Irlantilaisten ja Suomalaisten koulujen eroista.

29.3.2017
Tämä teksti on ollut tässä mielen päällä jo jonkin aikaa. Tietenkin on kiinnostavaa aina lueskella miten eri maissa tehdään Suomeen verrattuna asioita ja vaikka en ihan vielä konkari näissä koulujutuissa olekkaan, niin toki olen nyt ollut kolmatta vuotta jo koululaisen äiti täällä Irlannissa ja pikkuhiljaa alkaa asiat valjeta minullekkin :) 

Ensinkin olin alkujaankin hyvin positiivisella mielellä irlantilaisesta koulusysteemistä. Toki, kun tulee Suomesta, vertauskuva on se 10+ koulusysteemi, katsoo asioita melkoisen kriittisesti. Jokatapauksessa, kun meidän F aloitti 4,5-vuotiaana Junior infants-luokalla, olin todella ilahtunut miten koulupäiviin mahtui paljon leikkiä, laulua ja loruttelua. Hyvin eskarimaista menoa siis.

Eskarihan täällä on erikseen nimellä play school. Tuota leikkikoulua tarjoaa valtio ilmaiseksi yli 3-vuotiaille siihen asti, kun menevät kouluun 3 tuntia arkipäivisin. Vastannee Suomen kerho-toimintaa. Elsi käy maanantaista perjantaihin klo 12-15 play schoolissa ja syyskuusta eteenpäin sitten aamuisin klo 9-12  koulun aloitusta edeltävän vuoden. 


Koulu aloitetaan 4,5 - 5,5-vuotiaana. Uuden vuoden sijaan ns. cut off point sille, kuka milloinkin aloittaa koulun, on 1.4, mutta tämäkin on häilyvä ja tiedän toukokuun lapsia (ja jopa kesän lapsia), ketkä ovat menneet kouluun pikkusen päälle neljävuotiaana ja sitten taas helmi-maaliskuun lapsukaisia, ketkä aloittivat koulunsa ikäänkuin vuotta myöhemmin. Meidän pojat ovat näin siis luokkansa nuorimpia, mutta esim. Jamesin ollessa play schoolissa, opettajat kyllä olivat sitä mieltä, että hän on ehdottomasti valmis junior infants-luokalle, kun taas saman ryhmän toinen poika, kuka pari viikkoa J:tä vanhempi, jäi vielä heidän kehoituksestaan toiseksi vuodeksi leikkikouluun.

Koulu siis alkaa junior infants-luokalle, missä alkuun tutustutaan koulumaailmaan ja sitten pikkuhiljaa siirrytään opettelemaan lukemista ja kirjainten kirjoittamista ja numeroita. Tänä vuonna tuli uusi oppari ja lukemisen opettelu tehdään foneettisesti ja täytyy sanoa, että kahden lapsen otannalla, tämä systeemi on paljon parempi. Ei sillä; Fionn oppi myös nopeasti ja hyvin lukemaan, mutta Jamesista huomaa, että hän tajuaa sen sanojen muodostumisen idean vielä jotenkin paremmin. Osaa siis foneettisesti lukea jo tosi vaikeitakin pitkiä sanoja.

Junior infants-luokkaa seuraa senior infants, mikä ehkä sitten vastaa eniten Suomen ekaluokkaa. Siitä eteenpäin luokat 1st class, 2nd class ja niin edelleen kuudenteen luokkaan asti, mitkä käydään ala-asteella hyvin Suomalaiseen tapaan. 

Tämän jälkeen siirrytään secondary schooliin, mikä kaikkineen on ikäänkuin ylä-aste ja lukio yhdessä. Ensimmäiset kolme vuotta on ilmeisesti melko yleispätevää opetusta, minkä päätteeksi tehdään junior certs-kokeet. Nämä ei sillätavalla vielä vaikuta oikein mihinkään (Saara tai joku muu Irlannissa asuva voi korjata), mutta samalla voi jo ruveta miettimään, mihin haluaa suuntautua tulevaisuuden opiskeluissa. Nimittäin viimeisenä kahtena vuotena sitten paneudutaan siihen, mitä haluaa painottaa leaving cert-kokeissa (vert. ylioppilaskokeet). Tuohon yläasteen kolmannen vuoden perään voi ottaa sellaisen vähän kymppiluokkamaisen vuoden nimeltään transition year. Ideana on, että nuoret voivat tehdä lyhyitä työharjotteluita eri aloilla ja näin sitten miettiä, mikä heitä todella kiinnostaisi. Transition year on vapaaehtoinen suurimassa osassa maata, mutta esimerkiksi Clifdenin yläasteella se oli pakollinen. Leaving cert-tuloksilla sitten haetaan opiskelemaan jatko-opiskelu paikkaa, mikä voi usein aueta vähän mistä tahansa päin maata. 


