Pikkujoulu.

29.11.2015
onneksi, onneksi ostin viime jouluna toisenkin kappaleen huumavan glögin tuoksuista kynttilää, minkä sujautin odottelemaan tätä vuotta joululaatikkon. miten paljon se tänä aamuna löydettynä ilahduttikaan !?!
maa vaihtuu, poro kulkee mukana. poro on asustanut jo Suomen ja Irlannin lisäksi myös Englannissa ja Portugalissa.
noin klähmäisiä sormenjälkisiä ikkunoita se ei kyllä ole aikaisemmin nähnyt, uuups.
parasta on H&M homen joulutyynynpäälliset ja se, kun ne vihdoin saa laittaa esille :)

itsekeitetty luumuhillo on superhyvää. kuivattuja luumuja, sokeria ja piparkakkumaustetta (ja ehkä tujaus brandya, jos löytyy) kiehautettuna niin, että luumut perhemenevät. sit vaan surrur sauvasekoittimella soseeksi ja ei laisinkaan lisäaineita.
tässä blogissa ei tänäkään vuonna ole itse tehtyä pakettiadventtikalenteria.
sen sijaan lapsilla eka kertaa ikinä suklaakalenterit, kiitos Lidl 1,50e :D
tänään sai ottaa vielä toisen ja kolmannenkin. ens kerran näitä sitten joulupäivänä.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille. Kun mä ajattelin tämän blogin aloittamista uudelleen, mietin, että mähän voisin ainakin aloittaa joulublogin, koska tunnetusti menen ihan sekaisin jouluisuudesta joulukuusta. Et sitä täältä nyt sit toistaiseksi on tiedossa :)

Paitsi heti alkuun voin kertoa, että lauantaina ei mennyt kovin vahvasti, hah. Meidän kotikotona on koko mun ikä vietetty perhepikkujoulua ensimmäistä adventtia edeltävänä lauantaina. Vaikka muuten olen tosi innoissani joulunajasta täällä, eilen oli aivan järkyttävä ikävä Suomeen ja oman perheen luokse. Sitä ei varsinaisesti auttanut miehen superpitkä työpäivä eikä kärttyiset lapset taikka koliikkimutsi. Eikä varsinkaan ulkona riehuva myrsky.

Mut siitäkin selvittiin ja tänään on vastapainona ollut ihan täydellinen sunnuntai ❤️ Aamusta kaivelin esiin pikkusen lisää joulurekvisiittaa ja laitettiin joululevy soimaan (ihana "It's almost Christmas" /Jon&Valerie Guerra).

Eilen oli tarkoitus leipoa torttuja, mutta eilen onneksi säästin sen hommelin tälle päivälle. Ja kyllä niistä tuli niiin hyviä :) kokeilin muuten hetken mielijohteesta pariin luumuhillon kaveriksi vuohenjuustoa - voin suositella! 

Iltapäivällä meidän oli kutsuttu ystäväperheen luokse syömään heidän mielettömän ihanaan vastavalmistuneeseen taloonsa. Ensi käytiin myrskyisässä joskin aurinkoisessa säässä kävelemässä parantelemassa ruokahalua ja sitten takkatulen tunnelmalliseen valoon juttelemaan, vaikka takkaa ei sinällään kyllä olisi tarvinnutkaan. Heillä on siis tosi makea vanhasta maatalosta remontoitu koti, mihin on rakennettu myöskin supermoderni lisäosa (??, englanniksi siis extension, mikä suomeksi??) ja lämmitysratkaisut ja kaikki muutkin rakennusratkaisut on superekologisia. Meidän maut menee heidän kanssa ihan yksiin ja rakastan käydä heillä kylässä. Liamin kanssa vain huokailtiin, että kyllä mekin vielä saadaan oma foreverhome samoilla spekseillä. One day...

Nyt tuo miesmuru silittää samalla, kun katsellaan sunnuntain hömppäiltaohjelmia :) Toivottavasti sielä ruudun toisella puolen on myös ollut kiva viikonloppua rentoutunut olo. Viettääkö kukaan muu perhepikkujouluja? Sara xxx

All I want for Christmas...

