Naisystäviä.

24.7.2016
Voi mikä viikko onkaan takana! Kiirus ja täynnä ihania tapaamisia - oikea ystävien viikko <3

Välillä Irlannissa kaipaan niin kovasti sellaisia ystäviä, ketkä tajuaa minua puolesta sanasta, naisia kenen kanssa nauraa niin paljon, että kyyneleet valuu silmistä, yhdessä hengailua tai vaikka porukalla shoppailua. Tällä viikolla olen saanut kaikkea tuota ja vielä enemmän. 

Olen mietiskellyt miten erilaisia ihmisiä olen tavannutkaan tällä viikolla ja kuinka kaikista kohtaamisista on jäänyt eritavalla voimaannuttava olo. Minulla on elämässä todella erilaisia kavereita ja tunnen oloni erityisen onnekkaaksi juuri nyt väsyneenä sunnuntai-iltana kaikista riennoista.

Maanantaina treffasin rakasta vanhaa ystävääni Ritua, kuka on enemmänkin kuin oma sisko. Me olemme tavanneet lukiossa, muuttaneet yhdessä ulkomaille ja kasvaneet yhteen niin monella eri tavalla. Lapset jopa luulevat Ritu-tätiä ihan oikeaksi tädikseen :) Viime vuosina olemme molemmat tahoillamme kasvaneet aikuiseksi ja se tuo taas ihan uudenlaista syvyyttä ystävyyteemme. Hän on juuri se ystävä, kenen kanssa ei vaihdeta kuulumisia säännöllisesti, mutta voisin silti soittaa vaikka keskellä yötä, jos hätä olisi.

Tiistaina taas tapasin vanhan lähiön mammakavereita, keiden kanssa jaettiin esikoisten vauvavuoden ilot ja surut. Uskomatonta tuntea vieläkin kuuluvansa jengiin, vaikka viimeisestä tapaamisestakin on jo vuosia. Maailmaa tuli parannettua yhden ihanaisen terassilla kynttilän valossa aina pikkutunneille asti.


Torstaina olikin vuorossa hauskat treffit blogikaverin Elisan kanssa. Me ollaan aikaisemminkin treffattu, tosin lasten kanssa, ja oli todella kiva juttu, että päästiin yhdessä illalliselle :) Oli virkistävää saada turista näitä bloggaamiseen liittyviä hommeleita samoista asioista kiinnostuneen kaverin kanssa. Aika juoksi hyvässä seurassa ja kotiuduttiin  molemmat näiltäkin treffeiltä vasta illansuussa. Kiitos vielä Elisa, oli huippu kivaa :)


Perjantain ystävätreffeille pääsivätkin mukaan lapsetkin. jo ehti näyttää siltä, ettemme tänäkään kesänä treffaisi ihanan S:n perheineen kanssa, mutta lopulta heidän lomansa Helsingissä onnistui ja aivan tajuttoman ihana päivä Suomenlinnassa meillä olikin. 

Olemme alunperin tutustuneet mun ihka-ensimmäisen blogin tiimoilta yli 5 vuotta sitten! Tämä bloggaus on oikeasti tuonut mun elämään niin paljon hyvää. Esimerkiksi juuri sellaisen sielunsiskon, mitä S on. Mikä parasta; meidän lapsilla oli superkivaa yhdessä ja huokailimme vain, kumpa asuisimme lähempänä toisiamme! Itä-Suomi ja Länsi-Irlanti ovat kyllä ihan kamalan kaukana toisistansa, mutta onneksi some auttaa tässäkin asiassa ja erityisesti facebooking messenger kilahtaa toisinaan hitsin hyvistä linkeistä kirjoituksiin taikka juttuihin, mistä tiedetään vain toisiemme tykkäävän :)

Launatai huipentuikin yhden aivan mielettömän naisjoukon kimppatapaamiseen tai pikemminkin kokopäivän treffeihin. Nämä naiset olen löytänyt elämääni eräästä nettiryhmästä ja voi pojat, miten onnekas olenkaan! Tai olemme kaikki. Iso ryhmä naisia on tuonut sellaista huumoria ja avunantoa, solidaarisuutta, empaattisuutta ja ajatuksia erilaisista katsantokannoista, että en vain voi muuta kuin uskoa mielettömään naisenergiaan. Ja sosiaalisen median tarpeellisuuteen. Ainakin minä yksin iltaisin sielä Atlantin rannalla olen tuntenut suurta onnea siitä, että vain klikkautumalla nettiin ole ison ystäväjoukon keskellä. Väittäisin olevani varmasti jo masentunut ilman tätä tukijoukkoa.

