Irlantilaisten naisten idoli.

19.9.2017
Miehellä alkoi lauantaina loma ja kauhean epäkätevää tämän blogin kannalta, kun nyt hän haluaa viettää mun kanssa aikaa :D Hehe, tosiaan mulla menee aina ihan pasmat sekaisin, kun en saa näitä hiljaisia aamuja itsekseni aikatauluttaa jumppailujen ja kirjoittamisen ja muiden juttujen kanssa. Tämäkin teksti pyörinyt mielessä jo päiväkausia ja ehkä hyväkin niin. Olen mietiskellyt oikeastaan, mitä haluan aiheesta sanoa. Nyt lykkäsin Liamin jatkamaan vierashuoneen rymsteerausta, minkä jo tuossa aloitin ja sen jälkeen hän saa heilua yläkerrassa porakoneen kera ;)

Mutta sitten aiheeseen.



Välillä mä koen olevani täällä Irlannissa aika ulkopuolinen, mutta samalla tiedostan, että en itse hirveästi tee asian puolesta, että esim. lukisin paikallisia lehtiä taikka katsoisin Irlantilaista televisiota.  Tietenkin mulla on Irlantilaisia kavereita ja ystäviä ja sukulaisia ja sellai pintapuolisesti tiedän mitä täällä tapahtuu, mutta todellisuudessa suurin syy on vissiin se, että koen olevani vain niiiin erilainen, kuin esimerkiksi Irlantilaiset naiset. Tämä on ollut vahvuutena silloin, kun tapasin mieheni ;)

Minkälainen sitten on Irlantilainen nainen? Mitä teille tulee mieleen? Vuosia sitten, kun mä en vielä edes ollut tavannut Liamia, mä ajattelin, että Irlantilaiset naiset ovat sellaisia kiharapäisiä pisamaisia luonnonlapsia. Todella down to earth ja muutenkin naturelleja. Olin suorastaan ällikällä lyöty, että tämä kaikki on oikeastaan eeeerittäin kaukana todellisuudesta.

Tietenkin luonnonlapsiakin täältä löytyy ja ei tietenkään voi yleistää sataprosenttisesti, mutta kyllä täällä valtaosa naisista on harvinaisen samasta purkista. Jos oikein karrikoimaan lähdetään, on oikein oiva esimerkki modernista irlantilaisesta naisesta tämä Pippa O'Connor. Hän on toiminut mallina ensin ja sittemmin perustanut suositun blogin ja hän on - ainakin omien kaverieni - suuri idoli. Joskaan en hänen blogiaan ole lukenut taikka muuten häntä seuraillut, tuli tämä kirja vastaan kirjastossa ja päätin sen hetken mielijohteesta lainata. Että pääsisin vähän paremmin sisään tähän irlantilaisen naisen ajatusmaailmaan.

Pippan kirja ei sinällään nyt ollut mitenkään mullistava; aikalailla tavallisia tyyliohjeita, meikkausohjeita ja ihonhoito-ohjeita, mutta samalla hymyilytti kuitenkin. Ne pienet niksit, mitä hän vähän erilaisina juttuina tarjosi, ovat kyllä parilla kaverillani ehdottomasti käytössä :)



Pukeutumistyyliltään irlantilaiset naiset ovat naisellisia, huoliteltuja ja noh, vähän tylsiä. Sana neat [sievä] tulee omaan mieleeni. Se mikä on kiva juttu, on että yleensä tuntuu, että täällä pidetään vaatteista ja kengistä hyvää huolta, joskin laadullisesti vaatteet suosikkiliikkeissä Penneysissä/Primarkissa ja Dunnes storesissa ovat aika surkeita. Oikeastaan suurin syy lienee, miksi kulahtaneita vaatteita ei juuri näe, on se, että ne viskataan aika surutta roskiin taikka hyväntekeväisyysboksiin, koska edellä mainituista kaupoista saa uuden asukokonaisuuden hyvin halvalla. Toisaalta ainakin oman lähipiirini naiset kyllä esim. pyykkäävät vaatteensa todella huolellisesti ja 5 euron paita voi toisaalta säilyä vuosiakin siistinä. 

Arkisin täällä näkee naisia joko aika tuollaisissa sievissä blouse-tyylisissä viskoosi-paidoissa, tummissa farkuissa ja nilkkureissa taikka sitten päällä on active wear, vaikka ei olisi aikomustakaan jumpata (katsokaa tämä mainio video, koska tämä kuvaa mun mielestä niiiin hyvin menoa täälläkin, vaikka video lienee austraalialainen). 

