Muutama näkymä Connemarasta.

27.2.2016
Meillähän sattui sillätavalla, että kun vierailija tänne saapuivat reilu viikko sitten torstaina, saapui myös sadesäät ja minulle kamala nuhaflunssa. Olin missannut pari päivää kaikista vitamiineista ja muista vastustuskeinoista, parit hitsin huonot yöunet ja stressi... et sitäpä sitten podin viikonlopun yli ja kieltämättä tuli vähän kurja olo vierailijoiden puolesta, kun ei täällä sadesäällä ole oikein mitään näkemistä ja tekemistä, kun hostess with the mostess mieluiten makaisi sängynpohjalla. Meillä kun oli vielä anoppi ja appi ja miehen siskokin kyläilemässä esikoisen synttäreiden takia.

Mutta kuten blogikaveri SaaraB Vihreät niityt-blogista kirjailee "Sateen jälkeen aina paistaa - Irlannissakin", maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona  saatiin mitä upein auringonpaiste ja vaikka lämpötila oli aika viileä, tuntui tosi keväiseltä.

 Kierreltiin ja ajeltiin näyttämässä täällä eka kertaa vierailevalle siskonpojalle paikkoja ja äitikin jaksoi vielä tutuille kulmille huokailla ihastuneena. Ja niin kyllä jaksan minäkin.

Sitäpaisti tällä kertaa, kun kävimme patikoimassa Connemaran Kansallispuistossa, kipusimme reippaan 14-vuotiaan kanssa hiukan ylemmäs, mihin olin aikaisemmin lasten kanssa kiivennyt. 

Kärsin aika jäätävästä korkeanpaikan kammosta ja pikkuhiljaa yritän ylittää pelkoni ja tosiaan tuonne puolimatkaan tuota ylintä nyppylää uskalsin mennä ja sieltä oli kyllä aivan uskomattomat näköalat:

Nämä kuvat on vain kännykällä napsittuja, mikä tietysti painaa korkeuserot ja huiput lättänäksi, mutta kyllä tuolla sai haukkoa henkeänsä. Haluaisin patikoida enemmänkin. Ja tuon koko korkeimman nyppylänkin haluaisin uskaltaa kiertää, mutta siihen taidan tarvita kaveriksini Liamin pitämään kädestä kiinni. 

Mutta täytyypä sanoa, että nyt kun nämä näkymät tuntee kuin omat taskunsa, alkaa olla aika kova himo matkustella muuallakin täällä Irlannissa. Erityisesti Corkin seudut kiinnostaisivat, sillä yksi hyvä ystävä muutti sinne syksyllä. Mahdollisesti olemme lasten kanssa matkaamassa toukokuussa niille suunnille. Ja Dubliniinkin on ikävä. Voihan olla, että meille tulee vielä kevään mittaan muutto ajankohtaiseksi ja maisemat muuttuvat täysin. Vieläkin kaikki on vähän ilmassa. Toivottavasti ei kauaa...

Näiden kauniiden kuvien myötä kuitenkin kivaa launtaita ja yritän ehkä huomenna kuvata ekaa reseptivideota (jos saan muun perhee tungettua ulos leikkimään :D ). Sara xxx

6-vuotiaan (vaate)syntymäpäivälahjat.

25.2.2016
takki: Kapphal // huppari: second hand Pomp de lux // farkut: Penneys
kengät: Next // pipo: H&M // aurinkolasit: Lindex tai Kapphal







Niin se vain 6 vuotta hujahti ja meidän esikoinen onkin yht'äkkiä näin iso! 
(tai siis isopieni, eihän 6-vuotiaat nyt mitenkään kamalan isoja ole. hyvä niin) 

Aika yllättäen syntynäpäivälahjatoiveita kysyttäessä toiveena olivat uudet valkoiset kengät "niinkuin daddylla" ja aurinkolasit. Kengät tilasin minä, mutta tarvelahjoja kyselevä mummi yllätti aurinkolasien lisäksi Fionnin vielä söpöllä takilla, pipolla ja niillä aurinkolaseilla.

Taaai no. Minähän takin tietysti pongasin muutaman kaverin vinkkauksesta ja pyysin mummelia etsimään sen käsiinsä. Mummin onnistui saada liikkeen viimeinen 128cm takki käsiinsä, mutta näitä on kai on-off ollut saatavilla myös nettikaupasta (??).

Kauniin keväisen tuntuisena iltana pysähdyttiin nappaamaan muutamat kuvat suloisen Roundstone-kylän pikkuruisessa satamassa :)


Hassua ajatella, että tyypin ikätoverit on vasta menossa eskariin syksyllä, kun hän aloittaa jo kolmannen vuoden koulussa. Vieläkään ei ole pahaa sanottavaa Irlannin koulusysteemistä. Tai sitten meillä on käynyt vain tosi onni, että hän on niin innokas oppija ja tykkää käydä koulussa. 

Osaa jo lukea ja kirjoittaa ja laskea - vastahan minä hänet tähän maailmaan ponnistin :´)

Niin ja takki siis kokoa 128cm ja aika naftia mitoitusta. Just sopiva hoikalle piirun vajaa 120cm pojalle. 

Mitäs tykkäsitte asusta ja kuvista? Oliskos hauska nähdä näitä poikien asukuvia useammin?

Mukavaa perjantaita sitten vain ja palaillaan! Sara xxx

edit. MIIIKSII tämä typerä blogger muuttaa nuo kaksi vaakakuvaa tuollaiseksi puuroksi?? Ovat ihan teräviä mun näytöllä tekstin kirjoitusalustalla. Muistaako kukaan blogger-bloggaaja mistä se kuvien automaatti"parannus" kytkettiin pois päältä?

Dagen efter.

päiväkahvit yksin...



Täällä ollaan taas! Oliko ikävä :) 

Mulla on ikävä. Äitiä. Nämä ekat päivät omien vierailuiden jälkeen tuntuvat kyllä tosi kurjilta. Onnea oli, että eilen kun vein matkalaiset junalle, pystyin jäämään aurinkoiseen Galwayhin vähän itsekseni kiertelemään. Ja kotona odotti lasten lisäksi vapaapäivää pitävä mies, kenen halaukseen oli hyvä käpertyä. Tänään mies on pois kyliltä koko päivän, mutta onneksi seuraksi tulee Irlanti-bestis lapsineen iltapäivällä. Että kyllä tämä tästä. Toisaalta 4kk:n päästä varmaan ollaan jo Suomessa eli todennäköisesti aika tulee sujahtamaan tosi nopskaan.

Kivaa päästä taas blogi pariin :) Kiitos vielä kivoista kommenteista edellisiin ja mulla onkin pää täynnä aiheita, mistä kirjoitella. 

Meillä on täällä siis eka aamu pitkästä aikaa rauhassa vain Elsin kanssa ja olen tässä siivoillut pikkusen, kun täällä on vielä 6-v. synttäreiden koristeitakin esillä. Mullehan sitten heti virailijoiden tultua iski aivan jäätävä nuhaflunssa ja viikonloppu täällä olikin niin sateista, että aikalailla meidän aika kului neljän seinän sisällä. Onneksi alkuviikkosta sää oli mitä mahtavin ja aurinkoisin, että päästiin kiertelemään näyttämässä paikkoja, kun siskon poika oli täällä kuitenkin ihka ensimmäistä kertaa kylässä. Ihana on tuollainen iso teini-ikäinen serkku, kuka on silti läheinen ja rakas meidän pikkutyypeille <3 

Niin ja siis äiti toi mulle tänne vaikka mitä ihanuuksia tuliaisina, mitä en tosissaan olisi osannut odottaa! Ruisleivät jo loppui, mutta noista muista jutuista kyllä on niin paljon iloa. Esim. pellavalakanat sain, minkälaiset annoin siskolle meidän muuton yhteydessä ja sit vähän jälkeen päivän kaduttanut. Äiti muisti :)) Ja Suomalaisia lehtiä on ihana lukea! 

