Päivä kanssani.

10.11.2017
07:03 Havahdun unesta. Yritän vielä jossain heräämisen rajamailla kääntää kylkeä, mutta sitten totean, että on varmaan aamu ja kurkkaan kellon ajan. Kännykän hälytys on asennettu soimaan vasta puoli kasiksi hätävarana; silloin on pakko viimeistään nousta, mutta yleensä herään aikaisemmin. 

Menin iiihan liian myöhään nukkumaan (helkutin tv) ja tuntuu, että päätä särkee jo valmiiksi. Yritän ummistaa vielä kerran silmäni, mutta se varsinainen joka-aamuinen herätyskelloni huutaa jostain kauempaa "pyyhkimään" ja tokkurassa tepsuttelen tekemään työtä käskettyä. Palaan vielä kertaalleen sänkyyn makaamaan, mutta nappaan kännykän kouraani ja selaan pikkusen facebookista kaveriryhmän keskusteluja. Ei mikään ideaali tapa herätellä aivoja, mutta kirkas valo saa takuuvarmasti silmäni auki ja käytän kikkaa melkein päivittäin.

Pian kuitenkin nousen omiin aamutoimiini meidän makuuhuoneen yhteydessä olevaan en suite-kylppäriin. Hampaiden pesun, kasvojen pesun ja hiusten harjaamisen jälkeen vedän ylleni aamutakin ja kurkkaan, mitä lapset tekee poikien huoneessa. Yleensä he leikkivät herättyyään yhdessä ja nyt kuulemma koristelevat jalkojaan jollain mini-tarroilla. Normaalisti varmaan älähtäisin tästä, mutta nyt väsyttää ihan liikaa ja totean mielessäni jaahas ja jatkan alakertaan.

07:35 Laitan ensin puuron tekeytymään hitaasti. Sen pikkuhiljaa keittyessä ehdin tyhjäämään tiskikoneen, siistimään tiskipöydän ja pesemään parit eiliseltä illalta jääneet pannut ja laittamaan lasten koululounaat. Kaikille tulee leivän väliin tänään kalkkunaa ja juustoa ja sitten sekalainen valikoima kasviksia ja hedelmiä. Yleensä herättelen näitä aikoja Liaminkin ja sit toinen hoitaa aamupalaa ja toinen noita lounaita, mutta nousin sen verran aikaisin, että päätin jättää hänet vielä nukkumaan ja yritän selvitä aamutoimista itsekseni.




07:53 Elsi tulee keittiöön yöpuvussa ja Pulla vanavedessä. Passitan tytön yläkertaan pukemaan päivävaatteet ja päästä koiran ulos takapihalle aamupisulle. E saapuu takaisin mekko päällä ihan ennätysajassa ja tanssahtelee ympäriinsä eilen marketista nappaamissani mustissa ballerina-kengissä. Neuvottelemme siinä puuron annostelun lomassa, miksi kengissä ei voi mennä nyt ulos ja ne on tarkoitettu juhla-kengiksi. E ei meinaa millään uskoa, että nyt on liian märkää ja kylmää ulkoilla nuo ihanat tossut jalassa. Äidin tyttö :) Kauneus käytännöllisyyden sijaan ;)

08:07 olen laittanut puurolautaset pöytään, pakkailen lounaita ja lähden etsimään esikoisen vesipulloa olohuoneesta. Matkalla olkkariin törmään käytävällä jo täysin pukeutuneeseen Liamiin ja ilahdun kovasti. Kaikesta aikaisesta heräilystä huolimatta tuntuu, että kohta alkaa tulemaan kiire ja hänen jeesi on enemmän kuin tervetullutta. Olkkarista löydän vesipullon lisäksi kaksi yöpuvuissa kirjaston kirjoja  lukevaa poikaa. "Nyt pukemaan uniformut!" käsken ja tyypit pinkaisevat yläkertaan. 

Halataan Liamin kanssa keittiössä huomenet, hän laittaa meille aamuteen ja -kahvin, Elsi istahtaa jo pöytään syömään ja pojatkin valuvat paikalle. Liam auttaa Jamesin kravattia, mä uudelleen nimikoin Fionnin urheilupusakkaa (edellinen tussi lähti pesussa pois) ja sit patistellaan kaikkia syömään.