26.11.2015
Tänään täällä Länsi-Irlannissa on just niin sateinen, harmaa ja pimeä päivä kuin vain olla ja voi. Kaikki fotoideat ja reseptikuvat jää nyt kyllä auttamatta ottamatta ja yritän ottaa selviytymismekanismi käyttöön ja kuvitella, että on oikeasti tosi jouluista :D

Eskapismia parhaimmillaan vai mitä?

Kävin aamulla ostamassa Elsun toisen joululahjan, pienet Frozen Anna ja Elsa pehmonuket, Lidlin kaverista Aldi-kaupasta ja tulin ajatelleeksi omia toiveitani pukilta.

Viime vuosina lasten myötä mä en ainakaan jotenkin osaa edes kuvitella saavani mitään erityistä keneltäkään muulta kuin mieheltä. Appivanhemmat yleensä antaa meille setelin tai voucherin, mikä on herttaista. Miehellä ei ole juuri aikaa ajatella joulukiireiden aikana shoppailua eli hänelle täytyy aika selkeästi ilmaista, mitä toivoo hehe :)

Mutta tietysti jos elämä olisi kuin elokuvista, mies rientäisi tuonne yläkuvan Galwayn Brown Thomas-luksustavarataloon ja ostaisi minulle kaikenlaista ihanaa pehmeää, ekslusiivista ja ylellistä ;)
Ja yllättäisi just niillä oikeilla jutuilla:

1. Tätä Vero Modan vaalenharmaata takkia olen nyt tuijotellut kännykän välilehdeltä jo viikkoja. Varsinaista takkitarvetta ei sinänsä ole, mutta kaikki mun talvitakit on ihan kamalan synkkiä mustia ja tunnetusti Tapaninpäivän jälkeen käännän katseen kevääseen ja haluaisin pukeutua vain vaaleisiin väreihin. Voi huokaus, tämä olis just niin täydellinen koossa M, pukkiseni!

2. Lasten kanssa, kun kirjoitettiin pukille, laitoin kirjeeseen toiveeksi tämän Ralph Laurenin Romance-tuoksun. Ikuislemppari ja monena jouluna juuri tätä olenkin saanut mieheltä. Sellainen helppo ja varma valinta, joskin aivan hurmaavan tuoksuinen <3

3. Toinen joulupukin toiveeni oli Ferrero Rocher-suklaat ilostuttamaan jouluiltaa. No-brainer.

4. Lapsena sain joka joulu äidiltä flanellipyjaman ja ne on ehkä yksi ihanimmista asioista, mitä tiedän. Lindexiltä, mistä tämäkin ihana setti on, löytyy yleensä parhaimmat. Edelliset pöksyt ostin just, kun Elsi syntyi, pari vuotta sitten ja ne on a) liian isot ja b) ihan riekaleina. Ilokseni huomasin, että Lindex toimittaa Irlantiin, että täytyy nyt tosissaan miettiä josko sitten itse lahjoisin itseäni pyjamalla.

5. Miten söpöliinit jouluiset nilkkurit? Nämä on H&M:n premium quality-mallistosta, mistä voisin ottaa melkein mitä vain. Itseasiassa viime jouluna sain Liamilta itsevalitsemani mustat nahkaiset venykenilkkurit juurikin ko. linjasta ja ne on ollet ihan superhyvät jalassa ja laadultaan. Samoin H&M premium kashmirneule on ollut ehdottomasti käytetyin vaatteeni tänä syksynä. Muutenkin tykkään noista premiumin leikkauksista ja tyylistä. Ei liian pelkistettyä, mutta silti simppeliä. H&m:llä ei ole Irlannissa nettikauppaa ja lähin liike on parin tunnin ajomatkan päässä miehen kotikaupungissa, missä sieläkään ei näitä oikein ole esillä, et se siitä hah.

