ja meillä on 1,5 tuntia kahdenkeskistä laatuaikaa. Esikoisen hakeminen on kahdelta ja yleensä siinä tunnin aikana tehdään ruokaostokset ja sitten pojat jo kyseleekin haetaanko jo Elsi?

Elsi ei ole vielä kertaakaan lähtenyt sovinnolla, koska niin paljon tykkää päiväkodistaan ja leikkikavereista sieltä. Kukkarollehan tämä ottaa, kun hoito on maksullista, mutta budjetoin sen pois turhista aikakauslehdistä ja take away kahveista. 

Sielä voipi olla joku kauhistelee tätä valintaa, mutta silloin pitää miettiä mikä sinun oma jaksamisesi tila on? Kuten minä olin kateellinen Mandylle ja sitten tajusin, että uupumus on äityiden suurin vihollinen. Oli se sitten työstä ja perheajasta johtuvaa, lastenkasvatuksen hankaluudesta, ruuhkavuosista, tukiverkottomuudesta. Happy mom, happy kids. Koska tiedän, että mulla on tuo oma pieni hengähdyshetki, milloin en todellakaan tee kotitöitä enkä ole vain äiti (koiran omistajatar kylläkin), jaksan kaikki nämä pitkän päivät, kun mies on töissä ihan koko päivän yömyöhään asti kuten esim. tänään. 

Jos alkaa olla burnoutin partaalla, pitää ehdottomasti hankkia jostain apua; perheneuvolasta, tukiverkolta tai vaikka maksullisesta hoitoavusta. Aikaisemmin en toki tätä valintaa varmasti olisi tehnyt, en ennen kuin tiesin, että Elsi osaa ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa. Kuusi tuntia kerran viikossa on kuitenkin hirmu vähän lopulta ja on oikeasti ihana ikävöidä omia lapsia <3 Ja tämä torstai-aamupäivä on taas yleensä meillä sellainen oikein ihana äiti-tytäraika ilman mitään menoja. 

Tästä uhkaa nyt tulla sellainen hyvinvoinnista huolehtimis-blogi :) 
Mutta ehkäpä tästä teille muillekkin urautuneille äideille muistutus, että te olette tärkeitä ja pitäkää huolta itsestänne ja tarpeistanne pikkulapsiajan keskellä. Se antaa huomattavasti enemmän, kuin ottaa <3 Sara xxx

15 kommenttia on "Yhden äidin valinta."
  1. Oikea valinta ja oikeat sanat olet saanut lähimmäisiltäsi kuulla: NAUTI! Meille syntyi huhtikuun alussa toinen lapsi enkä ihan oikeasti olisi jaksanut viime talvea, raskaana olon raskautta ja uhmaavaa taaperoa, jos en olisi kerran viikossa saanut viedä häntä 2-vuotiaiden kerhoon kolmeksi tunniksi. Siis kolme tuntia IHAN OMAA AIKAA! En todellakaan siivonnut, usein vain olin ja ajoittain ompelin (hyvää mieltä tuova harrastukseni). Ensi syksyllä toivon saavani hänelle paikan kaksi kertaa viikossa olevaan 3-5-vuotiaiden kerhoon. Tämä on muuten ehkä eka kommenttini sulle ikinä, mutta pitkään olen seuraillut sun blogia. Oot ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Eeva-Maija, että innostuit kommentoimaan :) kiitos! Meillä keskimmäisen syntyessä (ja pieneimmän myös) esikoinen kävi kaupungin kerhossa kahtena aamuna viikossa ja se oli ihana apu. toivottavasti saatte paikan ❤️

      Poista
    2. Toivotaan! Poika on myös viihtynyt äärimmäisen hyvin kerhossa eikä ole ollut mitään ongelmia sinne jäämisessä. Minun mieheni tekee oman työn ohella myös äänentoistohommia ja ajoittain ja kausittain useinkin myös iltoja ja/tai viikonloppuja pois, sen normaalin päivätyön lisäksi. Joten hengähdystauot olivat enemmän kuin tervetulleita!

      Poista
  2. Mulla on tosi harvoin omaa aikaa. Ehkä yhden lenkin verran viikossa. Haaveilen siitä, että pääsisin rauhassa jonnekkin tai saisin olla joskus yksin. No, näillä nyt mennään. Ehkä pitäisi vaan olla itsekkäämpi ja ottaa sitä aikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, harvemminhan kukaan sitä omaa aikaa tulee tarjoamaan. Se kotosalla ihan yksin olo on kyllä sellaista luksusta, mitä itse kukin tarvitsee. Tällä systeemillä koen olevani sen verran enemmän messissä, että pystyn Liamille tarjoamaan helpommin omaa aikaa myöskin.

      Poista
  3. Olen ihan samaa mielta kanssasi! Aidillakin pitaa olla omaa aikaa, lapset on sopeutuvaisia mutta vasynyt, kiukkuinen aiti taas ei ole hyvaksi kenellekaan. Meilla mies on tehnyt aina pitkaa paivaa ravintola-alalla, vapaita on talla hetkella viikossa yksi, paivat on kotona mutta illat töissa. Me taas tytön kanssa olemme paivan poissa emmeka nae kun viikonloppuisin. Mun vanhemmat lomailee taalla pitkia aikoja ja silloin nautitaan siita hoitoavusta. Mun tytar on ollu puolipaivahoidossa 3 vuotiaasta asti vaikka mun työhommat on olleet vaihtelevia. Tsemppia teidan kiireiseen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih nuo oman perheen vierailut on kyllä parasta, vaikka välillä surkuttelen meidän kodin olevan ihan työleiri esim. mun äidille :D ei sitä samalla tavalla edes osaa luovuttaa vastuuta kelle tahansa. Tsemppiä myös sinulle, ravintola-alan työläisen taikka minkä tahansa vuorotyöläisen puolisona ei aina ole kovin helppoa.

