Viikon kohokohta.

26.3.2016

...On tietysti mun keskimmäisen murusen 4-vuotis synttärit! En kestä, että meidän James on jo näinkin iso poika. Muistin jo esikoisesta, että siinä kuukauttaa kahta ennen 4-v synttäreitä lapsessa tapahtuu sellainen todellinen harppaus pikkupallerosta isommaksi. Haikein mielin siis katselen tämän pojan kehtystä. 2/3 isoa ja enää 1/3 äitiliinin vauva.

Jänniä ajatuksia on taas käynyt mielessä koko viikon ajan ja toivoisin niin, että ehtisin useammankin kerran niitä kirjoittelemaan ylös. Mietin esimerkiksi sitä, miten erilainen identiteetti minulla oli äitinä vain poikien äitinä, kun Elsistä ei ollut tietoakaan. Ja sitä, minkälainen asema tuolla keskimmäisellä on meidän perheessä.

muistaako kukaan vanha lukija, kun tämän tyypin syntymään vasta valmistauduttiin ja sit hän syntyi vauhdilla niin ettei melkein sairaalaan ehditty. ja kiljui 24/7 koko elämänsä ensimmäiset 8 viikkoa, kunnes oppi hymyilemään?



Blogivieroitusoireiden lisäksi kärsin vieläkin kovia vieroitusoireita kännykkäkameran puuttumisesta. Niin monta hetkeä ja näkymää olisin halunnut näiden viikkojen aikana ikuistaa ja jakaa. Sen voin sentään sanoa, että vaikeuksia ei siis ole olla ilman itse kännykkää, mutta kuvaamista ikävöin. Mun järkkäri on niin iso ja painava, etten oikein järkevästi sitä voi vain nappasta lasten ja pennun kanssa matkaan. Onneksi tunnelin päässä on valoa ja kännykkäcase pitäisi tulla tiensä päätökseen puolentoista viikon päästä!

 Vasta silloin, koska en varmaan muistanutkaan kertoa, että miehellä on ollut viimeksi vapaata viikko sitten tiistaina :D Ja seuraavan kerran vapaata on siis ehkä reilun viikon päästä joki arkipäivä. Heh, et kiirettä on kaikilla piisannut ja ei vain ehditä Galwayhin käymään ennen sitä. Toki tässä on nyt siis mukavasti ensiviikko aikaa treenata pennun yksinolemista. Jospa sitten siirtyisin taas omaan sänkyyn sohvaltakin nukkumaan.

Pojilla on vielä ensi viikko lomaa kouluista ja suoraansanoen mulle on kyllä loma tän hetkisestä tilanteesta niiiin kaukana. Ei paljoa ole säiden ja Pullan puolesta ulkoilemaan ja äidin viihdytystoimisto alkaa olla jo aika loppunkulunut. Ja ruokahuolto sitten päivittäin ilman breikkiä tuntuu melkein tehdastoiminnalta. Mutta en siis kirjoita näitä minkään säälipisteiden haussa, vaan ihan itselleni muistiin. Tämä kaikki helpottuu vielä jokin päivä niin paljon ja voin hymysuin muistella oi niitä aikoja.

Ja ihme kyllä, olen oikeasti ollut ihan hirmuisen hyvällä mielellä. Mä luulen suurimman syyn olevan se, että olen ehtinyt kuiteskin jumppaamaan kolme kertaa tällä viikolla (lapsille dvd ja koira päiväunilla) ja kerran kävin pitkällä kävelylläkin. Ja tämän lisäksi lasten herätessä 6:15 olen myös itse käynyt jo kympiltä yöunille - siinä varmaan vielä suurempi syy hyvälle ololle.

Voi ja tänään käytiin yhdellä aivan ihanalla rannalla kävelemässä, kun sadekuuroistakin sattui sopivasti siihen hetkeen tauko. Koira oli taas niin elementissään ja suuri ilo. Juuri näiden rantakävelyiden takia kaipasinkin meidän porukkaan vielä nelijalkaista kaveria. Dream come true. Ja mikä parasta, Pulla on parin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen vetänyt päikkäreitä pedissään ja olen saanut vaikka mitä aikaiseksi.

