Fine, fine, fine.

29.1.2016

 
 
 

Heippa vaan ja luojan kiitos on taas viikonloppu! Enää yksi päivä ja miehellä on vapaapäivä. Ainut sellainen tällä viikolla ja siltä kyllä tuntuukin. Lapsilla on ollut jotain pientä flunssaa ja mun kroppa on eipäsjuupastellut saanko minäkin sen saman. Eilen oli niin jyrän alle jäänyt olo, että oli pakko lykkästä dvd päälle ja ottaa minit päiväunet. Jo se 15 minuuttia teki ihmeitä. Vuoden mutsi siis täällä moi! 

Kyllä sen vain välillä tuntee niin luissa ja ytimissä, että tukiverkkoa ei ole. Tai siis fyysistä tukiverkkoa. Onneksi puhelinlangan päässä on vaikka oma äiti ja sentään henkistä tukea, sympatiaa ja empatiaa. Toisaalta kai tässä vähän on pakollakin karaistunut sellaiseksi pärjääjäksi. Kun ei muuta voi. Ja tietyllä tavalla ihan hyväkin itsenäistyä ja ihan hyvinhän tämä meneekin. Mut ollaan me kyllä loman tarpeessa. Sellaisen lepoloman. Ulkomaanmatkan, johonkin rannalle... Ja yritetään miettiä saataiskos me jostain pennit yhteen, että sellaisen voisi jo ehkä ensi syksynä toteuttaa. Se olisi unelma.

Heh, ja joo otsikolla viittaan näihin Irlantilaisiin. Täällähän siis kuulumisiin ei ikinä sovi vastata totuudella, vaan kaikki on "fine, fine, fine". Ihan sama jos oikeasti olisit masentunut, paska päivä, lapset kipeänä, auto rikki jne. jne. Niin silti: "How are things?"

"Fine, fine, fine, fine, fine, fine, fine"

Mä niin elävästi muistan, kun keskimmäisen synnyttyä makasin kauheissa rintatulehdustuskissa se 24/7 huutava paketti kainalossa ja anoppi kyseli mieheltä puhelimessa mun kuulumisia ja hän vaaan vastasi "ah, yes she's fine" ja mä jäin suu auki tuijottamaan ja että onko tämä sun mielestä fine?

Nämä tyypit ei vain halua kuulla mitään negatiivisia uutisia. Puhuttiin just hyvän ystävän kanssa, paikallisen siis, että ilmankos ihmisillä on täällä niin kova pyrkimys pitää kauhea kiiltokuvamainen pinta kaikille ja todellisuudessa kaikenmaailman velallisia, masentuneita, holisteja jne. on pilvin pimein. Juurikin kylän yksi lihakauppiaista päästi itsensä päiviltä ilmeisesti masennuksen ja suurten velkojen takia. Ja kukaan ei ollut osannut arvata asiaa. "He was always so cheery and happy".

Jälkeenpäin sitten kyllä jaksavat taivastella ja repostella.

Mut juu olen kantapään kautta oppinut, että tällätavalla perisuomalaisesti ei ainakaan kannataa valitella. Varsinkaan väsymystä - naisten tulee olla tehokkaita ja huusholli kiiltää ainakin klo 10:00 mennessä aamulla. Joo ei meillä vaan :D

Et sori jos mä välillä vähän valitan. Kyllähän se kuuluu elämään. Ei se tarkoita, että on läpeensä negatiivinen, mutta kyllä kaikki väsyy joskus. Kunhan sen sanoo ääneen, heti on jo parempi olo vai mitä :) Mulla ainakin. Ei tässä nyt ihan 100% tolpillaan olla, mutta iloinen olen silti.

Mut sen verran väsynyt, että sanon nyt moikka ja painun yöunille! Hauskaa viikonloppua ja pian nähdään. Sara xxx

(hei ja siis Liam otti kuvat, hurraa. Ehkä parhaiten onnistuneet ikinä, kun mun jalatkaan ei ole poikkaistu nilkkojen kohdalta tms.)

Going continental.

27.1.2016
 Nyt vähän muutakin kuin omanapaisuuksia. Eli Töpsykän asukuvia :) Tällaisissa tamineissa hän tänään kävi kanssani "perhekerhossa".

voi näitä poseerauksia :D

Tuo vuosi sitten 7 eurolla ostamani villakangastakki on kyllä ollut yksi parhaimpia ostoksia ikinä. Takkia on käytetty ihan hirmuisesti jo viime vuonna, mutta myös tänä talvena miltei joka päivä. Uudet nahkakengät löytyivät sunnuntaisella Galwayn reissulla TKMaxx outlet-kaupasta 26 eurolla. Nämä ovat erihyvä löytö sen takia, että Elsillä oli tasan kahdet karvavuorelliset talvitöppöset ja kumisaappaat. Nyt, kun lämpötilat on huidellut välillä jo jopa +12 asteessa, lampaankarvaiset talvikengät tuntuu aika kamalalta vaihtoehdolta kuumaveriselle lapselle.

Puuvilla ribbipaita on Tescon F&F merkiltä, hamonen Nextiltä ja sukkikset taitaa olla jopa Fionnin vanhat ja H&M:ltä. Ehdottomasti paras lastensukkiskauppa mielestäni tuo H&M.

Mut juu, hymähdin mielessäni, että musta on tässä parin vuoden aikana tullut aika Keski-Eurooppalainen äitiliini. Ihan hyvin voisi Elsi mennä tällaisessa asussa vaikkapa leikkipuistoon. Niin täällä muutkin lapset menevät. Toki leikkipuistossa ei ole hiekkalaatikkoa ja maakin sellaista kumikomposiittilaattaa, että periaatteessa ei sielä samalla tavalla likaa itseään, kuin Suomalaisissa leikkipuistoissa. Ja kyllä mä Suomen lomille olen raahannut säänkestävät välikausivaatteet. Mutta tiedättekö ihan terveellä tavalla kaikki se merkkihönkötys on menettänyt merkityksensä, vaikka toki vielä mielestäni erityisesti Polarn o. Pyretin kuorivaatteet ovat olleet lajissaan kestävimmät ja parhaimmat.

