Kuulumiset.

11.10.2017
Sori vaan, etten ole tänne ehtinyt. Enkä oikeastaan ehdi vieläkään. Mä vihaan sanaa ruuhkavuodet, mutta samalla elän just sen ytimessä :D Tähän viikkoon on mahtunut lastenhoitoa; hoitopoikia ja naapurin lapsia, kuvauskeikka ja niiden kuvien ripeä editoiminen etiäpäin ja sit tietty omat lapset harrastuksineen ja koulujuttuineen. Olen laittanut ruokaa, siivonnut, selvitellyt puhtaat pyykit kaappeihin, suunnitellut Elsin ensiviikon synttäreitä ja hankkinut tarvikkeita, organisoinut kämppää, koska saadaan ensi viikolla tänne mun vanhemmat vieraaksi. Vielä riittää kilometrin pitkä to do-lista ja sit vielä tähän samaan syssyyn tietty sulattelen vähän omaan itseeni kohdistuvia uutisia (en ole raskaana!) ja omaksun asiaan liittyviä juttuja. Vielä en ole valmis kertomaan mistä on kysymys, koska esim. tämä aamu alkoi itkulla, mutta kyllä täältä vielä noustaan ja kyseessä ei onneksi ole mikään ihan kuolemanvakava juttu. 

Nyt tarttis hipsutella 4-v juhlakutsuihin pinkkiä glitteriä ja yritän kyllä bloggailla tässä kaiken tuoksinassa, mutta nyt tämän hetkisen blogi saattaapi päivittyä tällai kerran pari viikkoon ja sit taas pölyn (tai glitterin ;)) laskeuduttua palailen rivakampaan tahtiin. On nimittäin jo ikävä <3

8 kommenttia on "Kuulumiset."
  1. Tulin ihan huolestuneeksi, toivottavasti kyseessä ei ole mitään superkamalan ikävää! Vaikka siis ilmeisesti jotenkin vähän epämukavaa. :(

    Tiedän niin tunteen, että pitää koko ajan revetä joka paikkaan. Tuntuu, ettei ehdi välillä muuta kuin säntäilemään paikasta toiseen. Kotityöt on ainakin meillä ihan järkyttävän päättymätön homma. Teen koko ajan jotain, aamusta iltaan, tiskejä, pyykkejä, imurointia, tavaroita paikoilleen, silitystä, roskien kierrätystä... Ja silti useinmiten näyttää siltä, että koti on ihan räjähdyspisteessä. En ymmärrä! Meillä on kissa, josta myös irtoaa paljon karvaa, joten koko ajan näyttää jotenkin epäsiistiltä, vaikka imuroin vähintään 4-5 kertaa viikossa.

    Täällä toisella puolella odotetaan kovasti postauksiasi, tulee niitä millä tahdilla tahansa.

    Mukavaa loppuviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo enemmänkin epämukavaa tai sellaista, että pitää kohdata paljon epämukavia tunteita. Kyl mä sit kerron kunnolla, kun haan saan oman pään järjestykseen :)

      Ja ihanaa vertalaistukea ❤️ Ei kyllä kotityöt tekemällä lopu! Meillä taasen on niin vähän keittiötasotilaa, että koko keittiö näyttää kokonajan ihan räjähtäneeltä, vaiks tiskikonettakin tyhjää ja täyttää suunnilleen liukuhihnalta. Nyt iski vielä kuume,että hommat saa yhä edelleen odottaa :D

      Kiitos, kun kommentoit ❤️ Nämä kanssakäymiset on parhautta!

      Poista
  2. Samat täällä - kyllä me täällä sua odotellaan. Hoida tärkeimmät asiat ensin: itsesi ja perheesi ja nauti vanhemmistasi ja sitten kun aikaa me täällä mielellään luetaan juttuja. Minäkään en usein kommentoi, mutta aina tsekkaan joskos olisi uusi postaus. Joten kyllä me tykätään.

    Ja voimia uusien, vaikeidenkin asioiden sulatteluun ja käsittelyyn!!!
    Halit
    Nanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh mä kävin nämä kommentit jo kerran kännykällä kommentoimassa, mutta nyt täällä ei näy mitään vastauksia!

      Mut kiitos Nanna-ihana toistamiseen kommentoinnista ja tosiaan nuo uudet jutut elämässä alkavat jo olla ihan rutiinia ja kerron niistä tässä piakkoin sitten paremminkin :)

      Poista
  3. Tsempit ja rutistukset sinne<3

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä nyt mikä asia tahansa on!Odotellaan uusia postauksia. Sain itse MS diagnoosin 4,5 kk sitten (siitä blogi wwe.mariaisstrong.fi kertoo) ja tauti on todella aktiivinen.Itse olen tänä aikana oppinut,että asioiden hyväksyminen juuri sellaisena kuin ne on "raakana" ja kaikkien tulevien tunteiden vastaanotto armollisuudella helpottaa niitä myrskyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee ja pikkuhiljaa tässä alkaa hyväksyä, että nyt on näin ja elämä jatkuu omalla tavallaan. Nyt jo paljon positiivisemmalla asenteella <3 Tsemppiä myös sinulle.

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!