Vuosi Pullan kanssa.

15.3.2017
Mä tiedän, että kaikkia ei koirajutut kiinnosta. Ei minuakaan oikeastaan ihan hirmuisesti kiinnosta muiden koirat (ai kamala), vaikka tuo oma onkin rakas. Post edit. Tai siis tarkoitan, etten jaksaisi lukea jatkuvasti seikkaperäisiä selostuksia koirista, vaikka siis koirat noin yleisesti ottaen on musta tosi söpöjä.

En siis tylsistytä ketään ei-koirista-kiinnostunutta koirapostauksilla, mutta sen verran aiheesta sanon sanaseni, sillä lauantaina tulee tasan vuosi siitä, kun haettiin tuo meidän Pulla tähän perheeseen.

Tarina menee meidän perinteisellä tyylillä vähän perse edellä puuhun-meiningillä. Tapana, kun on tehdä asiat aika tunnepohjalta :D Tai siis oltiinhan me suunniteltu hankkivamme koira jossain vaiheessa ja Labradorin noutajaa suunniteltiin kovasti, mutta sitten ruvettiin miettimään jotain pienempää rotua, koska me asuttiin siinä pienehkössä kerrostalokolmiossa. 

Seurasin paikallisen myyntinettisivun ilmoituksia meidän silloisen co.Galwayn osalta ja niinpä eräs tiistai sitten näin ilmoituksen tästä valkoisesta pullerosta. Puoliksi Jack Russell (Liamin lempi-rotu) ja puoliksi Westie/Maltese. Tuo Westie taas oli jäänyt ikuisesti mun mieleen niistä Caesar-koiranruokamainoksista, missä nainen sujautti valkoisen koiran takin sisään. Muistatteko? Ja sit ikuisuuksia sitten Suomessakin tuli BBc:n sarja Hamish Macbeth, missä olin Westie nimeltä Jock. Tuo sarja oli mun ja äitini lemppari ja ajattelin, että Westien minäkin jokupäivä otan. 

Niin, että tuo myynti-ilmoituksen pallero oli meille just täydellinen. Haluttiin poikakoira, soitettiin ja juuri se viimeinen pentu jäljellä oli poika. Sovittiin, että haetaan koira meille perjantaina.

Niin siis mähän en sinänsä tietänyt koirista mitään. Liamilla on kyllä lapsena ollut koira, mutta yritin siinä sitten opiskella perusjuttuja ja vähän jännitin, että mitenhän meillä tulee menemään? Pelkäsin vähän blogeista lukemaani puppy bluesia ja toisaalta en vain malttanut odottaa.

Liamillahan oli tietty tässä vaiheessa just kaikista kauhein kaaosmaisin kiire ja tyyliin 3 viikon 7pvä/vko putkia töissä. Koiraa ei oltu laisinkaan sielä farmilla rokotettu ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei Pullaa saa ulkoiluttaa vasta, kun kaikki rokotukset on annettu 16 vkon iässä (ekat rokotukset sai siis vasta meille tullessaan 12 viikkoisena). Pennulla oli alkuun vielä toki melkoisen paha eroahdistus ja mä nukuin kaksi viikkoa hänen kanssaan olkkarissa meidän kahdenistuttavalla sohvalla :D Oi aika kultaa muistot - nyt jo naurattaa :D 

Hyvä vuosi tämä lopulta on ollut:


Pulla kuuluu meidän perheeseen. Lopulta sisäsiistiksi opettelu meni ihan älyttömän hyvin ja nopeasti.  En ollut ikinä tiennyt mistään koiran sosiaalistamisen tärkeydestä ja, kuinka tärkeää se on heti 16 viikkoon asti, että koira tottuu mahdollisimman monenlaiseen. Itsehän tosiaan eka kertaa luin tästä, kun koira oli 16 viikkoinen ja sain luvan ulkoilla. Otin asiasta aika kovan stressin ja mietin, että nyt tämä koira pelkää kaikkea eikä ikinä totu ihmisiin ja ääniin ja ja ja.. Lopulta huomasimme, että peliä ei oltu menetetty ja ehkä sitten asiaa auttoi noi meidän omat pentuset, ketkä tekivät koirasta lapsiystävällisen. Joskin Pulla tähän päivään asti on sillätavalla dominoiva luonne, että testaa heti uudet tyypit ja yrittää olla heiden yläpuolella. Tarvitsee siis alusta asti jämäkät käskyt vierailijoilta ja on kyllä sitten erityisen hellyttävä kaikkien kanssa. Pulla on erityisen ihastunut Paappaan ja Grandadiin, ketkä kummatkaan ei noin erityisesti ole koiraihmisiä :)

Niin ja Liam on hänen lempparein ihminen koko maailmassa. Koira menee aivan onnesta sekaisin, kun mies tulee alakertaan (koiralta on ylös pääsy kielletty) aamulla tai kotiin töistä. Heidän superyhteys lienee peruja meidän viime kesäiseltä Suomi-matkalta, kun koira ja mies selvisivät kahdestaan melkein neljä viikkoa. Man's best friend.