Paikalliset on muuten naureskelleetkin minulle, että aina tietää, kun on skandinaavit liikkeellä "Cause they're wearing so much". Toki omaakin mieltäni kylmää täällä välillä, kun kylmillä ilmoilla vauvoilla on vain ohuet nilkkasukat ja vastasyntyneetkin ilman pipoja, mutta toisaalta omanikin ovat paaaaljon kuumaverisempiä, kuin minä itse. Tällaisissa Elsi siis tarkeni tänään ja just tuon hetken paistoi ihanasti aurinko. Sen jälkeen alkoikin aivan jäätävä sadekuuro, mikä kesti toista tuntia. Sunshine and showers.

Mitäs mieltä olette; veisittekö omanne näin leikkipuistoon :D

Ja siis disclamer, vaikka nämä Elsin asut saattavatkin jonkun silmään olla hienostelua, kaikki on sellaisia, missä saa ja voi leikkiä ja riehua ja sotkea. Lapset on lapsia, Keski-Eurooppalaisina taikka ei :) Hauskaa keskiviikko-iltaa toivoo Sara xxx

Minun vaatekaappini: farkut ja housut.

26.1.2016
Blogin kävijätilastojen mukaan tuo aloitus tälle vaatekaapin uudelleenrakennukselle on ollut oikeastaan kaikista eniten luettu posti koko tämän blogin kirjoituksen aikana. Eli jatketaampas sitten siitä aiheesta :) Ensimmäisenä vuorossa on farkut ja housut. 

Olen ehdottomasti farkkutyttö. Viihdyn kaikista parhaiten yksinkertaisesti farkuissa ja yksivärisessä yläosassa. Simppeliä ja toimivaa. Hassua kyllä, raskausaikana minulla oli tosi hyviä ja kauniisti istuvia äitysfarkkuja, mutta sen jälkeen... No onhan noita aika kasa.

Ja hyvin istuvia farkkuja tasan kahdet koko kasasta, hah!

Tällä hetkellä pinosta löytyy alimmasta aloittaen

1. Cubuksen tummanharmaat jegginssit, missä olen miltei elänyt ne ostettuani lokakuussa Suomesta. Nätit, istuvat, mutta häiritsee ettei näissä ole oikeita etutaskuja, pelkät saumat.

2. Tismalleen samanlaiset jegginssit tummemmassa sinisessä värissä. Tismalleen sama koko, mutta nämä ovat selkeästi naftimmat ja suoraansanoen liian makkarankuoret. Liian pienet toistaiseksi. Sama etutaskujen varsinainen puuttuminen häiritsee, mutta ovat ihan ok vaikkapa pitkän neuleen kanssa.

3. Vaalean harmaat skinny jeansit H&M:ltä. Näitä käytin niin paljon viime kesänä, että ovat aika räjähtäneessa kunnossa ja liian venähtäneet eli liian isot.

4. Miltei käyttämättömät Cubuksen army-vihreät housut. Ostin ne juuri, kun Elsi oli syntynyt.

5. Seppälästä joskus alerekiltä 7eurolla bongaamani tekonahkahousut. Nytkin päällä. Olleet suuret suosikit, mutta hiukan liian isot nyt ja muutenkin räjähtämispisteessä.

6. H&M super skinny, super low vaaleat farkut. Täydellinen pesu ja niin tajuttoman väärän malliset mun kropalle, kuin vain olla ja voi.

7. Cubukset violetit farkut. Suoran malliset, oikea koko, istuvuus jälleen kerran huono.

8. H&M sinapinkeltaiset tregginssit. Käyttämättömät.

9. Kirpparilta aikanaan löytyneet ruudulliset H&M-puvunhousut. Ihan hauskat ja sopivat.

10. Bershkan kulutetut mid-rise farkut. Täydellinen istuvuus.

11. Penneys mustat 'farkut' polvirei'illä. Kivat, mutta istuvuus vyötäröstä huono.

12. Seppälästä myöskin alennuksesta bongatut keskisiniset farkut. Täydellinen pesu ja väri. Täysin vääränlaisen malliset minulle.

13. Cubukset valkoiset farkut. Muuten hyvät, mutta jälleen kerraan istuvuus ei optimaalinen.

14. Gina Tricotin boyfriend-farkut. Täydelliset. Ainakin kokoa liian isot :(

 Kuten listasta näkyy, mulle suurin ongelma taitaa olla löytää istuvia farkkuja. Tai siis en ole sitä itsekkään ennen hahmottanut. Mutta miten ylläoleva kuva Beyoncesta tähän liittyy? Kuva on elokuussa ostamastani People magazine Style watch-lehdestä ja tuon kuvan nähtyäni koin kunnon ahaa-elämyksen: siis noin farkkujen kuuluisi minnkin päälläni kroppani mallin puolesta näyttää!


Siis kyllä, tiedostan että olen useamman vaatekoon laulajaa isompi, mutta kropan mallini on aina ollut tiimalasi. Olen kaikki nämä vuodet ollut siinä uskossa, että mulle sopii parhaiten lantiomalliset farkut ja sellaisia yrittänyt ostaakkin. Välittömästi kuvan nähtyäni kaivoin kaikista eniten kaapista noita yläkuvan farkkuja muistuttavat Bershkan farkut ja kauluspaidan (alakuva vasemmalla) ja vau! Yht'äkkiä mun koivet näyttivät kilometrin pituisilta ja farkut istuivat täydellisesti kaikilla tavoin.

Mitä tuosta farkku/housulistastani sitten olen ottanut opikseni?

Minulle paras farkkumalli on mid-rise-farkut eli sellaiset, missä vyötärö loppuu pikkuisen navan alapuolelle.

Värilliset farkut ei ole minun juttu. Ei enää näitä huteja.

