Mustavalkoinen päivä.

21.10.2016
Mustavalkoinen päivä on aina se huominen, kun on itse tullut Suomesta lomalta. Tai omat rakkaat ovat lähteneet takaisin kotiin. Ulkosuomalaiset ja muut kaukana omistaa asuvat varmasti voivat sympata tätä fiilistä. Kaikki tuntuu vähän kurjalta ja vaikealta. On ikävä, on hiljaista ja ei oikein tiedä mihin asiaan seuraavaksi tarttua.



Meillä oli mun vanhempien kanssa eilen niin ihana päivä, kun rauhassa ajeltiin Dubliniin ja ehdittiin vielä jutella kaikenmoisia. Tyhjennettiin Ikea, syötiin kasvispallerot ja lentokentällä tsempattiin, että eihän tämä nyt ole kuin pikainen moikka vaan - ei tarvitse itkeä.

Ei tarvitse, mutta tänään tekisi kyllä mieli. Lapset on koulussa ja hoidossa, kävin heittämässä koiran kanssa pitkän lenkin ja sitten jäin vain häntä sohvalle halailemaan. Meidän Pullakin selkeästi ihmeissään, missä ne ihanat isovanhemmat nyt ovatkaan?

Kyllä tämä tästä.

Tämän päivän annan itselleni luvan rypeä ja hemmottelen itseäni salaattilounaalla lempparikahvilassani, sitten ruokaostokset ja illalla kenties katsellaan lasten kanssa joku leffa ja tehdään lemppariruokaa.

Viikkosiivouksista ajattelin luvan kanssa laistaa. Täytyy kyllä sanoa ettei nyt ihan megana tässä kämpässä jaksa järkkäillä ja puunata, kun ensi viikolla meinaan laittaa hyrskyn myrskyn; karsia ja pakata. Miehellä loppuu työt maanantaina ja hän ehtii olemaan kokonaista kaksi viikkoa lomalla ennen uutta työtä. Mitä luksusta ja maailman mahtavimpaan saumaan tulee kyllä tämä.

Sovittiinkin jo, että mun sopii konmarinoida ja järkkäillä ja hän nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta :)

Täytyypä tsempata nyt ruokavalion ja liikkumistenkin suhteen, sillä lomailin itsekkin aikalailla kaikesta vanhempien täällä oloajan. Aika pöhöttynyt olo etten sanoisi. 

Mut hei lempeää perjantaita lukijoillekkin ja huomenna voisi tehdä postausta niistä uusista sisustushankinnoista, jos kiinnostaa. Mulle on vasta mieleen avatumassa, miten mahtava sisustusinto nyt voi kehkeytyäkkään. Puhumattakaan siitä, että pääsen laittelemaan omaa pientä puutarhaa! 

Nyt lounaalle, Sara xxx





2 kommenttia on "Mustavalkoinen päivä."
  1. Tiedän hyvin tuon tunteen. Olen monesti miettinyt, että tämän ikävän kanssa varmaan vain joutuu tottua elämään, ja olipahan täällä tai Suomessa, niin aina tuntee olevansa jollain tavalla vähän väärässä paikassa. Kävin näin tosi jälkijunassa myös lukemassa ja kommentoimassa sun Muun maan mustikat -postausta, se kolahti myös oikein osuvasti tähän ulkosuomalaiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pakko tämän kanssa on elää ja kahden kansalaisuuden suhteessa on jollakulla aina ikävä kotiin ja läheisiään. Pari päivää alakuloa aina, mutta sitten helpottaa onneksi <3 hei mä huomasinkin sen sun kommentin, mutta en ehtinyt siihen kommentoimaan :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!