Et sellaisia kuulumisia tältä viikolta täältä. Kivaa pääsiäistä pääsiäistä viettäville ja muutenkin mukavaa pitkää viikonloppua! Sara xxx

Ensimmäiset päivät koiranpennun kanssa.

22.3.2016
kamera on liian kiinnostava, miltei mahdotonta ehtiä ottamaan tarkaa kuvaa :)




Ensimmäiset päivät koiran kanssa ovat olleet tooosi paljon samanlaiset, kuin uuden vauvan tuominen sairaalasta kotiin.Toistemme tuntemisen opettelua, vähän hämmentyneitä "isosisaruksia" ja sitten hukassa oleva äitiliini, kuin esikoisen saadessaan. Just nyt tuntuu siltä, että vauvat on 100 x helpompia :D Mutta oli tämä tiedossa. mulla ei olleet mitkään hirmuisen ruusuiset kuvitelmat tästä pentuajasta - onneksi Pulla-poika on niin söpöliini. Et vaikka en kovasti saa yöunta tällä hetkellä, on tuo pieni pentu silti niin hellyyttävä, että saa hymyilemään pelkällä olemuksellaan.

Välillä iskee epätoivo, että oppiiko tuo ikinä talon tavoille, mutta sitten taas tulee suuria onnistumisen tunteita, kun sain heti koulutettua Pullukan nukkumapaikaksi tuon oman pesän. Luin monesta paikasta, tai no oikeastaan kaikkialta, että pennut kannataa heti totuttaa tällaiseen häkkiin (crate training). Se helpottaa jatkossa asioita (sisäsiisteys, matkustus jne.) ja samoin lapset tietää, että koiran mennessä tuonne pesäänsä, se pitää jättää rauhaan. 

Ja kyllä Pulla pesässänsä viihtyykin ja on tuo nukkuva pentu niin söpöinen. Kaikista mieluiten hän tosiaan nukkuisi meidän aikuisten sylissä - syntymäpaikassaan hänen on annettu iltaisin istua telkkaria katsoessa sylissä paljon. Se on tavallaan liikkistä, mutta ollaan nyt yritetty opettaa, että nukkuisia vain ja ainostaan tuolla omassa paikassaan.

Lapset ovat olleet ihan hurjan innoissaan omasta koirasta. Tosin esikoinen ajatteli heti vievänsä koiraa yksin kävelyleinkeille. Se oli hänelle aika pettymys, ettei heti onnistukkaan. Varsinkin, kun koirulille ei oltu annettu ennen meille tuloa mitään rokotuksia. Hitsi vieköön, päästiin ekat ottamaan vasta nyt mennenä lauantaina ja seuraava satsi tulee 4 viikon päästä ja siihen asti meidän pitäisi pitää Pulla kotosalla. Tässä meidän naapurustossa on sen verran paljon koiria ja ei tosiaan tiedä on kaikki rokotettuja, että ei uskalleta ottaa riskiä viemällä häntä ulos omaan pihaan. Tosi ystäväni koira-asiantuntija sanoi vieneensä omia koiriaan rannalle heti pentuina, koska pitää valtamerirantoja puhtaina paikkoina (vuorovesi, suolainen meri ja silleen), että voipi olla sen olevan ohjelmassa tänään.

On helpottavaa ja hauskaa alkaa tunnistamaan koirassa päivärytmiä, mutta yhden jutun vaihtaisin. Olen siis toistaiseksi nukkunut häkin vieressä sohvalla (auts, niskat) ja kaikki on ok siihen asti, kun lapset aamulla heräävät ja ilmaantuvat olohuoneeseen. Koira riehaantuu niiiin paljon. Mä en tosiaan ole aina ihan terävänä juuri silmäni avattuani ja ihan kamala tokkurassa yrittää saada jotain rotia meininkiin. Pulla vissiin luulee Elsin olevan pentukaverinsa ja hyökkäilee töpsyn paidanhelmaan ja hiuksiin. Olen sitäkin yrittänyt opastaa lapsille, että aina lähestyvät koiraa lelun kanssa, että koira mielummin näykkäisee lelua, kuin lapsia. Tänään mennäänkin katsomaan eläinlääkärin puodista, joskos sieltä löytyisi vähän pentuystävällisempiä leluja, kuin nuo meidän etukäteen ostamat ihan liian isot vinkulelut :D