Ja tarkemmin Pinterest-tyylitaulujani tarkastelleena huomaan selkeästi, minkälaisia farkkuja tarvitsen  housukaappiini.

 Tuosta samassa Style Watch-lehdessä on tosiaan aika kattava farkkujuttu, missä näkyy muutama minuakin miellyttävä malli. Aikaisemmin mainitsinkin jaottelevani vuoden vaatteiden puolesta muutamaan osaan. Farkkujen suhteen se menee oikeastaan syksypuoli ja kevät-kesä jaottelulla. Ja tässä lista, mitä juuri nyt haluaisin kaapistani löytyvän:

- koko vuosi: mustat pillifarkut (polvireiät tällä hetkellä miellyttävät)
- koko vuosi: mustat cropatut 'puvunhousut'
- koko vuosi: keskisiniset pillifarkut mahdollisesti kulutuksilla (täydellinen väri tuossa minun kuvien kollaasin keskimmäisessä kuvassa)

- syksy: mustat nahkahousut/tekonahkahousut
- syksy: tummanharmaat pillifarkut (voivat olla myös haalistuneet mustat)
- syksy: tumman tummansiniset, tasaväriset pillifarkut

- kevät-kesä vaaleat boyfriend-farkut cropatulla lahkeella.
- kevät-kesä vaaleat pillifarkut kulutuksilla
- kevät-kesä valkoiset farkut (mieluiten polvikulutksilla)
kevät-kesä vaaleanharmaat pillifarkut
(- kevät-kesä vaaleat pellavahousut)

Aika lista, mutta tuo olisi minulle se täydellinen farkkulista.


Kaikkihan tuosta omasta pinostani löytyvätkin, paitsi tummansiniset pillifarkut ja mustat puvunhousut, mutta tosiaan jokaikisessä farkkuparissa on jotain vikana. Nuo täydellisesti istuvat Bershkan kulutetut farkut ostin viime kesänä Dublinista alesta, koska olin juuri vaaleansinisiä kulutettuja farkkuja haaveillut kesäksi. Ne ei missään vaiheessa olleet ihan just sitä mitä etsin, sillä nuo kulutukset ovat minun silmään turhan roisit. Nykyään ne ovat jo ammottavia aukkoja ja en koen oloani kovin mukavaksi nuo päällä muun kuin sen moneen kertaan mainitsemani istuvuuden takia.

Tuo mid-rise malli onkin sitten hiukkasen vaikeampi metsästää ja tuntuu, että minulle täydelliset pillifarkut löytyvät espanjalaismerkkien valikoimista (Bershka, Zara, Mango jne.). Ko. kauppoja ei löydy lähimpänä kuin parin tunnin ajomatkan päässä (Zara) ja Dublinissa sitten loput. Olen kuullut, että Topshopissa on hyvät farkut myöskin ja se kyllä löytyy Galwaysta eli ehkä ensi kerralla suuntaan sinne.

 Muiden olemassa olevien farkkujen kanssa voi toistaiseksi elää istuvuudenkin kannalta, mutta 'akuutilla' ostoslistalla on vaalean boyfriend-farkut. Nuo oikeanpuoleiset SJP:n päällä näkyvät on aika täydelliset ja samoin nämä jo minulta löytyvät. Mutta nuo mun omat ovat vain liian isot. Ei siitä mihinkään pääse. Ilman vyötä tippuvat päältä ja vyön kanssa näyttävät kiinnikurotulta säkiltä.

Koska toivon pienenemisen jatkuvan, en malttaisi farkkuihin laittaa nyt kovin paljon rahaa kiinni, koska pienenemistavoitteena on päästä sellaiseen hyvään kokoon, missä pysyn lopunikäni. Että voisi ostaa farkkuja jotka käyvät vuosikauden koon puolesta ja samalla toimisivat hyvänä indikaattorina vaa'an sijaan, missä mennään painon puolesta.

Näistä vaaleista löysemmistä farkuista en siltikään saa ajatuksiani pois ja ne löytyvätkin jokatoisesta kuvasta Pinterest tammi-huhtikuu listalta ja kesälistalta. Luulen itseasiassa, että just nyt pärjäisin kaksilla farkuilla vaikka kuinka pitkään. Mustilla ja näillä vaaleilla.

Yhdet jo Asosin aleista tilasinkin ja ne tuli tänään:


Joo-o. En oikein siis taida tajuta tätä omaa kokoani nytten. Palutukseen siis lähtevät, nuokin tippuu päältä :D Sinänsä malli shrunken boyfriend jeans oli tosi tosi kiva ja toisaalta nuo kulutukset on just siinä rajamailla mun mielestä, että ovatko mauttomat. Tuon oman listani farkut, joissa lukee kulutuksilla, tykkäisin siis hyvin minimaalisilla polvikulutuksilla. Kaikki nuo repaileiset jättirei'ät on aika kauheita. Olen tässä asiassa ehdottoman kranttu ja esim. nuo SJP:n kuvan vasemmalla puolella olevassa kuvassa löytyvät kulutetut farkut on ihan kauheat mun silmiin.


Uusimmassa britti-Voguessa jo meinataan pillifarkut haudata kokonaan, kunnon vanhanaikaisten farmarihousujen tieltä. Joustamattomat, kestävät viisnollaykkös-tyyliset farkut siis tekevät kovasti tuloaan. Onhan noita mom jeanseja jo kovasti kaupoissakin näkynyt. Omasta mielestäni ne sopivat vain langanlaihoille ja esim. itseni päällä tällä fysiikalla en voisi niitä kuvitellakkaan :D

Eli siis yhteenvetona, farkkurintamalla löytyy aika selvät sävelet ja taidan pakata tuosta kasasta nyt useamman parit odottamaan edelleen kierrätystä (kirppistä taikka hyväntekeväisyyttä) ja keskityn a) laihtumaan ja kiinteytymään ja b) löytämään ne täydelliset vaaleat löysät farkut tähän kevääseen.
Sitten kohdan a) toteutuessa voin ruveta metsästämään noita täydellisesti istuvia pareja tuon koko vuoden listan mukaan.

