Niin tavis.

1.3.2017
Huuh, meillä oli täällä viikonlopun yli se enemmän pyykkikoneen pyörittämistä vaativa kokoperheen (tai no mies säästyi) tauti. Tietty just samaan syssyyn alkoi, kun kylään huristivat miehen vanhemmat ja sisko miehineen. Oma olo alkaa olla jo aika normi, joskin ruoan miettiminen, laittaminen ja syöminen ei vieläkään oikein kiinnostele. Et jos ihmettelitte, mihin heti hävisin.

Mut juu, eipä tämä "uudelleen bloggaus" nyt ihan hirmuisen ruusuisesti ala muuteskaan. Tiedä sitten onkos se tämä loputon sateinen talvi vai nämä kokolattiamatot, mulla iski aivan kertakaikkisen tenkkapoo, että mitä mulla on oikeasti tälle bloggaamiselle antaa?



Tuntuu, että olen niin tavallinen kuin olla ja voi ja meidän kotikin on ihan väärän näköinen ja ja ja... Ja sitkun mä asun täällä ulkomailla, niin kuka muhun voi edes samaistua? Varsinkin, kun ammatti (heh) on kotirouva. Tylsistynyt kotirouva rumassa kodissa :D 


Siis kaikista mieluitenhan mä bloggailisin vain asukuvia ja kaikkea sellaista tyylihömppää, mutta unohdin myös tässä välissä, että en osaa poseerata ja ei mulla oikein olis varaa niitä hienoja vaatteitakaan ostella :D 

Sanokaa nyt, että teille muillekkin tulee välillä tällaisia alennuskompleksi puuskia, että tunnette itsenne mitäänsanomattomiksi? 

Mä miellän, että olen tänne kirjoitellut aika avoimesti omista tunteista ja se on ollut tämä blogin punainen lanka, mutta siltikin usein tuntuu jälkeenpäin, että en ihan niin kovin syvälle haluaisi päästää tuntemattomia kuitenkaan. Tai vielä pahempi - niitä keitä tunnen, ketkä täällä käy lukematta jättämättä itsestään viestiä. Aika paljon mietin esimerkiksi, jos mun siskon teini-ikäinen poika käy täällä lukemassa, niin mitä haluan kirjoittaa? Tai mun isä tai setä? 

Ei sillä etteikö keikistely asukuvat kera täti-ihmisen olisi yhtään sen nolompia, hah :)

Toisaalta mun mielestä tällaisten nuorten lasten äitejen blogeissa voisi olla enemmän ajatuksia vanhemmuudesta ja sellaisista naistenjutuista, mitkä ovat selkeästi muuttuneet sen jälkeen kuin lapset ovat syntyneet. Että vaikka haluaa huolehtia itsestään, ulkonäöstää jne., ne ovat automaattisesti pikkusen prioriteettilistan etusijaltalta sivussa, koska lapset. 

Enkä tätä nyt sano sillä, etteikö se itsestä huolehtiminen ole aivan tajuttoman tärkeää (trust me, I know), mutta mun mielestä on myös antaa itselleen vähän lempeyttä ja olla sujut asioiden järjestyksen kanssa. Ei kai kukaan olettanut äidiksi tullessaan, että voisi jatkaa itsekästä elämää? (tai no joo tottapuhuakseen, mulle tuli kyllä 25-vuotiaana esikoisen äitinä vähän puskista miten 24/7 loppuelämänratkaisu sitä oli tullut tehtyä)

Niin, että kyllä mä oikeasti ihan hirmuisen valtavasti tykkään blogin kirjoittamisesta ja haluisin kovin kernaasti tätä jatkaa. Ja tiedättekö just rupesi ikkunasta paistamaan muutamat auringonsäteet! Jospa tämä onkin vain sääolosuhteista johtuvaa angstia? Ensi talveksi kyllä ostan ihan takuuvarmasti kirkasvalolampun.

Ei hitsit, nyt täytyy kyllä sadekuurojen välissä rynnätä lenkittämään koiraa, mutta lupaan palata vähän inspiroivempien juttujen kera, koska hei onhan meillä esimerkiksi nämä uudet valkoiseksi maalatut seinät vihdoinkin! Ja eteisessä iso peili, mistä haaveilin vaikka kuinka kauan. Ja meidän makuuhuoneenkin sisustuksen saimme todella kivaan kuosiin ja lastenhuoneisiinkin voisi katsahtaa. Kyllä tätä juttua riittää ehkä sitten kuitenkin ;)

10 kommenttia on "Niin tavis."
  1. Voi ei, oksutauti on kyllä ihan kamalaa.. Mut hyvä että on ohi nytten. Tykkään sinun blogista just näin kun se on aito ja kirjoitat niin mukaansa tempaavasti 😊 Mitäs teidän koirulille kuuluu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu, että tuota pyykkiä riittää loputtomasti! Kun sitä nyt lapsiperheessä on muutenkin. Erittäin kiitollinen olo, että tässä kodissa on kuivausrumpu, mitä ei muuten niin tule käytettyäkään.

      Koiralle kuuluu oikein hyvää :) tuossa vieressä se pötköttelee ❤️ aatella, että ollut meillä jo ihan kohta vuoden!

