Itsekuri vs sokerikoukku.

20.6.2016
Jänniä juttuja tässä kuukausien varrella oppii itsestään. Mä olen vuosien varrella toistellut itselleni, että mulla on tosi huono itsekuri ja uskonut siihen tosissani. Olen paastonnut (A.Vogel) kolmeen otteeseen viikon verran no problem ja silloin ympäröivät ihmiset ovat ihmetelleen, miten hyvä itsekuri minulla onkaan? "Not really, olen vain itsepäisen päättävinen sen viikon". Jonkin ajan kuluttua paastosta (minkä siis olen ihan tehnyt aina puhdistautumismielessä, ei laihdutus, koska kilot tulevat heti takaisin) olen palannut yleensä huonoihin sokeriruokatottumuksiin ja byebye itsekuri, yksi suklaapala on tarkoittanut koko levyllistä.

Nyt kuitenkin miltei puolen vuoden sokerittoman jakson jälkeen huomaan, että minullahan on todella rautainen itsekuri! Ei siis sokerin osalta, vaan yleisesti ruoan osalta. Jos syön jotain ei-niin-terveellistä (esim. eilen iltapäivällä yksi croissant), teen korjausliikkeen heti seuraavalla aterialla. Tai jospa koko päivä (esim. Dublinin reissussa) ruokamahdollisuudet ovat höttöisiä, teen mahdollisimman fiksuja valintoja, siinä missä pystyn. Tässä siis huomaa, miten järkyttävän hallitseva elementti tuo sokerikoukku onkaan! Ei puhettakaan, että mikään tällainen olisi ollut mahdollista aikaisemmin. 

Luin aikanaan tosi mielenkiintoisen artikkelin Top Santé lehdestä, missä tutkimusten mukaan itsekuri ja sen esimerkin opettaminen lapsille oli yksi iso palanen onnellisuudessa. Tuolloin keksejä mutustaessa olin vähän, että jaahas. Mutta täytyypä sanoa, että nyt yhdyn tuohon täysin. Joskin en nyt tiedä, miten asiaa muuten lapsille opettaa, kuin omalla esimerkillä. Mieleeni tulee hyvä ystäväni, kuka aina jätti ainakin suupalallisen lautaselle oli kyse ruoasta taikka jälkiruoasta. Minun ihmetellessä, hän kertoi äitinsä opettaneen, että aina pitää jättää vähäsen lautaselle. Kauan pidin koko juttua ihan kreisinä, mutta tuo ystäväni omaa ehkä terveimmän suhteen ruokaan ja itsestään huolehtimiseen, ketä tiedän. 

Itsekuri palkitsee. Ei siis mikään sairaalloinen itsensä näännyttäminen vain sellainen terve itsekuri. Ja jännä miten kaiken tämän näkee niin paljon selkeämmin, kun sitä sokeria ei ole jatkuvasti mielessä hämäämässä. En nyt tarkoita tällä kirjoituksella missään nimessä, että olen nyt aivan mahtava ja loistava ja voi vitsit miten olenkaan onnistunut, vaan enemmänkin nämä aiheeseen liittyvät ajatukseni on tarkoitettu tsempiksi ja vertalaistueksi sellaisille, ketkä painiskelevat samojen asioiden kanssa. Sokerikoukkuun vieläkin tarjoaisin lääkkeeksi ihan kokonaisen vuoden lakkoa.

Suomessa ainakin on jatkuvasti joku "pullapäivä"; Runebergintorttu, laskiaspulla, pääsiäissuklaa, mansikkakaakku, omenapiirakka, joulutorttu. Kantava ajatukseni itselle on ollut, että ensi vuonna sitten. Että jos tämän vuoden olen ilman noita nimikkopäiväherkkuja, jäätelökesiä raparperikakkuineen, syntymäpäivä ilman herkutteluita, ei se tarkoita loppua elämää. Luopuminen ei tunnut laisinkaan niin hankalalta, mutta samalla minulla on tämä vuosi aikaa opetella muilla tavoin tätä itsekuria, niin että ensi vuonna ehkäpä osaankin ottaa pienen yhden palasen kokonaisen vuoren sijaan.


hassu kuva tähän tekstiin, mutta ihan älyttömän herkullinen vuohenjuusto-munakoiso burgeri Dublinissa.
Ei tarvinnut kylkiäisiä, sen verran tuhtia tavaraa. Mutta loman jälkeen mietin,
että onneksi en välitä vaa'an numerosta ja anna sen määrittää omanarvontuntoa enää.
Parin päivän enempi valkoista leipää sisältävän syömisen jälkeen kyllä jo tunsinkin, että ei sovi minulle ja mielummin palaan normaaleihin tottumuksiin heti. Myös vaaka vähän aiheuttaa todellisuudelle sokeutta.
Ei se numero, vaan se olo - siinä mottoni.