Osa yksi vaatekaappini yleiskatsauksesta ja karsinnasta suoritettu √

Ja nyt takaisin maanpinnalle vaatevuoren takaa ja illallisenlaittopuuhiin :)
Nähdään taas ja toivottavasti tästä on jollekkulle muullekkin, kuin vain itselleni, iloa ja inspiraatiota.
Sara xxx

Pieni ripsivärivertailu.

25.1.2016
 Heippa. Mä ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän kosmetiikka-juttuja. Sattuipas nyt just niin sopivasti, että olisi hiukan tuoreita kokemuksia muutamista ripsiväreistä, mitä ajattelin jakaa :)

Mieluiten käyttäisin luonnonkosmetiikkaa ripsissäkin ja ehdottomasti lempparein eko-mascara on Coleur Caramelin tuuheuttava ripsari. Sen saatavuus vain täällä on hankala ja nettikaupasta toimituskulut olisivat aivan naurettavat eli täytyy seuraavalla Suomen reissulla tuota hamstrata sitten mukaan.

 Täällä pikkukylillä olen siis lähinnä paikallisen apteekin maskaravalikoimien varassa ja heillä on tasan kahta eri merkkiä meikkejä myynnissä, mistä toinen on Rimmel. Viime kesänä (ripsarit kestävät minulla sellaisen 3kk) nappasin akuutissa tarpeessa siis tuon Rimmelin Scandaleyesin ja sen hinta lienee sielä Suomessakin siinä 8-9 euron hujakoilla. Tykkäsin kovasti! Mulla on pitkät, tuuheat, mutta vitivalkoisen ripset ja tykkään, että ripset saavat olla runsaat ja maskaraa harjailen parikin kerrosta tyvestä lähtien. Tekoripset eivät ole minun kuppi teetä, mutta tuolla sai oikein kivat runsaat ripset. Aivan kelpo perusmaskara siis.

Kun Rimmeli alkoi tulla tiensä päähän olin juuri lukenut Xenia's day blogista tämän suosituksen Benefitin They're real-maskarasta ja päätin sitä seuraavalla Galwayn reissulla ostaa, vaikka hinta onkin vähän kalliimpi. Siinä 22e taisi täällä maksaa.

Aluksi vähän mietiskelin onko tuosta silikoniharjaksesta mihinkään, koska aikaisemmin olin aina suosinut tuota harjaharjasta, mutta täytyy sanoa, että They're real on kehujensa mukainen. tykkäsin itse ripsarista ja harjan tuloksesta hurjasti. Mutta yksi iso miinus on - tämä ei meinaa millään lähteä pois tavallisella meikinpoistoaineella. Benefit myykiin ko. ripsarille omaa poistoainetta, mitä en nuukuuksissani ostanut. Olen kuitenkin niin wash and go-tyyppi, että kaikki meikit pitää lähteä samalla putsarilla. Välillä tosissani pelkäsin ripsieni puolesta, kun ripsaria sai hankaamalla hangata pois. Iso miinus siis tuosta asiasta.

 Nyt kun Benefit alkoi vetelemään viimeisiään satuin sitten lukemaan Linda Juholan blogista ylistyksen Maybellinen Falsies push up drama-ripsarista ja päätin testata sen seuraavaksi. Hintaa purtilolle oli vain 9.90e eli melko keskihintainen tuote. Mutta nyt tuoreimmalla käyttökokemuksella täytyy sanoa, että tuote on mielestäni surkea! Tuossa on juuri sellainen köykäinen silikoniharjas, mikä kyllä kauhaisee mukaansa aimo annoksen maskaraa purtilosta, mutta tahmaa ripset klimppisesti yhteen ja olen joka kerta joutunut ottamaan levitykseen avuksi tuon Benefitin ripsarin harjasosan. Meillä on siis edessä klimppinen tie yhdessä seuraavat pari kuukautta... Positiivista kyllä tämä peseytyy pois aivan hyvin ja ei juurikaan varise.

Näistä kolmesta siis vahva suositukseni menee Rimmelille ja Benefitille. Jos kaipaat edullista ja tuuheuttavaa ripsaria Rimmel on loistava ja muuten, ripsivärin poistoa lukuunottamatta, ykkössijan antaisin Benefitille :)

***

Et sellaista pientä kometiikkatekstiä tänään :) 
Palailen muilla jutuilla pian, Sara xxx

Pojat.

23.1.2016
Tulipa mieleeni kirjoittaa muutama sananen mun pojista.

He kun täällä näkyvät vähän vähemmän, mutta omassa elämässäni ovat todella isossa roolissa.
Toki he ovat päiväsaikaan, kun näitä blogijuttuja usein mietin, koulussa ja eskarissa ja tietysti haluan heitä vähän suojellakkin, kun ovat jo isompia.

Fionn aloitti viisi vuotta sitten ensimmäisen blogini päätähtenä ja sittemmin toki James liittyi seuraan jo raskausaikana. Nykyään heitä on miltei mahdoton saada pysähtymään kuvaan. Tämäkin meni ihan käkätykseksi :D

Poikien äidiksi tuleminen oli minulle aika järisyttävä juttu, koska olen nuorin kolmesta siskosta ja enkä aikaisemmin tiennyt yhtään mitään poikien elämästä. Ja siis sillätavalla sukupuolisensitiivisiä olemme olleetkin, että ei ole mitään tyttöjen/poikien juttuja, mutta kyllähän nämä sukupuolet ainakin tässä huushollissa eroaa melko klassisella tavalla.

Siinä, missä Elsin kanssa tunnen olevani vahvoilla ja kaikki on tietyllä tavalla tuttua ja olemme kuin bestikset, poikien kanssa oleminen on seikkailu. Nämä kaksi on mun sydän. En voi edes sanoin kuvailla. Tuo pojan rakkaus äitiä kohtaan on jotain niin hellyyttävää.