6. Clarksin perusnilkkureita olen ollut ostamassa jo viimeiset 2-3 syksyä, mut sit on taas tullut joku tärkeämpi rahareikä. Tämäkin talvi menään jo sitten vähän kulahtaneemmilla bikerbootseilla vuosien takaa. Nekin ajaa matalan kengän asian, mutta mielissäni nämäkin ottaisin. Ehkä sit ensi syksynä :))

7. Lapsena sitä toivoi vain kovia paketteja ja pehmeät paketit oli ihan plaah, mutta nyt kaikista ihanin ajatus on jotain pehmoisen lämmintä turvallisen hellivää joulupaperiin käärittynä. Koska olen tehokäyttänyt kahta lempparineulettani koko syksyn, kevätpuolelle olisi ihana saada jokin uusi vaaleampi jumpperi. Tämä kaurapuuronvärinen Zaran neule olisi kyllä aika ihana ja hintakin vain päälle 30e, mutta pääasiallisesti akryylia eli ei ehkä ihan niin kestävä ja ihana loppujen lopuksi. Poolokaulus ja väri on kyllä just buenot.

***

Mut juu, tänä jouluna oikeasti ihan kaikista ihaninta ja tärkeintä on, että me vietetään meidän ihkaensimmäinen oma joulu <3 Rakennetaan meidän omat perinteet ja traditiot. 
Miehelläkin on pari päivää jo ennen joulupäivää vapaata, että voidaan rauhassa siivoilla ja laitella. 
Niiiiin ihana. 

Mut nyt mä kyllä haluaisin tuola kommenttilootassa tietää, et mitä te toivotte kaikista eniten joulupukilta itsellenne ja jos joku bloggari tätä lukee, niin tehkä oma postaus jooko?

Huomennahan on sitten black fridayn alennukset useissa kaupoissa, mutta älkää unohtako cyber mondayta maanantaina. Sillon nettikaupoissa pitäisi olla parhaat alekoodit ja esim. Gapilla (gap.eu) on yleensä ollut -40%.

Moikka moi, Sara xxx

Upcycled favourite dress.

24.11.2015
 Lempparimekko, minkä ostin jo kuin Elsi oli ihan mini alesta, jäi pieneksi. 
Olin jo myymässä sitä etiäpäin, kun huomasin pesun jälkeen miehustassa ison reiän. 
Voi hitsit!
Mut eihän sitä lemppari kuosia voinut millään heittää tekstiilikierrätyksen 
ja niinpä kätevä emäntä ompeli kuminauhakujan ja hamosen :))
Ja vähän alaosattomaksi jääneelle H&m:n topille löytyi just hyvä kaveri.

Mä rakastan ruutukuosia ja ja tähän meidän lasten Melukylän lapsi-tyyliin se sopii vallan mainiosti.
Ja vaikka tästä nyt ei sellaista äiti-lapsi-blogia tulekkaan, niin kyllä taitaa nämä lastevaatekuvat pysyä tiiviisti mukana, sillä kyllä nekin kuuluvat vahvasti tuohon edellisen tekstin vaateintoiluuni.

Mut parhaita on tällaiset kierrätetyt taikka itsetehdyt, ekologiset ratkaisut. Niitä onkin kiva esitellä :)

Ja kuinka paljon meidän Taina Tomera onkaan voinut reilussa vuodessa kasvaa?! Eka kuva syyskuulta 14 ja nämä uudemmat eiliseltä. Oma rakas sutturaisen <3

Lähipäivinä lupaan postailla yhden lempparini kasvisruokareseptin, mitä olen nyt koekeittänyt melkein 1,5 vuotta blogia varten. Kivaa tiistaita kaikki, Sara xxx

Peilikuvia.

