No more babies.

18.10.2016
Voi että, kun mä olen aina ihan sydän sykkyrällä nämä pari päivää ennen lasten syntymäpäiviä! 

Muistelen, katselen kuvia raskaudesta ja pikkuvauva-ajoista, tirauttelen kyyneliä. Tämä kuopuksen kolmevuotiaaksi tuleminen tuntuu erityisen haikealta. Pikkutyttö vieläkin ja kyllä tuo esikoinenkin melkein seitsemänvuotiaana tuntuu aika pieneltä, mutta Elsistä on kyllä vauvamaisuus kadonnut aikapäiviä sitten. Joskus öisin, kun pyytää viereen ja unisensa tarrautuu halaukseen, saan vielä ripauksen pikkupalleroa itselleni. 

Muutenhan meillä asuu aivan ihastuttavan omatoiminen neitonen. Nokkela ja hauska, rakastava ja tietysti tempperamenttiakin löytyy. 

Kolme lasta 3 vuoden ja 8 kuukauden sisään oli sellainen tahti kaikkineen ulkomaillemuuttoinen plus tietysti miehen järkyt työtunnit, että kädet täynnä puuskahdin usein ettei todellakaan ole vauvakuumetta, vaan näin on hyvä. Erityisen hyvä onkin, mutta nyt kun arki alkaa lasten kasvaessa olla helppoa, täytyy sanoa, että toisinaan haikailen vielä yhden babyn perään... Toisaalta mietin, että varmaan haikeilen ikuisesti ja aina sen kuopuksen täyttäessä kolme varmaan haikailisin uuden vauvan perään ihan tappiin asti! 

Mä luulen, että vauvahaikeiluhin on osuutta muutamallakin jutulla: olen yleensä ollut siskon kanssa samaan aikaan raskaana ja nyt en ole, muutamat läheiset ystävätkin poksahtamassa tässä ihan pian ja sitten sitä vain miettii, miten erilaista vauvan kanssa olisi isommalla ikäerolla muihin sisaruksiin?Minkä näköisiä tyyppejä meidän mikseillä vielä tulisikaan? Hitsit, kun meninkin hipelöimään noita meidän muistoboksin pikkuruisia vaatteita, mitkä on serkkuvauvalle lähdössä Suomeen vielä yhdelle kierrokselle <3

Me ollaan kyllä niin onnekkaita, että meillä on nämä kolme, mitä aina toivottiinkin (ja se pikkuruinen tähti taivaalla). Voisihan olla, että nyt meillä ei tärppäisikään enää tai tulisi muita mutkia matkaan? 

Usein katsoessani Elsiä, muistan sen epätodellisen tunteen, kun Naistenklinikalla rakenneultrassa kaksi kätilöä meille nyökytteli; nyt näyttäisi perhe täydentyvän tyttärellä

Valehtelisin, jos väittäisin etten olisi haaveillut omasta tyttärestä. Kahden suloisen pojan jälkeen olin melko varma, että kolmaskin toivottu lapsi on poika ja siitäkin ajatuksesta enemmän kuin innoissani. Mutta olen kasvanut vain tyttöjen ympäröimänä ja noiden poikien kanssa olen usein ihan pihalla :D Elsin kanssa on kaikki jotenkin niin tuttua. 

Näitä juttuja on aina niin hölmöä kirjoitella, koska tietenkin kaikki kolme on vertalaisesti, mutta eri tavoin niin tuhottoman rakkaita. 

Meidän viimeinen vauva nyt kuitenkin vielä ehti tämän viikon ja ensi viikon käydä muskarissa ja sitten alkaakin erilainen taival ja play school uudessa kotikaupungissa heti syyslomien jälkeen. Ensiksi vain pari iltapäivää viikossa, mutta muuten tällaiset taapero-aktiviteetit jäävät. Lisää vettä myllyyn, miksi tämä syntymäpäivä on niin käänteentekevä.

Onko teille muille iskenyt vielä vauvakuume samoihin aikoihin uudestaan? Pääseekö tästä kaipuusta koskaan eroon :D

***

Nyt täytyy jatkaa eräiden erityisten Tuhkimo-syntymäpäivien valmisteluita.