Pojat on myös keskenänsä kuin paita ja peppu. Välillä toki kotona raikaa maailman suurin loukkaus "you're not my best friend anymore" :'), mutta riidat on aina hetkessä solmittu ja leikit sujuu hurjan hyvin (sisko niitä sitten sotkee parhaansa mukaan...) varsinkin nyt, kun Jameskin alkaa tuntua isommalta pojalta 4-v synttäreiden kynnyksellä.

Pojat tykkäävät autoista ja junista, kirjoista, spiderman kuvista (ikinä eivät ole katsoneet niin rajuja sarjoja vielä), pyöräilystä ja uinnista. Fionn on nyt syksyn mittaan ruvennut piirtämään kaikenmoisia ukkeleita ja kirjoittelee kovasti lauseita ja James haukkana seuraa vierestä veljen touhuja ja liimautuu kylkeen, kun on aika tehdä läksyjä. Toivottavasti sama oppimisen ilo säilyy aina!

Niin ja pojat toivovat olevansa rokkitähtiä. Fionn itseasiassa toivoi omaksi synttärilahjakseen hänelle rummut ja Jamesille kitaran - voi murunen. James toivoi keittiön :)

James onkin aika tavalla samanlainen kuin daddy ja Fionn enemmän kuin minä.
J viihtyy yksikseen omissa touhuissaan ja on rauhallinen vaikkain energinen ja vilkas. J:n nauru on maailman paras! Kuin kellojen helinää, niin hersyvää se on.

F taas on herkkiksempi ja kovasti pitää huolta asioista. Supersosiaalinen ja tuntee kaikki koulun lapset ja kaikki todella tuntevat hänet. Fionn on myös erittäin empaattinen ja ennakkoluuloton.

Sellaiset nämä minun velikullat ovat.
Olisiko teistä hauska nähdä enemmän myös poikien asukuvia?

Sara xx




Sininen paita ja viikon muut parhaat jutut.

22.1.2016
Hei vaan kaikki ja pahoittelut hiukan tauosta postauksista tällä viikolla. Melko reipas tahti kirjoittelussa on tuntunut sopivan mulle aika hyvin. Tällaisen useamman päivän kirjoittamattomuus saa jo aikaan miltei saamattomuudenkin! Okei, no tein kyllä toissapäivänä yhden höpöttelyvideon teille, mutta sitten muo rupesi ärsyttämään miten siinä koko ajan loisti mun väärät alahampaat ja kynnys julkaisuksi nousi liian suureksi :D

Kaiken kaikkiaan tämä viikkon on ollut pitkä ja tahmea. Ja ole ollut aivan tajuttoman väsynyt. Mut eipä niistä sen enempää, koska olen valittanut ihan sopivassa suhteessa miehelle, äidille, siskolle ja ystävälle ja tänne blogiin haluan tuoda vain ne kivat jutut :) 

Kuten esimerkiksi:


- ehdin vain ajatella joku aika sitten, että olispas kiva löytää kevääksi ja kesäksi vaaleansininen kauluspaita. Rento, eli ei turhan preppy. Ja kappasvaan! Lidliä vastaavasta Aldi-kaupasta alennuslaarista löyty tämä kolmella eurolla, hahaa! Täysin puuvillaa ja tutkailtuani saumat ja nappienkin ompelut, tämä on ihan priimaa laatua. Kolme euroa, kaikkea sitä... Uskon, että meillä on vielä pitkä taival yhdessä edessä. Tai no usko meinasi lopahtaa, kun tein jauhelihakastiketta lapsille ;D Pitää ehkä vielä varmuuden vuoksi hakea toinen samanlainen, jos ensikerralla en osaa kastikkeen roiskeita väistää yhtä sulavasti :)

- ja meidän taloudessa on yksi hammas vähemmän! esikoiseltani lähti se ihka ensimmäinen pieni helmi, mikä silloin 6kk iässä tupsahti ikenestä. Kyllä meinasi äitiä ihan itkettää - voinko mä olla jo melkein 6-vuotiaan lapsen äiti!

- ja tästä parhaasta jutusta syytän vähän samalla ystävääni Satua: hän nimittäin ohimennen kysyi minulta olenko katsonut The conversation with Amanda de Cadenet-haastattelu/keskusteluohjelmia.
En yleensä katso televisiota (koska meillä ei sellaista ole), mutta nämä suorastaan ahmin youtubesta jakso toisensa jälkeen. Ihania, tunteikkaita, hauskoja ja ennenkaikkea ajatuksia herättäviä aiheita ja hurmaavia, mielenkiintoisia ja rohkeita haastateltavia. Ja itse juontaja Amandakin vaikuttaa älyttömän sympaattiselta. Jos vain suinkin englanninkielen kuuntelu sujuu, ehdottomasti suosittelen nämä katsomaan. Linkki ensimmäiseen tuotantokauteen suoraan tässä. Et näitä mä olen kaikki iltapuolet katsellut, kun en ole päivittänyt blogia :D

- keskiviikkona meillä oli myös hauskat leikkitreffit hyvän ystävän kanssa ja suunniteltiin meidän tulevan sunnuntain lapsivapaata reissua Galwayhin kahdestaan. Ajatus siitä ja suunnitelmat tulivatkin tosi tarpeeseen, sillä olin miltei pari päivää yh:na Liamin käydessä vanhempiensa luona kotikaupungissaan.


- tänään oli jopa aurinkoista (ja ihan tajuttoman tuulista) ja aamulla pengastin Elsin kesävaatejemmasta nämä söpöt eBBen housut hänelle, koska hän oli päättänyt tänään haluta housut. Saatoin vähän haaveilla jo lämpimistä päivistä, koska sielä jemmassa oli niin suloisia kesämekkoja. Mulla on tapana haalia Elsille aina vuoden eteenpäin loppualeista ja kirppiksiltä vaatteita. Tämä toimii tosin vain, jos on aivan tylsistyttävän varma maustaan.