Lauantaista ei nauru loppunut kesken. Yritimme Pian kanssa ottaa asukuvia, mutta kaiken kikatuksen keskellä niistä tuli tällaisia epäteräviä suttuja. Mutta silti lätkäsen tähän tällaisen kuiteskin näytille vaikka sitten itselleni muistoksi mitä mahtavimmasta päivästä. Naururyppyjä tuli varmaan ainakin tsiljoona lisää :D 

Ystävät ovat kyllä elämän suola. En ole oikeastaan edes tajunnut miten kamalasti olen juuri tätä kaivannut elämääni enemmän. Kurkkua kuristaa hiukkasen lähteä kotiin viikon päästä, vaikka onhan minulla ihania tyyppejä sielä Irlannissakin. 

Tämä seuraava viikko onkin sitten pyhitetty ystävistä kaikista läheisimmille, nimittäin siskoilleni perheineen. Vihdoinkin kaikki ovat koolla täällä Helsingissä ja melkein ratkean liitoksistani, kun tiedän pääseväni halailemaan omia murusia siskojen lapsukaisia huomenna. Meidän pieni serkusremmi jälleen samassa paikassa mummin ja paapan luona <3

Tähän onnellisuuspläjäykseen päätän tämän iltaiset pulinat ja käykäähän kurkistamassa meidän kuvat myös Mammatyyleistä. Ruuhkamutsina toki unohdin laittaa korut korviini ja vaihtaa yläosan ja keskimmäiselläkin oli ihan väärä paita plus kuvaukset olivat nälkäkiukkuisen perheen kera varmaankin astetta haastavammat, mutta ammattimainen Maj kyllä onnistui ihmeen kaupalla sentään pari järkevää otosta löytämään. Note to self: ajanhallintaa voisi reissutilanteissa vielä vähän petrata, kääk.

4 kommenttia on "Naisystäviä."
  1. Mä voin niin ymmärtää tämän postauksen tunnetilan. Itsellä on samanlaisia ystäväjoukkoja ja ihmeellistä kyllä, just blogin kautta, kuin myös muista "omituisista" verkostoista, on muodostunut elämään ihmisiä, joita ilman ei voisi elää. En väheksy niitä ihmisiä, jotka tulevat sukulaisuuden tai lapsuuden tai kouluvuosien kautta, mutta kyllä ehkä turhaankin parjattu some-elämäkin tuo ihan oikeita IRL-ystävyyksiä. Ihana viikko sulla ollut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin! Mun hyvinvoinnille some on kyllä aivan ehdoton, vaikkakin toki turhaa instaselailua voisin rajoittaa :D Irlannissa kaikki ovat solmineet ihmissuhteet jo kehdossa joko sukulaisuuden kautta tai sitten olleet pikkuisestia asti samassa koulussa. Sinne on väliin niin vaikea soluttautua, että Suomi-kavereilla ja muilla verkosta ystäviksi muotoutuneilla tyypeillä on siksi niin valtavan tärkeä asema. Olen välillä ollut Irlannissa ihan hurjan yksinäinen ja väkisinkin tulee olo ettei kukaan välitä. Tämä viikko on osoittanut, että välittää ja näitä ihmisiä on paljonkin <3

      Kiitos sulle kivasta kommentista :))

      Poista
  2. Voi Sara ihanainen!
    Kiitos paljon seurasta ja kivasta päivästä.
    Sinua lainatakseni, olet kyllä yksi parhaista asioista, mitä sosiaalinen media on minulle antanut! <3

    VastaaPoista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!