08:19 Liamin puhelin soi ja soittajana on hänen pikkusiskonsa. Olemme huomenna, perjantaina, lähdössä Liamin kotikaupunkiin, sillä hänen isänsä on sairaalassa lonkkaleikkauksen jäljiltä. Sisko soittelee vähän järjestelyistä ja sitten kertoo meille musertavat uutiset - Liamin tädin syöpä on uusinut ja elinaikaa on annettu erittäin vähän. Lapset siinä häslää ja haluavat puhua oman tätinsä kanssa, syömme puuroja ja kun oma lautaseni on tyhjä, pujahdan yläkertaan pukemaan jotakin päälle. Normaalisti tässä kohdassa meikkaisin nopeasti, nyt istahdan sängyn kulmalle itkemään. Tiedän, että Liam on myös järkyttynyt uutisista. Kyseessä on yksi varmasti tämän maailman ihanimmista ihmisistä ja samalla suren myös anopin surua valmiiksi, mietin pääsemmeköhän lähtemään tarvittaessa nopealla aikataululla hautajaisiin? Itku tulee uudestaan, kun edes ajattelinkin asiaa ja vedän vain nopskaa päälle urheilulegginssit ja neuleen. Meikkaaminen saa odottaa.


08:44 Olemme kaikki pakkautumassa autoon ja kurvaamme estaten toiselle puolelle hakemaan naapurin lapset meidän kyytiin. Me vuorotellaan heidän äidin kanssa lasten viemisvuoroja ja usein Liam lähtee samaa matkaa töihin eli mun työ on vain ajaa tyypit koulun lähelle parkkikselle ja Liam vie pienemmät luokkahuoneisiinsa. Isot pojat kävelevät yhdessä pikkuisen tietä eteenpäin omalle koululleen.


09:54 Astun kotiovesta takaisin sisään ja keitän itselleni toisen kupin teetä. Rakastan tätä pientä hiljaista hetkeä vain koira seuranani ja yleensä teen juonnin lomassa selailen kännykältä instagramia taikka facebookia, mutta tänään avaan läppärin ja alan kirjoittaa ylös näitä tapahtumia tähän asti.


09:34 Tää tyyppi ei enää malttaisi odottaa, suljen läppärin ja lähdetään hänen kanssaan lenkille. Ihana päästä vähän luontoon hengittelemään. Soitan samalla handsfreestä bestikselleni Suomeen, kuka onneksi vastaa. Puolin ja toisin puretaan ajatuksia ja vähän murheitakin, mutta samalla jutella hyviä juttuja ja suunnitelmia. Kävelen loppumatkan hymyssä suin ja alkumatkan tihkusadekkin on lakannut. Kansallispuisto alkaa tähän aikaan vuodesta olla aika rujon näköinen ja tyydyn ottamaan kuvan ihan vain Pullasta. Pikkusen ennen kotiovea muistan soittaa anopille pikapuhelun seuraavan päivän suunnitelmista.


10:40 saavun kotiin ja teen itselleni jäisestä banaanista, mantelimaidosta, kaakaonibseistä ja maustamattomasta heraproteiinista smoothien. Meinaan ottaa kylkeen cashew-pähkinöitä, mutta ne on joku muu vissiin syönyt parempiin suihinsa ja tyydyn nappaamaan porkkanaa ja hummusta. 


Samalla soittaakin äitini, kuka on juuri ystävättäriensä kanssa Tallinnassa. Kerron hänelle viimeisimmät kuulumiset ja sovitaan, että soittelen myöhemmin. Vilasen nopeasti blogeja ja Linda Juholan-blogissa onkin postaus Lidlin seuraavasta Heidi Klum-mallistosta ja just hyvän näköiset tekonahkahousut, mitkä täytyy kyllä käydä katsastamassa, kun nuo tulee myyntiin. Paikallisessa lehdessä oli myös mallistoon kuuluvat kivat sandaalit, mitkä vähän kutkuttelisi. Päätän vielä nopskaa soittaa Liamille töihin muutamista askarruttavista asioista. Onneksi hän vastaa heti.

