Vuoden paras lastenvaateostos.

31.12.2015

 Vuoden paras lastenvaateostos on ihan ylivertaisen varmasti tämä Mini Rodinin Stars-mekko.

En ole viime vuosina juuri innostunut Rodinista. Takavuosien yksinkertaisemmat printtikuviot viehättävät paljon enemmän. Ne oli kekselijäitä ja hassuja ja toisaalta yksinkertaisia.
Viimeaikoijen kännikalat vai mitkä lie huuomehörhöjen näköiset kuosit on mun makuun lähinnä, no, mauttomia. Toisaalta Rodinissa viehättää juurikin eettisyys firman kaikilla osa-alueilla ja pakkauksista lähtien. Mutta siltikin drop ykköset, kakkoset ja niin edelleen on jääneet minulta mileti noteeraamatta.

Kunnes viime kesänä näin tästä mekosta kuvan ja tuli ihan sellainen 'tuo on saatava'-olo.
No nämän myytiin aivan pikavauhtia juurikin haluamassani 92/98cm loppuun kaikista tutuista nettikaupoista ja onneksi yhden pystyin paikallistamaan britti-nettikaupasta nimeltä MamaOwl. 

Voin todella suositella tuota putiikkia ja sielä on vaikka mitä ihanaa. 
Tästä mekostakin oli alessa vielä koko 80/86.

Vaatehan maksoi täysin hunajaa, mutta näissä on onneksi melkoisen hyvä jälleenmyyntiarvo.
Toisaalta käyttövaate tämäkin on ja mikä parasta, Elsi rrrrakastaa juuri tätä mekkoa kaikista eniten.
Se on ehdoton bonus 2-vuotiaan hyvinkin tahtoikäisen lapsen kanssa, believe you me...

Toki minua myös ilostuttaa, että ko. mekko kerää hurjasti kehuja, eli jospa se sitten sekunnin tuottaa iloa muidenkin kuin vain minun ja tyttären silmille :)

Aika kiva mekko nyt myös Uuden vuoden aatolle vai mitä?

Meidän juhlistuksen on ihan minimaaliset, kun mieskin töissä myöhälle yöhön.
Nyt lupasin viedä tyypit kahvilaan ja vähän happihyppelylle ja illalla teen heidän herkkuruokaa;
pohjatonta pinaatti-fetapiirakkaa.

Oikein mahtavaa vuoden 2016 alkua kaikille sinne ruudun taakse!
Sara xxx

Bye, bye sugar.

30.12.2015
Moikka vaan ja vaikka tarkoitukseni olikin jo eilen näpytellä postia, se jäi vain haaveeksi. Lekurireissun tuloksena meillä on nyt yksi korvatulehduksinen lomalainen, yksi uhmaava nuhatyyppi ja onneksi yksi terve lapsukainen joskin kaikki alkaa tällä tv:n katselumäärällä hyppiä seinille. Tänään sentään paistoi aurinko sen hetken, että pääsimme kävelylle.

kolme suosikkia:
suklaa(kakku), jäätelö ja leikkokukat.
onneksi kaikista kolmesta ei tarvitse luopua.




Jokatapauksessa, 
aihe mistä halusin kirjoittaa, on toki sokerin syönnin lopetus. Taisitte saada jo kuvan, että joulun alla elämä oli varsin makeaa ja totesin taas sadannen kerran: minulle tuo sokeri ei vain sovi.

En ole kohtuukäyttäjä; kaikki tai ei mitään. Ekan kerran aloitin sokerilakon jo kauan ennen kuin se oli trendikästä ja kokeiluja mahtuu vyön alle useita.

Olen pienestä asti ollut todella makean perään. Äiti kertoo, että jo vauvana viuhdoin äkkiä paikalle jos kuulinkin suklaalevyn kääreiden rapsahtavan. Muistissa on myös tarkasti se kerta, kun söin 12 vappumunkkia putkeen noin viisi-kuusivuotiaana. Sokerittomia kausia lukuunottamatta ei varmaankaan mahdu montaakaan sellaista päivää elämääni ettenkö olisi sokeria syönyt jossain määrin.

Välillä tosissani mietin miten ihmeessä en ole tuplasti sen painoinen mitä olen?? Vastaus löytyy varmaan siitä, että sokeria lukuunottamatta syön ihan superterveellisesti, hah! Ihan kahjoa siis, että edes on tuollaista ongelmaa, mutta sokeriaddiktio onkin enemmän tunnepohjainen. Voisihan sitä suruunsa uhkapelata taikka yksinäisyyteen juoda pullon viiniä :))

Strategia siis onkin tälläkertaa jättää koko sokeri täysin ihan ensi vuoden joulupäivään saakka. Ja siitäkin varmasti jatkan, mutta toki varmaankin on hyvä tehdä kerta vuoteen kokeilu, miten kohtuukäyttö sujuu ;)

Oikeastaan sokeritonta onkin jo takana sunnuntaista asti ja jännä kyllä, detox-oireet loistavat poissaolollaan ja samoin mielihalut. Ehkä jokseenkin itsepäinen luonteeni tulee tässä vahvuudeksi - olen todella päättänyt, että paluuta ei nyt ole.

Ihailen ihmisiä, ketkä pystyvät kohtuudella syömään keksin tai kaksi ja siinä kaikki. Toisaalta varsinkin näinä pikkulapsiaikoina se joku "oma hyvä" on selkästi ollut sellainen ikioma juttu iltaisin, mitä ei kenenkään kanssa tarvitse jakaa, kun koko äitys on sellaista oman itsensä revittämistä kappaleiksi muuten. En liene ainut pienten äiti, kuka on varannut itselleen jotain herkkua tv:n katselua varten?

Tunnepuolen lisäksi sokeriaddiktiohan on aivan kemiallinen reaktio eli kunnon substanssiriippuvuus. Kaikista pahinta on joka hitsin paikkaan tungettu glukoosi-fruktoosisiirappi, mikä on vielä sokeriakin vahingollisempaa.