Voin laitella niistä sitten paremmin kuvia huomenna illalla, vaikka ihan tavalliset kemut tiedossa vain kevyellä teemalla. En malta odottaa pienen ihmisen kasvoja, kun saa avata pakettinsa ja näkee koristelut sun muut :))

Mukavaa tiistaita teille! Sara xxx




8 kommenttia on "No more babies."
  1. Mä olen miettinyt, että missä kohtaa sydän ei enää mene ihan kippuraan lasten syntymäpäivien tullessa kohdalle? Ei koskaan, ehkä? ;) Ja hmm... vaikka vauvakuume ei vaivaa minua, ei millään tasolla, yhtään, oikeesti, ei ollenkaan, hih, ymmärrän kyllä ystäviäni, jotka ovat vielä päätyneet yhteen lapseen - oli se sitten katraan kolmas tai neljäs. Tämä on jotenkin herkkä hetki, kun omat lapset alkaa olla "isoja", alkaa iskeä tajuntaan, että vauvoja ei enää ole, eikä tule... Eikai. Tietenkin sitä kieputtaa mielessään, että minkähänlainen pikkuinen mahtaisi olla jos sellainen tulisi...Hih. Mutta siis ei, ehdottomasti ei enää lapsia tähän soppaan! Voi tätä naisen elämää! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi juu mähän olen saanut lapset suht nuorena, että mitein just mahdanko vielä tirautella kyyneliä, kun Fionn täyttää 45 vuotta :D Ja kai tämä vauvakuume sitten lapstenlasten kohdalla vihdoin hälvenee :DD

      Poista
  2. Vaikka sitä on varma siitä, ettei vauvoja enää tule ja se lapsiluku on täynnä, niin silti sitä jossittelee ja miettii että entä jos... Meidän nuorimmainen täytti kolme elokuussa, ja kyllä ne vauva-ajatukset välillä valtaa mielen, mietin sitä miltä tuntuisi pitää vielä kerran omaa vauvaa sylissä ja millainen hän olisi jne. Mutta omalla kohdallani olen ainakin ymmärtänyt juurikin tuon, että nuo ajatukset taitavat vain kuulua naisten elämään eikä niillä aina ole mitään tekemistä sen kanssa haluaako oikeasti vielä perheeseen vauvan. Hormonit on yksi syy, sekä muistot ja mielikuvat siitä, millaista se oli kun oli vauva ja se pienen ihmisen hoivaaminen ja helliminen. Ja jonkinlainen pieni kaipuukin iskee välillä saada pitää sylissä omaa vauvaa vieölä kerran, mutta en aio sitä kuunnella sen enempää :)) Näin on hyvä!!
    Ihania synttäreitä teille ja onnea Elsille! Kolmevuotiaat on kyllä aivan ihania!
    T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että mä miellän tämän "lasten tekemisen" ainoaksi hommaksi, missä koen oikeasti olevani hyvä. Tai siis joo raskaudet täynnä kremppaa ja imetyshormoniahirviö jne. Mutta koko arkihärdellin organisointi sujuu kuin tanssi. Onneksi pääsen lasten serkkuvauvaa nuuhkimaan vielä keväämmällä <3

      Poista
  3. Voi vauvankaipuu. Mulla kun täällä nyt on käsissäni yksi sellainen, silkki-ihoinen pallero, niin huomaan, että nyt jo tuntuu hetkittäin haikealta suukotella sitä. Ajatella, että pitää suukottaa paljon, kun tämä on meidän viimeinen. Ja toisaalta samalla kuitenkin iloitsee kaikesta uudesta, mitä tuokin just 5 kk täyttänyt on jo ehtinyt oppia.

    Mutta mä niin ymmärrän. Melkein tekis mieli sanoa, että antakaa vielä yhden tulla, jos on tullakseen <3

    Halauksia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitit, kun mullahan ei vielä ikä tulisi vastaan, mutta mies täyttää ens vuonna jo 40 eikä halua aloittaa vauvarumbaa alusta. Ja tietysti rahallisestikkin nelonen olisi aikamoinen satsaus varsinkin kahden maan perheille. Ei kyllä se takapenkki on täysi, vaikka vähän pitää haikeillakkin ;)

      Poista
  4. meidän lapset on -06, -07, -11 ja -15 :D välillä se aina iskee ja sit on ollutkin menoa.. vaikka alun 1v3kk ikäerolla myönnän ajatelleeni usein että ei enää ikinä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, joo meilläkin 1v9kk väli vei kyllä mehut aikalailla. Ja kyllä meidän perhe tuntuukin olevan tässä. koiria vois ehkä tulla yksi jossain vaiheessa lisää :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!