Kokonaisolo on siis ehdottomasti plussan puolella. Tämä jäätävä väsymys tietysti tekee asioista aina hankalampaa, mutta onneksi pojilla on koulusta loma eikä ole minulla mitään varsinaisia velvollisuuksia.Vähän kuten vauvavuotena, mietin kaihoisasti milloinkahan saan taas nukkua yöni läpi? Osaankohan kouluttaa koiran tarpeeksi jämäkästi? Oppiikohan tuo sitten vihdoin, kun pääsemme ulkoilemaan, sisäsiistiksi nopeasti (crate trainingin pitäisi olla siihen loistava työkalu)? Onneksi hän sentään osaa miltei aina käydä samassa keittiökulmassa sanomalehden päällä asioillaan :)

Ja onneksi on vahva usko, että tämä tämän hetken haastavuus varmasti palkitaan ja meillä on lopulta ihana karvainen ystävä kävelylenkeille rannalla ja illalla seuraa pitämään, uskollinen ystävä <3

Sori ettei täällä nyt ole ollut oikein muuta sisältöä, elämä on nyt varsin täynnä pentua ja sitten omien lapsukaisten kanssa touhailua ja kotitöitä. Sara xxx



Pulla.

18.3.2016
Meidän perheeseen muuti tänään tällainen pieni turriainen nimeltään Pulla.
Pulla on 3kk puoliksi Westie ja puoliksi Jack Russell/Maltese.

Päivään on mahtunut jo varmaan kaikenlaisten tunteiden kirjo rakastumisesta kauhistumiseen.
Ihana Pulla on aivan ihana. Ja aikamoinen sylikoira :)) Istuu nytkin mun sylissä, kun tätä kirjoittelen.

Että ei kävisi aika tylsäksi niin nyt olisi sitten yksi lisäkaveri mukana ja koulutettavana.
Koiraihmiset voi nostaa käden ylös ja antaa kaikki parhaat vinkit.

Mut nyt me lähdetään käväisemään ulos, Sara xxx

Happy St. Patrick's day!

17.3.2016

Muistin kuin muistinkin tänään ovesta kiiruhtaessa napata kameran mukaan! On nimittäin St. Patrick's day ja minulle eka, mitä pääsen täällä Irlannissa asuessa juhlistamaan, sillä viime vuonna makasin sängyn pohjalla kipeänä muun perheen lähtiessä paraatiin.

Ja paraatiin osallistuimme siis tänäkin vuonna, kun esikoisen luokka oli siinä mukana ja noita pieniä ei voi oikein jättää keskenäänsäkkään (<-Suomen kieli <3) kulkemaan. Isommilla koululaisilla on tehtävänä kantaa lippuja taikka soittaa marssimusiikkia, mutta pienimmät junior infants ja senior infants (missä Fionn on) pukeutuvat vanhempaintoimikunnan päättämän teeman mukaan. Tällä kertaa teemana oli Alcock and Brown eli ensimmäisen Ameriikasta Eurooppaan tehdyn lennon juhlavuosi. Tuo lento laskeutui tähän ihan meidän kylän lähistölle. Ja pienten piti siis pukeutua piloteiksi taikka lentokoneiksi. Nakitin lentokonepuvun tekemisen siipalle ja aika hienosti hän onnistuikin. Ainakin puku pysyi yhdessä koossa koko marssin ajan :))
daami kamelin värisessä takissa on itseasiassa esikoisen tämän vuoden opettaja

vapaapalokunta, rajavartiosto ja alueen muut ala-asteet järjestäytymässä meidän taakse
juhlahumua ja hirmuisesti normaalia enemmän porukkaa pikku kylällä
mun pieni Irlantilainen mies ja hänen itse pilleistä play schoolissa tekemänsä viiri <3

tässä vissiinkin paraatikomitea arvioi koulun kokonaisuutta. parhaiten järjestäytyneet osallistuja palkitaan.
:)








