Unelmieni koti: ulkonäkö.

27.1.2018
Jaahas. Jäi sitten minulta saunailta väliin, kun päädyinkin vällyjen väliin potemaan jotain jännittävää tautia. Eilen rupesi illasta huippamaan ja väsyttämään ihan hulluna niin, että nukahdin heti lasten jälkeen ja nukuin levottomat 10h. Aamusta toivoin olevani kuin uudelleen syntynyt, mutta mitä vielä! Kivat suunnitelmat piti peruuttaa ja parkkeerata sänkyyn. Tuntuu, kun kroppa tässä tosiaan yrittäisi taistella kovasti jotakin vastaan eli hyvä vastustuskykyni, annan sinulle rauhan näyttää nyrkkiä pöpöille - you've got this :D

Jos nyt positiivisia juttuja kaivelen tästä etten ole maailman mahtavimmassa naisseurassa viettämässä saunailtaa, Liamilla on vartavasten järkätty vapaapäivä ja näinollen palvelu pelaa sairasvuoteella ihan hirmu hyvin. Äsken Fionn toi pyytämättä ison lasin kuplavettä mammalle eli mikäs tässä eri laitteita ja lehtia plärätessä. Ja ooh nyt ajan kanssa unelmoidessa olen löytänyt ihan älyihania vaatteita netin syövereistä ja vaiks mitä muuta inspiraatiota! Olispas tukku rahaa :D :D

Koska unelma-lasit on nenänpäällä ajattelin aloittaa tällaisen pienen postaussarjan blogiin unelmieni kodista. Tätä taidettiin toivoakkin ja vaikka ihka oikea loppusijoituspaikkamme aka forever home on vielä jonkin vuoden säästämisen takana, onhan se hyvä olla selkeät visiot, mitä tahtoo!

Todellisuudessa meidän tulevan budjetin raameissa on todennäköisesti hyvin samanmoinen perhekoti, kuin missä just nyt asumme. Ja ollaan kyllä puhuttu, että periaatteessa voitais jäädä tähänkin estateen, jos tekisimme vastaavalle talolle sisäpintaremontin.

Mut koska kyse on unelmista, kaikista mieluiten rakennuttaisin tällaisen Scandinavian homesin passiivitalon:



Älkää nyt ihan hirmuisesti välittäkö tuosta pohjapiirustuksesta; siitä muuttaisin paljonkin, mutta tuo talon yksinkertainen ulkonäkö iskee muhun ja lujaa. Olohuoneen kulmauksessa voisi mielestäni olla vieläkin isommat ikkunat, mutta pelkistetty valkoinen kivitalo olisi tosi jees. Ja yhdessä kerroksessa, koska haluan pystyä kulkemaan kotosalla vielä 8-kymppisenäkin.

Mieluiten tämä talo olisi ihan tässä kaupungin tuntumassa, mutta se tuntuu olevan ihan sula mahdottomuus. Tuntuu ettei täällä ole edes olemassa pieniä tontteja! Kaikki haluaa miljoona hehtaaria, kun taas mulle riittäisi pikkusen tilaa talon kaikilla puolilla vaikkapa pensasaitoja varten ja sellainen sopivankokoinen patio/puutarha. Tykkään kyllä omasta pihasta, mutta tiedän ettei minusta ole sellaisen laittajaksi, jos lääniä löytyy vaiks muille jakaa.



Toisaalta myös tuollainen tumma puutalo tai tosi vanhasta kivitalosta modernisoitu koti olisi myös aika cool. Ainut vain, että täällä nuo vanhat talot tuppaavat olemaan niin kosteuspommeja, että uudistamiseen tarvitsisi pitkän pennin.

Yksi asia, mikä kaikkia haaveitani yhdistää, että haluaisin tuollaiset ulko-portaat. Joko etuovelle taikka takaovelle tai vaikka molempiin, mut sellaiset pari porrasta, mihin voisi kesäaamuna istahtaa kupposen kanssa hetkeksi. Se toive on kantanut vaikka kuinka kauan! Näistä erityisesti nuo betoniportaat jotenkin viehättävät minua (vaikka ei nyt oteta huomioon, että täälä ne olisi ihan vihreän sammaleen vallassa alta aikayksikön).

Samoin tuo kivimurske ihastuttaa ja unelmakodissani menisikin talon ympäri about puol metriä talonseinästä joka puolelle tuo murske ja ulko-oven reunalla voisi kasvaa köynnösruusu.

Periaatteessa, jos nyt vaikka tällainen tismalleen samanlainen koti ostettaisiin, missä asutaan, kaikkea tätä voisi myös soveltaa tähän. Tässä postauksessa viimeisessä kuvassa näkyy minkälainen meidän koti suunnilleen on ulkokuoreltaan. Aika liikkis muuten toi postaus muutenkin, kun vasta oltiin tänne muuttamassa ja kuinka paljon tässä on tapahtunut välissä :)

Jos nyt summataan, niin tykkään yksinkertaisesta harjakattoisesta talosta valkoisena. Hiukkasen betonia ja kivimursketta ja vihreää ympärillä ja hei toi puupatio takapihalla olis ihana. Täksi kevääksi mulla mielessä rakentaa jotain pienimuotoista patiota tuonne meidän nykyiselle pihalle ja puutarhaa muutenkin fiksailla. Mun hennonpunaiset ruusuthan on kukkineet koko talven ja oliivipuukin porskuttaa viheriäisenä, vaikka talvehti myrskyssä ja viimassa paikallaan. Ei hitsit puutarha-jutut täytyy tehdä ihan omaan postaukseensa.

Noi alemmat kuvat ja muutekin mun inspikset on kerätty mun Pinterestiin.

Nyt toivon, että tuo chef valmistaa mulle viimeisestä halloumista salaatin ja toivon, että toiset pitkät yöunet nujertavat tämän taudin. Hotsittais nimittäin jo lopetella tämä makailu! Kivaa lauantai-iltaa kaverit <3
2 kommenttia on "Unelmieni koti: ulkonäkö."
  1. Kurjaa, kun et päässyt. Meillä OLI hauskaa ja sain ladattua tyhjiä akkuja, mukavassa seurassa. Toivottavasti olet jo paremmassa kunnossa. Ja kuule, aina kannattaa haaveilla ja lotota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niiiin olisin halunnut olla sielä, niinkus tiedät! Ja haaveilu jatkuu ja lottoaminenkin voisi olla poikaa ☺️

      Poista

Kiitos, jos kommentoit. Olet huippu!