11:16 Kiiruhdan äkkiä yläkertaan, koska mun on vielä ehdottomasti käytävä suihkussa pesemässä hiukset ennenkuin pitää hakea Elsi kahdeltatoista. Ennen suihkua unohdun vielä oikomaan lasten sängynpeittoja ja sitten pikapikaa pesen reuhkani, yritän etsiä jotain päällepantavaa huonoin tuloksin. Farkut nappaan kyllä tuolilta makkarista, mutta kaikki järkevät yläosat tuntuvat hävinneen tyystin. Lopulta vain puen käteen sattuneen mustan trikoisen mekon ja nyin sen paitapituuteen. Se saa nyt kelvata, kunnes pääsen uudestaan kotiin. 

11:41 Ryhdyn meikkaamaan.


11:53 Olen auton ratissa ja

11:56 jo onneksi koulun viereen parkkeeraamassa. Haen Elsin, kuka ei edes ole vika (jes!) ja lähdemme vaeltamaan autolle päin. Tässä välissä Elsi tapansa mukaan ehtii noukkia maasta seitsemän miljoonaa lehteä, oksaa ja käpyä ja suuttua mulle, koska haluaa mennä kahvilaan ja sanon ettei onnistu. Hän hoilottelee lastenlauluja ja ties mitä muuta. Lopulta saan tytön kiinni turvaistuimeen ja huristelemme keskustaan päin. 



Vihdoinkin on se hetki, että ehdin hakemaan kehystämöstä kaksi vanhempieni meille tuomaa taideteosta. Parkkeeraan auton vähän hassusti jalkakäytävälle liikkeen eteen, koska epäilen etten saa molempia kehyksiä kannettua kovin pitkää matkaa itsekseni. Kehystys-liikkeen omistaja ottaa minut ystävällisesti vastaan ja juttelee niitä näitä. Kerron tulleeni hakemaan kahta taulua, mitkä on kehystetty valkoisilla kehyksillä. Ennen kuin ehdin kuvailemaan tauluja enempää, hän tuumaakin "say no more" ja tietää, mistä tauluista on kyse. Mä taas hihittelen sisäisesti, että eipä taideta Irlannissa noita valkoisia kehyksiä paljon harrastaa, koska hän heti tiesi mun taulut :) 

Kehystämöltä kurvaamme parkkiin Dunnes storesin viereen. Dunnes on on erityisesti vanhempien irlantilaisten herrojen ja rouvien mieleen oleva kauppa. Kaupassa myydään vaatteita ja sisustustarvikkeita ja myös ruokapuoli löytyy. Dunnesia pidetään vähän sellaisena parempana kauppana ja vaikka mun mielestä ruokapuoli on ihan super huono, monet irlantilaiset tekevät kaikki ruokaostoksensa sielä. Aika yksipuolisen valikoiman lisäksi tässä kaupassa on miltei maailman hitaimmat kassat. Toisaalta suurin osa asiakaskuntaa vissiin arvostaa sitä jaarittelua ja small talkia, minkä vuoksi jonot seisoo. Suomalaiselle se on vähän vaikeampaa ;) 


No valitettavasti tämä on ainut kauppa, missä myydään mustapapuja meidän kaupungissa ja niitä olen päättänyt päivän illalliseen käyttää ja samalla tsekkaan myös löytyykö muutamaa muuta tuotetta. Ilokseni löydän Elsille the Nutcracker-kirjan kolmella eurolla.


Olemme juuri katselleet pätkiä samasta balettista youtubesta ja kovasti haluaisin viedä lapset sitä katsomaan Corkin oopperaan, mutta baletti ei valitettavasti ole tänä talvena ohjelmistossa. Täytynee siis striimata koko baletti netistä, mutta ajattelin olisi kiva, että he tietävät, mikä onkaan baletin varsinainen tarina. Yritän samalla salaa kuvailla kaupan menoa. Mä oon muutenkin se utelias, kuka aina katselee, mitä muut ostaa :D Meidän ostokset on kaksi tölkkiä mustapapuja, pieni kuplavesipullo ja Elsin kirja, 6,27€.