Mutta vaikka päiväsaikaan täällä näkyisi aika tavallisen näköisiä naisia, tuntuu, että kaikilla paikallisilla naisilla on erikseen juhla-look. Ja jestas se juhlalook voikin olla vaikka kuinka glamorous. Tässäkään ei todella koko taikka ikä sano mitään, vaan naiset todella panostavat meikkiin, hiuksiin (käyvät juhlia varten kampaajalla yleensä aina), juhla-asuihin ja koko asukokonaisuus on harkitusti mätsäävä järkkykorkeineen korkoineen ja supernaisellisineen mekkoineen. Ja on todella värikästä; syvää keltaista, aniliinin punaista, sänkönsinistä. Ja tietysti joka häihin ja ristiäisiin melkein ostetaan uusi asukokonaisuus. Näitä kemuja täällä tuntuu olevan vaikka kuinka, koska usein esim. häiden afterseille (eli virallisten ruokailujen jälkeisiin bileisiin) kutsutaan kaikki kumminkaimat ja merkkisynttäreitä juhlitaan usein isolla porukalla miltei yhtä näyttävästi. Ristiäisiin pistetään parhaan bilelookit ja jopa sunnuntain kirkonmenoihin naiset pukeutuvat tavallista näyttävämmin, joskaan ei nyt ehkä ihan niin valtavan korkeisiin korkoihin ja tekoripsiin.

Pippan tyyli ja vallitseva tyyli-ihanne muutenkin on huoliteltu footballer's wife-tyyli - ehkä tiedätte mitä ajan takaa. 


Mutta, kuten sanoin - tämä on tietysti vain mun mielipide, mutta mä kaipaan enemmän kaikessa kontrastia ja särmää. Mun tyyli-ihanne lienee enemmän pariisilainen huolittelemattoman elegantti ja taikka lontoolaisen boheemi. Ja tietysti cool skandinaavinen selkeys, yksinkertaisuus ja luonnolliset materiaalit. 

Irlantilaiset naiset muutenkin pitävät heikkoutensa ja omat asiat ja omina asioinaan ja korkeintaan ihan lähimpien sukulaisnaisten tietona. Ulkokuori ja ulkoanti on hyvinkin sliipattu ja pinnallinen. Missään en ole nähnyt enemmän esimerkiksi suoristettuja hiuksia, vaikka monillakin on todella ihanat luonnolliset kiharat.


Kertoo ehkä minusta eniten, että koko kirjan kauneimmat kuvat koko naisesta olivat nämä tässä ylläolevat hyvin luonnolliset laittamattomat kasvonaamio-kuvat :)

Vaikka kirja ei muuten oikeastaan antanut minulle juurikaan mitään, niin yksi verraton vinkki siinä oli:


Olen ihan vasta hiljattain kesän rusketusten rippeiden haihduttua alkanut käyttää itseruskettavaa kerran viikossa. Tavoitteen ei ole mikään oranssi-vivahde (vaikka lauantain levityksen jälkeen sunnuntaisin hoitelen mielelläni kotirouvailujuttuja täällä neljän seinän sisällä ennenkuin väri tasoittuu :D), vaan vähän lämpöä mun kalmankalpeeseen talvi-ihoon. Noissa itseruskeushommissa kuitenkin tietysti sen tasaisesti levittyminen on sellainen ikuinen murheenkryyni ja tämä vinkki levittää väri käsiin (ja jalkoihin) vanhalla meikkisiveltimellä on aivan loistava. Kiitos Pippa! Nyt ei tarvitse enää piilotella läikikkäitä kämmenselkiä ja sormia ;)

Olenhan usein tosiaan maininnut, että täkäläinen sisustus-tyylikään ei ole ihan se minun silmääni miellyttävä ja se tosiaan jatkaa tuota pukeutumisessa nähtyä nättiä linjaa. Kaikissa huoneissa on usein joku väri-teema ja esimerkiksi makuuhuoneessa saattaa olla lakanat, tyynyt ja verhot samaa settiä. Pippan olohuoneessa on varsin neutraalia, koska usein näkyy tumman liilaa, vaalean turkoosia ja jotain muita voimakkaita murrettuja sävyjä punaisena lankana. Vähän hotellimainen ylellinen sisustus-tyyli lienee eniten naisten mieleen (miehiltä ei vissiin näissä asioissa täällä paljoa kysytä :)).

Ja siis en nyt kirjoita tätä tekstiä mollatakseni irlantilaisia naisia - on tosi monta juttua, missä voisin ottaa heiltä opikseni! Enemmänkin tällainen oma pieni näkökantani täkäläisiin. Heidänhän mielestä mun pörrötukka ja muutenkin luonnolisempi look voi olla ihan kamala ;) Ja toisaalta on muhun tarttunut täältä myös ehdottomasti jotain ja esim. tykkään ettei täällä tarvitse käyttää mitään äiti-uniformua ja kukaan ei räväytä ripseäkään, jos ihan tavallisena arkipäivänä pukeutuu ja meikkaa huolellisesti ja pukeutuu korkeisiin korkoihin. Välillä Suomessa asuessa tuntui, että pitää vähän himmata, kun heti sai osakseen mulkoilevia katseita leikkipuistossa, hehe :D