23.11.2015
Mä olen aina ollut kiinnostunut muodista. Trendeistä, vaatteista, materiaaleista, kontrasteista, tyyleistä eritoten. Mun isä kuvasi muotia työkseen ja ehkäpä siksi olen jotenkin kasvanut aihepiirin ympärillä pikkuruisesta asti. Minä ja siskot osallistuttiin lapsina lehtikuvauksiin ja pyörittiin muutenkin studiolla. Mielestäni vanhempani olivat jo silloin 80-luvulla trendien edelläkävijöitä ja eipä siksi ihme, että erityisesti keskisisko kiinnotui meistä enimmäisenä muodista. Esiteininä ihailin siskoa ihan hirmuisesti ja nuorimpana vain haaveilin olevani yhtä cool.

Kun vähän kasvoimme, siskoja varmaan kiinnosti muut asiat, mutta minua aina vain kiinnosti vaatteet ja tyylit. Joskin en ikinä oikein uskaltanut toteuttaa itseäni sillä saralla. No sitten tuli lapset ja 5,5 vuotta erikohdista paisuvan kropan kanssa univelkaisena parhaana ideana tuntui olevan jokin, mikä mahtuu, joustaa, voi imettää, kestää kasvavan masun, peittää jne. :D 

Jossain vaiheessa alkuvuotta kuitenkin ajaudui ihan hirmuiseen 'kriisiin' (juupajuu :D), koska yhtä'äkkiä mun kroppa oli eka kertaa vuosiin vain mun ja kolmekymppisenä olin aivan hukassa tyylini kanssa. Tavallaan tuntui ihan kamalan vanhalta ja samalla kuitenkin olen vielä aika nuori (nyt 31v.). Mistä tykkään? Mikä sopii kropalleni? Ja mietin, että miltä minun pitäisi näyttää, äiti kun kerta olen. Luojan kiitos täällä Irlannissa naiset panostavat ulkonäköönsä hirmuisesti oli lapsia nolla tai viisi ja sillätavalla on ihan suotavaakin laittaa lilaa luomeen ja korkeat korot vaikkapa leikkikentälle. Toisinkuin Suomessa, kukaan ei räpäytä ripseäkään - ja puhun nyt kokemuksesta sieltä Kantsun hiekkalaatikon reunalta.

Samoihin aikoihin keväällä yhdessä meidän äitien facebook-ryhmässä muutamat kaverit kehittelivät sellaisen äitien päivänasu-ketjun, mihin kaikkien tuli otettua näitä peilikuvia kulloisestakin tyylistä. Tykkäsin hirmuisesti katsella muiden kuvia ja kerrankin oli sellainen vapautunut olo ottaa peilin kautta asukuvia ja jopa julkaista niitä. Itseasiassa blogeissakin minua kiinnostaa kaikista eniten muotiin ja tyyleihin painottuvat postaukset. Äitiblogien parhainta antia on äitien asukuvat (Villafoxin Satu, puhun sinulle ;)) ja suurimmaksi osaksi seurailen tyyliblogeja muutenkin.

Tässä tällainen läpileikkaus kesään lähinnä painottuneista kuvista. Pikkuruinen eteinen ja kapoinen peili, onhan nää aika liikkiksiä :)

Kesällä olimme miehen kanssa tuolla pääkaupungissa Dublinissa pari päivää ja silloin varmaan sitten koin sellaisen ahaa-elämyksen kaiken muodin keskellä (haha), että minkälaisesta tyylistä mä ihan oikeasti pidän. Pinterest sauhuten olenkin siitä asti pinnaillut sellaisia asuja ja tyylejä, mitkä iskee kaikista eniten.

Ja ei, näistä neliöistä suurinosa ei ole sitä. Itseasiassa aika monet noista kesämekkoksista olen jo myynyt etiäpäin ja niillä rahoilla investoinut pariin laadukkaaseen neuleeseen syksylle. Ja olen käynyt Konmari-tyylisesti kaappiani läpi ja hirmuisesti noiden vauvavuosien aikaisia ostoksia on lähtenyt uusille omistajille ja toisaalta olen kiitellyt itseäni muutamasta kalliimmasta ajattomasta hankinnasta, mitkä vieläkin ilostuttavat ihan kamalasti.