Joka tapauksessa palataan nyt tähän hetkeen ja tosiaan meidän pojat ovat nyt junior infants-luokalla ja Fionn 1st class-luokalla. Olemme olleet ihan tosi tyytyväisiä lasten uuteen kouluun ja pienen alkukankeuden jälkeen, molemmat ovat sujahtaneet helposti mukaan uusiin luokkiinsa, opettajat ovat tosi mukavia jne. Ainut, mikä nyt on tuonut vähän haastetta on, että tuo esikoinen tosiaan on luokkansa nuorin, kun Clifdenissä noita alkuvuoden lapsia oli iso liuta. Tämä tarkoittaa, että odotukset toiminnasta on ehkäpä niiden jopa puoli vuotta vanhempien lasten tasolla ja muutenkin luokka tuntuu täällä Killarneyssa paljon vaativammalta. En tiedä johtuuko opettajasta sitten? Läksyjä tulee mielestäni aika paljon ja vaikka F siis on todella hyvä kaikissa aineissa, välillä tulee mietittyä, että hetkinen; Suomessa hän ei olisi edes vielä mennyt kouluun! Usein siis sydäntäni raastaa joutua nalkuttamaan läksyjen tekemisestä, koska samanikäiset Suomi-kaverit vasta kirmailevat eskarissa. Suurimmat 'odotukset' on itsenäisyydessä ja tavaroista huolehtimisessa ja en sitten tiedä olisinko, jos olisin tiennyt pompun senior infantseista 1st classiin olevan näin iso, laittanut molemmat pojat kouluun vasta vuotta myöhemmin? 


Toisaalta sitten, kun taas katsoo tuota play school-menoa, he olisivat varmasti olleet ihan tuhottoman kyllästyneitä sielä yhden ekstra vuoden? Molemmat siis tykkäävät koulusta ihan älyttömästi! Olen Suorastaan ällistynyt, kuinka upeasti molemmat lukevat ja kirjoittavat ja Fionn vielä suomeksi myöskin. Mutta joutuuhan joku aina olemaan luokastaan se nuorin ja ns. loppuvuoden lapsi. Meillä näitä nyt sitten on vain kaksi ja se tietysti näin vanhemman näkökulmasta vaatii enemmän vielä tukemista, jos haasteita ilmaantuu.


Se mikä ihmetyttää Suomeen verrattuna, on miten vähän täällä on mitään tukitoiminta-resursseja. Ei ole koulukuraattoria, ei edes kouluterveydenhoitajaa ja mietin, että miten ihmeessä vaikka lukihäiriöisiä tai muita erityislapsia tuetaan? Täällä ilmeisesti aika helposti ainakin laitetaan lapsi kertaamaan luokka-aste tai toisin sanoen jätetään luokalleen. 

Suomalaisten opettaja-kaverin kanssa jutellessa kyllä ihastelen yhä edelleen Suomalaista systeemiä. Tuolta meidän koulustahan kävi juuri rehtori ja pari muuta opettajaa opissa Yli-Torniossa ja kyselivät minulta kovasti pukeutumisvinkkejä helmikuun pakkasiin :) Matkan tuloksena käynnistettiin  Sewsaw-systeemi koulun ja vanhempien välille, mikä löyhästi muistuttanee Wilmaa. Lähinnä mielestäni eniten on kuin koulun ja vanhempien yhteinen facebook. Mitään tiedotteita sielä nimittäin ei vielä ole ollut vaan videoita ja kuvia lasten koulupäivistä ja spesiaali-aktiviteeteista (World book day-naamiaiset esim.)

Onhan tämä erillaista, mutta on täällä mielestäni tosi hyviäkin juttuja. Yllättäen koulu-uniformu on mielestäni ihan ykkönen. Joskin sitten muuta vaatetta lapsi ei ihan hirmuisesti edes enää tarvitse, mutta on niin helppoa, kun tiettyinä päivinä puetaan full uniform ja toisina sitten koulun college-asu, P.E-uniform. Uniformut parhaimmillaan vievät fokuksen pois perheiden tulo-eroista tai muista lähtökohdista enkä kertakaikkisesti keksi niistä mitään huonoa sanottavaa. 