Jeps, mutta nyt sitten lähden ohjeistamaan miehelle muutaman taulun kiinnityskohtaa ja tänään pitää pakkailla meidän huomiselle road tripille! Otan kuiteskin läppärin mukaan, että pääsen toivottavasti ihan pian taas linjoille :) Mukavaa alkuviikkoa ja kuulemisiin pian :)





4 kommenttia on "Irlantilaisten naisten idoli."
  1. Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus ja samalla muuten silmiä avaava koska olen aina itse ajatellut irkkunaisia juuri noin, että he ovat kaikki sellaisia punapäisiä ja pisamanaamaisia reippaita naisia. Ah, miten nämä streotypiat elääkin vielä tänä päivänä :D Muuten kyllä noi sun kuvaukset voisi ainakin oman kuvauksen perusteella olla myös ihan hyvin täältä Briteistä.

    Olen muuten monta kertaa aikonut kirjoittaa blogiin juuri kuinka brittiläinen sisustyyli ei iske yhtään ja jonka vuoksi on välillä tosi vaikeaa löytää mitään omaa kotiin. Täällä on nimittäin ihan sama juttu että kaikki on samaa väriteemaa ja lakanat, verhot ja tyynyt on juuri sitä samaa settiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit ❤️ Ja joo aika sama tyylihän Briteissä on. Irlantilaisissa on vain historian myötä tullut sellasta ylpeyttä ja mieskin aina huokaa, et hän ei jaksa, kun täällä kaikesta on sellainen "kilpailu". Kenellä on hienoin auto, tai piha tai laukku tms. Just kuvaa hyvin, että haluavat tulotasosta riippuen näyttää ylellisiltä. Britit on jotenkin aidompia ja vähemmän pinnallisia, vaikka saattavat pukeutuakkin samalla tavalla. Pari mun rakkainta ystävää on englantilaisia ja silloin, kun asuttiin Brightonissa, niin tuntui kuin olisinkaikista eniten "kotona".

      Poista
    2. Joo, toi on kyllä ihan totta että sellaiseen "kilpailuun" en ole itsekään täällä (ainakaan vielä) törmännyt. Ja täytyy kyllä sanoa että omasta mielestäni Britit eivät ainakaan suoraan kommentoi päin naamaa ja pistä nenäänsä muiden asioihin :)

      Poista
  2. Eipä tähän ole mitään lisäämistä. Hyvin olet "siskomme" analysoinut. Irlantilaisilla naisilla on uskomattoman hyvä itsetunto ja täällä tosiaan kiinnitetään huomiota ulkonäköön ja vaatteisiin. Naapurini sanoikin minulle, kun näki minut sairasloman jälkeen laitettuna, että sitä on oikein pistetty paremmat vaatteet päälle. Olin kuljeskellut verkkareissa kolme viikkoa!!!!
    Tuo hiusten suoristaminen on kyllä ihme juttu. Unohdin kerran sanoa kampaajalle värjäyksen jälkeen, että älä suorista, joten tietysti hän ne automaattisesti suoristi. Oli kyllä luonnottoman näköinen kampaus, eikä yhtään minä.
    Minulla on irlantilaisia naisystäviä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen.Käymme syömässä, pubissa ja vaikkapa pitkällä kävelylenkillä. Se on kyllä sanottava, että kauan menee ennen kuin pääsee sen I'm fine-hokemisen yli.Jos suuremmassa irlantilaisporukassa lähtee ulos, niin sitten kyllä pitää itsekkin olla oikein hyvällä ja iloisella päällä...muuten se jatkuva puhuminen alkaa ärsyttämään.
    En minäkään ole selvillä paikallisista julkimoista, kun en lue täkäläisiä naistenlehtiä muuta kuin kampaajalla. Tuo Pippa on minulle ihan vieras, vaikka nimen tiedänkin.
    Tuo kilpailu on kyllä niin totta, mutta kun asuin aikoinani Lontoon liepeillä koin sitä sielläkin.
    Siellä naisten ainainen puheenaihe oli lasten koulut ja asuntojen arvot.Huomasin usein,että omaa koulua ylistettiin yli kaiken, vaikka ihan varma olin, että jos perheen varat olisivat riittäneet olisi lapset laitettu yksityiskouluun. Jos joku muutti, niin heti otettiin selvää, paljonko se uusi asunto maksoi. Koulun pihalla oli äitien kesken selvä nokkimisjärjestys. No, kyllä sitä täälläkin on.
    Olen asunut täällä jo niin kauan, että kaikkia eroavaisuuksia en enää edes huomaa. Siksi onkin kiva lukea postauksiasi, kun olet asunut täällä lyhyemmän ajan kuin minä ja huomioit asioita!

    VastaaPoista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!