12:59 olemme takaisin autossa ja huristamme matkan varrella sijaitsevaan Lidliin, mistä ostamme 3 pussia porkkanoita, avocadoja, juustoa ja vessapaperia, 12,40€.


13:20 olemme vihdoin kotona ja rupean heti tekemään nälkäiselle Elsille ruokaa. Gourmet-neitonen toivoo paistettuja sieniä. Sienet onkin pakko käyttää ja paistan ne ja kaveriksi palan paahtoleipää. Sienten paistuessa puran kauppakassit ja löydän kassin pohjalta tv:n kaukosäätimen. Miten ihmeessä se oli sinne joutunut?

13:37 pääsen itsekkin ruokailemaan. Onneksi kaapissa oli lämminsavulohta, minkä kaveriksi tein supernopean salaatin. Jäin kuiteskin vähän vielä nälkä niinpä otan itsekkin palan gluteenitonta leipää ja siivun juustoa. 

Lounaan jälkeen laitan Elsille lastenohjelmat päälle ja avaan taas läppärin kirjoittaakseni tätä postausta. Aikomuksena on kohta nousta tekemään kotihommia ja sulkea telkkari.

14:05 soittaakin Liam, kuka kertoo ettei pysty pitämään normi-taukoaan (14:30-17:30) ja hakemaan poikia eli meidän täytyy taas lähteä Elsin kanssa liikenteeseen. Naputtelen vielä näitä kellonaikoja ylös ja sitten pakko pukeutua vastahakoisen Elsin kanssa takkeihin ja tamineisiin ja suunnistaa koululle, koska muuten kaikki lähistön parkkipaikat ehtivät mennä.

14:45 Olemme hakeneet Jamesin after school clubista ja jäämme odottelemaan koulun eteen Fionnia. Ympärillä kuhisee vanhempia odottelemassa lapsiaan ja tienvierusta parkkipaikat on ihan tukossa. Onneksi sain auton parkkiin pikkuisen kävelymatkan päähän parkkikselle. 


15:03 kurvaamme jo kotipihaan ja lapset linnottautuvat heti olohuoneeseen lukemaan eilen haettuja kirjaston kirjoja. Päätän istahtaa hetkeksi heidän seurakseen edistämään eilen aloitettua vähän monimutkaista neuletyötä.

15:25 käsken lapset välipalalle. Fionnilla on neljältä taekwondo-harkat kaupungin toisella puolella, mihin meidän täytyy kohta lähteä koko porukalla ja niinpä myös iltaruoka tulee olemaan tänään vähän normaalia myöhemmin eli heidän täytyy nyt saada masut täyteen turkkilaista jugurttia, omenaa, banaania ja mysliä. Muistan just ennen lähtöä vielä täyttää tiskikoneen ja laittaa sen päälle ja sitten lähdemme huristelemaan taas kerran autolla.

16:02 ajamme harrastuspaikan pihaan ja Fionn pyyhältää sisälle, kun taas minä ja pienet kävellään läheiseen SuperValu-kauppaan. 


SuperValu on sellainen S-marketin ja Stockan Herkun välimuoto. Myös tosi suosittu paikallisten keskuudessa ja kaupasta löytyy tosi paljon paikallistuottajien ruokatuotteita, mutta yleisesti hintataso on aika kallis. Mä yleensä teen ostokset Lidlissä ja Tescossa, mut sit näistä muista kaupoista käyn hakemassa aika spesifejä juttuja, kun satun liikkumaan samoilla suunnilla. SuperValusta ostan mm. meidän käyttämän oliiviöljyn, ituja, mun teet ja quinoaa. Tälläkin kertaa ostoskorissa oli nimenomaan paketti quinoaa, vihreätä teetä ja sitten suolattuja cashew-pähkinöitä ja pieni kuplavesipullo, 13,54€.  Syön takaisinkävelymatkalla omenan lisäksi nuo pähkinät mun välipalaksi. Joudun tietty jakamaan, hitsi. 