Mut nyt täytty rientää taas siivoilemaan lisää, kun Elsikin ilmoittelee tuossa, että kaipaa minun huomiota. Kuullaan taas huomenissa :) Sara xxx

Yksi kiireinen nainen videolla.

17.2.2016
Huuh nyt enempään en ehdi kuin tähän:


Palailen vielä illemmalla vastaamattomiin kommentteihin. Nyt vain moi!

Happy Valentine's!

14.2.2016

 Hauskaa ystävänpäivää teille sinne ruudun toiselle puolelle.
Meillä taidetaan tänään viettää vähän puoliksi Suomalaisittain ystävyyden juhlimista ja sitten Irlantilaisittain rakkausjuttuja. Tänäkään vuonna me ei olla tosi menossa ulos syömään tai mitään muuta perinteistä. Ollaan siis noiden pikkuystävien kanssa keskenämme, koska mies menee töihin.

En mä mitään erityistä odottanutkaan vaan ostin perjantaina ruusutkin ihan oma-aloitteisesti (mies kyllä on aina niillä muistanut), kun epäilin ettei siipalla ole aikaa käydä kaupassa ja nuo superkauniit ruusut tulivat vastaan :)

Ei kai mikään ole parempaa, kuin nämä pienten itse tekemät askartelut. James ojensi liikkikset sydämmet äitiliinille ja sanoi: "Äitiliini sinä ole minun parrrrass" <3 <3 <3

 Fun fact: tätä ei varmaan äiti ja isäkään tiedä, mutta me meinattiin mennä Liamin kanssa kihloihin meidän ensimmäisenä yhteisenä ystävänpäivänä yhteisestä päätöksestä 4kk seurustelun jälkeen :D
Hän olisi siis jo asiasta maininnut ihan parin viikon seurustelun jälkeen, koska me vain tiedettiin. 

No sitten pyörsimmekin päätöksen ja päätimme, että kosiminen olisi kivempi olla paljon traditionaalisempi yllätys. Vielä 10kk siis odottelin sitä oikeaa kysymystä :)


Liam oli sittenkin jossain välissä käynyt ostamassa vaimolle yllätykseksi korun, minkä antoi jo eilen, kun ei malttanut odottaa tähän päivään. Sama kävi aikoinaan kihlauksen kanssa; oli ajatellut kysyä vuosipäivänä maanantaina, mutta ei malttanut sormuksen odotuksen jälkeen enää hetkeäkään vaan kosi launtaina :D


Itsehän en taaskaan muistanut edes korttia. Mä ole meillä selkeästi näissä jutuissa huonompi :D 
Mut annoin hänen nukkua pitkään ja nyt taidan keittää rakkaudella kupin kahvia :)

Toivottavasti kaikilla on huippu sunnuntai muutenkin ja juhlitaanko teillä? Sara xxx

Mitä meillä syödään.

12.2.2016

Sain tuon viimeisimmän sokeripostin kommentteihin pyynnön kertoa vähän tarkemmin, mitä meidän perheessä syödään. Ilolla toteutan pyynnön joskin aihe on hiukan hankala kirjoittaa. Pyrin pitämään täältä blogista pois kaikista kärkkäimmät mielipiteeni ja tämä aihe on sellainen tietysti, mistä mulla on paljon sanottavaa. Olen suorastaan asiasta intohimoinen tai siis passionate, piti sanakirjasta tarkistaa, mitä sanoa olikaan suomeksi...apuaa!

Joka tapauksessa toivon, että tätä postia lukiessa otatte sellaisen asenteen, että tämä on mitä meidän perheessä tehdään, mutta ei missään tapauksessa se ainut ja oikea tapa taikka en kuvittele olevani parempi ruokkija, äiti tai mitään muutakaan. Inspistä tästä voi toki hakea :)

Jees. Eli alkuasetus oli se, että kun Liam on kokki ja minä kasvisyöjä, kuka kasvanut erittäinen kulinaristisessa perheessä. Aika match made in heaven, molemmat tajuttiin toisiamme ruokajutuissa alusta asti aika täydellisesti. Kun sitten tulin ensimmäisen kerran raskaaksi, koin suuren kemikaaliahdistuksen alkuraskaudesta ja hotkin tietoa kaikesta, mitä ruoka sisältää, mitä se voi tehdä babylle jne. jne. Heivasimme siinä välissä muovit ja teflonit ja vaihdoimme ruoan niin pitkälle kuin mahdollista luomuruokaan. Raskausaikana luin myös ensi kerran baby led weaningista eli lapsentahtisesta ruokailusta. Se onkin ainut kasvatusopus, mitä meidän taloudessa on luettu, mutta myös se mistä molemmat saivat heti ahaaelämyksen, että tässä on järkeä.

Siihen, kun lykättiin vielä dieettihoitoinen raskausdiabeettes alkoi pikkuhiljaa matka meidän perheen ruokatavoille ja -aatteille.

Meille on siis ollut alusta asti tärkeää tarjota lapsille mahdollisimman tuoretta, terveellistä, puhdasta, ravintoainerikasta ja vähäsokerista/sokeritonta ruokaa. Rahaahan tuo syö, se on selvä. Mutta silti meille niin tärkeä asia, että emme ole valmiita juurikaan tinkimään ruoan laadusta. Me molemmat (onneksi olemme samaa mieltä ja) pidämme ravintoa ikääskuin terveysvakuutuksena, vaikka kauppaan uppoaakin pieni omaisuus. Toisaalta emme heitä mitään roskiin. Siis aivan aniharvoin meiltä jää jääkaapin perukoille, jotain homehtumaan taikka kaapista löytyy jotakin päiväysvanhaa.

Elikkäs kaikki kolme tosiaan aloittivat syömistaipaleensa sormiruoalla, mutta James ja Elsi söivät myös jonkunverran soseita. Ja joo kaikki ei ollut itsetehtyä, mikä toki olisi ideaali, vain saivat myöskin (luomu)purkkiruokaa. Vuoden tienoilla kaikki siirtyivät samaan ruokaan kuin muukin perhe ja toki olivat maistelleen jo puolivuotiasta asti sormiruokana kaikkia perheen tuttuja makuja :) Jännä kyllä, mietymykset itse kullakin on todella vahvasti sen mukaan, mitä minä söin minäkin raskaus- ja imetysaikana. Lapsivedessä ja äidinmaidossa on ollut siis jotkut selkeät tietyt maut :))

Tykkään hurjasti ruoanlaitosta, mutta tietysti meilläkin on osaltaan rutinoitunut, mitä syödään ja milloin ja samat ruoat pyörivät menussa tasaisesti, mutta tykkään kehitellä kaikenlaisia uusiakin juttuja. Tässä kuitenkin jotain esimerkkejä:


Aamupalalla meillä on miltei joka arkiaamu (veteen keitettyä) kaurapuuroa, missä kookosöljyä, mantelivoita ja pellavansiemenrouhetta. Toisinaan ja usein viikonloppuisin saatetaan syödä myös turkkijugurttia tuon ylemmän kuvan tapaan hedelmillä taikka marjoilla ja sunnuntaisin usein paistan aamupalaksi banaanilettuja.