Olen myös useiden kertojen saatossa huomannut, että myöskään raakakakut taikka ns. terveeliset taatelipatukat sun muut ei tule kyseeseen, sillä jo ne saattavat laukaista makeanhimon. Eli cold turkey vain - kerrasta poikki.

Onko täällä muita sokerilakosta haaveilevia taikka kokeilleita? 

Uusi vuosi on mun mielestä aina aivan ihanaa aikaa ottaa itseä niskasta kiinni ja vaikka otinkin varaslähdön, pidän tätä silti sellaisena uudenvuoden lupauksena. Tai lupaushan on toki enemmänkin kokonaisvaltaisesti pitää itsestä parempaa huolta ja tämä on todella tärkeä osa sitä.

On ihan kamalaa kirjoittaa näinkin henkilökohtaista tekstiä, mutta toisaalta uskon tämän motivoivan minua itseä ihan mielettömästi! Kuinka mä voisinkaan nyt epäonnistua, jos täällä näin toitotan :D Välistä voin siis kertoa uutisia miten menee, jos haluatte.

Ja jos tästä suinkin on jollekulle vertalaistukea, niin silloin kirjoituksen tehtävä on totaalisesti täytetty <3 

Oikein kivaa uudenvuoden aattoa kaverit ja ehkä vielä kuullaan tämän vuoden puolella (jos lasten viihdytykseltä ehdin)! Sara xxx

Vuoteni 2015.

28.12.2015
Muistelin, että olisin aikaisemmin parina viimeisenä vuotena tehnyt tällaisen vuosikatsauksen kuluneeseen aikakauteen kysymysten muodessa, mitkä aikoinaan poimin jostain blogista. 

Nämä on aina aika mukava, joskin hömppä tapa, palautella mieleen mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua. Jälkeenpäin näitä onkin kiva lukea itselle.

Eli tässä olisi vuoteni 2015:

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Jätimme lapset kahdeksi yöksi vanhempieni hoidettaviksi kesäkuussa ja matkustimme miehen kanssa Dubliniin the Who:n konserttiin. Aikaisemmin olen ollut erossa lapsista vain yksittäisiä öitä tai esim. synnärillä vieraillessa siinä on kuitenkin ollut se vauvvis. Niin ja the Who:nkin siis näin ensimmäistä kertaa livenä, mutta toivon sydämestäni, etten viimeistä. 


tammikuussa olimme juuri muuttaneet väliaikaisasuntoon, minä jumppailin ahkerasti ja leikin lasten kanssa
2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?
Tuohon alimpaan kohtaan vastasin vuosi sitten näin:

1. Muutto sellaiseen kotiin, missä asumme kunnes jossain vaiheessa tulevaisuudessa rakennamme ikioman talomme, mikä on siis pitkän tähtäimen tavoite. 
No ei onnistunut, koska muutto on pian taas edessä, mutta seuraava kotin on ihan varmasti sitä loppuelämän kotia edeltäjä :D

2. Tämän vuoden tavoite on myös yhä edelleen saada se kipinä ja aika treenailemiseen ja syödä energisöivää hyvänmielen ruokaa.
Kipinä ehdottomasti syttyi joskin loppupuoliskoa vuotta rassasi tonsilliittikierre. Pikkuhiljaa olen taas ruvennut lenkkeilemään parantaakseni kuntoa jumppaamista varten. Varsinkin kesällä ruokavalio oli varsin ihanteellinen, mutta joulukuussa söin paljon suklaata ;D

3.Opetella laittamaan kalaruokia. Olen monen vuoden vegeilyn jälkeen opetellut pikkuhiljaa syömään kalaakin ihan terveydellisistä syistä.
En ole laittanut ja en ole edes kalaa juuri syönyt. Tämä siis tavoitteena tulevanakin vuotena.

4. Olla läsnäoleva ja ystävällinen äiti. Samaa siis kuin aina ennenkin, mutta jospa vieläkin osaisin pitää hermoni kurissa paremmin? Jaksaisin aina pysähtyä ja kuunnella syitä lasten kiukun takana.
Yllättäen tämä on osittain melkein onnistunutkin. Mulla auttoi maailman eniten imetyksen lopettaminen hormooniraivareihin. Niitä tulee oikeastaan vain enää kahtena päivänä kuukaudesta, heh :) Mutta siis yleisesti ottaen olen nykyään mielestäni parempi ja rauhallisempi äiti. Ehkä siihen auttaa lastenkin kasvaminen.

5. Otan myös tavoitteeksi pitää parempaa yhteyttä rakkaisiin ihmisiin.
Juu no ihan yhtä hyvin ja huonosti me siskojen kanssa soitellaan ja tekstaillaan. Sama koskee Suomen bestistä. Mutta kaikkien heidän kanssa tiedämme, että sellaista se nyt vain on.
Anopille olen nyt luvannut soitella useammin :)

helmikuussa oli alkukuusta ihan hitsin kylmä, mutta ihanan aurinkoista ja keväistä aikaisin
loppukuusta äitini tuli meille kylään.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Tuli, mutta ei enää niin jatkuvalla syötöllä kuin edellisenä vuotena luojan kiitos!

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
Kyllä. Tätini nukkui pois loppukeväästä :(

5. Missä maissa vierailit?
En tänäkään vuotena käynyt muualla kuin Suomessa. Joskin meillä oli huhtikuussa lasten kanssa parin tunnin välilasku Lontoossa. Ai eiks sitä lasketa :DD


maaliskuun alussa muutimme nykyiseen kotiimme ja ihailimme upeita auringonnousuja.
järkkäilin ja sisustelin.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Sellaista turvallista pysyvyyden tunnetta. Että tietäisin asuvani samoilla huudeilla niin pitkään, että voisimme kaikki juurtua. (ja ottaa koiran)

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
Ehkäpä 1.9, kun silloin meidän James aloitti eskarissa / play schoolissa ja minun arkipäivät muuttuivat kertaheitolla.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Mielestäni olen aikuistunut hirmuisesti tämän vuoden aikana ja se tuntuu tosi hyvältä.


huhtikuussa käytiin lasten kanssa Suomessa ja sillä aikaa täällä oli kunnon heath wave.
onneksi mekin saatiin siitä vähän nautiskella kotiin palatessa.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Varmaan kesän säät. Täällä oli vieläkin surkeammat kelit kuin sielä Suomessa. Mitään muuta järkyttävää pettymystä en kyllä osaa eritellä ja hyvä niin.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
No sairastin. Oltiin jos jonkinmoisessa vatsataudissa ja flunsassa kevätkausi ja huhtikuussa sain ekan angiinan. Angiinat 2.3.ja 4. antibiootteineen elosyyskuun vaihteessa ja ne jälkiseuraumuksineen hellittivät vasta kun paastosin viikon marraskuussa. Se olikin yksi vuoden kohokohta.