- ooh ja crêpe! koska meidän lemppari kahvila on nyt pari kuukautta kiinni (ja omistaja ystävät Australiassa, ei sillä ettäkö olisin kade... :)) olin ihan tajuttoman onnessani, kun huomasin kylän perjantaitorilla erään täällä asuvan ranskalaisen naisen kreppi-vankkurin. Sellainen katukoju ja hänen herkulliset kreppinsä oli mun ja pikkuisten tämän päivän lounaspelastus! Perjantaina on meidän ruokaostospäivä ja jääkaappi yleensä ammottaa tyhjyyttään eli nämä osuivat niin hyvään saumaan :)

***

Et olihan tässä viikossa näitä hyviäkin juttuja, vaikka jos nyt tottapuhutaan se vatutuslista olisi varmaan kaksi kertaa näin pitkä :D :D Mut mä luulen, että tämä perjantai oli nyt käänteen tekevä, sillä huomenna treffataan muita Suomi-äitejä lapsineen ja tosiaan sunnuntaina on se oma vapaa päiväni.

Toivottavasti teillä on ollut kiva viikko ja nyt nukkumaan, 
 että jaksan kaikki viikonlopun touhut paremmin :) Sara xxx

edit. en voi taas ymmärtää, miksi tämä blogger ei keskitä kuvia, vaikka olen niin tekstieditoinnissa valinnut. hjeeeelp!

Minun vaatekaappini.

18.1.2016
Heippa ja kivaa viikon alkua. Tämä aihe on pyörinyt nyt päässäni jo melkoisen pitkään ja vihdoinkin tuon edellisen postauksen tyyliopuksen innoittamana päätin ryhtyä tuumasta toimeen. En saanut viime yönä oikein nukuttua eli näpyttelin tekstiä joskus kello kahdelta ja senpä vuoksi olen niin taju väsynyt ettei tässä ole oikein mitään järkevää kuvitusta. Olin kyllä suunnitellut avaavani meidän antiikkisen läppärin ja kaivavani muutaman kunnon style throwback-kuvan teitä riemastuttamaan. No se jäi, mutta eiköhän me pärjätä.

Kyseessä on siis minun vaatteeni ja asusteeni. Haaveissa olisi sellainen kaapin sisältö mikä KonMarimaisesti tuottaa vain ja ainostaan iloa ja on laadukas, pitkäikäinen ja ennen kaikkea minun näköinen.

Tässä postauksessa jo mainitsinkin, että Elsin imetyksen päätyttyä vuosi sitten Marraskuussa, olin yht'äkkiä aika hukassa oman tyylini kanssa. 5,5 vuoden raskaus-imetys-raskaus-imetys-raskaus-imetys-rupeaman jälkeen. Samalla, kun olin kulkenut venyvissä trikoisissa, olin vanhennut 24-vuotiaasta 30-vuotiaaksi. Ja ennen tuota ensimmäistä raskautta olin asunut suurimman osan aikuiselämääni Portugalissa eli kulkenut valtaosan vuodesta topeissa, hamosissa ja läpsyköissä.

Ja tietysti sitä noin pitkässä ajassa muuttuu ihmisenä paljonkin. Ja toki trendit ja muotikin muuttuvat. Noina vuosina vatsan koko ja rintaruokinnan helppous sanelivat suurimmat ehdot vaatetukselle ja yritin pienilla jutuilla tuoda omaa tyyliäni esille. 

Haahuilin kauppakeskuksissa haaveilemassa "sitku"-vaatteista, mitä ostelinkin jossain määrin. "Sitku ei tarvitse enää imettää", "sitkun olen kokoa pienempi" ja "sitkun mä käyn jossakin" - sit mä käytän näitä vaatteita

Lindexin -70% rekki oli luottokohteeni ja muitakin juttuja bongailin alesta halvalla. Yritin ostaa mahdollisimman hyvälaatuisia juttuja, puuvillaa ja pellavaa.

Viime keväänä, kun sitten oikeasti olinkin sen sitkukoon pienempi, olo oli kuin karkkilaupassa, kun ne vaatteet vihdoin mahtuivat loistavasti! Shoppailua siis omalla jemmalaatikolla, kerrassaan mahtavaa!!! Että olin monesta vaatekappaleesta tosi iloinen ja kiitteli kovasti itseäni. Toiset sitten olivat menneet kerrassaan metsään...

Aika pian kesällä Dublinin reissun jälkeen huomasin haaveilevani simppelimmästä tyylistä. Olen aina ollut yksinkertaisen ystävä ja nyt omistinkin jos jonkinmoista toisiinsa sopimatonta ja ei todellakaan minun tyylistä, vaikkakin ihan kivaa, vaatetta. Pikkuhiljaa myin ison osan aivan no-no vaatteita fb-kirppareilla.

Samoja aikoja kohistiin siis siitä KonMari-siivouskirjasta ja kaverini Pian tiivistelyn tuloksena, lukematta tuota opusta, päätin ruveta pikkuhiljaa järjestelemään kaappiani vain lemppareita sisältäväksi huonekaluksi. Mukaan pääsisi vain tiukoilla kriteereillä - laadukasta, tyylikästä ja iloa tuottavaa.

Ja todella; syksystä eteenpäin olen miltei ainostaan käyttänyt vain todella suppeaa valikoimaa vaatekappaleita, mutta niihin on kaikkiin ollut ihan älyttömän ihana olla pukeutunut!

Elän kuitenkin vahvasti vaatevuotta kolmena kautena (värien ja osittain materiaalienkin puolesta). Syys-joulu-kauteen kuuluu tummanharmaa, tumman punainen, viininpunainen, sinappinen, tummanvihreät jne. En vain pysty pukemaan niitä enää kevätkaudella (tai nyt olen vähän tummanharmaata kokeillut ujuttaa tammikuuhunkin).

 Ja se kevätkausi on tammi-huhtikuu, milloin on tarve vielä lämpiville vaatteille mutta mukaan astuu vaaleanharmaa, vaalean siniset farkut, trenssit jne.

