"3,5 viikkoa aikaa tehdä susta Suomalainen"

15.6.2016
Itkettää, puristaa rinnasta - tänään on ihan älytön ikävä Suomeen. Välillä se iskee näin; kesken kaiken arkisten askareiden niin, että veitsi, millä pilppusi, on laskettava alas ja kyyneleet kihoavat silmiin. Siinä sitten yritän ajatella jotain muuta - ihan mitä vain - ja rupean setvimään keittiön kulmauksesta sotkupaperikasaa. Sieltä pilkottaa Kristiina Louhen Aino-kirja, minkä repaleinen sivu on odottanut teippaamista jo ikuisuuden. Ryhdyn puuhaan heti ja pikku-Elsi huomaa ei niin tutun kirjan ja päätän heti lukea sen hänelle. Lapsuuteni lemppari kirjan. Miten ikonisia Suomi-juttuja siinä vilahteleekaan, miten pieni kikkarapainen Elsi kuuntelee hartaasti "what's that äitiliini?". "Eikun mikä tuo on äitiliini? Sano Elsi", "Mikä tuo is äitiliini". 


Humps tunteiden tulva taas valtaa koko kropan. Pieni, rakas Elsi. Enemmän Irlantilainen, kuin Suomalainen. Hirmuisesti osaa Suomeksikin, mutta ei hän muista Suomea samalla tavalla kuin isoveljet, ketkä jo osaavat odottaa mummilaa, serkkuja, tätejä, ratikoita, Pikku kakkosta tv:stä, Lintsiä, Helsinkiläisiä leikkipuistoja pyörineen. Välillä niin puristaa rintaa, etteivät meidän lapset saakkaan samanlaisia lapsuudenmuistoja, kuin minä. Vaikka meidän muutto tänne oli toivottu ja väistämätön, katsoessa vanhoja kuvia Suomen kodeista haikeana, mitein miten hyvää meidän arki
sieläkin omalla tavallaan oli.



Onneksi, onneksi pian matkustamme Suomeen melkein kokonaiseksi kuukaudeksi. Juuri nyt Elsi on oikeastaan täydellisessä iässä Suomettamista varten. Ja se onkin prioriteetti numero yksi tällä reissulla. Innostuneena jo mietin, että me siis voidaan mennä lainaamaan kirjastosta kasa kirjoja Suomeksi ja vaikka mitä muuta! Täällähän en käy heidän kanssa kirjastossa laisinkaan, koska olen erittäin tarkka siitä etten puhu taikka lue heille englanniksi. Oikeastaan nyt koen pienen kolauksen omatunnossa, koska en ole aikoihin lukenut noita meillä jo olemassa olevia Suomenkielisiä kirjoja taikka edes laulanut iltalauluja nukkumaanmenoaikaan. Ja lauleskella yritän. Fionn varsinkin muistaa ulkoa vaikka mitä Suomalaisia lastenlauluja, mutta tiedättekö kuinka kummallista oli pari viikkoa sitten ruveta hoilottelemaan Leipuri Hiivaa ja tajuta, että Elsi ei ole sitä koskaan kuullutkaan? Siinä sitä sitten taukoamatta lauloin hänen pyynnöstään putkeen ainakin vartin. Nyt jo luonnistuu häneltäkin melkein :)

Tällä reissulla toivon meidän treffaavan sukulaisia mahdollisimman paljon ja ajelemme ainakin useammaksi päiväksi Etelä-Pohjanmaalle isäni kotikylille, missä rakkaita setiä ja serkkuja asuu. Olisi kiva ajella Kaustiselle kummejani moikkaamaan ja samalla viedä lapset sinne kansanmusiikkifestareille, mitkä oli minusta pienenä niin kovin jännittävät.

Ja sitten odotan vain niin paljon sitä, että saan kotikotona juoda aamukahvia oman äitini ja isäni kanssa. Ja jutella siskojeni kanssa ja leikkiä siskonlapsien kanssa. Pienet serkut pääsevät leikkimään keskenään <3 9 pitkää kuukautta viimeisestä Suomereissusta alkaa nyt loppua kohden tuntua aivan järkyttävän liian pitkältä ajalta. Nyt jo kauhulla ajattelen etukäteen, miten nopeasti tuo 3,5 viikkoa tulee hujahtamaan hah :D


Nyt tässä kirjoitellessa, Elsi katselee Hertan maailmaa youtubesta ja vaikka hän onkin todellinen Connemara girl, luulen että pieni tulee ihastumaan Suomeen myöskin kovasti. Toivottavasti tämän reissun jälkeen hän muistaa Suomen ja kielikylpykin varmasti juuri nyt on onnenomiaan vahvistamaan jo olemassaolevia taitoja. Nämä kuvat nappasin kauniissa säässä pari viikkoa sitten, kun nyt on palattu peri-Irlantilaiseen tuuleen ja tihkusateeseen. Neito stailasi saman Hatleyn-söpöliinimekon tänään pillifarkkujen kaveriksi :) ja nyt Hertat on loppu ja me lähdetään perhekerhoon moikkailemaan kavereita. Iltapäivällä tänään ihan varmasti pidetään oikea kunnon Suomi-kirja lukutuokio ja soitetaan facetimet mummille. Kuullaan taas toivottavasti vähemmän tunteellisissa merkeissä, Sara xxx
6 kommenttia on ""3,5 viikkoa aikaa tehdä susta Suomalainen""
  1. Noita tunteita pelkään saavani itsekin sitten kun ulkomaille muutto tulee eteen. Suomessa on se oma fiilis varsinkin kesäisin. Hassua oma isänikin asuu ihan Kaustisen vieressä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä näitä kipuilin jo ennen muuttoa ja vieläkin. Nämä on näitä vaikeita kompromisseja ja tunteet tosiaan voimistuu aina, kun on pian näkemässä omaa perhettä. Lohdutukseksi suurimman osan ajasta asiaa ei ajattele juurikaan :)

      Poista
  2. Me kaikki ulkosuomalaiset vanhemmat koetaan varmaan valilla tuota samaa tuskaa, mun lapsesta mustikat on pahinta mita se tietaa ja ruisleipa kamalaa, sen sijaan turkkilaisen keittiön herkut on niita oikeita. Toisaalta tyttö rakastaa saunoa ja viipaloi juustohöylalla oltermannia suoraan suuhun kilotolkulla Suomen lomalla. Mutta ei siita suomalaista tule, hyva turkkilais-suomalainen kyllakin :) Ihanaa lomaa teille, me mennaan heinakuussa Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh meilläkin piimästä ja viilistä tykkää vain esikoinen, kuka niitä pienenä Suomessa asuessa aina joi ja söi. Kaksi pienempää on aivan no way! Sauna on onneksi kaikkien mieleen :) Ihanaa lomaa teillekkin, Suomen kesässä on vain sitä jotakin <3

      Poista
    2. Eikä, olipa hauska sattuma että teilläkin on sukua Pohjanmaalta :) Kaustinen on tuttu paikka, olen kotoisin siitä 40km matkan päästä (mikä siellä päin ei ole matka eikä mikään.) toivottavasti säät on parhaimmasta päästä kun pääsette Suomeen ja ehditte tehdä kaikkea mistä olette haaveillutkin :)

      Poista
    3. Voi kumpa tosiaan olisikin Suomessa kesäsäät, kun täällä on taas jopa syksyistä. Hihi joo täälläkin 40km on ihan lyhyt välimatka ja tunti autossa ei tunnu miltään vrt. Helsinki, kun vartinkin matka tuntui ikuisuudelta :D

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!