16:19 ollaan takaisin Taekwondo-paikassa ja mennään seuraamaan Fionnin treenit loppuun. Paikalla on tuttuun tapaan yksi tosi mukava nainen, kenen kolmesta lapsesta kaksi käy samoissa harkoissa ja hänen nuorin leikkii loppu treenien ajan meidän pienten kanssa. Me naiset jutellaan kaikenlaista ja hän haluaa erityisesti kuulla Suomalaisesta koulusysteemistä jutellaan asiaan liittyen ihan siihen saakka, kun lasten treenit loppuvat.

Ulkona on ruvennut satamaan ja tullut pimeää. Onneksi ihme kyllä teillä ei ole normaaleja kamalia ruuhkia vaan päästään aika sutjakasti kotiin.


17:20 Pojilla on vielä läksyt tekemättä ja he ryhtyvät hommiin. Mä kirjoittelen aluksi näitä juttuja muistiin ja rupean sitten laittamaan ruokaa. Kuuntelen sivukorvalla, kun F käskee pikkuveljeä lukemaan hänenkin läksykirjaa ja olen, kunnon #proudmom, kun mun 5-vuotias lukee vaiks kuinka hyvin vaikeaa lukua. Isoveli kyllä jeesaa vaikeimmissa sanoissa <3


18:15 ruvetaan syömään. Iltaruokana on avocado-quinoa-mustapapu-halloumi-salaattia, missä myös paprikaa, rucolaa, porkkanaa, kirsikkatomaatteja ja vähän auringonkukan siemeniä. Ruoka tekee hyvin kauppansa, mutta niin tekee melkein mikä tahansa, missä on halloumia :)


18:40 rupean siistimään keittiötä ja hoputan Fionnia viimeistelemään läksynsä. Täytän tiskikonetta, pyyhin pintoja ja sit haen imurin ylhäältä ja imuroin koko alakerran. Lattiat on täys mitä lie kuivia lehtiä ja Pullan tuhoamaa keittöpaperinpalaa, mitkä on häirinnyt muo koko päivän. Pyydän Fionnia järjestämään lasten kengät portaiden alle pareittain ja sen jälkeen onkin kaikkien iltapesun aika. Pesen omat meikit ja vaihdan aamutakin päälle.

19:22 Koira rupeaa haukkumaan innoissaan, mikä tarkoittaa vain yhtä asiaa; Liam on kotona! Täydellinen ajoitus. Yleensähän hän on työpäivinä ainaskin kymppiin asti töissä, mut nyt kun tuo tauko jäi väliin, pääsikin jo näin aikaisin - luksusta! Vähän halailua ja pussailua vedenkeittimen vieressä, kun hän laittaa meille iltateetä ja lapsille iltapalaksi leivän paloja mantelivoilla (kaapit on vähän tyhjillään mistään järkevästä, kun ollaan lähdössä viikonlopuksi anoppilaan) ja lapset yrittävät saada yöpuvut päälle. 


19:56 Iltapalan ja hampaiden pesun jälkeen Liam vie lapset nukkumaan (hän hoitaa aina iltaisin kotona ollessaan lasten iltatoimet eli n. 2x viikossa) ja mä istun läppärillä pienentämässä ja latailemassa kuvia tähän postaukseen. Ehdottomasti koko postaukset työläin ja tylsin vaihe.

Kasilta alkaa yksi lemppari property program ja parkkeeraan itseni ja läppärin teeveen eteen. Normaalisti en siis multitaskaa tällä tavalla, mutta haluan saada postauksen valmiiksi mahdollisimman pian.

20:50 Tulee sellainen olo, että voisin itsekkin syödä vielä jonkun pienen iltapalan ja paahdan leivänpalan ja syön sen juuston ja rucolan kanssa ja teen taas uuden kupin teetä. Saan onneksi kuvat postaukseen valmiiksi ja keskityn vain hetkeksi katsomaan toista jaksoa talo-ohjelmaa. Väsyttää jo aika paljon, kun edellisen yön unet tosiaan jäivät kuuteen tuntiin ja fitbitin mukaan olen ottanut jo päivän mittaan 20,808 askelta tässä vaiheessa.

Nappaan vielä neuletyön vähäksi aikaa käsiini ja katson jotain ohjelmaa Supernanny-ohjelmaa Liamin kanssa.

