"Tavoitepainossa".

28.9.2016
Hihii, onko tarpeeksi raflaava otsikko? Mutta todentotta; vaikka en vielä ole missään lopullisesssa päämäärässä (onko sitä muka koskaan?), tajusin vaa'alle astuessani eilen, että se itselleni tärkein asetettu tavoite on saavutettu.

Niin kauan, kun olen ollut pois omaan pituuteni nähden terveellisen BMI:n (<25) rajoilta, olen juuri eniten toivonut sinne takaisin pääsyä. Kymmenen vuotta sitten ainakin sielä käväisin, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta koko aikusiällä, kun todella olen normaalipainoinen.

uskolliset jumpparoinani Lidlistä ;)




Ja tiedättekö - samalla myöskään nykyään painolla ei ole mitään väliä! En enää ole vaa'an orja, en nää enää peilistä kiloja vaan kokonaisuuden. Toki käyn vaa'alla, mutta en määrittele itseäni sen perusteella. Tiedän, että kovan treenin jälkeen paino saattaa humpsahtaa vaikka puolitoista kiloa korkeammalle hetkellisesti, kun nesteet pakkaa lihaksiin ja silti farkut mahtuvat ihan yhtä hyvin ja joskus jopa paremmin :)

Mutta se kerta, kun nyt vaa'alle astuin ja tajusin tuon BMI-jutun, tulin kyllä oikein iloiseksi :)

Ylpeäksikin. Varsinkin viimeaikoina on ollut aika vaikeaa aikatauluttaa treenejä, mitä kuitenkin pääkopalle on niin kovin tärkeitä. Välillä tuntuu, että taukojen aikana kovalla työllä hankitut lihakset valuvat nanosekunnissa hukkaan (erityisesti yläkropassa). Kävetyä tulee se tunnin lenksu päivittäin Pulla-koiran takia ja se on hieno juttu, mutta ehkä enemmän sellaista pakollinen paha-meininkiä. Siis tykkään päivittäisestä luonto annoksestani kuunnellen salaista pahettani eli britti radiota ja viimeisimpiä listahittejä kännykällä, mutta eniten nautin itseni haastamisesta kehonpainotreenissä.

ja Ikean ulkopenkki treeniapuna :)



Tässä, kun istun pakarat hellinä eilisestä jalkatreenistä, mietin juuri, että pikkusen kiinnostaisi kehonpainotreenien lisäksi alkaa käydä ihan kuntosalillakin treenamassa isommilla painoilla. Siihen tarvitsisin kyllä vielä aika paljon ohjausta luulen. Oma kroppa tuntuu just nyt aika mukavalta, mutta onhan tässä nyt vielä rasvaa vaiks kuinka. Erityisesti alaraajoissa kuten huomaatte.  Enkä oikeastaan edes kovasti haluaisi pienentyä vaan vaihtaa nuo heiluvat tiiviimpään kudokseen :)

ei ole hienoa high tec-kuntosalia, mutta pieni puiseva, klosiintunut vierashuone.

Sitä kun oli iät ajat pulleroisempi, on välillä vaikea tajuta omaa kokoansa ja toisaalta ei mulla nyt mitenkään tajuttoman lihavampi olo ollut kymmenen kiloa sittenkään, mutta katsoessa sen aikaisia kuvia olen ihan ihmeissäni. Olinko todella tuon näköinen?! Vääristynyt kehonkuva toisinpäin :D

En sellaista todellista tavoitepainoa muuten koskaan määritellyt, mutta ehkäpä tästä nyt olisi vielä 6-7 kiloa matkaa sellaiseen sopivaan. Mun oma kauneusihanne on kuitenkin aika naisellinen. Siitä haaveilen, että löytäisin sellaisen itselleni sopivan painon ja koon, missä sitten yrittäisin pysytellä lopun elämää.

Olen ruokavaliosta tosiaan jättänyt maitotuotteita nyt veks ihon paranemisen toivossa ja nyt viimepäivinä yrittänyt vielä lisätä proteiinin määrää ja mielenkiinnolla katson mitä tämä tuo tullessaan. Kalorin kaloria en suostu laskemaan vieläkään, sillä tämän täytyy olla normaalia elämää eikä mikään kuuri. Kadulla tutut on kyselleet, miten onnistuin laihtumaan ja siihen on vain ollut se simppeli resepti, että olen syönyt mahdollisimman terveellistä ruokaa sokeritta ja treenannut kovasti. Painon tippuminen on ollut ja on edellen se sivutuote. Just nuo esiin humpsahtavat lihakset on mun mielestä paljon siistimpi juttu, kuin vaa'an luvut. Ja vaikka sokerilakosta vähän putosinkin, on se pääsääntöisesti pitänyt ja uskon todella, että olen tehnyt elämäntapamuutoksen ja pysyn siinä.

voi enhän minä nyt osaa pönöttää - tulee jo nyt ihan idari olo julkaista noita ylempiä treeniselfieitä...



Nythän tietysti päällä on aika kova stressi muutohommeleiden sun muiden suhteen ja liikunta on todellinen henkireikä. Toivottavasti pystyn säännöllisestä päästämään höyryjä ja stressitaso eivät pistä kroppaa aivan sekaisin. Kehonhuollossa, venyttelyssä ja rullailemisessa voisin kyllä vielä petrata.

Mukavaa ja energistä keskiviikkoa teille. Ja muistakaa: jos minä pystyn sohvaperuna-sokerisyöpöstä kääntämään kurssin, ihan jokaikinen varmasti voi <3 Sara xxx

Ja sit vielä loppukevennys, koska tältähän mä oikeasti näytän :D :D
that's more like it!







6 kommenttia on ""Tavoitepainossa"."
  1. Olet kyllä niin raikkaan kaunis! Miten oletkaan säilynyt kolmen lapsen äitinä noin nuoren/ei väsähtäneen näköisenä?! :) Itselläni vuosia sinua enemmän ja lapsiakin yksi vähemmän, ja katsoessani itsestäni muutaman vuoden takaisia kuvia huomaan, että ihan viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut joku ihmeellinen löystyminen/rupsahtaminen. Kääk, peilikuva ja sisäinen minä eivät todellakaan kohtaa!

    t. Marikki, vakilukijasi jo ekan blogisi ajoilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi no on tämäkin babyface vähän hiipunut ja lähikuvassa näkyisi kaikki rypyt :D Toisaalta nyt alkaa nuorimmankin ollessa melkein 3-v. olemaan enemmän aikaa esim. meikata ja miettiä pukeutumista eikä vain wash and go-tyylisesti hutaista, mitä kerkiää. Mulla tapahtui sellainen väsymysrupsahtaminen keskimmäisen vauvavuotena. Siihen asti kysyttiin jokapaikassa aina papereita, vaikka olin jo 27-vuotias. Sittemmin ei ole paljon kyselty.

      Poista
  2. Hyva sina! Mulla on tuo urakka alkanut eli 10 kg pitaisi saada uusilla elamanmuutoksilla pikku hiljaa pois, katsotaan kuinka kay....Olet tosi kauniin ja reippaan naköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa! Mulla lähtenyt sellainen 7kg pikkuhiljaa, mutta toisaalta tilalle on tullut roimasti lihasta, kun nenne olin ihan letku. kiitos kohtelijaisuuksista, mistä parhain on tuo reippaan näköinen <3 sellainen haluankin olla <3

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!