Äiti ja lapset taas rannalla.

25.3.2017
Jaksattekohan te enää näitä mun iänkaikkisia rantakuvia :D Niitä olisi nyt siis vielä luvassa ja pientä varaslähtöä kesätunnelmiin. Uskallankohan edes sanoa, mutta täällä on lämpöasteet kivunneet jopa +17 asteeseen. Perjantaina vietettiin Jamesin syntymäpäiviä leikkipuistossa hengailemalla ja tänään lauantaina iltapäivällä poikien Gaelic football-treenien jälkeen lähdettiin rannalle. Olen niin henkeen ja vereen rantatyttö, että tuola merituulessa kyllä unohtuu kaikki stressi ja murheet.  

Valtavilla dyyneillä on vain niin huippua kuljeskella ja ihmettelen itsekkin, että miten kaikista korkeimmillakin kukkuloilla on korkean paikan kammoisella aivan rauhallista olla? Ehkä siksi, että sitä tietää jyrkänkin hiekkasärkän olevan lopulta upottavaa hiekkaa ja pehmeää alastuloa :)

Lapset keksivät vaikka mitä seikkailuja ja lemppari taitaa olla ihan perinteinen kieriminen alas mäkeä pitkin. Oli kyllä kaikki korvantaustat ja varpaanvälit täysi rantahiekkaa, kun vielä illasta kylvetin heidät :)

Elsi jemmasi kourallisia simpukoita repun taskuun. 

Lapset leikkivät keskenänsä ja koira juoksenteli ympäriinsä, istui välillä viereeni huilaamaan ja sitten hävisi taas tutkimaan paikkoja. Ja minä nautin ja keräilin d-vitamiinia.

Pienestä sitä onni on kiinni; auringon paistetta ja aaltojen tasainen taustalla humiseva rikkoutuminen rantavesiin tekivät tästä päivästä niin erityisen hyvän.

Täällä on nyt sunnuntaina äitienpäivä. Itse en vieläkään oikein osaa mieltää ajankohtaa oikeaksi, vaikka ilmeisesti lapset ovatkin askarrelleet jotain yllätyksiä koulussa. Radiossa, ajomatkalla rannalle, joka toisessa mainoksessa mainittiin Mother's day ja siinä näiden tyyppien hyöriessä mietin miten erityisen mukavalta tuntuu, että heillä on niin hyvät kemiat ja selkeästi tykkäävät olla yhdessä. Että vaikka nuo pienet ikäerot alussa tuottivat enemmän ihan konkreettisia lastenhoitohommia, nyt voimme sitten nauttia työn tuloksista ;) Kovin olen kiitollinen lapsukaisistani.

Sellainen toive nyt tähän sunnuntaiseen äitienpäivään olisi, että voisin vähän pötkötellä aamusta itsekseni sängyssä. Vaikka usein heräilenkin lasten ääniin heti kukonlaulun aikaan, en ole ihan hirmuisen hyvä aamuihminen. Tarvitsen sellaista hissuuksiin olo-aikaa heti ensimmäiseksi, mutta tietysti 99% aamuista jollakulla heistä on erityisesti minulle heti asiaa, kun silmäni suvaitsen avata :) 

Toisaalta yritän miettiä, että todennäköisesti parin vuoden päästä joudun itse heitä herättelemään päivän toimiin ja nämä aamuiset päälläni pomppimiset ovat historiaa. 

Jokatapauksessa rauhallista ja rentoa sunnuntaita kaikille ja muistakaa keräillä voimia tulevaa viikkoa varten tekemällä jotain oikein ihanaa ja mielekästä. Mä olin vähän ajatellut, että ottaisin sunnuntai-illan traditioksi tehdä yhtä meditaatio ja venyttely dvd:tä. Sehän olisi mainio viikon ja viikonlopun lopetus :) Mutta nyt nukkumaan ja toivottavasti kesäaikaan siirtyminen ei tuota kenellekkään turhan paljon menetettyjä yöunia.



6 kommenttia on "Äiti ja lapset taas rannalla."
  1. En varmaan ikinä kyllästy rantakuviin, siis merenrantakuviin <3
    Tämän aamun säätila on -1c ja pilvistä, kohta sataa..
    Mutta kyllä se kevät tännekin saapuu, kesäaika ja kaikki!
    Ihanaa äitienpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis mehän ei olla ihan meren vieressä enää ja Liam yritti ehdottaa, että olisi täällä kuulemma joku järvenranta-biitsikin :D Ei toimi mulla :D
      Ja tosiaan täällä voi olla tällai hetkittäin keväällä jo ihan kesäkelit ja sit kesä sataa oikosenaan vettä ja +13 astetta. Suomessa onneksi sitten yleensä sää säilyy pidempään parempana :)

      Poista
  2. Todella kauniita rantakuvia<3. Näihin ei koskaan kyllästy. Mukava että palasit takaisin blogin ääreen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti sanottu ja oli mukava palata tämän homman pariin. En mä itsekkään kyllästy rantaa enkä rantakuviin eli niitä varmaan piisaa jatkossakin :))

      Poista
  3. Jälleen ihana postaus! <3

    Minusta on näin vanhemmiten (APUA!) muodostunut myös jonkunlainen luontoihminen, jotenkin ulkoilmasta, kauniista maisemista ja ehkä kruununa vielä ulkona nautituista eväistä tulee sellaisella tosi syvällisellä tasolla onnellisen rauhallinen olo. :-)

    Niin kivaa lukea teidän lasten läheisistä väleistä! Sitä kohden mennään täälläkin; meidän tytöillä on 1v10kk ikäeroa. Esikoinen on ollut tosi kova tönimään kuopusta ja se on vaikuttanu tosi paljon ja negatiivisesti koko kodin tunnelmaan. Onneks, ONNEKS!, nykyään menee päiviäkin ilman fyysistä riitaa ja yhteisleikitkin sujuvat. Siihen en turru varmasti koskaan vaan aina tuntuu yhtä sydäntä lämmittävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mustakin on tullut tällainen eräJorma :D oikeasti nautin tosi paljon lasten viemisestä luontoon ja haaveilen vaikka mistä patikoinneista, vaikka aikaisemmin en mikään retkeilijä ole ollutkaan :) Mutta näinhän se on, että luonnosta saa sellaisia elämyksiä, mitä ei kyllä yhdelläkään eurolla voi ostaa.

      Ja tosiaan onhan noillakin kolmella kinaa milloin mistäkin ja Elsi varsinkin kävi läpi puremis/raapimis-kaudet, mutta se että se sisaruuden syvin olemus on kuitenkin toisiaan selkeästi rakastava ja tärkeänä pitävä, tuntuu ihanalta. Olen kyllä itsekkin yrittänyt edesauttaa sitä kehoittamalla auttamaan/lohduttamaan jne. toinen toisiaan.

      Kiva, kun taas kommentoit ❤️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!