22:52 totean, että nyt on pakko mennä nukkumaan Lopetan neulomisen, otan magnesiumia (kuten joka ilta) ja lähden yläkertaan pesemään hampaita. katson kännykältä nopeasti vielä facebookin ja instagramin ja luen vielä vähän hömppälehteä ja sitten alkaa jo silmät painua kiinni.

23:38 olen nukahtanut fitbitin mukaan. Eli about tuntia myöhemmin mitä olin koko päivän tähdännyt.

***

Sellainen oli mun tavallinen päivä marraskuussa 2017.
Olen muuten aikaisemmin tehnyt vastaavan postauksen tavallisesta päivästä marraskuussa 2012!
Musta on itsestä kiva palata tuohon vanhaan postaukseen, kun oli vain kahden pojan äiti ja elettiin Jamesin vauvavuotta. 
Ja asuttiin Suomessa meidän ikiomassa asunnossa - sitä kotia on kyllä ikävä <3

Tämän postauksen torstai on tosiaan otos sellaisesta aika normaalista torstaista, kun mulla ei ole hoitopoikia tässä. Heidän kanssaan sitten putoaa nuo istuskelemiset ja teehetket aika tyystin, vaihdetaan vaippaa ja koiran kanssa kävelyllä ovat rattaat ja baby. Niihin päiviin mahtuu myös niin paljon actionia ettei kaupassa käydä pyörähtämässä ja iltaruokakin on parasta olla jo valmiina.

Jos Liamilla olisi ollut tauko eilen iltapäivällä, hän olisi hakenut pojat kävellen ja olisin lähtenyt taekwondo-reissulle kahdestaan Fionnin kanssa. Olisin myös luultavasti pyytänyt Liamia imuroimaan  sillä aikaa ja olisin itse ehtinyt laittaa puhtaat pyykit kaappeihin iltaruoan jälkeen. Se jäi nyt tälle perjantai-päivälle. Sellaisina päivinä, kun lapsilla ei ole harrastuksia, yleensä ulkoillaan läksyjen teon jälkeen.

Toivottavasti tykkäsitten postauksesta ja me tosiaan lähdetään poikien koulupäivän jälkeen ajelemaan Liamin kotikaupunkiin, missä vieraillaan sunnuntaihin asti.

Kivaa viikonloppua kaikille!

edit. olen näköjään tehnyt päivä meidän kanssa-postauksen myös toukokuussa 2015.
Sen pääset lukemaan tästä. 
4 kommenttia on "Päivä kanssani."
  1. Ai kun ihana!!! Iso homma tämän tekemisessä, mutta tosiaan arvostan. Kamalan kiva lukea ja nähdä elämää Atlantin toisella puolella. Se sun asuinalue on todella söpö. Kummasti tällaisesta pääsee ihan hyppäämään toisen elämään ja näkemään millaista se todella on. Ja sitten kiva nähdä, että samanlaistahan sen täälläkin on. Kiitos kovasti!!
    Nanna Santa Monicasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, tästä jää itsellekkin kiva muisto :) Tällaista arkistahan tämä elämä on vähän joka kolkassa :)

      Poista
  2. Olipas mukava lukea (+katsoa kuvia) pitkä postaus päivästäsi. Kiva, että jaksoit tehdä tällaisen. Kiitos! Paljon puuhaa mahtuu yhteen päivään. Noita vanhojakin postauksia oli kiva lukea. Vaikka olen lukenut blogiasi "aina", en muistanut noita ollenkaan.

    Laittamasi ruoat näyttävät aina tosi herkullisilta. Tuota illallis-salaattia voisin kokeilla itsekin jonkinlaisena variaationa.

    Toivottavasti viikko siellä on alkanut hyvissä merkeissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi onhan näissä aina oma hommansa, mutta kiva muisto jää itsellekkin eri aikakausista. Tai no tuosta 2015 vuoden postauksesta lähinnä tuli ahdistus, että minkälaista kaaosta meidän elämä silloin oli... Kiva, että tykkäsit tästä ja onneksi meidän lapset suostuu syömään noita mun sörsseleitä. Taidetaan tehdä samaa ruokaa tänäänkin :9

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!