Lounaan teen pojille kouluun ja se onkin suurin murheenkryynini. Jamesilla eskarissa on aikaa kyllä rauhassa istua ja syödä, mutta ala-astelaisilla on kaksi melko lyhyttä taukoa välipalaan ja lounaaseen eli ruoan pitää olla helposti ja nopeasti syötävää. On todella sääli, ettei lapsilla ole aikaa rauhassa istua lounastamassa! Siksipä pakkaan heille useasti mukaan pita-leipää, missä juustoa taikka kalkkunaa tai sitten teen quinoa-lihapullia. Salaattia, tomaattia, kurkkua, omenaa, paprikaa milloin mitäkin siihen kaveriksi toisinaan pienen kipon jugurttia.



Me Elsin kanssa luonastetaan kotosalla ja syömme sitten joko edellisen päivän tähteitä, munakasta ja salaattia, keittoa tai milloin mitäkin. Elsi on just nyt siinä jännittävässä 2v4kk iässä, että ei oikein voi ikinä tietää mikä uppoaa. Yksi päivä suostui syömään lounaaksi vain paahdettuja pinjansiemeniä ja linssin ituja. Toki tiedän, että tämäkin vaihe sitten 3-vuoden korvilla alkaa helpottamaan eli yritän tässäkin edetä lapsentahtisesti ja pitää hermot kurissa.

Iltapäivällä välipalalla on yleensä marjoja, hedelmiä, porkkanoita ja pähkinöitä taikka noita banaanilettuja (4 munaa, 2 banaania, 3rkl kaurahiutaleita, kanelia ja kardemummaa). Pähkinöitä meillä kuluukin paljon ja onneksi perheessä ei ole allergioita. Kouluissa on eli valitettavasti sen takia en voi pakata mitään pähkinää sisältävää koulureppuihin.

Illallinen on yleensä sitten jotakin kasvissörsseliä. Erilaisia papukastikkeita, linssikeittoa ja ruokaisia salaatteja. Uunimunakasta, mitä pitää kutsua piirakaksi, sillä eräs perheenjäsen ei pidä kanamunista, mutta kumma kyllä ns. pohjaton piirakka uppoaa kyllä :)

Laitan myös lapsille toisinaan ruokaa naudanpihvijauhelihasta (mikä täällä on ruoholla kasvatettua ja luomunakin ihan superhalpaa Lidlissä) taikka karitsasta. En tosiaan tiedä miltä nuo ruoat maistuvat, mutta ovat toistaiseksi kelvanneet. Liamin vapaapäivinä yleensä enemmän liharuokia. Kalkkunasta meidän lapset tykkäävät myöskin, mutta broileria täältä meidän kyliltä ei saa luomuna eli sitä meillä on pöydässä vain ihan todella harvoin ja oikeastaan eivät nuo perheen lihansyöjät siitä edes välitä.

Kaikista suurin puute meidän ruokalussa mun mielestä on kalaruokien puute. Itse nostan tässä kädet ilmaan ja kerron, että olen aika surkea valmistamaan kalaa, vaikka olen kovasti yrittänyt nyt viimeisen vuoden opetella sitä taas syömään. Tuo edellä mainittu kanamunavihaaja ei myöskään tykkää kalasta, mutta lohi käy :D Siitäkin huolimatta minun agendassa on, että tämä perhe opettelee pikkuhiljaa syömään useammin kalaa. Yksi Liamin spesiaalialoista kokkina onkin kalaruoat, mutta hänen laittamistaan ruoista kun pääsemme nauttimaan niin harvoin. Onneksi sentään itse syö töissä usein kalaa.

Mut juu olen naureskellut, että sitten kun lapset aikuisina haikailevat äidin laittamaa kotiruokaa on se esimerkiksi tällaista tämän illan ja oikeastaan tosi monen perjantaillan muutenkin luottoruokaa, kuin avocado-quinoa-papusalaattia :D Tästä olenkin yhden version reseptin joskus jakanut ja voisin sen tuolta vanhan blogin puolelta kaivaa. 

Jos nyt jonkun punaisen langan tästä meidän ruokavaliosta haluaisi kaivaa niin ehkä se olisi melko lähellä ns. Välimeren-ruokavaliota. Sopivassa suhteessa raakoja kasviksia ja kypsennettyjä kasvisruokia, linssejä ja papuja, muutama kerta viikossa (lapsille) lihaa, quinoaa ja joskus, mutta aika harvoin pastaa, hedelmiä, marjoja, erilaisia pähkinöitä, erilaisia siemeniä (sesam, auringonkukka, kurpitsa, chia, pellava), jonkun verran juustoja, turkkijugurttia. Ainostaan se kala jää uupumaan, mutta toivottavasti tosiaan tähän tulee parannus. Joskin olen hiukan skeptinen viljeltyä kalaa kohtaan...

Niin ja vihreää ruokaa. Sitä yritän piilottaa vähän jokapaikkaan: pinnaattia, parsakaalia, lehtikaalia. Saatan kesken päivän kuulostella mielessäni päivän menuta ja miettiä, mikä ruokaryhmä on jäänyt vähän sinä päivänä vähemmälle ja olemmekko syöneet vihreitä ja koostaa seuraavan tai seuraavat ateriat sen mukaan, että asia korjaantuu. 

Olimme lasten kanssa viime kesänä kokeeksi pari kuukautta maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. Tyyppien atooppiset ihottumaläikät hävisivät viikossa ja perheen ei-jokapäivä-kakkosta tekevä lapsi rupesi tekemään sitä itseänsä päivittäin. Oma ihoni parani huomattavasti ja olo oli muutenkin ihan älyttömän kevyt ja ihana. Tuo oli siis todella ihanteellista, vaikka mitään intoleranssia meiltä ei olekkaan todettu. Toki piti pitää ihan älyttömän tarkkaa seurantaa kaikista ravintoaineista ja kesälomalla koulusta se olikin mahdollista. Molemmat on otettu sittemmin takaisin ruokavalioon, joskin itse yritän syödä mahdollisimman gluteenittomasti, koska vatsani voi huomattavasti paremmin niin.