Ja sokeriherkuitta kuulkaa elämä on aivan yhtä ihanaa! Se, että sokeria ei syö, ei ole synonyymi sille ettei voi kokea hedonistisia nautintoja muilla tavoin. Ne herkuttelut vain muuttavat muotoaan, miten taivaalliselta paistuukaan tujaus turkkilaista juguttia tuoreiden jääkaappikylmien marjojen kanssa ja päälle vielä chia-siemeniä ja kaakao nibsejä? Tai kukkurallinen teelusikka mantelivoita iltapäiväkahvin kera? 

Kyllä mä väittäisin, että mun suurin demoni vuosien varrella on ollut sokeri. Ongelmat sen kanssa juontavat jo ihan lapsuudesta ja mietin vain miten todennäköisesti olisin voinut välttää monetkin alavireiset itsetuntoon ja omanarvoisuuteen liityyvät kaudet välttää ilman sitä.

Huuh, voisin jatkaa tätä romaania loputtomiin. Olisi kiinnostava kuulla teidän muiden mietteitä asiaan liittyen. Paljolti voisin vielä ruokavaliossani viilata, mutta millekkään dieetille en missään nimessä halua ryhtyä. Tätä se kai vain on - elämäntapamuutos.

Ja tiedättekö täällä mennään nyt viimeistä viikkoa tuota Kayla Itsinies 12-viikon Bikini body guide- liikuntaohjelmaa. Olen aivan ekstaasissa ja niin ylpeä, että saatan tämän vihdoinkin läpi. Joskin sama 12-viikkoinen on tarkoitus aloittaa heti putkeen uudestaan. Loppuviikosta siis tiedossa ennen- ja jälkeen-kuvat, iik!

Nyt täällä hetkisen on luvattu iltapäiväksi aurinkoa kaatosateisten päivien lomaan, eli mä hilppasen muun perheen kanssa ulos. Vi ses, Sara xxx

4 kommenttia on "Itsekuri vs sokerikoukku."
  1. Tämä on kyllä niin ajankohtainen aihe omassa elämässä, juurikin olen miettinyt tuota itsekuria. Eikö minulla ole tarpeeksi itsekuria kieltäytyä sokerista, pitää itsestäni huolta? Mieliteot ja tottumukset vievät mennessään joka päivä...huoh.
    Syön muuten suht terveellisesti, en syö juurikaan lihaa/maitotuotteita/vehnää. Mutta se sokeri. Tiedän, että jos vain päätän vähentää, niin onnistuisin, mutta en kai halua vielä tarpeeksi :) Nyt olen kuitenkin ottanut tavaksi herkutella terveellisillä herkuilla niiden sokeriherkkujen sijaan (aina välillä :), on sekin alku!
    Ja se jäätelö...mun lemppari suklaan ohella. Ja kesään nyt vaan kuuluu, muka, se jäätelö!
    Ihailen kyllä, että olet onnistunut irtautumaan sokerista! Aivan mahtava juttu.
    Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota mä just tällä tarkoitan, että täysi sokerittomuus on on korjannut nuo mieliteko-ongelmat, itsetunto-ongelmat jne. Mullakin otti aikansa, että olin kypsä tälle muutokselle, mutta nyt en vaihtaisi mitään. Pari viikkoa se vain kirpaisee, kyllä sä onnistut!

      Poista
  2. Niinan kommentti vois olla niin mun kynästä! Täällä samojen asioiden kanssa edelleen painiskeleva Marie.
    Ehdin harvoin kommentoida mut täällä ollaan ja aina ilahdun kun huomaan uuden postauksen.
    Kun ehdit niin laita vähän ruokaohjeita tulemaan, inspiraatiota kasvisten lisäämiseen kaipaan :)

    Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jaksat silti silloin tällöin kommentoida. Se tsemppaa hurjasti kirjoittamaan :)) Yritän laittaa ruokaohjetta heti ensi viikolla <3

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!