Mut mikäs näissä asukuvissa ja erityisesti peilikuvissa sitten hävettää? Varmaan kuulkaa olen ihan itse kehitellyt sellaisen kuvitelman, että tämä vaatehömppä on ihan tyhjänpäiväistä ja typerää ja mitä nyt kaikki oikein ajattelee ja ketä kiinnostaa. Ja nokun se isäkin välillä lukee blogia, että mitä se ajattelee :D

Ja onhan se tyhjänpäiväistä, mutta kaikkien niitä vaatteita periaatteessa täytyy päälle laittaa ja mitäs jos se kiinnostaakin kovasti ja ilostuttaa eli eikös siitä sitten sovi juttua vääntää vaikkapa ihan blogiposteiksi asti :)) Vaikka peilikuvien kauttaa ;)

Osaatteko arvata, mitkä näistä asuista vielä kelpuuttaisin sellaisenaan? Niitä on 5. 
Sara xxx

Viikonlopun parhaat:

22.11.2015
No viikonloppu ylipäätänsä. Nyt, kun molemmat pojat on kouluissaan maanantaista perjantaihin, viikonloppu on saanut ihan uudellaisen merkityksen. On kiva herätä kahtena aamuna viikosta ettei tarvitse ajatella reppuja taikka lounaslaatikoita.
Treffit kaverin kanssa, kenellä on vielä enemmän lapsia. Yhtenäinen taju siitä, että ei se nyt oo niin justiinsa ja kaikille lapsille löytyy leikkikaveri. Äidit ehtii jutella, mutta ketään ei haittaa, jos lause keskeytyy kesken kaiken tai keskustelun aiheet pomppivat holtittomasti.



 Lapsentahtinen joulufiilistely :) Eihän sitä nyt voi vastustella, kun pienet pyytää tunnelmointia ja pukille kirjoittamista. Mut ihan pikkuhiljaa edetään.  Ja vitsit, mikä onni, kun paikallisesta Lidlistä löytyi sopurahalla aivan mielettömän kivat joululahjat lapsille! Äidin tekisi jo mieli leikkiä pienellä pinkillä nukentalolla - miten tässä malttaa vielä kuukauden odotella!
Suomi-kerho lauantaina ja kotimatkalla ostettu melkeinglögi-pullollinen. Meidän county Galwayn äidit lapsineen ollaan nyt pari kertaa yhytetty ja perustettu meidän oma kuukausittainen kerho. Vaikka meiltä matkaa onkin reipas tunti, on se todellakin jokaisen kilometrin arvoinen. Niin huippua ja nyt jo kaikki tuntuu niin tutuilta ja tärkeiltä. Lapsetkin leikkii mielellään yhdessä ja ens kerralla pidetään pikkujoulut torttuinen. Ja sit tämä pullollinen, mikä ei todellakaan vastaa Marlin glögiä, mutta lämmittää mieltä siitäkin huolimatta.

Liamin vapaapäivä sunnuntaina ja auringonpaiste. Täällä on ollut niiiiiiin myrskyistä, sateista, harmaata ja pimeää, että kirkas ja kuulas talvinen sää, on niin ihanaa. Haikeudella katsoin instasta Suomikuvia kinoksineen, mutta kyllä mä Irlantilaisestakin talvesta tykkään ihan hirmuisesti. Ja siipan viikonloppuvapaa nyt on aina juhlimisen arvoinen asia <3

Tunnelmatähti ja valokuvaileva Fionn. Ostettiin se Dublinin Ikeasta jo lokakuussa ja ajatuksena ei todellakaan ollut laittaa sitä ihan vielä esille, mutta sitten one conversation and thing led to another, ja päätettiinkin nakata tähti ikkunaan jo nyt. On se ihana. Ja joo tämä suhruisempi kuva on meidän esikoisen ottama. Pieni kovasti tykkäisi kuvailla äitiliinin isolla kameralla ja aina välillä saa vähän koklata. Harvoja kuvia minusta lasten kanssa ja jotenkin tuossa on aika ihana tunnelma, kun Elsun kanssa leikitään kauppaa :))
Kohta lapset menee nukkumaan ja me katsotaan hiukkasen x-factoria ja jotain muuta hömpää ja sit energisesti kohti uutta viikkoa, mikä onkin vissiin taas aika kiireinen. Mut mikäs sen mukavampaa <3 Hauskaa alkuviikkoa teillekkin, Sara xxx

Ystävistä ja suunnitelmista.