Niin ja sit me tosiaan ollaan ne nipot, ketkä ei sitä sokeria yleensä lapsille tarjoile. Toisaalta eivätpä nuo sitä pyydäkkään. Ei se poissuoljettu ole ja esim. ensiviikon syntymäpäivillä on tarjolla jäätelökakkua ja banaanimuffinsseja ja, jos jossain vierailulla heille makeaa tarjotaan, tietenkin sitä saa ottaa. Kahvilassa, jos toisinaan käydään, mieluiten valitsevat itsekkin croissanttia taikka sconesia sellaisenaan ilman hilloja. Niitä naked-taatelipatukoita olen joinakin spesiaalihetkinä ostanut. Ja tottakai nuo tykkäävät suklaasta ja karkeista, mutta usein me jutellaankin asiasta, että ei niitä voi joka päivä syödä, mutta silloin tällöin syntymäpäivillä tai vaikka jouluna. Ja että löytyy myös noita pikkusen terveellisempiä herkkuja joita voi sitten syödä vaikka vähän enemmän tai useammin. Juuri tämän takia on mulle ihan erityisen motivoivaa olla itse sokeritta. Onhan se nyt herranjumala ihan julmetun tekopyhää minulta opettaa lapsille noin ja sitten heidän mentyään nukkumaan syödä suklaata :D Tämän sokerijutun kanssa lapsien kohdalla yritetään olla varovaisia, että se ei tulevaisuudessa sodi itseään vastaan. Ettei sitten kun heillä on oma päätäntävalta sokerinsyönti mene ihan överiksi, kun ei sitä ikinä saanut. Monethan on tiukkoja esikoisen kanssa, mutta me ollaan kyllä vedetty sama linja koko trion kanssa, mikä on täällä Irlannissa ihan helkutin haastavaa, kun lapset saavat täällä joka tuutista niiiiiin paljon sokeria. Se on oikeastaan ihan shokeeraavaa, miten paljon pikkulapset syövät kaikinmoista makeaa. Yksikin tyttö Jamesin eskarissa syö päivittäin lounaaksi hillovoileivän valkeaan leipään, mehua ja sokerilla makeutun pikkujugurtin. Siis kello 11 aamupäivällä, mitä mahtaakaan loppupäivä tuoda tullessaan...

No nyt eksyttiin taas vähän pääaiheesta, mutta sellaisia juttuja tässä perheessä tosiaan syödään. Itse keksin vaikka mitä parantamisia vielä tuosta, mutta toisaalta olen tosi ylpeä ja iloinen, että lapset tykkäävät niin terveellisistä jutuista ja, että vaikka emme todellakaan ole mitään täydellisiä vanhempia, tämä meille tärkeä periaate on pysynyt vankkumatta. Siis ihan ilman mitään oman sädekehän kiillottelua, mutta kyllä mä silti ylpeä olen. Tietysti meillä syödään välillä myös pizzaa, mutta kyllähän joku balanssi pitää ollakkin :)

Jeps, mutta koitan piakkoin saada jotain respetejäkin tänne aikaiseksi ja toivottavasti tämä vastaus oli mielenkiintoinen kysyjälle. Jos kirjoituksesta tuli joillekkuille muillekkin mietteitä, niin luen niitä mielelläni :) Nyt iloista viikonloppua! Sara xxx

Ei sielä eikä täällä.

11.2.2016

Viime päivinä olen ehkä vähän melankolisesti ajatellut tätä ulkoSuomalaisuuden vaikeutta. On aika irrallinen olo välillä. Ei kuulu sinne, eikä kuulu tänne. On muuttunut muuton myötä, mutta silti erilainen täkäläisistä. 

Onnea on muut Suomalaiset Irlannissa. Mulla on käynyt hurjan hyvä tuuri, että juuri ne, keistä on tullut kavereita, on muutenkin aika samalla tavalla asioista ajattelevia. On ihana puhua Suomea ja on kiva puhua Suomesta. Päivitellä täkäläisten pöhköistä jutuista tietäen, että tykkää silti asua täällä. Kauhistella kotimaan juttuja ja asenteita tietäen, että kaikille Suomi on silti rakas.

Juu ja päivitellä sitä, että tuntuu että kaikki tulevaisuuden lomareissut täytyy tehdä Suomeen :) Monet pitävät vuosienkin taukoja, mun on vaikea kuvitella, että venyttäisin sisarusten tai heidän lapsiensa näkemistä yhtään pidemmäksi, kuin se nyt jo on.

Ehkä tähän viime päivien melankolisuuten vaikutti paljon kurjat säätkin ja sitten tavallaan se, että meille tulee Suomesta vihdoinkin viikon päästä rakkaita vieraita: äiti ja siskon poika.

Että nyt, kun näkemiseen on näin pikkuisen aikaa, kaikki ikävä alkaa purkautua.
En malttaisi odottaa. Saa halata omaa äitiä... Nyt jo itkettää.



Ja samalla, kun on ikävä, on silti tyytyväinen että muutettiin. Mitein mitä kaikkea me ollaan voitu tarjota lapsille, mitä Suomeen jäädessä olisi jäänyt vain unelmaksi. Että ihan tavallisen koulu- ja eskaripäivän jälkeen voidaan mennä leikkimään extempore rannalle.

Kaikki lapset on tänä vuonna sen verran isompia, että heidän voi antaa vapaasti tutkia paikkoja. Enää ei tarvitse kävellä kymmenen sentin päässä kenestäkään. Ja rannalla keksitään aina parhaat leikit. ihan vaikka pätkästä merilevää :)
  

Mutta kyllä mä jo odottelen kovasti kesää, että päästään Suomeen kylään. Leikkipuistoon leikkimään, vanhempien terassille kesäpäivää viettämään, ehkä sukulaisia maalle tapaamaan? Suomenlinnaan, Kauppatorille, Linnanmäelle, maauimalaan, ratikka-ajelulle. Kaupunkiin, Helsinkiin.


 Aina kahden kansallisuuden parisuhteessa jompi kumpi joutuu tekemään kompromissin. Jommalla kummalla on aina ikävä. Onneksi 5 Suomivuoden jälkeen oma mies tietää just miltä tämä tuntuu. Ja osaa oikealla hetkellä olla hiljaa ja vain halata :)

Mut juu, hyvinhän meillä on asiat. Nyt on sekin vaihtoehto taas korteissa, että vieteään vielä vuosi pari täällä Connemarassa. We will see. Ei nyt varsinaisesti haittaisi olla kesällä lämpimämmällä näissä maisemissa ;)

Heh, mut sori jos tämä nyt oli kovin masentava postaus, koska oikeasti olen ollut tänään loistavalla tuulella, kiitos tuon upean auringonpaisteen. Kylmähän täällä vielä on, +8 astetta ja yöllä vissiin pakkasen puolella, mutta aurinkolasit sai ottaa käyttöön piiiitkästä aikaa. Jep ja aurinkolasien takia tuo otsiskin saa nyt kyytiä, mutta miksi en taas muistanut, miten kamala ja puuduttava tämä poiskasvattaminen olikaan, ääää! Ja miten pöljältä 90-luvun poikabändijäseneltä mä näytänkään (think Nick Carter ja Backstreetboys) :D Toivottovasti pian jo järkevämpi look...
Sara xxx


"Kevättä rinnassa".

10.2.2016
Mikä kliseinen lausahdus, kevättä rinnassa, mutta tämä päivä varmaankin palautti mun uskon elämään :D  Täällä on ollut taas niin myrskyisää (9. myrskymyrsky tänä talvena juuri ohi), sateista pimeää... aika samantyylistä viissiin osassa Suomeakin. Plus olen ollut ihan superkiireinen täällä live-elämässä, että en ole ehtinyt blogiin palata sitten sunnuntain. Se onkin ihan supertylsää, kun mieluiten päivittelisin vaikka päivittäin tai edes jokatoinen päivä.