Aina kun aurinko meni pilveen tuli aivan tajuttoman kylmä ja oltiin varustauduttu edellisten päivien aurinkoisen sään mukaan ja alkoi loppua kohti olla jo aika viluista eli mentiin kotiin päiväkahveille, mistä mies lähti töihin ja mentiin leikkipuistoon. Siellä oli tietysti Paddy's dayn ja kouluista alkaneiden lomien takia hurjasti lapsia. Ja täytyy sanoa, että olen niin onnellinen täällä asumisesta nimenomaan noiden lasten takia. Kaikki ala-astelaiset tuntevat toisensa. Isommat ottavat pienempiä mukaan futis-matseihin ja leikkeihin - ketään ei jätetä ja aina löytyy leikkikavereita. Toki pienellä kylällä on yhteisöllistä muutenkin, mutta erityisesti lasten keskuudessa. En kyllä ole samanlaista Suomessa kohdannut, että eri luokka-asteiden lapset niin sulassa sovussa leikkivät yhdessä. Esim. nyt vaikka futispelissä meidän pikkuruista Jamesia ei kukaan säti pois jaloista vaan isommat pyytämättä syöttävät pallon hänellekkin, että saa edes kerran potkaista.

Kerrassaan oli vappumainen tunnelma tänään :) Ehkäpä Dublinissa ja nuoremmille tänään on biletysilta, mutta täällä landella juhlinta tuntui olevan erityisesti lapsille suunnattu. Irlannin ulkopuolella Irlantilaisissa baareissa on varmaan rajuin meno :D

Jeps, mut meillä on nyt loma ja jännittävä loman aloitus tulee olemaankin. Mutta inhottavasti sanon vain näin, että palaan siihen seuraavassa postissa ;) Kuulemiin! Sara xxx



Kevään kivoimmat tennarit.

14.3.2016
ja kesänkin, koska nämä kenkulit tulevat taatusti viihtymään jaloissani seuraavat kuukaudet :)

Uutta puhelinta en vieläkään omista (mikä farssi tämä koko homma, en jaksa edes kertoa...), mutta onneksi sentään kerkisin kenkäkaupasta nappaamaan nämä. Nimittäin edellisistä valkoiseista kangastennareistani halkesi pohja. Supergat olin päättänyt ostaa jo aikoja sitten seuraaviksi tennareiksi ja olen kyllä aivan rakastunut. Nää on minusta niiiin paljon tyylikkäämmät kuin Converset. Olen oikeastaan tällaisia himoinnut jo siitä, kun isosiskolleni ostettiin Italiasta tällaiset joskus reilu 15 vuotta sitten (olenko oikeassa sisko?). Loppu ysärillä muistaakseni siis vissiin eli ei ihme, että näitä alkaa taas näkyä katukuvassa.

"Look äitiliini we ollaan samanlaiset!"




 Täällä on ollut tänään aivan järkyttävän ihana kevätpäivä. Siis se ihka ensimmäinen kunnon keväinen päivä, kun lämpöasteet on kivunneet kympin paremmalle puolelle ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Maa on kuiva ja tietysti uudet kengät pääsi heti jalkaan :) Aamu puoli oli tosi kova haipakka siivoillessa ja muskarissa käydessä. Sit haettiin äkkiä James, tehtiin ja syötiin lounasta, haettiin Fionn ja kiiruhdettiin kaverien kanssa leikkipuistoon useammaksi tunniksi. Olin ajatellut postailla kenkuleista tänä iltana ja mietin vain mielessäni iltaruoanlaiton lomassa, että kuinka hitsissä tästä bloggailusta ikinä tulee ikinä mitään, kun ei mulla ole aikaa kuvailla kuvia postauksiin!