19.11.2015
Mukavaa torstai-iltaa kaikille. Olisin mielelläni eilen jo käynyt vähän kirjoittelemassa tänne, mutta tiistaisen tyttöjen dinnerien jälkeen oli melkoisen väsynyt päivä eli nyt vasta palailen linjoille :)

Oli kyllä ihan superkivaa, vaikka get-togetherin syynä olikin erään ihanan kaverin läksijäiset. Heidän perheeseen on syntymässä keväällä toinen lapsi ja siksipä parin vuoden täällä Connemarassa asumisen jälkeen he muuttavat nyt viikonloppuna takaisin Etelä-Irlantiin Corkin liepeille. Jo toinen hyvä ystäväni, kenet joudun tässä puolen vuoden sisään hyvästelemään :( Hän on ollut täällä se kaikista paras vertalaistuki, sillä kaikki muut meidän tyttöjengin naisista on joko toistensa sukulaisia tai tunteneet toisensa koko ikänsä :D

Erityisesti kesän ja syksyn aikana monet ystävyyssuhteet on syventyneet ja olen löytänyt täältä niin huippuihania ihmisiä ympärilleni, että jo vähän kurkkua kuristaa tunne ja tieto, että seuraavaksi todennäköisesti juhlitaan mun läksijäisiäni tyttöporukalla...
Juu-u. Meilläkin oli puhe jo alun alkaen, että tänne Atlantin reunalle pikkukylille muutetaan nyt alkuun ihan pariksi vuodeksi. En voinut aavistaa, kuinka hyvin tänne tavallaan kotiutuisin ja kuinka tämä paikka vain on päässyt ihoni alle. Tuntuu hurjalta ajatukselta aloittaa taas alusta ja tavata kaikki uudet ihmiset, uusi arki... Tämä viimeiset 1,5 vuotta on ollut sellaista mieletöntä tunteiden vuoristorataa muutenkin ja nyt meillä on vain yksi päämäärä eli se, että löydämme sen meidän pysyvän kotipaikan, mihin juurtua. Ja vaikkakin lähteminen täältä Connemarasta tulee olemaan ihan supervaikeaa, kyllä minäkin tiedän ettei me täällä lopunelämäämme haluta asua. 

Mutta missä se meidän koti sitten on? Voi kumpa tietäisin! Ollaan mietitty ja päätetty ja sitten taas vaihdettu mielipidettä ja taas oltu varmoja ja sitten ei taas mitään hajua. Voin kertoa, että tällainen epämääräisyys ja päättämättömyys on sitten levinnyt ihan kaikenlaiseksi päättämättömyydeksi. Ei todellakaan minun tapaistani. Hitsit mulla oli jopa vaikeuksia päättää minkälaiset kengät ostan Elsille syksyksi, kun en vain osannut päättää :D

Ja kun tiesin, että todennäköisesti muutetaan ennen tulevaa kesää, alkoi tuntua välillä siltä etten uskaltanut enää antaa itsestäni yhtään mitään -> miksi blogin päivittäminenkin tuntui tuskaisalta. 