Anyhow, tänään herättiin aivan tajuttoman ihanaan auringonnousuun ja auringonpaisteeseen muutenkin ja miten paljon kirkas päivä antaakaan energiaa?!! Käveltiin Elsin kanssa perhekerhoon ja kävellen haettiin James ja käytiin kaupassa ja haettiin Fionn ja käveltiin kotiin. Auton sai kerrankin jättää parkkiin kotiin :) Mieluiten kävelisin kaikkialle, mutta kun täällä sataa, sitä tosiaan tulee niin saavista etten Suomessa asuessa voinut sellaista kuvitella olevankaan. 

Iltapäivällä päästiin vielä pihalle ulkoilemaan, mitä sitäkään ei ole tapahtunut nyt vähään aikaan. Pojat tykkää tosi paljon pyöräillä (James potkupyörällä ja Fionn sai aikaiseksi synttärilahjaksi joulukuussa ihan oikean pyörän) ja Elsi toilailee sitten mitä lie tonkimisiansa hiekkakasassa tms.

Tyypeillä oli pitkästä aikaa päällä koko vk-setti ja näillä täällä kyllä pärjää periaatteessa koko vuoden.  Pikkuhiljaa pitää kyllä ruveta miettimään päivitystä muutamille vaatekappaleille, kun esim. nyt huomasimme, että Elsin housut päästävät kosteuden läpi. No ne on aikanaan ostettu viitisen vuotta sitten Fionnille, että ovat kyllä hyvin palvelleet. Samoin Jamesin housut tuli meille käytettynä ja ne taitavat vielä molempien poikienkin jälkeen olla hyvät Elsille. Syy, miksi aina vain luotan Po.pin välikausivaatteisiin :) Harmi vaan menivät muutamaan tuon nätin vanhan takkimallin.

"Elsi, seisoisitko poikien kanssa? Jaa..et vai..."

 Mutta siis +7 astetta ja auringonpaiste kyllä pelasti päivän. Oli vain niin ihanaa oleskella ulkona raikkaassa ilmassa ja sai jo vähän haikailemaan kesäsäitä, kun ollaan aamusta iltaan ulkona luuhaamassa :) Täällä Irlannissa on muuten yleensä Huhtikuussa aivan huiput kelit, usein jopa +20 astetta ja toivon todella, ettei tämä vuosi ole mitenkään poikkeuksellinen :))

Heh no nyt tässä postissa ei ollut kovin paljon järkeä, muttakuin vähän keväistä fiilistelyä. Huomiseksi on luvattu - tittidii - lisää paistetta ja Liamilla on vielä vapaapäivä. Jospa pääsisin tänne blogiinkin päiväsaikaan kirjoittelemaan, kun pääkin toimisi terävämmin :)

Hei nyt, Sara xxx

Kuinka pääsin irti sokerista?

6.2.2016
 Niin. Kuinka? Takana on nyt 6 viikkoa sokeritonta elämää ja täytyy sanoa, että en vielä ihan tiedä. "Repsahduksia" ei ole tullut ja motivaatio on korkea, mutta silti ei tämä aina helppoakaan ole ollut.

Sitähän sanotaan, että tupakoitsiat ovat ainakin ensimmäiset 15 savutonta vielä tupakoitsijoita ja kyllä mä yhä edelleen olen sokeriaddikti. Ja mun mielipide on, että jos oikeasti haluaa sokerin lopettaa, kannattaa ottaa tämä nollatoleranssi käyttöön. Siis, jos oikeasti kokee olevansa sokerikoukussa.

Tiedostan, että on sellaisia ihmisiä, ketkä voivat aivan hyvin silloin tällöin syödä makeaa. On sellaisia, ketkä eivät ehkä määrällisesti syö paljon, mutta pakko saada joka päivä. Ja sitten on meitä kunnon koukussa olevia :)

Kahden jälkimmäisen kohdalla kyllä tauko voisi tosiaan tehdä terää. Eihän se sokeri nyt oikeasti kenellekkään hyvää tee :D

Mutta, jos jotain vinkkejä pitäisi antaa, niin itselleni on sopinut tämä maltillisesti ruokavalion eheyttäminen. Nyt viimeiset viikot olen vaatinut itseltäni vain tuota sokerittomuutta. Seuraavaksi meinaan heivata vehnän, mikä ei tosissaan sovi minulle. Nyt olen kuitenkin välillä syönyt croissantin ja jopa sconesin, mutta ilman hilloa. Siinä oli ensimmäinen todellinen testi, kun pääkopassani kävin taistoa voinko ottaa hilloa? Hillo olisi merkinnyt minulle "repsahdusta" (niin juntti sana vai mitä??), mutta scones on ok. Nämä kun ovat kuitenkin enemmän päänsisäisiä juttuja, on hyvä miettiä, mikä itselle on sitä henkisen nälän tai ongelmasyömisen ruokkivia herkkuja ja mihin ei juuri ole tunnesidettä? 

Toisekseen huomaan tosiaan säännöisen ateriarytmin ja proteiinipitoisen ruoan olevan se a ja o. Mulle on ollut tärkeätä illalla syödä lasten nukkumaanmenon jälkeen vielä iltapalaksi turkkijugurttia ja marjoja ja se on ollut sellainen herkullinen oma rauhallinen hetki. Nautiskelun paikka.

En koe, että on välttämättä järkevää vaihtaa sokeriherkut raakakakkuihin taikka taatelipatukoihin, kun niissäkin sitä luontaista sokeria on aika lailla.

  Yksi hyvä ahaa-elämys oli, kun luin erästä aiheeseen sopivaa opusta (sori en muista nyt kirjan nimeä ja se on kotona, minä anoppilassa), missä kirjan kirjoittaja, psykoterapeutti/ruokaterapeutti ja itse entinen ongelmasyöjä, kertoi ajattelevansa niin, että ei kaikki herkut ole koko loppuelämää pannassa. Hän oli luvannut itselleen, että kun täyttää 80-vuotta, saa herkutella kaikella mahdollisella niin paljon kuin haluaa :) 
Ja jos tosiaan haluaa suoda itsellensä jälkiruokia, sopii itsensä kanssa, että vain ravintoloissa saa tilata jälkiruokaa. Ja siltikin ajattelee, ettei joka kerta tilaa, koska ei se ole viimeinen mahdollisuus elämässä syödä juuri sitä juustokakkua.

Että ehkä se onkin sitten minua helpottanut eniten, että päätin nyt katsoa tämän koko vuoden tätä asiaa totaalikiellossa. Kenties ja varmastikkin makuaistini on siihen mennessä muuttunut (ihan varmasti onkin, kun bataattikin maistuu nyt melkein liian imelältä), ehkäpä elämäni on muutenkin muuttunut ja tunnesyömiselle ei ole enää tarvetta, ehkä osaan syödä joulusuklaata kaksi päivää kohtuudella ja sen jälkeen herkutella normaalisti silloin tällöin.

Tai sitten huomaan olevani vieläkin sokerikoukussa ja jatkan totaalikieltoa :)

Jos nyt joku sielä tosissaan haaveilee sokerin vähentämisestä, niin tosiaan kyllä mä ihan totaalilakkoa suosittelisin, koska kun antaa pikkusormen/yksi herkkupäivä viikossa... Ei ainakaan itselläni todellakaan toimi :D

Heh ja sit hyvä on oikeasti ihan mielikuvaharjoittelu. Mä mietin, mitä ne transrasvat ja sokeri tekee mun verisuonille? Ja ne kaikki e-numerot? Ihan on ruvennut pelottamaan, mitä tuhoa sellaisilla saa pitkällä tähtäimellä aikaan (Vrt. tupakointi) varsinkin, kun raskausdiabeetteksien tuloksena mulla on jo selvä riski sairastua 2. tyypin diabeetekseen. Se verensokerien kyttäily oli jo tapeeksi veemäistä kertaa 3, puhumattakaan muista tuon vihelijäisen taudin aiheuttamista komplikaatioista.