Minulle Pulla taas on vähän kuin oma vauva. Samalla tavalla tekee sekaisin rakkaudesta ja hellyydestä ja sitten taas raivosta ja ärtymyksestä :D Koira seisoo aina tiellä keittiössä, koira änkee heti syliin, jos yrität oikaista sohvalle, koira melkein nykäisee sinut kumoon, jos näkee vilahduksenkin kissasta. Välillä koira on niin ällö ja hieroo lenkillä kaulaansa jonkun eläimen kakkaan (yök), mutta toisaalta Pulla on maailman parasta kävelylenkkiseuraa. Hän on syy lähteä päivittäin tunnin kävelylle joka päivä, Pullan kanssa on maailman parasta seikkailla rannalla. Mielettömiä onnistumisen tunteita, kun koira tottelee käskyjä (kouluttamisessa voitaisiin kyllä vieläkin petrata) on vaikea verrata mihinkään. Joka toinen päivä olen valmis tekemään karvakasasta rukkaset ja sitten taas sydäntä viiltää ajatus ettei tuota Lihapullaa jokupäivä olisikaan. Positiiviset todellakin ylittävät negatiiviset. Jos itken, pulla tulee heti kainalooni kyhjöttämään ja häntä voi aina halitella, jos on halipula.

Lapset ja Pulla ovat hurmaavaa seurattavaa ja kaikilla lapsista on ihan omanlainen suhde koiraan. Me ei missään vaiheessa hankittu koiraa lapsille. Koira oli meidän perheeseen ja enemmän meitä aikuisia ajatellen. Erityisesti Elsi ja koira ovat aikamoinen parivaljakko ja Elsi saa kyllä häntä nyhtää ihan rutistaa ihan miten sattuu ilman, että koira älähtääkään. Elsi on myös toisaalta ensimmäinen lapsista, ketä koira rupesi tottelemaan. Tyttö on sen verran topakka, että ei ihme :)

Tässä hän on eilen lempparipaikallaan tarkkailemassa olkkarin ikkunoista pihapiiriä. Tällainen sisustukseen sopiva yksilö :)

Pullan oma sänky on keittiön puolella ja sielä hän viettää aikaa, kun me ei olla kotona. Tila on iso ja luulen, että koira ahdistuisi, jos hänellä olisi koko alakerta vartioitavana. Sillä pulla todellakin vartioi. Siitä tulee iltaisin, kun Liam on töissä, aika mukava tunne. Ja se onkin yksi syy, miksi me koira hankittiin. Pulla ei kissojen lisäksi juuri millekkään räksytä, mutta haukkuu kyllä oven rapsahdukseet tai koputukseen. 

Sellainen se meidän karvavauva on. Hän rakastaa olla mun sylissä tällätavalla, kuin pieni lapsi :D Höppänä koira ja juuri täydellinen meidän sekopäiseen jengiin. Monetkin on juuri sanoneet, että hän on kyllä just niin meidän näköinen koira <3'

Ei hitsi - nythän mä intauduin kirjoittamaan tällaisen koiraromaanin :D No skipatkoon, ketä ei kiinnosta. Taitaa vain kertoa, että Pulla on mulle hyvin hyvin rakas. En kadu hetkeäkään meidän päätöstä ottaa hänet, vaikka vähän sekopäiseltä se silloin vaikuttikin. Pahin mahdollinen hetki on ajan saatossa muuttunut parhaimmaksi päätökseksi. Ja ajatus ajoituksen takana oli, että pystyttäisiin sitten lasten kasvaessa samaan tahtiin ja pentuvuoden jälkeen nauttimaan koirasta perheenjäsenenä.

Kyllä mä silti kehottaisin ehkä miettimään koiran hankkimista pidempään ja lukemaan aiheesta enemmän ;) Onko lukijoilla koiria tai onko harkinnassa oma lemmikki?

