Ei ihan suunnitelmien mukaan.

24.11.2016
Taas joudun pahoittelemaan radiohiljaisuutta. Tällä kertaa syy sentään ei ollut itsessäni. Välillä toki elämään heitetään odottamattomia juttuja ja niinpä ihan puolen tunnin varoitusajalla me Elsin kanssa startattiin auto kohti miehen kotikotia. Vietimme pari yötä isoisän kaverina. Onneksi isoäitikin kuntoutuu toivottavasti pikkuhiljaa kokonaan <3

Täällä on ollut todella kylmää ja talvista Irlantilaisen mittapuun mukaan. Todella kaunista siis ja kirkasta ja huurteista. Tällaista säätä voisin tilata vaikka uudelle vuodelle asti. Juuri, kun saavuimme miehen kotikaupunkiin Athloneen, oli aurinko laskemaisillaan ja en malttanut ottamatta muutamaa kuvaa jokirannasta. 

Ettette ihmettele, niin syy miksi minä ja Elsi olimme matkassa on, että miehellä ei ole ajokorttia ja julkisilla Killarneysta matka olisi kestänyt varmaankin yli 5 tuntia. Autolla matka taittui reilussa kolmessa tunnissa. Mies jäi siis kotimieheksi poikien kanssa ja me Elsin kanssa ajeltiin ihan uudenlaista reittiä meille tuonne keskelle Irlantia. 

Olen todella onnellinen, että pystyimme jeesaamaan omasta puolestamme, sillä vaikka sisarukset asuvat kaikki tuolla liepeillä, on heillä tietysti omat menonsa sumplittavana. Perheyhteisö on mulle todella tärkeä ja se kaikkien toistensa auttaminen. Elsillä ja grandadilla oli kyllä tosi kivaa yhdessä. Oli hauskaa seurata heidän touhujansa. Vanhakin nyt nuortuu - kahdeksankymppistä vietiin pikkusormesta milloin värittämään ponien kuvia ja vaikka mitä muuta <3 

Lähtöaamuna oli niin hurjan kaunista ja huurteista. Rakastan tätä talven värimaailmaa. Kuunneltiin autossa repeatilla lasten lempparia joululaulua Kuurapartaa ("äiti soita Kurttuparta", pyytää Elsi ;)) ja ihailtiin ohi lipuvia maisemia. Hyppäsin kerrasti autostakin kuvaamaan. 

Jännästi vielä osittain ruskaista ja silti niin kylmää. 

 Näitä jäätyneitä muratteja en meinannut saada kuvaan kunnolla kirkkaan auringonpaisteen takia, mutta jestas nekin oli kuin taideteos.

Mullekkin teki oikein hyvä hetkenaikaa tuntea itseni tärkeäksi ja olla ihmisten keskellä. Tämä alku täällä uudessa paikassa on ollut henkisesti vähän rankka minulle. Onneksi oma äitini tulee kylään jo kahden viikon päästä. En just nyt tiedä mitään parempaa, menee ehkä myös joulunodotuksen yli :)

Mites teillä muilla; joko joulunodotus kovassa käynnissä? Sara xxx

Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!