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Niken internazionalista tennarit, Cubuksesta ostettu bucket bag, mikä on ollut joka päivä käytössä siitä asti ja kaikista uusin vaaleanharmaa takkini.

toukokuussa oli kylmää ja sateista ja mä kävelin ihan kamalasti kaikkialle.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
"Pöyristytti" on niin pompöösi sana, mutta ehkä erään ihmisen käytös sai vähän pyörittelemään silmiään. 

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Meillä varmaan isoin summa menee ruokakauppaan. 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
No siitä jumppaamisesta.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Hitsit, tosi vaikeata valita vain yhtä, koska esim. alkuvuodesta en enää muista mitään! Jess Glynnen "Rather be" on aina vain hyvä.


kesäkuussa kävimme miehen kanssa Dublinissa minilomalla ja saimme minun vanhemmat vieraaksi.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
I. onnellisempi vai onnettomampi: onnellisempi. 2015 on ollut satakertaa iisimpi kuin 2014.

ii. laihempi vai lihavampi: laihempi, mutta en laiha hah :D

iii. Rikkaampi vai köyhempi: "köyhempi. Mutta vain rahassa mitattuna ;)" noin vastasin viime vuonna, aika söpöä. Nyt varmaan piirun verran paremmissa pennosissa, koska olimme tuolloin juuri muuttaneet kahden vuokrakämpän loukusta.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
No urheilla olisi voinut kyllä koko vuoden. 

heinäkuussa oli tuulista ja tylsää ja sadevaatteet käytössä.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Olisin voinut syödä vähemmän sitä suklaata nyt joulukuussa :)

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua vietimme tosiaan omalla perheellä kotona, mutta juhannuksena tuskin teimme mitään tavallisesta poikkeavaa. Paitsi siivosin ehkä paljon, koska mun vanhemmat tulivat sitten just meille kyläilemään pariksi viikoksi.

20. Rakastuitko kauden aikana? 
Joo, mutta vain tuohon omaan mieheeni. Stressaavat kaudet aina tekevät hyvänkin parisuhteen sellaiseksi käsikädessä puurtamiseksi, missä kysytään enemmän sitä in sickness and heath-puolta. Ja sitten asioiden vähän rauhoittuessa on ihana rakastua uudelleen tuohon samaan tyyppiin :)

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
En oikeastaan katso telkkaria kovin paljon, paitsi nyt ihan loppuvuodesta tujottelin tututtuun tapaan britti X-factorin. Meillä ei siis ole tv:tä vain tietokoneella katselemme filmon.com sivuilta noita brittikanavia. Eka kertaa elämässäni kohtasin muuten tv-lupatarkastajan ja sain vain sanoa ei oo.


elokuussa oli vuoden kaunein ja taijanomaisin päivä, mitä en ikinä unohda.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Paskasti rakennettuja Irlantilaisia taloja...

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Siis hitsit mähän olen nyt jopa loppuvuodesta ihan lukenut. Kokonaisia kirjoja! Eka kertaa sitten Fionnin syntymän. Marian Keyesin The woman who stole my life oli kenties paras.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Hmmm. Olen pitkästä aikaa tänä vuonna kuunnellut aika paljon klassista musiikkia. Meillä kuunneltiin lapsuudenkodissa klassista tositosi paljon, ehkä jopa liian paljon, koska nyt vasta sen kuunteleminen tuntuu taas ihanalta. (sori isä!)

25. Mitä halusit ja sait?
Varmaan nuo muutamat Ikea huonekalut, mitkä ostimme :)) Minä niitä ensisijaisesti halusin.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
"Ihan mielettömän lihaskunnon ;D" vastasin viime vuonna ja taidan vastat nyt saman :)

syyskuussa alkoi poikien koulut ja uudenlainen arki.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Ei apua! En mä ole edes katsonut elokuvia saati käynyt elokuvateatterissa. Eipäs kun käytiin me katsomassa ihan tammikuun alussa Paddington eli vastaan Paddington!

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi, ja paljonko täytit? 
Täytin 31 ja ajelimme sinä päivänä anoppilasta kotiin tänne Connemaraan ja mieskin taisi olla töissä. Juhlimme tosin minun ja isäni synttäreitä jo edellisellä viikolla.


29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Vähemmän stressantunut aviomies xD

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Alkuvuoden vielä hapuilin, mutta kesäisellä Dublinin reissulla sain jonkin ahaa-elämyksen ja tajusin just minkämoisesta tyylistä tykkään. Eli siitä lähtien ehkä suht simppeli ja linjakas tyyli pienillä väripilkuilla.

lokakuussa juhlittiin töpsykän 2-v synttäreitä ja sitä ennen tehtiin koko perheellä visiitti Suomeen.
loppukuusta leikkasin hetken mielijohteesta otsiksen.
31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Minä itse kaiketi?!?? 

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Edellisenä vuotena en himoinnut julkkiksia, mutta kyllä tänä vuonna kiinnitin huomiota miten mukavan näköinen tuo vanheneva David Beckham on ;)

marraskuussa pidin sometauon, halailin näitä ja aloitin uudelleen blogin kirjoittamisen :)

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Suomen vaalit ja taantuma liikutti täälläkin asti ja tietysti Pariisin kauheudet. 