Elsillekkin pitää aina keksiä "läksyjä"


Toisekseen täällä mielestäni koko koulu on jotenkin yhtenäisempi ja toimintaa eri-ikäisten ja eri luokkien kesken on todella paljon ja enemmän kaikki tuntee kaikki-meinikiä. Enkä jaksa ymmärtää miten tuo rehtori tuntee joka ikisen lapsen nimeltä ja antoi jopa henkilökohtaiset syntymäpäiväkortit poikien syntymäpäivinä (ja kaiketi tekee näin kaikille koulun yli 300 oppilaalle?)

Myöskin olen kokenut erityisesti nuo infants-luokat positiivisena juttuna. Tai siis mietin, että jos meidän James 5-v lukee ihan täyttä häkää ja harjoittelee kirjoittamista ja miten kivaa tuo oppinen heille on ollut, niin voisiko sielä Suomessakin toimia paremmin, jos eskari-juttuja ruvettaisiin tekemään jo näiden vuotta nuorempien kanssa. Että onko tuo oikeasti jo hyvä herkkyyskausi omaksua tällaisia juttuja? Tietysti meillä on sinänsä loistava tilanne, että koska olen kotona, koulupäivän jälkeen ehditään vielä leikkiä ja lapset saavat paljon sitä lapsellista vapautta, minkä puutuumista sieltä Suomesta käsin voidaan kauhistella koulun alkaessa jopa 4-vuotiaana. Englannissa sitten käsittääkseni onkin paljon kurinalaisempi systeemi odotukset pienemmiltä jo aika korkealla (samoin Ranksassa?). 


Välillä mietin, miten hassua, että mulla on jo kaksi koululaista ja miten erilaista tämä vanhemmuus on sen myötä jo tämän ikäisten kanssa. En halua ehdoin tahdoin miettiä Irlannin systeemien miinuspuolia, sillä täällä me nyt asutaan ja näillä mennään. Pääasia meille on, että koulu on lapsille mielekästä ja sielä on kivoja kavereita ja mahdollisuus hauskoihin iltapäivä-harrastuskehoihin, mitkä on olleet pojille mieleisiä. 

Toivottavasti tämä vähän avasi Irlannin kuvioita kiinnostuneille ja olisi hauska lukea muidenkin maiden kokemuksia ja vaikka ihan siitä Suomen uudesta opparista ja tämänhetkisestä tilanteesta?

Muitakin ulkosuomalaisuus-postausideoita voi heitellä :) Kuulemisiin pian!

4 kommenttia on "Irlantilaisten ja Suomalaisten koulujen eroista."
  1. Olipa mielenkiintoista lukea irlantilaisesta koulusysteemistä! Luulen tosiaan, että Suomessakin voisi aloittaa vähän vaikeammat jutut jo aiemmin, ainakin sen perusteella, että nykypäivän ekaluokkalaisista ainakin puolet tuntuu osaavan lukea jo ennen koulun alkamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä ja nyt, kun eskarikin on pakollinen niin aivan hyvin voisi. Itse en kyllä osannut luke ennenkuin ekaluokan syksyllä, mutta toisaalta ei kukaan sitä sitä ennen opettanutkaan. Tuosta tekstistä vielä unohtui, että koulukirjat pitäää vanhempien myös kustantaa ja tietty lounaat täytyy tehdä joka päivä eväslaatikoihin. Suomalaista kouluruokaa kyllä arvostan huippuunsa.

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta koulujutusta!
    Totta tosiaan sitä Suomen systeemiin verrattuna miettii, että lapset ovat nelivuotiaina liian nuoria aloittamaan koulun. Mukava lukea, että pojat ovat tykänneet koulun aloittamisesta ja sen mukanaan tuomista uusista jutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) ja juu kyllä se toki kuulostaa hassulta 4-vuotias laittaa kouluun, mutta onneksi toiminta on vielä todella leppoisaa noille pienille. Ja koulupäivät lyhyitä. Onhan monet samanikäiset Suomessa 10h päiväkodissa per päivä. Kummassakin on puolensa :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!