Näiden kuuden viikon aikana mun paino ei ole juurikan tippunut eikä ihokaan vielä mitenkään erityisesti ole parantunut, mutta siihen kyllä laskisin syyksi sen etten ole sitä vehnää vielä kaihtanut. En missään vaiheessa meinaa laskea kaloreita, mutta vielä todellakin voin turhia karsia syömisistä.

Olen ihan älyttömän kiinnostunut ravitsemuksesta ehkäpä noinniinkuin holistisesta näkökulmasta ja onhan noita opuksia kertynyt, mistä olen kyllä hurjasti saanut irtikin ja tavallaan rakennettua sen minulle parhaiten sopivan ruokavalion. 

Vielä on muutamia kohtia, mitä ihan tosissani joudun treenailemaan eli se nimenomaan jumppien kanssa parhain mahdollinen ruokrytmi ja sisältö ja haluaisin kovasti oppia taas syömään kalaa, keittää kaikki pavut itse säilykkeiden sijaan, jaksaa tehdä mantelimaitoa itse, kyetä syömään kanamunaa aamiaisella... Ja niin edelleen. Mutta, kun ihan tavallisia ihmisiä tässä ollaan yritän olla myös lempeä näissä itseäni kohtaan. Ja toisaalta ylpeä tästä suorituksesta tuon sokerittomuuden suhteen :) 

Niin. Se itsensä rakastaminen ja omasta kehosta huolenpidon haluaminen on varmaankin sitten se tärkein asia ❤️ 

Että, jos en lapsilleni osta ja tarjoa sokeria, niin miksi en halua itselleni sitä samaa kaikista parasta? 

Siinä onkin sitten ehkä toinen, mitä kannattaa miettiä, että pitääkö sokeriremontti tehdä koko perheelle? Tämä on tosi arka aihe ja en tosiaan edes uskalla siitä kunnolla kirjoittaa eli en sen kummemmin syvenny nyt asiaan, vaikka toki monia aatoksia onkin tämän tiimoilta.

Toivottavasti kommenttiboksissa sokeriaiheesta postausta toivonut sai tästä vinkkejä ja mielelläni vastailen kysymyksiin ja ajatuksiin, mitä tämä herättää.

Nyt kuitenkin mukavaa ja rauhallista sunnuntaita ja odotankin jo kovasti, että hurautetaan kotiin Liamin luokse, vaikka meillä onkin ollut hauska kyläily tänne anoppilaan :) kuulemisiin, Sara xxx


Tytöt farkuissaan.

5.2.2016
Hip hei, kello täällä 21:12 ja vihdoin ehdin istumaan koneelle tätä kirjoittelemaan. 
Yht'äkkiä tuntuu, että tämä viikko sujahti vaikka kuinka nopeasti. 
Tänäänkin on tullut suhattua niin tukkaputkella, että se kolo, missä näitä kuvia meinasin ottaa jäi ihan pariin minuuttiin eli siksi nämä on nyt tätä taattua kiireinenmutsi-laatua.

Mut pitihän mun nyt sitten vihdoin ottaa meidän tyttösten uusista farkuista toiselle, eli minulle, tarpeeseen ja Elsille... No Elsille, koska hän olin monta viikkoa jo toiveikkaasti pukenut isoveljen farmareita ja pyytänyt "faakkuja". ja ja satuin sopivasti olemaan Nextissä pyörähtämässä, kun huomaisin nämä hahmofarkut ja otin ne jo käteenikin ja ajattelin, että Elsi kyllä rakastuisi moisiin ikihyviksi. Vein farkut kuitenkin hyllyyn ja samalla mies soitti kaupan ulkopuolelta, että onko meillä tytölle mitään vaihtoalaosia? No ei ollut (en edes muista milloinka olisin viimeksi hoitolaukkutyylistä-kassia raahannut mukana ?!) ja niinpä marssin Pipsa farkkuineni kassalle.

Omissa girlfriend farkuissani olen nyt kulkenut koko viikon ja tykästynyt todella, mutta samalla muistin, että näihin farkkufarkkuihinhan tulikin aivan sairaan nopeasti polvipussit! Ilmankos nykyään tämäntyylisissä on reiät polvissa jo valmiiksi :) Mutta siis tykkään ja voin farkkulistalta laittaa raksin ruutun, että farkkuasiat on kunnossa siihen asti, kun nämä jäävät ihan liian isoksi :D Toivottavasti kevään mittaan...

Elsi on saanut tänään valita asunsa täysin itse ja olin jo aivan varma ettei hän aamun aloittaneesta keijuasusta hevin luovu edes ruokakauppa reissulle, mutta naiset on naisia ja sitten hän jo ilmoittikin, että "puku pois, faakku päälle" :) 

 Tämä toimisi aikuisillakin: valkoinen kuvioneule, vaaleansiniset farkut ja venykenilkkurit :)

Meidän ensimmäiset hahmovaatteet, kääk! 

Mutta kyllä tuo Pipsa Possu on niin symppis hahmo ja meidän lasten suosikki, että tällaiset pienet yksityiskohdat on vain ihan hirmuisen somia mun mielestä :))

Äh ja joo, älkää välittäkö tuosta mun hair dosta tai pikemminkin hair don't. Tulin nyt lopulta siihen tulokseen, että kasvatan otsikset pois, koska ongelmaksi osoittautuivat aurinkolasit. Tai siis, että mun ainokaiset aurinkolasit ei sovi otsiksen kanssa laisinkaan. Olen tosi valoherkkä ja aina esim. ajan autoa aurinkolasit päässä. Otsis on nyt saanut majailla pipon tai hatun alla tuollaisella sykkyrällä, kun ollaan pois kotoa liikenteessä, mikä tietysti tähän vuodenaikaan onkin loistava juttu. Olin ihan unohtanut koko kuvaamisessa, että mulla ei ollut sitä halvatun pipoa päässä :D

Jes, mutta nyt täytyy jatkaa vielä muutamia kotihommia ennen nukkumaanmenoa, koska lähdetään lasten kanssa huomenna anoppilaan yhden yön yökyllään ja sinnekkin täytyy totutusti pakata vaikka kuinka :D Hauska viikonloppua ja kirjoittelen kyllä jo uudestaan viimeistään sunnuntaina :)
Sara xxx

Minun vaatekaappini: urheiluvaatteet. (Ja asiaa jumppailusta)

4.2.2016
Heippa vaan!

Mulla meni tässä muutama iltapuoli, etten edes avannut tietokonetta pariin päivään (miehellä pari vapaailtaa) ja sit koukutuin totaalisesti tekemään pojilleni ostamani 1000 palan palapelin. Siis ihan jäätävää, en saanut mitään aikaiseksi ennen kuin se oli valmis :D Lapsilla on ollut nyt kova himo tehdä palapelejä ja tuo ostin ja kuvittelin sen olevan Fionnille sopiva. Juu ei. Se oli meille vanhemmillekkin tosi haastava :D Liam katsoi sitä mun maanista rakentamista ja nauroi, että onneksi en välitä huumeista, kun olen niin lahjakas koukuttumaan asiaan jos toiseenkin :D

No koukuttumisesta osaltaan tässä postauksessakin kyse. Mutta ei tämän ensimmäisen osion kannalta. 

