Tarpeeksi makea; irti sokerista.

11.8.2017
Punaherukkapiirakka:

Nyt kun sielä Suomessa lienee juuri parhain aika punaviinimarjoille,
en malta olla jakamatta kaikista parasta ja simppeleintä (äitini) piirakkaohjeista.

Pohjaksi käy ihan tavallinen piirakkapohja vaikka kaupan pakastealtaasta.
Tähän äitini keksi päästänsä gluteenittoman version, mikä oli super herkullista.

Täyteeseen tulee 4dl herukoita, mihin sekoitat pikkusen vajaa desin sokeria (tai maun mukaan), 
1 purkin kermaviilia ja yhden kananmunan. Paisto parissa sadassa asteessa puolisen tuntia.

Aaaah, vesi herahtaa kielelle, kun ajattelinkin tätä piirakkaa <3
Ehkä siksikin onni, että se jäi sitten tältä erää taas viimeiseksi sokeriherkuksi, mitä suuhuni pistin.



Jo ennen Suomen lomaa olin välillä syönyt jäätelöä ja joitain gluteenittomia herkkuja. En päivittäin enkä edes viikottain ja olin hyvilläni, että vihdoinkin pystyin herkuttelemaan ilman, että se vei koko käden. Suomeen tullessa ja varsinkin, kun lähdimme heti Tukholman risteilylle ajattelin, että kerrankos sitä nyt lomalla ja hyvillä mielin söin päivittäin vähän jotain hyvää.

Join myös pitkästä aikaa kahvia. Ensin kupillisen ja sitten parikin päivittäin, koska kahvikupposen nautiskelu mun vanhempien seurassa on ehkä yksi parhaita juttuja, mitä tiedän. Kahvi ei närästänyt, mitä se on ne pari kertaa, kun olen tässä viimeisen reilu 6kk aikana kokeillut tehnyt. 

En sitten tiedä mikä tässä kombossa toi sen pahimman esille, mutta aloin toisella viikolla lomaa voimaan tosi huonosti. Mulla oli siinä pieni keuhkoputkentulehdus päällä anyway, mutta tärisytti ja ahdisti muutenkin. En tuntenut oloani yhtää omaksi itsekseni ja lopulta päätin, että piirakan palasen jälkeen parasta vain kylmän viileästi laittaa stoppi molemmille nautintoaineille - byebye kahvi ja sokeri. 

Siitäkös sitä vasta kamala olo alkoikin seuraaviksi pariksi päiviksi! Lienee nuo vajarit vähän samankaltaiset, kuin huumevieroituksessa. Tai no mistä minä tiedän, mutta ikävältä tuntui, kun keho puhdistui. Mä uskon, että keho pukkaa näppyä naamassa siihen kohtaan, missä tapahtuu ns. face mappingin mukaan (tässä esim. yksi linkki ihan vain googlettamalla sanaa face mapping. asiasta löytyy kyllä runsaasti tietoutta ihan vain tuolla hakusanalla) ja tottavie kulmakarvojen välinen alue alkoikin kukkia, mikä kielii siis maksan toiminnasta. Sama on aikaisemminkin tapahtunut paastotessani eli mikä lie foliohattu olenkaan, mutta kyllä nuo minun kohdallani pitävät todella hyvin paikkansa.

Mutta siis asiaan. En enää ole sokeria ilman siksi, että laihtuisi tai vaikka iho voisi paremmin. Ne ovat tosi kivoja bonuksia, mutta siis nyt kovasti näyttää siltä, että mun elimistö ei enää kestä sitä. Sitten sitä saavuttaa pisteen, kun mielummin voi hyvin, kuin nautiskelee. Sama mulla on tapahtunut myös alkoholin suhteen.

Onneksi olen jo aikaisemmin päässyt herkuttelun suhteen siitä, että se toisi elämään sitä jotakin ajanvietettä taikka lohduketta. On muuten jännä, kun jättää jonkun tällaisen nautintoaineen ja se jättää jälkeensä ns. tyhjän tilan. Tässä kohtaa normaalisti ottaisin kulhollisen jäätelöä / lasin viiniä / polttaisin tupakan / tms. Enkä sano, että on välttämättä helppoa kohdata ne tunteet, miksi vaikka sitä herkuttelua tekee. 

Ja ei se pelin viheltäminen poikki ja täysin sokeriherkuista luopuminen alkuunsa ole mitenkään helppoa. Eka viikko voi ilman mitään vajareitakin olla tosi hankala. Mutta kun pääsee ohi ensimmäisestä kolmesta päivästä ja sitten viikosta, parista ja koko kuukaudesta, huomaa ettei sitä kaipaile enää oikeastaan ollenkaan. 

Ihan ehdottomasti kyllä suosittelen kokeilemaan sokeritonta edes joskus pidemmän jakson (vaikkapa kuukausi) ja tarkastella, miten se rupeaa kroppaan ja erityisesti mieleen vaikuttamaan! Ja sokerihan on suoliston pahin vihollinen. Suolistossa taas uskon piilevän hyvän fiiliksen tuotantokeskuksen (tästäkin voi sitten itse kukin googlella etsiä tutkimustietoa, sitä kyllä löytyy) ja arvatkaapas mikä alue mulla koko Suomessa olon siihen asti, että sokerin jätin, kaikista pahiten? Otsapa se eli nimenomaan face mappingin mukaan vatsan alue.