Touko-elo on selkeästi sitten kesävaatetusta, vaikka toki täällä Irlannissa voi olla +14 ja sadetta jokaisena vuodenaikana ;)

Vaatekaudet on siitäkin loistojuttu ettei lemppareihin oikeastaan kyllästy ja simppelit kausiväriset vaatteet pakataan pois näkyviltä, kun niiden aika on ohi. Suurimalla osallahan jaottelu kuuluu "vaatteet" ja "sitten kesävaatteet"? Mulla niitä jakoja on kolme ja vihdoin sain Pinterestin tyyli-inspistalunkin pinnaukset jaoteltua näihin sarjoihin.

Nimittäin vaikka tuo syyspuolen garderobi oli aika täydellinen, nyt kauden vaihtuessa on todella täytynyt miettiä mitä minulla jo on ja tarvitenko kenties jotain?

Muutimme makuuhuoneemme loppusyksystä toiseen huoneeseen ja fyysisesti vaatekaappini on jaettu nyt kolmeen eri kohteeseen. Vaatekomeroon vanhassa huoneessa, lipastoon uudessa huoneessa ja vaaterekkiin uudessa huoneessa. Okei, neljään kohteeseen - yksi kasa haahuilee vähän sielä täällä ilman kunnollista kohdetta. Aivan älyttömän ärsyttävää ja tuntuu, että juuri omia vaatteitani en löydä koskaan mistään. 

Itseasiassa varsinaista raakkaamista olisi vieläkin yllinkyllin tarjolla ja siihen hommaan meinaan nyt ryhtyä. Samalla ajattelin oman pään selkeyttämiseksi tehdä postaukset jo löytyvistä vaatteista ja mikä tilanne niiden kanssa on: onko vaatekaapissani jotain selkeitä puutteita mielestäni? Budjettini uudistuksille on kuukausitasolla tosi pieni eli hyvin harkiten etenen.

Olen tosi innoissani tästä "projektista" eli varmasti sitten kuulette tästä aivan riittämiin :D Onko kukaan muu lukenut tuota siivouskirjaa ja ottanut sen oppeja käyttöönsä? Siinä on kuulemma vielä joku ihan ylivoimaisen huippu viikkaustekniikkakin, mihin voisin perehtyä.

Ei mut vitsi nyt menen suihkun kauttaa nukkumaan, että olen sitten huomenna virkeämpi. Sara xxx

"The moment I wake up, before I put on my make up"

17.1.2016
Aaaaah, sunnuntai!

Miltei poikkeuksetta heti ensimmäiseksi hammastenpesun lomassa mies pyöräyttää vinyylisoittimelle Dionne Warwickin parhaimmat. Lapsetkin tietävät, että se on äidin levy.

 Ja sitä kuunnellaan sunnuntaisin.

A-puolen avaa rahisevasti tämä kaikista lempparein raita.
Tässä sinullekkin:


Meitä on nyt muutamina aamuina hellinyt upeat auringonnousut olohuoneen ja keittiön ikkunoista ja siinä pikkuhiljaa silmien avautessa kunnolla, ensimmäistä kahvikuppia halaillessa tulee vain niin ihana olo. Juuri tänä aamuna ei kenelläkään ole kiire. 
Mies on vapaalla - harvinaista herkkua keittiömestarin rouvalle.

Vaikka puuroa syödäänkin koko perheellä miltei joka aamu, sunnuntaina laitan siihen jokaiselle poikkeuksellisen ison nokareen mantelivoita. Yumyumyum!!! 

 Sunnuntaina on aika nauttia näistä perjantai-puskista ja muista rehuista, sillä ketään ei tarvitse hoputtaa kauhomaan aamupalaa ennätysajassa. Katse ehtii viivähtää kaikessa kauniissa.
Kyllähän tämä seuraavaksi koittava kevät saa hymyilemään jo nyt :)

 Aamupalan jälkeen voipi hätyytellä lapset jatkamaan edellisen päivän keskenjääneitä junarataleikkejä ja kellahtaa kirja toisessa kädessä ja kahvikuppi toisessa kädessä sohvalle.

Ah tämä Love x Style x Life- kirja on aivan ihana!

Bongasin sen Noora&Noora-blogista (mikä on sekin oivallista sunnuntailukemista ja myös pintersestiin pinnailu on ajan kanssa aika ihanaa) ja tilasin sen Amazonista jo viime viikolla.

Kuin parahiksi paketti mätkähti postiluukusta viikonlopuksi ja eihän tätä malta käsistään laskea!
Viihdyttävä kerrassaan ja sopii minulle lukemiseksi just eikä melkein.
(Satu sä tykkäisit tästä varmasti myöskin)

Pitäisikin ostaa tällaisia inspiroivia kirjoja hiukan useammin ja kirjoihin tuhlaus ei koskaan liene paha juttu :)

Sunnuntai-aamujen täytyy olla mun kaikista lempparein.
Lauantaina meillä on yleensä lasten kanssa menoa ja mies pitkän päivän töissä ja en mitenkään erityisesti aina nauti juuri lauantaista, mutta tämä päivä - tällaiset aamut...

Ehdotonta elämän pientä luksusta <3

Hyvillä mielin suunnittelen nyt viettäväni tunnin pari laatuaikaa kahdestaan esikoisen kanssa ja iltapäivästä täytyy mietiskellä poikien viikon lounaita ja muutenkin arki-iltojen ruokia.

Sunnuntai-iltana voi hyvin yrittää mennä pikkusen aikaisemmin nukkumaan niin se maanantai-aamukaan ei tunnu ihan niin pahalle.

Energistä ja iloista ja rentoa viikon lopetusta teille kaikille ja kiitos, kun jaksatte täällä vierailla!
Olisi hauska tietysti kuulla, jos teillä sattuisi olemaan mitään postaus ideoita taikka toiveita :)

Moi! Sara xxx

Töpsy, neule ja havumetsä.