Mut kasvain, onneksi kätevällä emännällä on kätevä tytär, kuka juuuri sopivasti kanniskeli uudet kengät keskelle olohuoneen lattiaa ja eteiskäytävästä söpösi kajasti vielä päivän viimeiset auringonsäteet. Elsi vissiin toivoi, että olisin pukenut kengät jalkaan ja oltaisiin samisteltu, mutta sain ainakin sitten nappaistua nämä kuvat :)

Mun täytyy kehitellä ehkä joku rutiini noiden kuvaamisten suhteen, koska jos tällaiset säät jatkuu, me tullaan taatusti viettämään 99% ajasta ulkosalla. Tällätavalla iltasella ehdin kyllä kirjoitella :)

 Mut juu nää tenskut <3 Sen lisäksi, että ovat söpöt, näissä on aivan järkyttävän hyvä lesti! Jopa pikkuisen holvikaarta ja sopivat loistavasti mun leveähkölle jalalle. Jos mulla on kesällä säihkysääret (jumppailen ne mielessä hikipäässä), yhdistäsin nämä johonkin ihanaan mekkoon. Ystäväni, kuka juuri saapui lomamatkalta Australiasta, kertoi että sillä tavalla tytöt siellä kulki Supergoissaan ja kieltämättä kuulostaa tosi kivalta yhdistelmältä. Mulla oli ihan vain perus siniset farkut näiden kaverina :) Samaisella ystävälläni on samat kengät valkoisina ja nahkaisina ja ne on myös hurjan kivat. Mä vain kesäksi mielummin tykkään kanvastossuista.

Muutapa jalkinetta ei sitten tarvitsekkaan ostaa täksi (ja toivottavasti useammaksi) kevääksi. Oletteko te muut tehneet kevät/kesä-hankintoja jo?

Meitä kuulemma hellitään ainakin viikon verran tällaisilla aurinkoisilla säillä! Oli jo aikakin! Ja pojilla alkaa reilun parin viikon pääsiäisloma nyt torstaina eli tämä sauma kevätpäiville on mitä loistavin :) Sara xxx

Konmarinoituminen.

12.3.2016
 Nyt kun tosiaan ollaan päätetty jäädä tänne, päätettiin myös toistaiseksi asustella tässä meidän samaisessa kodissa, koska suoraansanoen ketään ei kiinnosta muutorumba ja tällä on niiin harvassa kalustamattomat kodit, mitkä voi tehdä oman näköiseksi.

Siispä päätöksemme tehtyä rymsteerasin kunnolla kalusteita ja nyt voin katsella ympärille tyytyväisenä, koska täällä näyttää oikeastaan tosi kivalta!

Olen myös iltaisin lukenut äidin Suomesta tuomaa KonMari-kirjaa ja täytyy sanoa kyllä, että suosittelen kaikille ihan tuo itse kirjan lukemista. Olin meinaan lueskellut aiheesta vähän sieltä ja täältä ja vasta nyt tuntuu, että sisäistin asia kunnolla ja metodissa on minulle hiukan OCD-taipuvaisena todella paljon järkeä.

Mutta kirjan paras anti on ehdottomasti taitteluohjeet!


T-o-d-e-l-l-a addiktoivaa. 

Meillä oli poikien vaatteet esim. tuollaisessa kolmen laatikon Malm-laatikostossa ja kaapissa kahdella hyllyllä. Taittelemalla fiksusti sain poikien kaikki vaatteet mahtumaan laatikkoihin ja niihin jäi vielä tyhjää tilaa.

Toistaiseksi en vielä päässyt käsiksi, kuin poikien vaatteisiin, koska kaapin hyllyille pitää keksiä laatikot (mies sanoi tuovansa töistä), että pääsen Elsinkin vaatteet taittelemaan.

Ja sitten miehen ja erityisesti omani pitää nyt kunnolla käydä läpi.

Mutta kaikista Lempparein taitteluohje oli tämä:

Tuossa laatikostokuvassa sukat on vielä taiteleltu väärin, mutta sitten pongasin tuo kuvaohjeen istagramista tagilla #konmari ja yötämyöten kävin vielä kaikki perheen sukat läpi :D :D

Että jos et nyt Konmarinoimisesta innostu muuten, kokeile edes tämä :D
Heh ja vähän ikea-ostoksia pukkaa eli meidän makkariin meinataan ostaa tämä ihan tavis Malm-lipasto lasikannella (kiitos vaan inspiksestä isosisko Ii:n kodista), minne tulen taittelemaan minun vaatteet. Omaan makuuhuoneeseemme täytyy muutenkin suorittaa pieni facelift ja seinät täytyy maalata. Haaveilen ehkä maalaavani koko huoneen sellain, että lattiasta puolitoistametriä on harmaata ja yläosa kirkkaan valkoista. Katsotaan :))

Toivottavasti teillä on huippu viikonloppu ja täällä reissataan huomenna taas Galwayihin.
Jospa vihdoin saisin sen uuden puhelimen...