      Poista
  2. Oksennustauti on se pahin.. :(

    Mä ainakin käyn täällä lukemassa just SUN juttuja, oli ne mitä tahansa. Ne ihan tavalliset on parhaimpia, missä jaaritellaan ummet ja lammet päivän aterioista ja muista supertärkeistä asioista :D Täytyy sanoa, että melkein sama mitä kirjoittaisit, olisin täällä silti.

    Ja tohon alennuskompleksiin.. Tietkö oon ollut lopettamassa mun blogin sata kertaa, koska se ei koskaan tule olemaan mikään hieno ja upea ja suosittu ja mitä näitä nyt olikaan. Loppuviimein ymmärsin sen, että MÄ tartten blogia, lukijat ja kommentit tuo vaan plussaa ja hyvää mieltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinkin ❤️.

      Ja tiedätkö justiinsa esim. ihailin sitä sun vihrekasvipostausta, kun niin nättejä kuvia ja mietin miten hienosti olet blogisi kanssa menestynyt. Että kai sitä vain vertaa aina itseään niihen muihin ja keillä on enemmän kävijöitä, hauskemmat jutut tai jotain muuta.

      Ja yhdyn tuohon, että mäkin tarvitsen tätä. Yksi tuttu kysäisi, että miksen rupeaisi kirjoittamaan sitä mikä myy? Mihin tuumasin, että jos tätä hommaa ei tee sydämellä ja vaan dollarin kuvat silmissä, se paistaa läpi kyllä aika nopeasti. Meno muuttuu aika tylsäksi ja sieluttomaksi.

      Poista
  3. Voi kun oli kiva huomata, että olet taas linjoilla! Tervetuloa takaisin! :)

    VastaaPoista
  4. Huippua kun olet takaisin ja housefive saa jatkoa <3 Olen itse huono kommentoimaan, mutta uskollinen blogisi lukija jo monen vuoden ajan. Sama elämäntilanne kolmen pienen pojan äitinä ja kiinnostuksen kohteet kaikkeen kauniiseen yhdistävät. Sisustus, äidin omat jutut tyylin ja kauneuden saralla sekä loistavat kasvisruokareseptit tekevät blogistasi mielenkiintoisen. Tärkeimpänä kuitenkin ajatusmaailma ja asenne blogissasi, itse inspiroidun hyvästä ilmapiiristä ja unelmapostauksista enemmän kuin kalliiden hankintojen esittelystä. Arvot ja asenteet välittyvät kaikkiin blogin aiheisiin ja tekee siitä aidon. Mielelläni lukisin siis jatkossakin ajatuksia vanhemmuudesta ja äitiydestä, sekä vastapainoksi kauneuden ja tyylin aiheita tämän kiireisen elämänvaiheen keskellä. Ihanaa viikonloppua! Terveisin oravanpoikien äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti kirjoitit :) Kiitos paljon ja hauska kuulla, että olet pysynyt mukana jo kauan! Ja tästä kommentista saan roppakaupalla intoa jatkaa samalla linjalla ja olen iloinen, että blogini ilahduttaa sinua <3

      Poista
  5. Voi ihanaa, että olet taas palannut blogisi pariin! <3 Ihan tuntui mahtavalta, kun huomasin että olet taas päivittänyt kuulumisia. Ja todellakin samaistun tunteeseen, että on vaan ihan liiankin tavallinen ja tylsä. Itse täällä äitiyslomalla kolmen kuukauden ikäisen vauvan kanssa (=iltapäivään yöpuvussa, hiukset kamalat, liikakiloja...) :) Vaikka kommentoin ihan liian harvoin blogiasi, niin seuraan innolla. Minusta on juurikin kivaa, että olet niin aito, rehellinen oma itsesi, uskallat kertoa myös vastoinkäymisistä, kotisi ei aina ole "ihan niin trendikäs" ja ulkomailla asuminen tuo just sen kivan lisän. Niin ja asukuvat ja "keikistelyt" on myös mun mielenkiinnon kohteina. Tykkään kaikesta kauniista ja itsekin haluaisin taas joskun näyttää edes pikkuisen paremmalle! (Milloin tämä raskausmaha ja raskauskilot katoaa!???!) Nyt palaan lukemaan, mitä kaikkea oletkaan ehtinyt postailla. Ja ai, mun täytyy etsiä sut instagramista, niin voin alkaa seuraamaan myös siellä. Kivaa viikonloppua! T. Maijis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Maijis ja ihana kommentti <3 Kiitos, kun kirjoittelit näin pitkästi, vaikka kädet sielä täynnä töitä pienen kanssa. Ja usko vain, tuo alun homssuisuus on vielä itselläkin muistissa ja muistat vain olla armollinen itsellesi. Sen sähäkän ulkonäönkin aika koittaa. Tai no sähäkän ja sähäkän - tiedät varmaan mitä tarkoitan :) Vauvavuosi rientää lopulta niin nopeasti ja ja nuo ensi kuukausien totuttelemiset. Ja mulla ei kyllä tod. ollut aikaa tehdä habitukselle yhtään mitään ennenkuin Elsi oli puoletoista vuoden paremmalla puolella. Tosin noita Kayla-jumppia monet tekee jo melko pian synnytyksen jälkeen ja niitä voin kyllä nopeana ja tehokkaana keinona suositella. Toki, jso imetät, ruokaa kannattaa sitten lisätä sopivassa suhteessa. Tsekkaa ig:stä #bbgmoms tai #bbgmums niin löytyy hyviä vertalaistukikohteita :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!