34. Ketä kaipasit?
Perhettäni ja bestistäni. Ja ystävääni Gemmaa Englannissa.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Ystäväni Anne, kenen kanssa tapasimme jo reilu vuosi sitten, mutta oikein läheisiä meistä tuli nyt loppukesästä.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Fionn, kuka hyppäsi polkupyörän päälle Suomessa lokakuussa ja lähti siitä heti ajamaan kuin vanha konkari ilman minkäänmoista räpiköimisvaihetta. James, kuka oli play schoolissa, kuin kala vedessä. Elsi, kuka käytännössä katsoen opetti itse itsensä pois päivävaipoista. 


joulukuussa tunnelmoin joulua olantakaa.

 37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. tavoittelen ehdottomasti parempaa kuntoa ja sitämyöten jaksamista.
2. tavoittelen myös parempia yöunia ja aikaisempaa nukkumaanmenoa
3. joku extra rahantuottajakin vois olla kiva keksiä
4. ja säästäminenkin olisi tosi hyvä juttu
5. ja sitten voisin tosissani kohdata korkeanpaikankammoani vähän useammin, jos se vaikka talttuisi.


***

Tämän voi tästä poimia mukaan ken tahtoo!
Minkälainen 2015 teillä on ollut?
Sara xxx

Uuden vuoden sisustusta ja aleostokset.

27.12.2015




Kerroin eilen suuntavani pienille aleostoksille ja niin tosiaan tein.

Mies nimittäin saa aina jouluisin pomoltaan lahjakortin tämän vaimon vaate-/sisustustavarakauppaan.

Viime vuonna shoppailtiin lahjakortilla miehelle uusi nahkalompakko ja minulle kaksi ohkaista merinovillaista (alus)paitaa, mistä on kaikista ollut hurjasti iloa.

Oli siis selvä, että tämäkin lahjakortti käytettäisiin johonkin pysyvään ja tällä kertaa oli haaveissa tuhlata vähän sisustukseen.

Sattuipa tuola kaupassa alkaa sopivasti alet tänään kello kaksitoista ja kaverini, kuka on ko. paikassa töissä, vinkkasi jo ennen joulua, että kauan ihailemani villaviltit tulisivat olemaan -50% alessa. Jes!

Ja kyllä ne onkin ihanat! 
Tummanharmaata olisin jo kaivannut syyssisustukseen ja se taitaa mennä nyt meidän makuuhuoneeseen.

Tuo vaaleampi on merino-kashmirsekoite ja aivan unelman lämmin ja pehmeä ❤️❤️❤️

Täydellinen tänne meidän kylmään kotiin.

Samalla vähän pohdiskelin kevään sisustusta. Täällä on toki melko vaaleaa nyt ja ehkä jotain uutta sohvatyynynpäällistä kaipaisin.

En oikein tiedä minkälaista ja tätä asiaa pitääkin tässä hiukan tuumiskella ja kenties selailla lemppari sisustusblogeja inspiraatioksi. Mulla olisi kyllä tuola muutamia pellavakankaita, mistä voisi jotain ommella...

Nappasin jo ennen joulua tuollaisen punotun korin/kukkaruukun Penneys-kaupasta parilla eurolla. Punotut korit, valkoinen, harmaan sävyt, pellavakangas ja kivi ripauksella väriä on kyllä sellaisia mun ikisuosikkeja sisustuksessa. 

Luonnollista ja rauhoittavaa :)

Taitaa olla keskustelun paikka kenen viltti tämä onkaan :D Tyypit tais olla samaa mieltä, että lämpöinen ja mukava on. Katselivat sylikkäin Maija Poppasta leikkipuistoreissun jälkeen. Ehdin jo tehdä kävelylenkinkin upeassa auringonpaisteessa ja toivottavasti huomennakin pääsen, koska tiistaina alkaa kuulemma Frank-myrsky, kääk!

Minkälaisia ale-tärppejä teillä on muilla mielessä? Ja onko kenelläkään hyviä vinkkejä, mistä tiirailla kivoja sisustustyynynpäällisiä? 

Irlannin matkaajille ehdottomasti suosittelen tuollaisia täkäläisiä vilttejä kotiinviemisiksi. Tuo Foxford on hyvä merkki ja samoin Avoca :)

Mut nyt mun täytyy ruveta kokkailemaan iltaruokaa, nähdään taas! Sara xxx


St. Stephen's day.

26.12.2015
 Heippa ja kivaa Tapsaa kaikille.
Irlannissakin on St. Stephen's day eikä Boxing day eli samaa Tapania tarkoittaa :)

Mä en oikein tiedä mitä muuta kirjoittaa joulusta kuin, että ohi on.

Meillä oli aivan kiva juhlapäivä kyllä, mutta lapset olivat varmaankin aika väsyneitä tiistai-keskiviikon reissailuista ja sitten kaikesta jännästä Joulupukin odottelusta, mikä tietysti meinasi hiukkasen haastavempaa kiukuttelua ja aattona kaikki olikin aika huonolla tuulella. 

Onneksi Joulupäviä sujui suhteellisen leppoisasti, lahjat oli kaikille mieleisiä, ruoka hyvää, katseltiin paljon tv:stä joululeffoja. Ja käytiin kävelyn sijaan rannalla. Se oli varmasti koko joulun paras juttu.

Se ja palapelien rakentaminen poikien kanssa.

Tänään aika rennosti hengailtiin puolille päivin, kunnes mä sain siivoushepuli ja pakkasin samantien koko joulun laatikkoon ja pois silmistä. Vain paperitähden jätin ikkunaan ja leikkoamaryllikset maljakkoon. Samalla vaihtelin vähän huonekalujen paikkoja ja täytyy sanoa täällä on ihanan raikkaan näköistä nyt!

Iltapäviän kruunasi piiiitkä kävelylenkki ja vaikka ennen palaamista terveelliseen ruokavalioon olin ajatellut vielä tämän päivän napsia pipareita ja juustoja, täytyy sanoa, että ei kyllä oikein enää uppoa.