15.1.2016
 Vihdoinkin taas perjantai, ihanaa :)

Meitä hellittiin aamusta aika ihanalla ilmalla ja käytiin Töpsykän kanssa vähän metsässä kävelemässä ja kuvailemassa.
Olin pitkän aikaa väletellyt sitä tosiasiaa, että Elsin kaikki neuleet ja neulepaidat olivat jo aikoja sitten jääneet lyhyeksi hihoista. Siis tyyppi on päälle 90cm ja nuo oli kaikki 80cm tai 86cm.

Mieluusti tietenkin itse kudon, mutta puikoilla jo ikuisuuden ajan ollut villatakki ei vain tunnu valmistuvan ja siispä marssin yhteen kylän souvenir shopeista ja ostin tämän ihanan merinovillaisen Aran-neuleen. Oli vielä hyvässä alessa, mikä tottakai passasi minulle hyvin!





Nämä ylisöpöt Raccoon-polvisukat jaksavat ilostuttaa ja ihastuttaa meitä molempia. onneksi ne löytyy myös harmaina. Olen tilannut ne Greenberry kids-verkkokaupasta, mutta myös Ruotsalainen King Fidolin ja Hollantilainen Says Woo myyvät samoja mielestäni samoja.



Mä kyllä tykkään näistä meidän aamupäivistä kahdestaan, vaikka tietysti tuo 2v3kk on nyt kaikista pahimmissa tahtoiän pyörteissä. (tosi kolmen lapsen otannalla just tämä ikä on se kaikista haastavin)

Ulkoilmassa on aina helpompaa ja Elsi itsekkin pyysi "nou kotiin mennä".



Tuola kuusimetsässä tulee ihan sellainen olo, kuin olisi Suomessa <3 

Nämä on kyllä ihan istutettuja puita, vaikka kuulemma Irlanti on alunperin ollut metsän peittämä, mitkä on sitten poikittu maatalouden tieltä. Ja nyt niitä sitten istutetaan uudestaan :)



Mikä mulla ei oikein mahdu jakeluun on, että täällä myydään näitä mitä upeimpia Irlantilaisia villahuiveja ja -neuleita ja Elsinkin paitaa ihasteli tänään vaikka kuka, mutta silti itse Irlantilaiset ostavat mielummin vaatteensa Penneys/Primark halpiskaupasta. Muodottomia akryyli ja polyesteri palleroita... Ja kun tarjolla olisi nimeomaan tämän maan olosuhteisiin niin täydellisiä Aran-paitoja.

Elsulla oli tuola alla vielä ruskovillan pitkähihainen merinopaita ja käsissä minun vanhat tumput.
Jalassa siskon tytön vanhat Tepsut ja ne onkin ihan loistokengät!



Auringossa nuo lumihuiputkin näyttivät niin makeilta taas. Muo ihan itkettää ajatus muutta näistä vuorista kauemmas. Ja tästä näkymästä:

Ihan kökösti neljästä kuvasta kyhätty panoramakuva, mutta saatte idean miten valtavan upea näköala tuonne laaksoon ajaessa on. 50mm linssillä sitä ei yhteen ruutuun tosi saanut. Ja kädetkin vähän tärisi tuulessa :)

Sit me tehtiinkin isot viikkon ruokaostokset, kuten joka perjantai ja tässä pitäisi ruveta pikkuhiljaa laittamaan illallista (falafelia ja avocadosalaattia) ja taidetaan vielä pitää kylpyiltakin.
Viikonlopun suunnitelmat on vielä vähän auki, mutta mies on ainakin sunnuntain vapaalla :))

Mitä teillä on tiedossa viikonlopuksi?

Sara xxx

Pieni kylä Länsi-Irlannissa.

14.1.2016










 Mä ajattelin tänään kuvata teille vähän tätä meidän kotikylää :)
Hiukkasen oli haastavaa kuvata, kun säätyyppi meinasi vaihtua parin minuutin välein.
Sain väistellä rakeita, sadekuuroja ja onneksi välillä paistoi aurinkokin, milloin tämä kylänen on kyllä ehdottomasti parhaimmillaan :)

Aamusta herättiin aivan älyttömän upeaan auringonnousuun ja mittarikin näytti -1 astetta.
Vein pojat autolla kouluihin ja mielessäni hymyilin, että onneksi me Suomalaiset osataan ajaa liukkailla teillä :)

Tämä on kyllä aika jännä paikka asua. Ainakin näin Helsinkiläisen silmin.
Galwaysta meillepäin ajettaessa viimeinen puolituntia on miltei erämaata. Täällä kylillä ollessa ei edes muista miten kamalan eristyksissä sitä ollaan. Peruspalvelut tietysti löytyy, mutta jos vaikkapa tulee haava, mikä pitää tikata, on ajeltava reilu tunti Galwayhin sairaalaan. Paikalliset lääkärit eivät esim. tuollaista pientä toimenpidettä tee.

Tai jos ylipäätänsä kaipaa mitään maitokauppajuttuja kummallisempaa, on lähdettävä Galwayhin tai jopa pidemmälle. Tai no on meillä monta turisteja varten lähinnä tarkoitettua matkamuistomyymälää, mistä suuriosa on talven kiinni, 3 kahvilaa, mistä 2 on koko tammi-helmikuun kiinni. Lukemattomia majataloja ja hotelleja, mitkä myöskin ovat talvipuolen kiinni. Pubeja sentään riittää reilu kymmenen ja ne ovat kyllä koko vuoden auki :D Meidän muskarikin alkaa vasta maaliskuussa, koska Kylemore abbeyssa, missä se pidetään, on liian kylmä.

Tällaisena kylmänä hiljaisena talvipäivänä tällä on jopa oikeastaan aika tylsää.

Odotan jo kovasti kevätaurinkoa ja lämpötiloja sielä plus kymmenenasteen paremman puolen, vaikka onhan nuo lumihuippuisen vuoret aika ihanat :)

Et sen näköistä täällä on :) Mut nyt mies tuli kotiin tauolle ja mä lähden lenkille eli adios! Sara xxx