Iloista päivää ja palaillaan, Sara xxx

edit. ainiin mä varasin lennot lapsille ja mulle Suomeen Heinäkuulle, tittidittiiidii <3 <3 <3

Muutosta.

10.3.2016

Tiistaina saatiin vihdoin uutisia miehen työjutuista.
Valitsin tämän kuvan, sitä postausta varten, missä kerron meidän muuttavan miehen kotikaupunkiin.

Tiistaina kerroin kahdelle parhaalle ystävälleni, että me muutetaan.
Tiistaina kerrottiin lapsille, että me muutetaan.

Keskiviikkona yritimme metsästää pojille uusia kouluja, katsella vuokra-asumuksia uudesta paikasta, mies antoi irtisanomisilmoituksensa. 

Keskiviikkona nieleskelin kyyneliä, koska ajatus muuttamisesta tuntui niin haikealta.
Keskiviikkona kerroimme vanhemmillemme ja sisaruksille muutosta.


Torstai-aamuna klo 11 sain mieheltä viestin, että hänelle oli tehty vastatarjous nykyisestä työpaikasta.

Sellainen tarjous, mitä ei voi olla hyväksymättä.

Ja ei me nyt sitten muuteta mihinkään!

Olo on samalla helpottunut, että onnellinen, mutta myös vähän hölmistynyt.
Oltiin varautuneet niin suureen muutokseen, että tavallaan olo on jopa lattea.

Et jotain erityistä tässä täytyy nyt keksiä.
Ajattelin aloittaa varaamalla lentolipun mulle ja lapsille Suomeen heinäkuussa :)

Nyt hymyilyttää; 
Kerroin Irlanti-bestiksille meidän päätöksen pyörtämisestä ja molemmat olivat niiin iloisia ❤️
Ja mietin kaikki niitä kuvia täältä Connemarasta, mitä en vielä ehtinyt ottamaan.

Ehkäpä tämä blogikin taas piristyy, kun oma olo on seesteinen.
Toivottavasti teillä on myös kiva viikko menossa, Sara xxx

Nextin kaunein mekko.

7.3.2016



 Rakas tyttäreni, kun vuosien päästä joudut terapiaan, koska äitisi eli kauttasi, voi maksaa viulut. En vain voinut vastustaa, kun kaikista ihanin Isabel Marantin mekko ikinä, mihin minulla ei ikinä olisi varaa, tuli Nextissä vastaan minikokoisena. Sinun päälläsi se on täydellinen ja taidan ostaa saman mekon kaikissa koissa isompana. 

Just muutamalle samanhenkiselle naiselle totesin, että minulla kun joku vaate (oma tai lasten) kolahtaa, niin kolahtaa lujaa. Voin aivan hyvin ostaa saman vaatteen kerta toisensa jälkeen eri kokoisina (tai itselle eri värinsinä).  Tämä mekkonen tulee olemaan lämpöisinä kesäpäivinä täydellinen, mutta onneksi neuleen ja sukkahousujen kera käy myös kevällä. Töpsykkä kun on mennyt hujahtamaan nyt alkuvuosesta jo reippaasti yli 90cm ja hurjan kasan mekkosia koissa 86cm ja 92cm olen joutunut pakkaamaan pois. Kunpa ne jaksaisin vain naputella myyntiinkin.

 Tämä asu jotenkin sopii ihanasti tänne maaseudun tunnelmaan. Hurja aatella, että pian mahdollisesti muutamme isompaan kaupunkiin. Elsi varsinkin on suurimman osan elämäänsä asunut pikku kylillä; pojat ovat selkeästi enemmän kaupunki-ihmisiä ja kaipaavat meidän vanhempien tavoin enemmän actionia ympärille.

 Tänään Connemarassa tuuli puhalsi lempeästi ja päivä on mitä kaunein. Treffasimme ystäviä samanikäisine tyttärineen, kuin meidän Elsi. Ja kotimatkalla autossa ihan itketti, miten haikeaa tämä tulee taas olemaan. Mutta meidän perhelle tarpeellista. 