      Poista
  4. Kyllä, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ehdottomasti satsaus perheen ja lasten hyvinvointiin. Loppuunpalanut äiti ei ole paras äiti. Oman ajan ottaminen on tervettä itsekkyyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hear, hear ja tosiaan mielestäni (ainakin omalla kohdallani) nimenomaan äidin huvinvointi on tärkeä, että sitten jaksaa antaa tilaa ja tukea myös puolisolle. Kyllähän se varmasti valtaosassa perheitä on niin, että äidillä on suurien linjojen lisäksi hanskassa se kaikki meta-työ, että tasapuolisessakin suhteessa silti väsyy eri tavalla.

      Poista
  5. Minulta myös eka kommentti tänne, vaikka olen lukenut pitkään :)
    Nauti hyvin mielin!
    Itse päätin juuri palkata siivoojan käymään joka toinen viikko. Ja myös tuskailen omantunnon kanssa. Mutta kun laittaa faktat kehiin: oma työ lastentarhanopena, kaksi lasta ja mies paljon poissa työn takia, niin enköhän sen ansaitse :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti ansaitset ja onhan se toisen käsityöläisen palkka ja verot, mitkä sitten isossa kuvassa ovat tosi positiivinen juttu myös se itsensä auttamisen lisäksi. Kerrompa vain, että tuolta päiväkodista on hoitaja hakemassa leikkikoululta ja koululta samaan aikaan lapsia hoitoon, kun minä haen poikia. Sain aika kummastuneita katseita, kun kuitenkin olen sielä omiani hakemassa, vaikka heillä on tyttö hoidossa. Arvatenkin aluksi oli aika epämukavakin olo tuosta asiasta, mutta sitten tosiaan mietin, että he voivat vain tuomita tietämättä minkälaista arkea me elämme ja miksi tällaisen valinnan olemme tehneet. Minä itse tiedän miten valtava merkitys tällä hoitojutulla on meidän perheelle ja se riittää :)

      Kiitos vielä, että innoistut kommentoimaan ❤️

      Poista
  6. Mahtavaa! Nauti omasta ajasta :) Meidän tyttö (kohta kolme) aloitti tänä keväänä kerhon, jossa kävi 2krt vko 3h kerrallaan. Aluksi ajattelin, että olempas itsekäs ja mitä minä silloin teen kun lapsi on kerhossa. Mutta voi miten me molemmat olemme nauttineet! Olen jumpannut kun olen ollut yksin kotona, vain ollut, tehnyt rauhassa ruokaa jne. Nyt kerho loppui, mutta voimia tämä kevät on antanut arjen pyörittämiseen vielä pitkäksi aikaa eteenpäin :)

    Ja mikä siinä onkaan, että heti ajatellaan että äiti on itsekäs kun ottaa omaa aikaa :) se oli mielessä itselläkin heti, kun tätä kerhoa meidän tytölle ehdotettiin!

    T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätänsä kaikki toisten äitien valinnat, mitkä kenties helpottavat heidän oloaan on helppo tuomita, vaikka usein pohjalla on tunne kateus. Itse aikanaan esim. mietin kun pienienkin vauvojen äidit juoksi kuntosalilla tai vaikka aikuisten iltamenoissa vauvavuotena, että ompa kummallista. Mutta mistä minä tiesin vaikka juuri ne omat menot auttoivat niitä äitejä jaksamaan arkea ja saatoivatpa olla vaikka kuinka paljon parempia äitejä läsnäolon ja pinnan suhteen, kuin minä symbioosissa vauvan kanssa elävänä (haikaillen hetkeä sitä omaa rauhaa). Se terve itsekkyys ja omasta itsestä huolehtiminen on kullanarvoista. Itse toki tykkään viettää aikaa lasten kanssa, en kai muuten kotiäiti olisikaan, ja oikeastaan enempää en tuon kolmen tunnin lisäksi tarvitsekkaan.

      Poista
  7. Tosi hyvä postaus, ja niin ajankohtainen aihe täälläkin! Mä olen huono pyytämään tai ottamaan lastenhoitoapua vastaan, jotenkin pohjimmiltaan on aina sellainen olo että pitäisi (muka) itse vaan jaksaa. Mutta niinhän se ei ole, eikä se että pakottaa itsensä jaksamaan tee hyvää kenellekään. Tämä kevät on vienyt kyllä niin mehut, mies on joutunut tekemään pitkää päivää ja yritän epätoivolla saada omia opintoja eteenpäin - välillä on tuntunut että päivästä toiseen sitä lähinnä räpiköi eteenpäin. Uskon ja toivon että kesällä helpottaa! :)

    Linda/Juille's

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo mulla alkoi myös mennä vähän överiksi "kyllä mä pärjään"-ajattelu. Nyt taas tuntuu ihan hemmotellulle, mutta toisaalta yritän ajatella, että ehkpä se nyt on ihan ansaittua ja toisaalta tämä vaihe tuskin tulee kstämään ikuisuuttaa. Onneksi on tämä blogi mihin voi sitten paeta todellisuutta :D Tsemppiä sinullekkin <3

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!