Ihan just muuttamassa.

3.11.2016
Juu-u, viimeisiä hetkiä viedään kunnes tämä rulianssi on täällä Clifdenin päässä valmis. Viimeiset pakattavat odottelevat omia kääreitänsä, ja näitä bokseja on tässä aika lailla odottelemassa launtaista muutto-autoa. Huomiseksi on valmisteltu omat viemiset; lähdetään aamusta perheen kanssa kohti Killarneyta ja minä vielä iltapäivästä ajelen takaisin Connemaraan tuomaan autolla lauantaina koiran ja takakontillisen sellaista tavaraa, mitä muutomiehille emme raaski antaa kuljetettavaksi.


Oikeastaan kaikki systeemit ovat menneet varsin joutuisasti. Onhan mulla toki mielessä nämä järjestelyt olleet organisoituna prikulleen jo aikapäivät, mutta mies olisi kyllä pariin otteeseen arvostanut, jos olisin sanonut grand planit myös ääneen ;D Kunhan hän sitten sai jutun juonesta kiinni, että kysyy yhden tehtävän suoritettuaan minulta mitä seuraavaksi, niin hommat ovat sujuneet ilman tiuskimisia ;)




Se mikä itseä ehkä pikkasen ihmetyttää on, että ei ole ollut mitenkään erityisen haikea olo tästä lähtemisestä. Ylleensä mä vollottelen tällaisia siirtymia ahkerastikkin ja kaikki goodbyet on tosi hankalia. Mietin, että varmaankin osaksi johtuu siitä, että tiedän meillä olevan täällä Connemarassa niin hyviä ystäviä, että ihan varmasti tulemme tänne kyläilemään useasti. Ja toisaalta mietä odottaa Killarenyssa niin kivat jutut, että senkin puolesta muutto on hurjasti plussan puolella. 


Kyllä mun silmäkylmään yksi kyynel kuitenkin pyrki, kun eilen parhaiden kavereiden luota lähtiessä meidän keskimmäisen bestis yritti piilottaa häntä, kun ei halunnut että me lähdetään :') 

Ja voihan ne hanat aueta sitten, kun lauantaina lopullisesti painan tämän kodin oven takanani kiinni.

Eh, ja launtaista puheenollen; mies tuossa otti meidän vuokraisäntään yhteyttä eilen ihan vain sopiakseen mihin aikaan me häntä silloin launtaina tavataan ja tämä vastasi, että eihän me silloin launtaina vielä varmaan päästä muuttamaan. Edelliset lähtevät vasta silloin ja me päästään kotiin vasta sunnuntaina tai maanantaina. Vaikka siis oli nimenomaan pari viikkoa sitten sanonut, että me saadaan avaimet 5. päivä. Sanotaanko nyt, että hiukan ehti verenpaineet nousta, kun ollaan kuiteskin tämä koti irtisanottu ja sovittu ne muuttomiehet tekemään tämä 300 km muuttomatka juuri ko. päivälle. Onneksi asia järjestyi ja täytyi taas vähän huokailla vain Irlannissa ;)


Lapsilla kun on nyt lomaviikko koulusta, niin ollaan vähän yritetty vielä nähdä näitä Connemaran kulmia tällä viikolla. Eilen ajeltiin Westportiin päin ja sääli ettei ollut upeampi sää, sillä näimme vaikka mitä upeita näkymiä, missä emme aikaisemmin olleet käyneet. Samalla testailin vähän ajelemista vähän jännemmissäkin paikoissa, kun mulla tuppaa välillä täällä Irlannin rannikkoteillä polvet tutisemaan. Usein melko jyrkkienkään reunamien suojana ei ole parin kymmenen sentin kiviaitaa kummempia rakennelmia. Co. Kerryssä varsinkin on sen verran jylhiä teitä, mitkä ehdottomasti haluan nähdä ja päästä näiden pelkojeni yli.



Mutta tosiaan nyt menen laittelemaan viimeisemmätkin kimpsut ja kampsut kasaan ja sitten muutamme :)) Huippua loppuviikkoa teillekkin, Sara xx

Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!