Tänä iltana vihdoimme saamme enemmän vastauksia. Niin jännittävää.

Mä niin nään meidät samistelemassa Elsin kanssa kesällä kesämekkosissa. Lapsi raukka ja nolo äiti. Ihan jo mietin tänne blogiinkin Mini and Me-sarjaa :D Mitäs mieltä olette?

Huomenna sitten muita juttusia. Mä en muuten vieläkään omista kännykkää, koska Irlanti. Täällä jotkut asiat, aika monetkin, on niiiin monimutkaisen vaikeita. Että ei noin vain voi edes kaupasta kännykkää ostaa omakseen, kiesus. Mut palaillaan taas ja hauskaa päivää <3 Sara xxx


Leikekirja.

6.3.2016

Hauskaa sunnuntaita kaverit!

Täällä itseasiassa vietetään tänään äitienpäivää, mutta tässä yksi 'pyhä', mikä ei oikein tämän ulkosuomalaisen ohjelmistoon kuulu. Tämä Maaliskuu tuntuu ihan väärältä ajalta juhlia äitejä, mutta toisaalta sinä Toukokuun tokana sunnuntaina täällä on ihan normipäivä, että sekään ei niin tunnu mitenkään erityiseltä. Mutta toisaalta sain kaksi aivan superliikkistä korttia, mitkä pojat oli koulussa askarrellut, että ehkäpä vuosien varrella juuri tästä sunnuntaista tulee se oikeampi traditio :)

Heh mut juu, aamulla satoi ja oli kaikin puolin masentava ilma ja purnasin Liamille, kuinka en yhtään ole ikinä tykännyt sunnuntaista. Varsinkaan täällä maalla, kun tällaisena päivänä ei tunnu olevan oikein mitään tekemistä. Mut ihme ja kumma - kunnon hikitreenin jälkeen olikin ihan mieletön fiilis ja keksin vaikka mitä juttua, mitä voisin tänä sunnuntaina tehdä.

Yksi on viimeisin villitykseni eli leikekirjan teko.

Tulevan muuton puolesta meinaan käydä kaiken meidän omaisuuden läpi ja Konmarinoida kaiken ja ensimmäinen, mistä alotin, oli nuo kaksi valtavaa kasaa aikakauslehtiä. Mä rakastan lehtiä ja en malta vanhojakaan numeroita heittää veks. Kunnes ostin oikein kunnon ison vihon ja liimapuikon ja päätin ruveta käymään kaikki lehdet niin läpi, että jokaisen inspiroivan kuvan, reseptin ja jutunpätkän leikkaan irti ja liimaan ikääskuin aihekohtaisesti tuohon vihkoon.

Manuaali Pinterest siis :) Ja tätä on jotenkin helpompi 'lukea' ja käydä läpi, kuin pinnailuja ja kieltämättä leikkaaminen ja liimaaminen on rentouttavaa! 

Käväistiin vähän haukkamassa happea ulkosalla lasten kanssa ja nyt hekin tuossa onnellisina värittävät ja silppuavat saksilla joitakin paperinpalasia. Jäätävä siivo, mutta onpahan lisää tekemistä tiedossa heh :D 

Tässä muuten oiva vinkki, jos teillä on häitä tiedossa ensi kesälle:

Me saatiin nuo Fiskarsin sakset mun kaverilta häälahjaksi melkein 8 vuotta sitten ja ne ovat olleet yksi parhaista häälahjoista. Fiskarssilla, kun on niin laadukkaita tuotteita, esim. lahjakortti heidän tuotteisiinsa olisi aika bueno. Ja itseostettuna meillä on saman merkin keittiösakset ja käytän niitä valehtelematta päivittäin.

Anyhow, eihän tämä sunnuntai nyt niin paha olekkaan, vaikka mieskin on tietty töissä :)
Mukavaa päivää teille muille ja onko sielä ketään muuta leikekirjailijaa?
- Sara xxx

Äidin kosmetiikkatulijaiset.

