Vintage-tyyli.

1.10.2016
Ehkä jos itse lähtisin kuvailemaan tyyliä, millä tykkään lapset pukea, sanoisin sen olevan simppeli ja ajaton, klassinenkin ehkä ripauksella vintagea. Pojilla on ehkä selkämpiä linjoja ja Elsillä jonkin verran liberty-kuosia ja jopa röyhelöä. Ihan mikään valtavan romanttinen vaatetusmaku minulla ei ole, enemmänkin rento, reipas ja rosoinen. Tämä Elsin asu on jopa rajamailla ettei ole minunkin makuun liian vanhanaikainen. Toisaalta Elsillä on sellaiset piirteet, että usein tulee mieleen 30-40-luvun pikkutytöt, vai mitä?

 Sain vihdoin valmiiksi tuon hamosen henkseleillä ja Elsi itse tykästyi siihen aivan valtavasti. Musta on mukava tehdä käsillä itse ja samalla opettaa lapsille, miten vaatteet syntyvät ja kuinka niitä myös pitää kohdella hyvin etteivät ole kertakäyttötavaraa. Se myöskin on yksi suuri syy, miksi suosin tätä "tönkköpuuvillaa" tai siis joustamatonta kangasta, koska se kestää kulutusta parhaimmillaan vuosikymmeniä, kun taas trikoo ei niinkään. 

 Instagram on pullollaan tilejä, missä ihannoidaan tällaista ns. vintage lifestyleä. Monelle saattaa Kinfolk-julkaisu olla tuttu? Siitä kai lähtöisin koko liike ja täytyy sanoa, että välillä se saa minut raivon partaalle ja sitten taas monet jutut kolahtaa. 

Hashtagit #thatsdarling, #aquietstyle, #veritymoment ja mitä näitä nyt on, on mun mielestä jopa korneja. Niissä usein näkyy se instagramin show off-puoli, kun kaikki on olevinaan niin darling ja mindfull ja oih oih. Lapset leikkivät herttaisesti ja halkaistu tomaattikin siinä niin suloisesti...

Ja toisaalta sitä tietää, että ei se elämä oikeasti ole sellaista kenelläkään. 

Ja sitten taas ehkä tuo vintage style yrittää hellästi auttaa ihmisiä palaamaan niihin perusjuttuihin, mihin ei tarvita teknologiaa (paitsi ottamaan iphonella kuva ja jakamaan joka instanssissa ;)).

 Meidän tulee kyllä tutkittua luonnossa ja muuallakin juttuja paljon tarkemmin ja juttelemme lasten kanssa paljon asioista miten mikäkin toimii. Yritän enemmän pysähtyä ihmetteleemään näitä kiviä, mitkä ovatkin kuin soitin :) Mietin niitä juttuja, mitä omat vanhemani ja mummini opetti minulle ja yritän ne jakaa omalla pikkuväelleni. Käpylehmiä ja sen sellaisia.

 Kaiken teknologian keskellä saattaa helposti unohtua, että ne todelliset elämäntaidot ovat ruudun ulkopuolella. Meidän sukupolvemme on vielä leikkinyt pitkälti ala-aste ikään asti lapsellisia leikkejä ja nyt, kun teknologia kehittyy en sinänsä ole sitämieltä, etteikö sitä voisi käyttää, mutta henk. koht. mielummin vasta niin vanhana kuin mahdollista. Tuostapa syystä meidän tyypeillä ei juuri ruutuaikaa ole. Lastenohjelmia katsovat muutama kerran viikossa ja se siinä. Ipadin pelaaminen on vain ja ainoastaan lentomatkoja varten. Irlannissa ei onneksi kännykköjäkään näy, kun vasta yläasteikäisillä. Mutta siis tämä täällä, kun kulttuurina on, että lapset viedään ja tuodaan kouluun. Aivan eri asia esim. Suomessa, kun kotipuhelimia ei enää ole ja jo 7-vuotiaiden pitää hallita itsestään huolehtiminen kouluun, kerhoon ja jopa harrastuksiin. Varsin kaksipiippuinen juttu siis. Mä luulen, että meillä olisi kyllä melkoisen rajattu ruutuaika Suomessakin.