Toivottavasti teillä ruudun takana on ollut oikein kiva joulunaika ja mukava viikonloppu :)

Mä taidan vielä siivoilla vielä vähän lisää ja sit aikaisin nukkumaan, 
huomenna pitää nimittäin mennä pieneen alennusmyyntijahtiin :D 
Heippa vaan, Sara xxx


Poika, kuka toivoi vain uimasnorkkelia.

23.12.2015
Kun Fionn kirjoitti joulupukille lokakuun lopulla ja toivoi vain ja ainostaan uimasnorkkelia, en tiennyt minkämoiseen stressiin sen suhteen vielä joutuisinkaan. Aluksi vähän naureskeltiin miehen kanssa, että mistä moinen toive? No kun teini-ikäisellä serkkupojallakin on sellainen.

Huomatessani, miten vaikeaa snorkkelin metsästäminen talvipuolella onkaan yritin kysellä uudemman kerran pojalta, että eikö joku lelu olisikin kiva joululahjatoive?

Ei.

Et siinä sitä sitten mietiskeltiin päämme puhki, 
 mistä hitsin Australiasta pystymme lastensnorkkelin tilaamaan jouluksi. 

Kyllä te äidit tiedätte, että jos toiveita on vain ja ainostaan yksi, niin sitten käännetään kaikki kivet, että se toteutuu. Ja lopulta snorkkeli tupsahtikin meille aika ihanasta kohteesta:
mies oli päivitellyt asiaa työpaikallaan nyt viime viikolla ja yksi ihana työkaverinainen oli heti ilmoittanut, että voimme saada hänen pojan vanhat snorkkelit. Mikä helpotus!!!

Ei sillä, että nuo kaksi pienempää meitä pästäisi kovin paljon helpommalla...

James taasen toivoi vain ja ainostaan big fast hot wheels-autoa, minkä oli nähnyt Galwayn Dunnes stores-kaupassa joskus kesällä. 

Jälleen kerran mietin pääni puhki loppusyksystä, että miten ihmeessä pääsisin
ko. kauppaan itsekseni ja olisiko edes noita autoja jäljelläkään??

No ihan sattumalta tarjoutui tilaisuus marraskuun alussa piipahtaaa tuossa
kaupassa ihan toisessa kaupungissa kuin Galway ilman lapsia ja auto löytyi.

Niitä oli hyllyssä tasan yksi. 

Phew...
Elsille lahjojen keksiminen oli kaikista helpointa, melkein iski runsaudenpula.
Meillä ei nimittäin ole oikein mitään hänelle suunnattuja leluja ja tietysti nyt parivuotiaana hän alkaa olla aika innostunut kaiken maailman pikku-ukkeleista, prinsessoista, keijuista jne.

And I love it!

Löysin Lidlistä tuon iiiihanan pienen nukentalon ja toisesta vastaavasta kaupasta prinsessanuket. 
Ja Pipsa Possu on suuri suosikki myös :)

Ostin talon ennen kuin kirjoiteltiin pukille ja annoin itselleni salaiset high fivet, 
kun Elsin toiveita kysellessä pikkarainen sanoin "house".

Eh joo kunnes pojat keksivät, että "Elsi wants a Mickey Mouse clubhouse!!!"
"Eikun eikö Elsi toivo ihan vaan taloa?"
"Eiii, kun Elsi toivoo Mickey Mouse clubhousea"

Tsiisus kakarat, te ette todella tehneet tästä helppoa.
Keksin tosi kätevänä emäntänä, että varmaan riittäisi, että tuunailisin talon Mikki Hiiri-tarroilla.

Joita en löytänyt MISTÄÄN.

Lopulta eilen vihoviimeisestä kaupasta, missä Galwayssa kävin, löyty Minni-hiiri syntymäpäiväkortti, mistä keksin leikellä taloon koristuksen. 

Paitsi, että liima oli loppu ja sitä ostaessa oman kylän pienestä kioskista, löysin vielä tuollaiset aidot Mickey Mouse clubhouse-ukkelit. Silmät kiinni maksoin niistä 9euroa (puolet talon hinnasta!) ja olin lopulta ihan älytyytyväinen aikaansaanokseeni.

Hihii, kumpihan näistä innostuu enemmän äiti vai tytär?

Toki meillä ripustetaan myös nämä sukat ja niiden täytteenä on tuollaista pikkusälää ja second handina ostamani suomenkieliset dvd:t. 
Pitää vielä käydä hankkimassa heille Naked-taatelipatukat, mitkä on lasten suurinta herkkua :)

Itseäni en uuden takin lisäksi meinannut mitenkään lahjoa, mutta piipahtaessani halpis Penneys-kaupassa (sama kuin Primark) bongasin alehyllystä nämä aika ihanat korkkarit naurettavaan  5 euron hintaan!?! Mulla ei mustia korkkareita ole ollutkaan ja ei näillä nyt maratooneja juosta, mutta mulla on juhlimisia niin harvoin, että ajavat ehdottomasti asiansa. Aivan ihanan näköiset jalassa.

Samalla nappasin miehelle ja minulle nuo LOVE-kirjaimet yhteislahjaksi.

Miehen lahja oli ihan ylihelppo, kun päätin sen jo kesällä. Kuvaa en varmuuden vuoksi ottanut, mutta ostin hänelle tosimakean Aran-neuletakin tummanharmaana ja yhden hyvän keittokirjan.

Ja kyllä se snorkkelipoikakin saa sen lisäksi jotain muuta :)

Poikien kanssa olen huomannut parhaimmaksi vaihtoehdoksi, että kaikki lahjat on mahdollisimman samanlaiset ja olin ihan superhyvilläni, kun löysin Lidlistä (joo siellä oli ihan huiput lahjavalikoimat edullisesti) miltei Hot wheelsia vastaavan poliisiauton.


Nyt on miltein kaikki paketoitu ja ehdin pesemään mummin aattolahja-pyjamat.