Enkä nyt sano etten enää ikinä syö mitään herkkuja, mutta haluan tässä mielummin jatkaa sitä linjaa, että silloin tällöin. Tuo sokerikoukku aiheutti sen verran pahat traumat taas kerran...

Meinaskos kukaan muu nyt syksyn tultua luopua valkoisesta tavarasta? :)

10 kommenttia on "Tarpeeksi makea; irti sokerista."
  1. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista kokeilla. Syötkö makeannälkään hedelmiä, vai miten toimit? Kiva kun bloggaat taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen valtava makeannälkä hiipuu kyllä, mutta teen yleensä päivittäin jäisestä banaanista, mantelimaidosta, raakakaakaojauheesta ja heraproteiinista pirtelön, mikä on ihan älyhyvää. Toinen vakkari välipala/iltapala on chia-siemen vanukas, mihin tulee siemenien lisäksi taasen mantelimaitoa ja heraproteiinia (maustamatonta siis) ja sit marjoja. Niitä mä nautiskelen oikein antaumuksella. Muuten en hedelmiä hirmuisesti syö.

      Poista
    2. Niin ja siis kiva, että tykkäät blogista :)) tulee super hyvä mieli tuollaisesta pienestä lauseesta tuossa lopussa. Kiitos ❤️

      Poista
  2. Jee, olet taas palannut bloggailemaan! :) Toivottavasti teillä oli kiva Suomi-loma! Meillä oli tosi ihana ja makea... Eli nyt taas kerran koitan tuota sokerilakkoa, kun päästiin takaisin kotiin ja arki alkoi rullata. Day 2 menossa, step by step. :) Haleja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tämä makeus on Suomessa aina niin paha! Koska Fazerin sininen ja silleen 😁 Tsemppiä sinne siis myös ja isoja haleja. Toivottavasti ehditään pian näkemään kunnolla ja ajan kanssa ❤️

      Poista
  3. On tarkoitus päästä sokerista irti. Mulla on ollut koko elämän riippuvuus tavaraan ja nyt tiedän, että se ei ainakaan hyvää tee MS-taudille. Tiedän, että siitä tulee itselle kamalan rankka koettelemus. Mulle se ei oo mikään yks kaks irti, kuten pari kertaa viikossa suklaapatukalla herkuttelijalle. Sokeririippuvuutta on muistaakseni jossakin verattu jopa heroiiniriippuvuuteen. Tujusta tavarasta on siis kyse! Yritän nyt ensin selvitä ms relapsista ja kortisonihoidon aiheuttamista sivuoireista (niistä voi käydä lukea blogistani, jos kiinnostaa).
    www.mariaisstrong.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh joo mä tiedän ton, kun kyse ei ole vain patukasta tai kahdesta. Tsemppiä sullekkin ja varmaan tosiaan ton ms:n kanssa hyvä ajatus. Yhdellä kaverilla sama vaiva ja hänellä myös ei käy sokeri, alkoholi ja gluteenittomuiskin on jeesannut.

      Poista
    2. En pustyny vadtaan sun kommenttiin...noista kolmesta alkon jätin pois jo pari vuotta ennen sairastumista ja pyrin pääasiassa noudatettu gluteenitonta ruokavaliota sillon tällösiä repsahduksia mukaanittamatta.Tiukkaa gluteenitonta ruokavaliota kokeilin useampi vuosi sitten.Sillon lähti makeanhimoki.Voikun sitä uskois,mikä on hyvää kropalle.Mutta pöljä,mikä pöljä...🙄

      Poista
  4. Haa, tämä on myös minulle äidiltä tuttu resepti! :) Aina jos teen punaviinimarjoista piirakkaa, teen tuon saman kermaviilipäällisen ja pohja saa tosiaan olla ihan mitä vaan.

    Itse onnistun aina välillä pääsemään irti sokerikoukusta, mutten koskaan ole ollut ihan totaalisen sokerittomalla. Sokeri koukuttaa mua tosi pahasti ja heti jos muutamana päivänä peräkkäin syön jotain kakkua yms. niin tekee ihan valtavasti mieli siitä eteenkin päin. Raskausaikana olin niin pahassa koukussa ja mussutin ihan liikaa herkkuja, nyt taas homma on paremmin aisoissa. Mun kiinnostaisi myös kokeilla valkoisista jauhoista ja sokerista luopumista ihan tosissaan, mutta vielä en ole saanut sitä itsestäni irti. Katsotaan, kyllä se inspiraatio vielä varmaan tulee joku päivä. :) Täytyypä googletella tuota face mappingia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas kävi toisinpäin, että raskausaikoina jouduin RaDin takia olemaan super tarkka sokerien ja hiilareiden kanssa ja olinkin oikein elämäni kunnossa :D Mut joo toi koukku on niin. Paha ja siihen ei tarvita kuin päivä pari. Mut inspistä ja motivaatiota se tarttee. Mä olen nyt puputtanut sokerinhimoissani juustoa ihan luvattoman paljon, mut kunhan tämä tästä asettuu niin puutun sitten siihenkin naposteluun :)

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!