Vapaa.

 Tänään mulla oli se sellainen parin tunnin perjantaivapaa, mistä viime viikolla teille kerroin. Olin ajatellut jumppailla ja siivoilla, mutta heräsin kroppa ihan jumissa ja muutenkin olo oli tosi väsynyt ja nuutunut ja päätin kuunnella kroppaa ja ottaa alkupäivän ihan rennosti. Kun olin vienyt lapset kouluhinsa ja hoitoihinsa, hurautin koiran kanssa rantaa kohti. Tarkoitus oli viedä koiraa vähän kävelylle, mutta samalla toiveikkaasti vetäisin bikinit mekon alle, jos jostain löytyisi sopiva tuulensuoja, missä vähän loikoilla kirjan kanssa.

Säät on täälläkin olleet aivan mainiot; aurinkoa ja lämpöä ja vehreyttä on piisannut. Autossa soi Jack Johnsonin vuosikausia sitten cd-aikoihin ostettu levy, mille naurettiinkin miehen kanssa jo aikaisemmin, että kuinka sitä cd-levytkin maksoivat noin paljon?! Tätä levyä muuten kuunnellessa synnyttelin tuon meidän esikoisenkin :) Hyvänmielen kesälevy siis ja mukavaa vaihtelua radiolle.

Koira-muru voi pahoin autossa, mutta oli heti rannassa onnellisen iloinen itsensä kekkuloimassa kallioilla. Tuola rannassa oli todella melko tuulista ja paikallaan ei oikein voinut istuskella ja päätin lähteä katselemaan rantakallioita, mihin en oikein lasten kanssa ole viitsinyt mennä, kun en tiedä minkälaista maasto on. Koiran kanssa puikkelehdittiin kaksistaan pitkäkin matka ja ihailin ja kuvailin ja hymyilin. Niin kaunista - sellaista sydäntäpuristavan täydellisen kaunista.

Kallioiden toisella puolen pongasin pienen dyynin. Minkä toiselta puolelta avautui pieni ranta. Sellainen, mihin oli oikeastaan aika vaikea löytää, niin suojassa se oli kaikelta. Jopa siltä tuulelta.

Heitin mekon pois päältä ja istuin viltinpäälle ihmettelemään. Mietin, kuinka minulla oli vain niin vapaa ja hyvä olo. Juuri sellainen olo, että vihdoinkin se valtava henkinen väsymys kuudesta intensiivisestä kotiäitivuodesta muutoinen ilman breikkiä alkaa hellittämään. Mietin, että mulla oli tosi kova ikävä miestä ja lapsia, vaikka yksin olikin aivan taivaallista olla. Tulin miettineeksi, että viimeksi mulla on ollut yhtä vapaa olo, kun olin ensimmäistä kesää Portugalissa töissä bestikseni kanssa ja vapaapäivinä välillä hengasimme hyvin samantapaisella hiljaisella rannalla. Mikä sattuma, että päälle eksyi juuri tuona vuonna ostetut biksut, mihin olin Albufeirassa 2005 sitonut simpukat naruihin :)

Taannoin luin sellaista self help-opusta, missä kehoitettiin miettimään, mistä tekemisestä lapsena nautti oikein erityisen paljon ja tuoda sitä nyt aikuisena elämäänsä. Mun mietteissä oli silloin lämpimässä ranta-aallokossa hyppiminen ja keinuminen. Rantavesi täällä Atlantin laidalla on turhan hyistä, mutta olen kyllä viime aikoina keinunut aika paljonkin ja totta se on - siitä tulee ihana ja kevyt olo.

Tänään totesin, että oikeastaan ihan hyvin voi hakea myös muita paikkoja ja tilanteita, mistä on onnellisia muistoja ja yksi minulle on juuri nämä hiljaa rannalla makoilut. Voi voisin ihan tuntitolkulla maata silmät kiinni rannalla kuunnellen kaikkia veden loiskeita ja vaikka ihmisten puheensorinaakin. Tälläkertaa tosin kylkeen painautui merivedeltä haiseva koira :)

Taidetaanpas siis tämän kuun lopulta lopettaa myös Elsin hoitopäivät samaan kuin pojilla loppuu koulu. Voisi ehkäpä jo aikaisemminkin, muuten mutta luulenpa ettei typy tykkäisi kovin hyvää, jos hänen rakas päiväkotipäivänsä vietäisiin tuosta vaan.

En lopulta viipynyt pikkurannalla kovin kauaa, koska jäin miettimään, että jospa koulusta yritettäisiinkin minuun ottaa yhteyttä sielä kaikkien kuuluvuusalueiden ulkopuolella tai olisi jokin muu hätätilanne. Hyvillä mielin lähdinkin, sillä keksin viedä huomenna perheen tuonne miehen syntymäpäivä-piknikille.

Toivottavasti teillä muillakin on sielä ihana viikonloppu ja Suomessahan koululaiset jo alottavatkin kesälomansa! Ihania kevätjuhlia siis koululaisille vanhempineen :)

Ja pian kerron mihin meidän huudit muuttuvat tästä kertoheitolla ihan erilaisiksi ;) Sara xxx