Nyt mä lähden lenkittämään tuota rekkua tuonne kauniiseen ilmaan ja toivon teille mukavaa keskiviikkoa :)





9 kommenttia on "Vuosi Pullan kanssa."
  1. Mags halveksii koria ja käyttäytyy niin kuin niitä ei olisikaan. Pullankin se jättäisi täysin huomiotta ja menisi vain arvokkaasti ohi. Kyllähän tuo pulla syötävän söpö on. G haluaisi ottaa koiran, mutta olemme sopineet, että sitten vasta asiaa harkitaan, kun hän on pysyvästi Corkissa. En halua olla yksin koirasta ja sen lenkeistä vastuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pulla taas varmaan räksyttäisi ihan pomppien Magsille. Kissat saa hänet ihan irti liitoksistaan. Tietty meidän takapiha aitoja käytti kulkureittinään koko kulmakunnan kissalauma ja Pulla oli vähän väliä villinä ikkunaa vasten. Virittelin sitten taka-aidalle sellaisia esteitä, etä misut keksisivät uudet kulkupaikat ja on se tepsinytkin.

      Ja tosiaan tuo lenkitys ei tullut puskista koiraa hankittaessa, mutta välillä siihen vähän väsyy, että pakko vain mennä säällä kuin säällä. Mähän ne lenkit hoidan pääsääntöisesti, mutta ikinä lenkin jälkeen ei ole huono fiilis. Kappas vaan :D

      Poista
  2. Pulla on kyllä supersöpö! Meillä on ollut kolmekin koiraa, tällä hetkellä vaan tuo 10 vuotias russelirouva ja mulla aivan kamala koirakuume. Eikä nää teidän koiruliinin kuvat sitä ainakaan helpota! Mutta tähän hetkeen ei kyllä enää pentu mahdu meidän elämään. Sitten joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että meillä on pentu vuosi vielä turhan tuoreena muistissa, mutta kyllä mä siitä Labbiksesta yhä edelleen haaveilen. Sille olisi niin hyvä nimikin olemassa :) onneksi Pullassa on luonnetta (hyvässä) monen koiran edestä, että vielä ei ihan kuume iske päälle, mutta ymmärrän tunteen... Siihen taitaa olla vain yksi lääke ;)

      Poista
  3. On täälläkin koira, joka otettiin aikuisena (4v) kaksi kuukautta sitten. Hyvin kotiutui! Vuosi oltiin ilman koiraa edellisen lennettyä taivaaseen kunnioitettavassa 14 vuoden ja 8 kuukauden iässä. Koira pitää virkeänä ja on ihana ystävä, jokaiselle perheessä omalla tavallaan. Niin söpö on teidänkin koira ja jutut koirasta kiinnostaa ja ilahduttaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti tuo oman lisänsä tähän perhe-elämään tuo hännän heiluttaja. On tosi kaukainen muisti minkälaista oli ennen koiraa ja rakastan sitä tunnetta, että hän on aina täällä kotosalla. Tässä vuoden aikana hän on ollut pari kertaa syystä tai toisesta kennelissä sillä tavalla, että ollaan oltu itse hetki kotona ja se koti tuntuu ilman koiraa todella tyhjältä. Toivottavasti saamme nauttia hänen seurasta myös pitkään. Kuva kuulla, että teillä uusi perheenjäsen on päässyt hyvin jengiin ❤️ Kyllä mä varmasti aina silloin tällöin kirjoittelen Pullan kuulumisia :)

      Poista
  4. ^Sara siis läheti tuon. Tämä blogger jotenkin nyt sekoili minut anonyymiksi :)

    VastaaPoista
  5. Ihana Pulla! Mekin ollan haaveiltu/harkittu koiran ottamista jo pitkään.. Minulla oli lapsuudenkodissani Westie ja se oli kyllä niin ihana. Tuli nyt kyllä aivan koirakuume tämän postauksen luettuani :))
    Eniten koiran ottamisessa mietityttää tällä hetkellä se sitovuus ja ylimääräinen työ mitä siitä seuraa. Meillä on aikaisemmin ollut koira, silloin ei kylläkään ollut lapsia, joten elämäntilanne oli aivan eri.
    Mutta kyllä lemmikki tuo elämään paljon hyvää! Täytyy illalla googletella koirarotuja ;)
    T. Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en koe, että tuosta koirasta mitenkään hirveästi muuten koituisi ylimääräistä kustannusta taikka työtä, mutta se lenkittäminen tietty. Terrierinä Pulla varsinkin tarvitsee paljon liikuntaa ja se tunnin lenkki per päivä on sopiva. Ei tietysti ihan 100% joka päivä aina ehditä, mutta pääsääntöisesti. Toisaalta onhan noista koiran rutiineista tullut jo niin arkea ettei niitä tule kauheasti ajateltua. Iloa hänestä kyllä on ❤️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!