Eli seuraavaksi vaatekaapissani tartuin urheiluvaatteiden kimppuun:


Syy, miksi tätä oli helppo ottaa seuraavaksi aiheeksi, on se etten ole yhtään urheiluvaateintoilija taikka niiden kanssa välineurheilija. Urheiluvaatteissa mulla on lähinnä mottona, että kunhan toimivat. Edes ulkonäöllä ei mitenkään erityisesti ole väliä. Urheiluvaatteita on just sopivasti ja mitään en keksi tällä hetkellä tarvitsevani. 

Kaapista löytyy: 

2 x Casall pitkähihainen jumppapaita 
(nämä on muuten valmistettu Liettuassa, missä olettaisin olevan hiukan hikipajoja vastuullisemat olot. Ihan Prismasta muistaakseni hankittu) 

2 x hihatonta jumppatoppia /Pennys

2 x hihatonta jumppatoppia /Lidl

3 x urheilurintsikat Lidl ja Aftershock

1 x salihanskat Nike

2 x vajaamittaiset jumppalegginssit H&M ja Penneys

1 x talvijuoksulegginssit /H&M

3 x täyspitkät jumppalegginssit / Penneys, Dunnes ja H&M miesten osasto.

1 x Asics Gelpulse 5 lenkkarit.

Siinäpä se. Noita legginssejä on ehkä vähän yläkanttiin, mutta ne on vähän eri kokoja ja itseasiassa yhdet lempparit on jo liian reilut, mutta ne on vain niin ihanat :D Ja erityishuomautus noille miesten osaston jumppahousuille: ne on ainoat, missä on vyötäröllä kiristysnarut! Mulla kaikki noi muut leggarit yrittää pomppiessa ja juostessa valua alas ja siksi nuo nuo nyörillisset on ihan ykköset.

Mutta siis en koe, että tarvitsisin nyt yhtiäkään urheiluvaatteita lisää, mikä on tietysti huippu juttu :)

Nyt siis vain tarvitsee aloittaa se urheilu ja siitä kirjoitankin seuraavaksi. Monet varmaankin muistavat, että rupesin vuosi sitten talvella tekemään näitä Kayla Itsinies-jumppia. Aloitin Tammikuussa 2015 ja ehin tehdä varmaankin 3 viikkoa, kunnes tulin kipeäksi. Ja aloitin aina alusta ja tulin kipeäksi. Tein siis noita kotijumppia koko kevätpuolet on-off, mutta samalla meillä oli ties mitä vatsatauteja, flunssia, angiinaa jne. Jokatapauksessa edistyminen tauoista huolimatta oli aika mahtavaa:

Kesällä jumpat jatkuivat harvakseltaan, mutta kävelin joka päivä ihan valtavasti. Loppukesästä aloitin jumpat uudestaan ja tuli - yllätys, yllätys - kipeäksi. 3 angiinan putki antibiootteineen ja loppuvuodesta ehdin taas vissiin kertaalleen aloittamaan jumpat. Että olen tuosta 12 viikon ohjelmasta ehtinyt tekemään viikon 1-4 todella monta kertaa :)

Nyt olen odotellut, että tämä miniköhö menisi ohitse ja pääsisin tarttumaan jumppiin taas ensi maanantaina. Vähän kyllä pelottaa tuo jatkuvasti kipeäksi tuleminen ja siksipä meinaan nyt erityisesti pitää huolta yöunista, ottaa lisävitamiineja ja vielä erityisesti kiinnittää huomiota ravintoon ennen ja jälkeen treenaamisen. 

En siis koskaan ole ollut liikunnallinen, mutta näihin jumppiin mulla on todellinen kipinä. En tiedä onko se vain se helppous? 30 minuuttia kotona pomppimista kolme kertaa viikossa ei ole paljon, mutta todella tehokasta. Kaikki mun jumppavälineetkin on tyyliin Lidlistä eli rahallinen panostus näihin aloitusmaksun lisäksi ei ole ollut mitenkään jäätävä ja toisaalta olenhan noista opuksista nyt jo yli vuoden tavallaan saanut iloa. Ja näissä voi vain kehittyä eli periaatteessa samaa ohjelmaa voi tehdä toistamiseen vaikka kuinka monta kertaa. Itse en nimittäin todellakaan pysty tekemään kaikkia liikkeitä täysinä vaan helpotan niitä, miten koen tarvitsvani. Silti joka kerta olen ihan tuskaisen hikinen ja kaikkeni antanut ja tosiaan nopeat tulokset kyllä motivoivat. Ehkä eka kertaa elämässäni mä todella uskon, että onnistun :)

Nyt sanoisin selän olevan tuon keskimmäisen kuvan tienoilla, mutta hyvä mainita että itseasiassa nuo kaikki kolme kuvaa on kiloissa n. 3 kilon vaihteluvälillä. Nyttemmin en enää vaa'alla edes käy (tulee vain paha mieli turhaan :D) ja vaatteista onkin parempi tsekata, missä mennään.

Löysin muuten instasta yhden kuusikymppisen leidin, kuka näitä samoja jumppia tekee, että jos hänkin pystyy, niin kyllä minäkin :)

Onko sielä ruudun takana muita näitä jumppia tekeviä? Ja miten te muut liikutte?
Ja jos sieltä löytyy joku oikein asiantuntija niin olisi kiva kuulla vinkkiä, mikä olisi hyvä syötävä treenien jälkeen?

***

Jep, mutta tänä sumuisena ja märkänä päivänä taidan liikkua nyt vain hyötyliikuntaa ja tehdä kunnon viikkosiivoukset. Kuullaan taas pian, Sara xxx

Husband-tag.

1.2.2016


Heippa ja hauskaa viikon alkua!

Moni saattaa muistaa, että viime kesällä (?) blogeissa kiersi tällainen #boyfriendtag-(tai tässä tapauksessa husband-) kysely, missä bloggareitten paremmat puoliskot vastasivat kysymyksiin koskien vaimoa taikka tyttöystävää. Poimin nuo kysymykset jo kauan aikaa sitten vanhan blogin luonnoksiin ja tänään pyysin Liamia vastaamaan niihin :) Aika kultaista, kun antoi vielä luvan kuvata vähän hänenkin asuaan tänne ja päätin laittaa kaksi juttua yhteen yhdeksi postaukseksi.

Hauskempihan se häntä nyt vaihteeksi katsoa ja vastaukset tosiaan kirjoitti itseksensä ja vaikkakin hyyyvin yksinkertaisesti ja lyhyesti vastasikin, kyllä tuo siippa vain tuntee minut parhaiten :)

Toivottavasti teiltä sujuu englanti:


1. If your girlfriend wife is watching TV, what is she most likely to be watching?

Grand designs.