Ja kohtahan sitten näemme vaikuttaako tuo isompaan paikkaan muuttaminen esimerkiksi näihin luonnonlapsiin? He ovat säilyneet aika naiveina tähän asti, paitsi esikoinen tänään ilmoitti, että "Joulupukki on fake" :'D Naapurin yhdeksänvuotias oli tiennyt kertoa. Tosin ilmeisesti sitten oli sitä mieltä, että se Suomen joulupukki on kyllä olemassa, mutta ne joulun aikaan täällä näkyvät punalakit on feikkejä :)

Miten teidän perheissä käytetään teknologiaa?  Onko kaikilla omat ruudut, pitääkö peliaika ansaita vai onko se vapaata? Onko mielestänne ihan kajahtanutta nipoilla ruutuajan kanssa?

Ja siis vielä loppukaneettina, että perus-Irlantilaiset lapsethan eivät mitenkään hirmuisesti ulkoile ja kaikilla pienilläkin tuntuu täällä olevan xboksit, läppärit ja ison isot teeveet. Että kyllä musta suhteessa Suomalaiset lapset leikkivät huimasti enemmän ulkoleikkejä säällä kuin säällä. Koska asianmukaiset ulkovarusteet <3

Nyt me lähdetään vähän asioille Galwayhin taas, kun anoppilan reissu peruuntui ja taidetaan käydä jossain kivassa ulkoleikkipuistossa myös. Tajusin taas juuri, miten tuota Galwayssa käyntiäkin tulee varmaan ikävä. Kääk, ja eilen irtisanottiin koti ja uutta ei ihan vielä tiedossa.  Aika kuumottavaa ja yritän olla ajattelematta... Sara xxx

2 kommenttia on "Vintage-tyyli."
  1. Minä pidän ruutuaikaa jossain määrin vanhentuneena käsitteenä ja meillä lapsella ei ole rajoitettu laitteiden käyttöä. Sen verran me vanhemmat tarkkailemme tietenkin lapsen laitteiden käyttöä että valvomme, että asiat pysyvät tasapainossa. Joskus voi olla sadepäiviä jotka köllötellään pyjamat päällä ja katsotaan kolme leffaa putkeen, mutta sitten voi olla viikkoja jolloin ei katsota televisiota lainkaan, mutta sen sijaan pelataan esim. tietokoneella tai tabletilla. Me molemmat vanhemmat käytämme tietokoneita arkisessa työssämme, sanomalehdet meillä luetaan tableteilta ja lapselle on pienestä asti opetettu ajatusmaailmaa, jossa tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Olemme esim. suunnitelleet lapsen kanssa synttäreitä Pinterestissä, harjoitelleet kuvien käsittelyä ja pelanneet oppimispelejä. Moneen perheeseen verrattuna lapsi varmasti saa ruutuaikaa enemmän, mutta sisältö on ikätasoita ja käyttö monipuolista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itseasiassa pidä esim. elokuvien katselua taikka Pikkukakkos-tyylisten lasten ohjelmien (täällä BBC:n CBeebies) rajoitetusti yhtään pahana juttuna. Mut tuo tabletti/kännykkä-pelailu on se mulle kaikista vierain asia. Ehkä siksikin, että meillä ei lapsena ollut mitään Nintendoja sun muita eikä miehelläkään ja jotenkin pidän niitä, olivat opettavaisia taikka ei, tv:n katsomista pahempana. Mielummin sitten pelataan yhdessä lautapelejä taikka tehdään puuhakirjoja. Mut näin meitä on erilaisia perheitä ja erilaisia painoarvoja olematta toisiamme parempia taikka huonompia :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!