Nyt meillä on noin 70% varmuus, että jos miehelle tarjoutuu sopivanlaisia töitä, muutamme hänen kotikaupunkiinsa tuonne ihan Irlannin keskelle. Olen myös jutellut näille ystävilleni meidän suunnitelmista ja miten hyvältä tuntuukaan, kun he ovakin olleet tukena ja jaksaneet kuunnella pohtimisia. Ja puolin ja toisin ollaan sovittu, että tietysti ystävyys jatkuu. Onneksi Irlannissa välimatkat ei ole mitenkään kovin hirvittäviä :) Ja onnea on solmia näin ihania ystävyyksiä vielä aikuisenakin <3 Toisaalta, jos uusi paikkakunta on miehen kotikaupunki, on meillä sielä perhettä ja kavereita jo valmiiksikin.

Et sellaisia kuulumisia tästä viimeisten kuukausien varrelta :) Nyt meillä alkaa täällä kotosalla jo vähän joulufiilis nousemaan ja lapset on jo moneen kertaan kyselleet tonttulakkien ja joulukoristeiden perään, että ehkä sellaista pientä tunnelmoimista sitten tiedossa seuraavaksi ;) Sara xxx


Moi!

17.11.2015


Mä olen tässä odottanut sitä sopivaa hetkeä jatkaa blogin kirjoittamista. Sitä ei nyt näytä tulevan eli jatkan sitten epäsopivalla hetkellä :)) 

Tämän uuden blogipohjan luominen tosin tuntuu just oikealta asialta, sillä tuolla edellisen Housefiven puolella oli itselle jotenkin vääränlainen tunnelma. Siis ihan oman itseni kanssa eikä niinkään kaikkien kivojen lukijoiden takia :)

Blogin kirjoittaminen on valehtelematta päivittäin mielessä vaikka miltei viidestä bloginkirjoitusvuodesta viimeiset parisen vuotta on olleet aika ailahtelevaa ja harvaa kirjoittelua. Olisi varmaan pitänyt tajuta pitää ihan kunnon breikki, koska tähän pariin vuoteen mahtuneet kuopuksen syntymä ja sitämyöten kotiäitys kolmelle vajaa neljäveelle ja sit siihen päälle muutto uuteen paikkaan pois kaikesta tutusta ja turvallisesta on olleet kyllä ihan tarpeeksi täytettä pääkopalle.

Kaiken tuon lisäksi olen hirmuisesti miettinyt omia rajojani julkista blogia kirjoittaessa. Kuinka paljon haluan tai uskalla jakaa? Ajatuksena, että blogia lukee joukko tuntemattomia, on paljon helpompi kirjoitella mitä sylki suuhun tuo. Mutta kun tiedän, että tätä lukee esim. mun äiti ja isä, siskot ja joukko livekavereita, niin rupeankin ujostelemaan. Mitähän hekin minusta ajattelevat??

Todellisuudessa, jos nyt kysyttäisiin, että mitä haluaisin tehdä tietäen etten voi epäonnistua taikka muiden ajatuksilla ole mitään väliä, kirjoittaisin tosi supermielelläni sellaista keveää tyyli-ja lifestyle-blogia. Siis vaatehömppää ja kaikenmoista muuta ei niin maatakaatavan vakavaa sisältävää höpötystä. 

Et sellaista blogia mä nyt ajattelin tästä vihdoinkin sitten tehdä :) Ja opetella hartaasti olla ajattelematta, mitä muut ajattelee, jos itsellä on hyvä fiilis. 

Tietysti mun kirjoituksiin varmaasti tihkuu meidän arkea, koska onhan tämä kolmen lapsen huoltaminen ja kotirouvailua aika tiivistä eloa. Ja välillä olisi vain kiva huokaista ääneen näitä Irlannin kummalisuuksia ja kulttuurieroja ;)

Koska ajattelin tänään vihdoin kaivaa kameran kaapin perältä ja muutenkin oli tosiaan tällainen ei ihan loppuun mietitty aloitushetki, saatte kuvaksi tällaiasen photoboothilla tuiskaustun söherön pyykkeineen kaikkineen :) 

Kaikkea muutakin on tapahtunut viimeaikoina, kuin vain että poikkaisin summanmutikassa tuon otsiksen. Niistä kuulumisista kerron sitten seuraavalla kerralla. xxx Sara