Mutta vaikka olen superinnoissani justiinsa sopivista lahjoista ja meidän omasta joulusta, voin kertoa, että se on myös pieni puolustautumismekanismi. En uskallakkaan ihan oikeasti ajatella, miten paljon minulla on oikeasti ikävä omaa perhettä Suomessa. Miten antaisin mitä vaan, että saisin halata siskojani ja siskojeni lapsia ja että meidän lapset saisivat jouluna leikkiä serkkujensa kanssa.

Miten aattoaamulla aikaisin aina heräilin äidin kanssa kahdestaan.
On ikävä isän hääräilyä keittiössä, missä hän loihtii aikaan mitä eleganteimmat tarjoilut.

Ei varsinaisesti auta, että Irlannin jouluradiossa puhutaan Make a wish-säätiön jouluyllätyksistä sairaille lapsille. Olen täällä itkeskellyt itsekseni ja odotan ihan kamalasti, että omat rakkaat lapseni ja mies tulevat iltapäivällä täyttämään tämän kodin äänillään, riitelyillä, naurulla, isoilla märillä suukoilla. Ja odotan ihan kamalasti, että nään heidän kasvot, kun he avaavat nämä kovan työn aiheuttaneet joululahjat <3

Mahdollisesti vielä huomenissa kirjoittelen tänne, mutta jos en

Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille sielä ruudun toisella puolen. Kiitos niin paljon, että käytte täällä uudessa blogissa ja teille, ketkä kommentoitte, oikein erityis kiitos.
Sara xxx

"All by my selfie."

22.12.2015
Täällä sitä ollaan istumassa ypöyksin iltaa, kun muu perhe on anoppilassa yökylässä.
Vein heidät aikaisemmin autolla Galwayhin, mistä he hyppäsivät junaan ja mä jäin kaupunkiin pyörimään ja etsiskelemään viimeiset joululahjatarvikkeet.

 Rakastan haahuilla kylillä yksikseni.
Sitä ettei tarvitse miettiä laisinkaan mahtuvatko rattaat ovenraosta, tai missä on lähin vessa?
Ei tarvitse pysyä silmä tarkkana ettei jälkikasvu karkaa omille teille.

Saa olla ihan hiljaa.

Hetken mielijohteesta poikkesin lounaallekkin kunnon ravintolaan.
Eikä edes tullut yksinäinen olo, kun juttelin facebookin messengerillä bestikseni kanssa,
kuka on juuri lähtenyt reppuretkeilemään Aasiaan :)

Mutta kyllä mä silti sitä yksinäisyyttä mietin.

Ja vähän kauhulla ajattelin, miltä tuntuu palata illansuussa tyhjään kotiin.
Ikävä omia tyyppejä on ihan kamala. 
Tyhjä lastenhuone tuntuu sen verran pahalta, että kävin sulkemassa oven.

Nämä illat on pahimpia ja saa ajattelemaan kaikkia niitä yksinäisiä, 
ketkä joutuvat tahtomattaan viettämään tämän joulunajan yksin. 
Onneksi kaverini linkkasi tämän lehtijutun ja täytyy sanoa, että ihailen noita ihmisiä suuresti.
Toivottavasti tällaista toimintaa on muuallakin.

Silti meidänkin naapurissa on yksinasuva vanhempi Saksalainen rouva, kuka luultavasti ei sen kummemmin juhli joulua. En oikein tiedä haittaako se edes häntä, mutta mietin voisinko jotenkin muistaa häntä olematta tunkeileva? Ehkäpä pyydän lapset vaikka askartelemaan joulukortin.

On tässä itsekseen kotonaolemisessa sentään hyviäkin puolia;
saan iiiison halloumisalaatin kokonaan itselleni.
Ja pystyin lakkaamaan varpaankynnet (mies vihaa kynsilakan hajua).

Ja vaikka tänään laiskottelen, huomenna meinaan laittaa hihat heilumaan ja siivoilen kodin (en mitenkään ihan hirmuisesti hinkuttaen tosin, turha ottaa stressiä), paketoin lahjat ja ehkä kirjoitan vähän blogia :)) Ja ihan varmasti aamulla nukun niin pitkään kuin suinkin kykenen!

Täytyy kyllä sanoa, että parhaat joululahjat tänä jouluna ovat olleet 
aivan odottamattomat epäaineelliset jutut. 

Lauantaina meidän Suomi-äiti treffeillä sain kaksi mukillista Marlin glögiä. 
Sitä kunnollista lasipullossa olevaa, mikä oli kaverin kaapin perukoille viime vuodesta unohtunut.
Ja miten suloisen täydellisen jouluinen olo siitä tulikaan!

Ja tänään kesken kirjakaupassa selailun sain puhelun kummisedältäni Suomesta. 
Olin niin liikuttunut ja oli niin ihana puhua. Paras joululahja minulle.

Nyt taidan tehdä jotain tosi harvinaista ja juoda lasillisen valkkaria
 ja sitten taidat tuijotella pikkuisen lisää tv:tä. 
(ja toivottavasti saan nukahdettua ilman kainaloisia)

Mä toivon, että kaikilla teillä alkaa olemaan rauhallinen ja jouluinen olo <3 
Sara xxx

I'll be home for Christmas.

21.12.2015
Uudenlainen joulu - ensimmäistä kertaa me olemme jouluna ihan viisistään

Suomessa vietimme yleensä aaton minun vanhemmilla ja päivän kotosalla ja viime jouluna menimme anoppilaan, sillä emme lasten syntymän jälkeen olleet ikinä viettäneet joulua heidän kanssaan.

Mutta tänä jouluna olemme kotona ja olen suoraansanoen aivan superinnoissani! Kai sitten jossain vaiheessa vain tulee se aikuistumisen hetki, että haluaa pikkuhiljaa ruveta rakentamaan omia traditioita ja perinteitä. 