Tätä hän mietti pitkään, kun emme tosiaan omista telkkaria ja netistä välillä striimaamme britti-tvtä. Ja tosiaan Grand designs ja muut kiinteistöohjelmat/talonrakennusohjelmat on meidän molempien suosikkeja :)

2. Which salad dressing does she go for?
Extra virgin olive oil.
Täysin totta.
3. What's her least favorite food?
Meat.
Heh juu olen kasvissyöjä, mutta itse olisin tähän vastannut sienet ja tankoparsa. Kumpiakaan en voi sietää, yyyyyhh.
4. You're going out for dinner and drinks. What will she order? 
Sparkling water and a goat's cheese salad. 
Nappiin meni tämäkin :)
5. What's her shoe size?
6

6 on siis 39 ja juu mun jalka on 39-40.
6. If she was to collect something, what would that be?
Shoes. 
Tämä taas kuulemma oli helppo :D Laukkujakin voisin kerätä, mutta niissä olen enemmän järki- ja tarve-ihminen. Kengät taas <3
7. What could she eat every day without getting sick of it?
Cheese.
Oi kyllä <3 <3
8. What kind of music does she listen to?
Dionne Warwick and now The Who.

Mä kuuntelen kyllä kaikkea laajemminkin, kuin tuota sunnuntailevyä vain! Tykkään ihan kaikesta listahiteistä klassiseen. Mut juu, rupesin justiinsa laulamaan Pete Townshendin elämänkertaa ja pyysiin miestä aamulla laittamaan The Whon soimaan. Olen kyllä tykäänyt aikaisemminkin, enkä vain nyt tästä lähtien...
9. What kind of films does she like?
Rom com.

Jees, romanttiset komediat on mun lemppareita, mutta olen varmaan luonnonoikku, kun erityisemmin tykkää katsoa leffoja. En ikinä hingu elokuvateatteriin ja viime kerrasta on nyt vuosi (silloin Paddington lasten kanssa) ja sitä edellisempää kertaa en edes muista!
10. What color are her eyes?
Blue.

Correct!

11. Who is her best friend?
Reeta.

Reeta-kaveri on kyllä yksi tärkeimmistä ystävistä, mutta olen yllättynyt ettei vastannut tähän omaa itseänsä. Sekin on totta <3
12. What is something that you do often but she doesn't like?
Work.

:D :D :D
13. Where was she born?
Helsinki.

Kyllä, Naistenklinikalla samoin kuin meidän pojat.
14. If you were to bake her a birthday cake, how would it be like?
Raw if possible. 
Yyyy, no eikä! Mä en todella ole raakakakkujen suurin ystävä. Kyllä hänen bravuurinsa suklaa-chilikakku olisi paras mahdollinen synttärikakku. Mieluiten isäni tekemä valkosuklaakakku, naaam.
15. What does she like spending hours and hours doing?
People watching, blogging/pinning.

Heh, tämä osui ihan oikeaan :D
16. What is she particularly good at?
Pulling pints of guinness, being a mother to our 3 kids.
Ja kumpaakohan hän arvostaa eniten ;D Mutta ihan totta täydellinen Guinness-tuoppi on täydellisen latten kanssa taidetta ja molempien aikaansaamisessa olen kyllä erityisen hyvä :) 
17. What's the strangest food that she likes?
Smelly cheese.

Olisin luullut vastauksen olevan joku Suomi-herkku, kuten mämmi, koska en mä nyt erityisesti tykkää mistään kovinkaan haisevista juustoista.
18. What are the three things that she is always carrying with her?
Phone, camera, handbag.
Ja avaimet ja lompakko!
19. What gets her irritated?
Things not working the way they should. 
"Things not working the way she'd like them to work" voisi Jolla vieläkin totuudenmukaisempi vastaus :D
20. How about happy?
The kids and me (i hope). 
Kyllä :) Ja aurinkoinen sää.
21. Which famous person does she look up to?
No idea.

En mäkään tiedä. En mä sillä tavalla ihaile ketään julkkiksia vain yleisesti ottaen vahvoja ja viisaita ihmisiä.
22. How is she as a girlfriend wife?
Great. 
Mitäs siihen sitten lisäilemään :D
23. When did she meet your parents?
After 3 months dating.
Aivan. Muutin Irlantiin Liamin kanssa aikalailla tasan 9 vuotta sitten ilman, että olin ikinä käynyt täällä ja sillon tapasin myös apekset ihan ekaa kertaa. Jännitti aivan kamalasti!
24. What's her newest interest?
Finding a new home for us.
Voi kyllä! Vaikka nyt näyttää siltä ettei ennen Maaliskuuta ainakaan asiaan tule mitään muutosta/päätöksiä.
25. How does she dress at home? 

Well.

Noo, mun aamulook on yleensä kyllä aika räjähtänyt, mutta vaihdan yleensä päivävaatteet aika nopskaa päälle ja hengaan niissä myöhälle iltaan asti ennenkuin menen nukkumaan. Harvemmin siis kotona vaihdan verkkareita tms. päälle. Eli kai hän näkee mut useimmiten siisteissä vaatteissa :)
Antaako teillä muilla miehet valita heidän vaatteitansa vai onko heillä tosi tarkka oma tyyli ja omat ostokset? 

Meillä Liam on todella tarkka vaatteiden kanssa, vaikka mä ne suurimmaksi osaksi varmaan ostankin (synttärilahjoiksi/joululahjoiksi). Vuosien saatossa mulle on harjaantunut aika tarkka silmä sellain, että uskallan tehdä niin. Vain nuo kengät on sellaiset mihin mulla ei ole osaa eikä arpaa.

Yleensä Liamilla onkin jalassa tuollaiset valkoiset tennarit. Stan Smithejä on käyttänyt jo vuosia, mutta oikeastaan Puma, Nike, Fila tms. käyvät myöskin, mutta vain siis valkoiset sinisin tai vihrein yksityiskohdin. Onneksi hänen kanoottikokoansa löytyy usein outlethyllyistä :D Tennarien lisäksi Liam tykkää nahkabootseista. Sellaisista nauhallisista, esim. Timberlandeista, mutta siis tummanruskeista. 

Farkut löytyy yleensä aina Dieseliltä ja noita pitkähihaisia t-paitoja mun mielestä parhaita ja kestävimpiä löytyy H&M:n miestenosastolta. Liamilla on yleensä aina joku huppari päällä, mutta jokin aika sitten sanoi, että kaipaisi ehkä vähän skarpimpaa luukkia neljäkymppisten lähestyessa reilun vuoden päästä. Ostinkin hänelle joululahjaksi tämän Aran-neuletakin, mistä hän tykkää itsekkin onneksi tosi paljon :) Olen ehkä vähän fiilistellyt David Beckhamin viimeaikojen tyylikuvia, minkämoisia vaattehia voisin tässä yrittää hänelle tarjoilla tästä lähtien hihii ;D

***

Olisin mielelläni ihan ajan kanssa ottanut hänestä näitä kuvia, mutta kun matkassa oli taas muutama muuttuva tekijä, keiden kaitseminen täytyi laittaa prioriteetiksi, räiskäisin nämä vain aika nopskaa tuulen tuivertaessa porttikongissa. Mut siis aika hyvät poseeraukset ilman mitään ohjausta :)
Pitäiskös tehdä tästä tällainen aviomiestyyliblogi vaimotyyliin sijaan :D :D

Jes mutta siis huippua maanantaita kaikille! Mä oon ihan fiiliksissä, että meillä alkaa Elsin kanssa muskari tänään talvitauon jälkeen. Kivaa saada siitä ryhtiä viikkorytmiin plus sielä Kylemore Abbeyssa on aina niin ihanaa käydä :) Kuulemisiin, Sara xxx