Täältä vielä noustaan.

13.11.2016

Tasan viikko takana uudenlaista eloa. Kamalan ristiriitaista kirjoittaa tällaista, sillä haluaisin samalla pitää blogin kepeänä ja iloisena paikkana, mutta myös todellisena; on ollut aika kurjakin viikko. Tai sellainen, missä tunteet sahaavat innostuksesta ja ihastumisesta tuskastumiseen, yksinäisyyteen ja jopa pohjattomalta tuntuvaan surullisuuteen.

Kyllä mä tiesin, että tuttujen kuvioiden jättäminen olisi hankalaa, mutta että näin hankalaa?? Sitä en osannut arvata. Kaikilla muillakin perheenjäsenillä on on ollut tietysti oppimista, mutta mulle tämä taitaa silti olla hankalinta. Mulla on ikävä tietysti ystäviä, mutta myös sitä pikkukylän tunnelmaa, että on ns. huomattu. Ihmiset tunsi minut Clifdenissä ja täällä olen ihan nobody

Tällaisella alakuloisuudella on tapana helposti eskaloitua ja nyt on vähän surettanut ihan kaikki. Siis ei vitsit, miten mieltä ylentävä blogi-kirjoitus, hah :D


Tähän väliin siis vähän maisemakuvia tämän päivän ulkoilemisista. Killarneyn kaupungilta suoraan avautuva National park on aivan lumoava paikka ja vasta ihan ihan pintaraapaisulta ollaan sitä tutkittu.

Tässä, kun on näitä kotihommia hääräilty, olin ihan unohtanut miten hyvä olo tulee reippaasta raikkaasta ilmasta. Itselääkärin määräys alakuloon on siis roimasti lisää liikettä ulkona, minkä kunniaksi tein Liamin kotiutuessa töistä vanhan kunnon juoksulenkin koiran kanssa - teki niin hyvää.

Ja siis hei tuossapa yksi asia, mikä teki tästä muutosta kaikkineen arvoisena; miehen työtunnit ei todellakaan ole enää sellaista 70h/viikko tappotahtia vaan me oikeasti ehditään nähdä häntä! Mikä kumma tunne, kun taloudessa on yht'äkkiä kahden ja puolen vuoden jälkeen taas toinen vastuullinen vanhempi ja toinen käsipari tekemässä pieniä, mutta niin merkittäviä kodin hommia. Muutenkin aika hyvä tuo siippaseni, kun huomasi kengän puristukseni ja tilasi meille parit valkoiset verhot vähän skandinaavisoimaan tätä huushollia. Tuumasi sitten vuolaisiin kiitoksiini "happy wife, happy life" ;)

Ja siis mähän olen vieläkin aivan rakastunut tähän taloasumiseen ja koko kotipaikkakuntaan ja ympäröivään luontoon. Pakkohan tämän alakulon on pian hellitää? Mut kai teillä muillakin on välillä sellainen pohjattoman surullinen olo, mihin ei edes keksi syytä? Vai olisikohan mulla vain liikaa univelkaa?

Sitä lähden nyt mietiskelemään tuohon miehen kainaloon takkatulen lämpöön <3 Sara xxx



5 kommenttia on "Täältä vielä noustaan."
  1. Huh, eipä se ihme että mieli myllertää! Isoja muutoksia teillä ollut taas! <3

    Toivottavasti löydät pian uusia tuttavuuksia. Varmaan helpottaa, että kaikki lapset on koulussa, tulee siinä viedessä ja tuodessa sosiaalisia kontakteja. Ja sekin varmasti helpottaa, että et ole ihan tuppisuu. ;D

    Ja wau taas, miten huikean kaunista teillä siellä on. Ihan mielettömiä kuvia!

    Kaikkea hyvää Sara, haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset tsempeistä muru ❤️ Muutama ystävällinen sanakin tekee jo niin hyvää.

      Täällä itseasiassa om tuola koulussa vähän eri systeemit hakemisen ja tuomisen suhteen ja muita vanhempia ei ehdi juuri näkemään ja siksikin varmaan tuli shokki, kun ajattelin juurikin koululta hakiessani tutustuvani uusiin tyyppeihin. No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa... :)

      Poista
  2. I feel you 😘 Välillä mennään aallonpohjassa ja sit taas noustaan siitä! Onhan toi muutto jo itsessään tosi iso juttu! Mutta usko pois, saat varmasti sieltä ystäviä! Vaikutat niin huippu tyypiltä!

    Itsekin uutta elämän vaihetta, kolmen lapsen äitinä, aloitellessa tunteet pomppii vuoristorataa. Välillä olen huippu onnellinen, välillä mietin että mitä tulikaan tehtyä. Mutta kokemuksesta tiedän että alku on vaan vähän tunteikasta aikaa. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nytkö teillä on kolmaskin sielä ❤️ Onnea kovasti ja juu kovin on tunteikasta aikaa varmasti. Kieltämättä monesti juuri huokaissut täälläkin "mitä tuli tehtyä?", mutta kyllä positiiviset silti voittavat negatiiviset. Ja jos vaikka olenkin vähän Billy Nomates, niin ilahduttaa saada teidän blogikavereiden kommentteja ❤️

      Poista
  3. Uskon, että alakulo kuuluu asiaan, kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia... Menee varmaan tovi, ennen kuin elämä alkaa taas tuntua tutulta ja "turvalliselta" uudessa kaupungissa. Mutta varmasti löydät uusia tuttavuuksia ja ystäviä, anna vain asioille hieman aikaa! :) Ja olisi tosi kiva kyllä siellä suunnalla tulla jossain välissä käymään!

    VastaaPoista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!