Joskin Suomessa varmaankin edelleen viettäisimme joulun perheeni kanssa ja minulle joulun tuo ne tutut ja tuvalliset tavat ja aikataulut (jep, mun kotikotona on aina ollut miltei kellontarkka aattopäivä), mutta tietenkin nyt huomioon pitää ottaa myös paikallisia perinteitä. Miehen kanssa ollaan lukuisien keskustelujen myötä rakennettu meidän ikiomaa joulua. Onneksi kompromisseja ei juuri ole tarvinnut tehdä, sillä poimimalla molempien lapsuuden jouluista ne parhaat palat taidamme saada juuri meidännäköisen päivän ❤️

noita pellavaisia lautasliinoja ihailin viime jouluna, mutta en raaskinut ostaa (9e/kpl)
löysin ne sitten loppukeväällä alesta eurolla kappale, jipii!

Ja nimenomaan Joulupäivän. Aattonahan täällä on pitkälti vielä arkinen tohina käynnissä. Silloin meidän on tarkoitus mennä miehen työpaikan yhteydessä olevaan leisure centeriin joulu-uinnille ja saunaan (!!!). Sitten todenäköisesti käydään vielä viimehetken ruokaostoksilla ja tehdään loputkin ruokavalmistelut (lanttulaatikko) ja illasta lapset saa ensimmäiset paketit; mummilta joulupyjamat. Ennen nukkumaanmenoa lapset saa laittaa joulupukille lasin maitoa ja Petteri Punakuonolle porkkanan.

Joulupäivän aamuna laitetaan kunnon herkkuaamupala croissanteineen, verigreippimehuineen, bacon and sausages, juustoa, kurkkua, paprikaa jne.

Lahjat avataan aamusta, mutta meinaamme hiukan kiusata lapsia ja odotella kunhan aamupala on syöty. Yksi lapsuuteni tärkeimpiä muistoja on ei ne lahjat, vaan se järkyttävä odotus, että joulupukki jouluaterian jälkeen tulisi. Joskin mun mielestä on oikeasti kivaa, kun lahjat saa heti aamusta ja lapsilla on siinä koko päiväksi puuhaa, kun me aikuiset valmistelemme ruokaa tai istumme juomassa kahvia ;)

äiti lähetti perinteisen pöytäkoristeen. kiitos äitiliini ❤️




Siinä yhdeltätoista katsomme dvd:ltä Lumiukon ja sen jälkeen syömme lounaaksi riisipuuroa. Riisipuuron jälkeen saatamme katsoa Lumiukon kakkososan, mikä taitaa täältä juuri tulla sopivasti silloin teeveestä. Iltapäiväkahveille täytyy leipoa torttuja ja onneksi löysin lähikylältä Annas piparkakkuja. Mä en ihan hirmuisesti tykkää alusta asti itsetehdyistä taikinasta.
Kaupan taikina taikka Annas pepparkakor on parhaita.

Tämän teimme jo viime vuonna ja tulemme vastaisuudessakin tekemään eli kolmen aikoihin kahvittelun jälkeen lähdemme kävelylle noin tunniksi. Vuosi sitten oli kirpakka ja kuulas ilma ja aivan mahtava auringonlasku ja samaa olisi tilauksessa tällekkin vuodelle.

Kävelyn jälkeen lämmitämme loputkin ruoat ja ryhdymme joulupäivälliselle. 

tämä lokakuussa kirjoitettu paperinpalanen menee nyt visusti säilöön tulevia vuosia varten :)

Täällä yleensä syödään joululounas eli mukailemme enemmän Suomen perinteitä. Illallismenu syntyi valitsemalla meidän molempien lempparit molemmista maista eli alkuun Liamille prawn cocktail ja meille muille lämminsavustettua lohta ja rosollia. Sitten kinkkua, roast potatoes and paranips, lanttulaatikkoa ja ehkä ruusukaalisalaattia. 

Jälkiruoaksi meidän suurinta herkkua eli Christmas pudding ja vanilija jäätelöä.

Yksi tärkeimmistä joulukoristeista, minkä sisko miehineen toi Nycistä.
ei kyllä yhtään haittaisi saada mun perheenjäseniä meille vuoden päästä jouluna juhlimaan ;)


Ruoan jälkeen sitten yhdessä oloa ja lapset saa tuhota piparkakkutalon ja varmaan menevätkin sitten ihan normaalisti kahdeksan aikoihin nukkumaan. Sen jälkeen me varmaan miehen kanssa rojahdetaan sohvalle katsomaan tv:tä ja syömään suklaata. Quality street hänelle ja Ferrero Roscher minulle :))

yksi liikkiksimmistä eskarilaisen itsetekemistä jouluaskarteluista ;')



***

Sellainen toivottavasti tulee meidän joulu olemaan. 

Huomenna mies lähtee lasten kanssa kyläilemään omilla vanhemmillaan ja mun on tarkoitus rauhassa tehdä joulusiivot, paketoida lahjat ja hiukan hengähtääkkin itsekseni. Tämä on vasta toka kerta ikinä tällaista luksusta ja ekakerralla kesällä mä istuin sohvan kulmassa lukemassa kirjan kannesta kanteen, mutta nyt meinaan yrittää tehdä kyllä vähän muutakin :D

Mut nyt kuitenkin lähdetään pikkuisten kanssa etsimään josko saisimme jostakin hyasintin, kun pöhköjen Irlantilaisten mielestä se on kevätkukka! Ja sit kavereiden luokse askartelemaan noita paperisia joulutähtiä, mitä tuola sivupalkissakin on.

Hauskaa jouluviikkoa tyypit ja tänään on talvipäivän seisaus eli valoa kohti mennään!
Sara xxx

Ulkoilemisesta.

20.12.2015

Yksi mun uuden vuoden lupauksista tulee olemaan ehdottomasti ulkoilla vieläkin enemmän lasten kanssa.

Ja siis toki me nytkin ulkoillaan jollain tavalla päivittäin, 
mutta että todella käydään yhdessä esim. pyörä/kävelyretkellä tai metsässä patikoimassa.

