Lokakuun alkua.

5.10.2016
Eräs vuosi sitten täältä muuttanut ystävä sanoi puhelimessa, että viimeinen kuukausi kotikylillä voi tuntua todella nostalgiselta ja haikealta. Ja sitä se todella on. Huomaan kuinka monta ihmistä olenkin kohdannut viimeisen parin vuoden aikana; kuinka monta, jos nyt ei läheistä ystävää, mutta kaveria ja tuttavaa olen saanut. Ja ihmisten ystävällisyys ja avunanto! Tänään eräs kaveri tarjosi pientä heidän pihamaallaan sijaitsevaa kahden makuuhuoneen mökkiä meidän käyttöön, jos ikinä haluamme tulla Clifdeniin kylään. Ja tuon terveyskaupan omistaja ja toisen putiikin tyttö toivat pahvilaatikoita muuttolaatikoiksi. Perjaina menen parhaiden tyttökavereiden kanssa illalliselle. Opettajat koulussa sanoivat, miten surullista, että meidän pojat lähtevät. Ovat kaikki toki innoissaan meidän puolesta, mutta ilmeisesti meidän pojatkin ovat olleet pidettyjä kavereita. Äitinä se toki sykähdyttää mieltä, mutta samalla toivon niin paljon, että uudessakin koulussa löytävät paikkansa nopeasti ja saavat kavereita. 

Jännä, miten tämä kyläpahanen ja se, että kaikki tuntevat toisiensa asiat, tuntuu välillä niin ahdistavalta. Ja silti tiedän, että juuri sitä tuleekin ikävä! Mä olen kyllä tykännyt meidän arjesta täällä tosi paljon. Varmasti Killarneyssa myöskin arki muodostuu ihanaksi kunhan vain kotiudumme. Hieno juttu on kyllä se, että koulu rupeaa heti rytmittämään meidän arkea ja miehen työtkin pitäisi olla vähän paremmin ennalta-arvattavat. 

Vielä en oikein osaa hahmottaa koko muuttojuttua ja yritän keskittymään elämiseen hetkessä ja tässä päivässä. To do-listaa ruksailen yli ja takaraivossa kaikki seuraavien viikkojen hommat on jo järjestyksessä ja organisoituna ja sielä sitten nostan framille sitä mukaa kuin täyttyy. On nämä naisen monijakoiset aivot sitten aikamoinen pelastus vai mitä :D :D 

Ihan huomaamatta on jo hitsi lokakuu! Sielä Suomessa jo vissiin mitä kaunein syksy ja täälläkin parin myrskyisän päivän jälkeen nautitaan matalasta syysauringosta ja kirpeistä päivistä. Eihän tässä hirveästi tätä kämppää kannata enää laittaa, mutta ostin nyt sentään muutaman syyskanervan ja koristekurpitsan ilostuttamaan ja kynttilöitä sekä tunnelmavaloja poltetaan ahkerasti iltasella ja aamupalan äärellä.

Ihania syyspäiviä teille kaikille ja huomenna palaan tämän blogin ehkä ekan muttei välttämättä vikan lihareseptin kanssa! Stay tuned ;) Sara xxx


Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!