Pikakelaus viime viikkoon.

24.10.2017
Vihdoinkin takaisin täällä! Olen jo odottanutkin tätä paljon, mutta tässä välissä täällä oli tosiaan mun vanhemmat kylässä, kaksi isoa myrskyä (Hurrikaani Ophelia ja Storm Brian),  parin päivän välein uhreja valikoinut oksutauti, yhden 4-vuotis synttärit, hoitopojatkin hoidossa pyörähtivät parina päivänä ja viikonlopuksi allekirjoittaneen tautivuoron lisäksi saapuivat kylille toisetkin isovanhemmat ja yksi lasten tädeistä. Meillähän oli samat pöpot liikenteessä helmikuussa, kun he viimeksi matkasivat Killarneyyn tuolla porukalla ja oli esikoisen synttärit. Ei ajateltu ottaa tästä perinnettä, mutta siltä tämä nyt alkaa näyttämään :´D

Sää oli tosiaan niin järkky koko viime viikon ja muutenkin päivät niin täysiä tuota kaikkea muuta, että ei ehditty mun vanhempien kanssa tällä vierailulla oikein tehdä yhtään mitään. 


Välillä tietysti nämä vierailut menee näin ja ei sille mitään voi ja toisaalta olihan se nyt aivan ihanaa, kun he vain olivat tässä. Silti sitä haluaisi ihan hirmuisesti ottaa ilon irti näistä maisemista ja kierrellä yhdessä, kun mun vanhemmat ovat tällaisia samanlaisia ihastelijoita, kuin minäkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja eilen sitten heidän vikana päivänä oli luvattu suhteellisen kuivia kelejä ja ajeltiin Atlantin rannalle tuonne Dingle peninsulan puolelle, missä mun vanhemmat eivät olleet vielä käyneet. Eikä mekään aikoihin, kesällä viimeksi

Vanhemmat oli ihan haltioissaan näistä loppusyksyn näkymistä ja Elsi nyt oli haltioissaan kaikista kepeistä ja simpukoista eikä olisi taas millään halunnut lähteä seuraavaan kohteeseen - äidin oma beach babe :)

Hän tosiaan täytti 4 vuotta ja oli kyllä ihanan pienet juhlinnat ihan tässä perhepiirissä ja huomenna vielä juhlitaan kertaalleen tautien tieltä siirretyt lasten kemut. Tarkoituksena olisi vielä edelliset vuosien tapaan käydä ottamassa viralliset synttäripotretit, mutta täytyypä toivoa, että olisi edes yksi semikaunis päivä tässä. Paikkakin on mulla ollut jo pidempään mielessä ja sit, kun saisi tämän eloisan ja iloisen tapauksen vangittua hetkeksi paikoilleen :D


Nää valkokuvaushommelit ja kuvankäsittelyhommelit nyt surisee tässä päässä taas pahemman kerran taas päässä, koska isä ehti mulle pitää vielä eilen illalla ja tänä aamuna taas crash coursen Photarin saloihin. 

Nää äitiaivot vaan on nyt aivan solussa tietotulvasta. Onneksi opettaja on maailman kärsivällisin ja olen varmaan ennenkin kertonut, että mun isä on siis ammatiltaan valokuvaaja ja ollut silloin digikuvauksen vallatessa alaa ihan alusta asti näiden juttujen ihan huipulla. Mä olen siis varsin onnekas tästä avusta, mutta samalla välillä ihan jumissa, koska tosiaan tuntuu, että olen välillä ihan kaiken uuden oppimisen ja muistamisen kanssa ihan jumissa. No harjoitustahan tässä vain tarvitaan uudestaan ja uudestaan ja malttia, ettei sitä Roomaa rakennettu päivässä. Isä niin sujuvasti muistaa kaikki toiminnot ja liikemuistista pikakommenuksineen, mutta onhan hän niitä käytäänytkin kymmeniä tuhansia kertoja.

Seuraavat oppitunnit sit tammikuussa, kun matkaamme koko perheellä Helsinkiin, jihuu! Huomattavsti helpompaa sanoa heipat äidille ja isälle tänään, kun tietää, että nähdään jo viikkojen päästä. Vaikka kyllä tuo tyhjä vierashuone tuntuu taas niin tyhjältä...

Äh mulla olisi taas vaiks mitä asiaa ja kerrottavaa, mut jätetään nyt vähän sitten juttua seuraavaan postaukseen ja palailen paikalle ihan tosi pian. Huomenna varmaan heti :)

Toivottavasti te ootte kaikki ok ja kuulemisiin taas!
Post Comment
Lähetä kommentti

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!