Kuivalla kelillä me ollaan oltu täällä ne kummajaiset, ketkä joka päivä käyvät leikkipuistossa.
"You're always here" on kuultu monesta suusta ja tokihan se leikkipuisto on tähän asti ollut se helpoin ulkoleikkipaikka (ja kovasti juurtunut Suomalainen kotiäitikäytäntö), kun meidän talon ympärillä on vain parkkis (missä kyllä myöskin toisinaan leikitään).

Ja lapset on toisaalta olleet niin pieniä, että eivät kertakaikkisesti ole jaksaneet kovin pitkiä lenkkejä tarpoa. Esim. Elsin kanssa usein kuitataan hänen päivittäinen liikunnan tarve ihan vain kävelemällä kylällä ja Liam vie pojat yleensä kävellen kouluun.

Ilman aikuista jutteluseuraa, mun mielestä leikkipuistot on aika tylsiä paikkoja...

Meidän lapset on pienestä asti menneet niissä tosi itsenäisesti ja sit ilman seuraa minun tulee lähinnä räplättyä kännykkää tai kesällä istuin kutomassa.

On ainakin satakertaa mielekkäämpää lähteä luontoon, missä ulkoilu on minullekkin aktiivisempaa liikkumista :)

Kun me muutettiin Irlantiin, mun haavekuvissa meistä tulisi tosi outdoorsy, joskin se on paikallisten keskuudessa täällä aika harvinaista. 

Mikä on aivan hassua, kun ympärillä on mitä upeimpia kansallispuistoja, rantoja ja metsäkävelyreittejä. 
Ja nyt varsinkin täällä on ruvettu kunnostamaan vanhoja poissa käytöstä olevia junaratareittejä pyöräilyväylöiksi. 

Irlantilaiset lapset leikkivät ulkona usein omilla pihoilla tai asuinalueiden (estates) yleisillä tieosuuksilla (driveways suomeksi ?). Leikkipuistossa muita näkee lähinnä vain lämpimällä ja aurinkoisella säällä.



Meidän viimeaikaiset ulkoilut on mullistanut, kun löysin Fionnille käytettynä polkupyörän. Pojilla on tähän asti ollut potkupyörät, mutta F oppi syksyisellä Suomen lomalla tuosta vain polkemaan kunnollista polkupyörää ja lupasimmekin 6-vee synttärilahjaksi uuden pyörän.
Sattumalta se vain nyt löytyi tosiaan jo aikaisemmin second handina ja pidemmän sisäleikkikauden jälkeen pojat aivan kinuavat pyöräilemään.


Meidän talon ympärillä ei ole kovin turvallista pyöräillä ja jalkakäytävät kylälle on tosi kapoisia ja olin enemmän kuin innoissani, kun täällä koko elämänsä asunut ystäväni neuvoi meidät tällaiselle vartavasten pyöräilylle ja lenkkeilylle kunnostetulle tieosuudelle. Pojat jaksoivat aivan tajuhyvin pyöräillä ees taas yhteensä yli 4 kilometria! Joskin pöhkö äiti unohti tuoda vettä mukana.



Minun lapsuudenkodissa ei pulkkamäkiä ja loppu 90-luvun laskettelua lukuunottamatta ole harrastettu perheulkoilua - meitä on sitten senkin edestä ravittu kulttuurikokemuksilla :) - 
ja olen kyllä ehkäpä siitä syystä kieltämättä vähän turhan mukavuudenhaluinen. 
Mielummin tihkusateella tai kylmällä jään kotiin.

Silti jokakerta, kun lähdemme vartavasten säällä kuin säällä esim. viikonloppuna samoilemaan luontoon, en todellakaan ole katunut. Päinvastoin! Ja siis meillähän (lapsilla erityisesti) on vielä mitä mainioimmat ulkoilukamat kaikkia sääoloja varten. Hiukkasen soi hälyytyskellot, kun esikoinen huolestuneesti kysyi, mutta mitä jos sataa? Emm, no teillä on sadetakin päällä!!?! 
Säikähdin tosissani, että ei kai näistäkin ole tulemassa samamoisia sohvaperunoita.

Mutta joskin pojilla oli kivaa pyörillä ja mä nautin rataslenkistä, alkoi Elsi käymään jo vähän tuskastuneeksi kyydissä kunnes nukahti päiväunille. Hän on vielä kuiteskin niin pieni, ettei oikein osaa rivakasti liikkua millään pelillä. Pojatkin vasta 3-vuotiaina ymmärsivät tasapainopyörien jujun.

lone rider
sunshine and showers
ja aina näkyy jossakin sateenkaari.
missään muualla en ole nähnyt niitä yhtä paljon ja yhtenään.

lakastuneita hortensioita, niitä kasvaa täällä maassa puskina ihan jokapaikkassa ja on kyllä omalla tavallaan talvellakin kauniita vai mitä?

veljesten välisistä eroista:
keskimmäinen hihkuu "minä tykkään kovavauhdista!" ja isompi huolehtii "James nyt jo hidasta, jarrua jarrua!"


Luonnossa liikkuminen antaa niin paljon. Mä ehdottomasti haluan priorisoida jatkossakin sen elämänkoulun, minkä ulkoilu antaa. Tutkia yhdessä kasveja ja kiviä ja usein lapsille huokailenkin "eikö ole kaunista" ja yritän saada heidätkin huomaamaan meitä ympäröivän upean luonnon.

Ulkoillaanko teillä paljon? Ja missä?

Täytyy vielä vinkata tähän aivan mahtava instagramtili, 
mikä ainakin päivitäin minua inspiroi tekemään niin.

Lastenkanssaretkelle on vanhan blogikaverin Zirkin ja Hupulaisten 
eli 4-lapsen äidin upeita luontokuva täynnä oleva galleria. 
Että jos 4 alle 7-vuotiaan kanssa onnistuu, niin kyllä pienemmälläkin kokoonpanolla :)

Muista uudenvuoden lupauksista taikka toivehista kerron sitten vähän tuonnempana, sillä seuraavan viikon meinaan nauttia joulunajasta vielä täysin siemauksin.

Mukavaa viikon alkua, Sara xxx