4.3.2016
Heti, kun äiti kertoi varanneensa lentoliput tänne Irlantiin, aloin jo mielessäni tekemään pientä ostoslistaa äidille. Nimittäin, koska suosin luonnonkosmetiikkaa, en ole tarjonnasta huolimatta löytänyt itselleni yhtä sopivia tuotteita, kuin Suomesta. En ole ehtinyt perehtyä mistä saisin Mádaraa tänne tilattua, sillä se on ollut ehdottomasti lempparein merkki jo varmaankin 6-7 vuoden ajan. Monia muita toki olen kokeillut, mutta Mádaraan palaan :) Lokakuussa omalla reissullamme santsatut putelit alkoivat sopivasti vedellä viimeisiään, mutta samalla luin muutamasta eri blogista uudesta Mádaran huokeampihintaisesta sarjasta eli Mossasta. Mádarat kun ovat melko kalliita, innostuin samoin tein.

Äidille siis viestittelin, että osta Madaran Moonshine-värivoide ja Mossan putsari ja jokin oikein kosteuttava kasvovoide.

Mossan supersuosittu kasvojenpuhdistuvaahto oli loppu kaikkialta (jopa maahantuojalta) suuren suosion takia ja niinpä pyysin äitiä ostamaan se sijaan hyväksi havaitun Mádaran puhdistusmaitoemulsion. Se on todella hyvä tuote kuivalle iholle ja samalla tökötillä saa kaikki meikit pois, mistä mä olen aina wash and go-ihmisenä tyytyväinen. Itseasiassa parempaa kasvoputsaria ei minulle ole tullut vastaan ja siksipä Mossan vaahto olisi kiinnostanut kovasti, koska sekin kuulemma on hyvä kuivahkolle iholle toisinkuin Mádaran puhdistusvaahto, mikä sekin on hyvä putsari, mutta ei sovi mun ihotyypille.

Jokin oikein kosteuttava kasvovoide Mossalta oli valikoitunut tuoksi Vitamin cocktail (5in1 ultra moisture)-päivävoiteeksi. Hinta vissiinkin 13-14 euron paikkeilla ja tämä tuote on IHANA! Mieto tuoksu ja voide tosiaan tekee, mitä lupaa. Joskin ihoni on kaivannut ihan superpaljon kosteutta viime aikoina eli iltaisin olen levittänyt tätä jopa kaksi kerrosta. Erillinen yövoide olisi siis minulle paikallaan, mutta tälläkin selviää. Ehdottomasti suosittelen.

Moonshine värivoiteen sijaan mammalle olikin näköjään valikoitunut pinkkipigmenttistä siskoaan keltaisempi Sun flower. Joskaan tämä ei ole suuri ongelma, koska kohtahan minulla on toivottavasti ruskettuneempi iho (purkista jopa, ajattelin kokeilla yhtä uuttaa luomukosmetiikka itseruskettavaa). Tykkään tosi paljon tästä kevyesti peittävästä värivoiteesta ja sen kanssa itselleni yleensä riitää irtopuuteri ja valokynä. Juuri nyt minulla on käytössä Laveran mineraali-irtopuuteri ja moussemainen meikkivoide, mikä on omaan makuuni liian paksu ja kuiva pakkeli, mutta toki käytän sen loppuun ennenkuin siirryn takaisin tuohon Mádaraan.



Niin ikään blogeista luettuani innostuin Lumenen uudesta True mystic volume mascarasta ja onneksi vielä viime hetkellä äiti nappasi senkin mukaan. Ja kuulkaa tässä on tuote, mikä on kaiken hehkutuksen arvoinen! Ehkä jopa paras ripsari, mitä olen ikinä kokeillut ja se on paljon se. Tykkään, että harjas on tiheä, mutta pehmeä ja todella tuo kaikki ripset esille. harmi ettei tähän hätään ole havainnekuvaa, mutta voin kyllä laittaa. 

Et sellaisia kosmetiikka suosituksia tällä kertaa :) Hyviä tuotteita on ilo hehkuttaa! 

Täytyy muuten kertoa vielä tälläkin puolen, että tein viime Sunnuntaina teille sitä lihapullareseptivideota ja se onnistui oikein hyvin, mutta jostain syystä editointivaiheessa videosta hävisi kuva ja vain ääni kuului. Enkä sitten saanut sitä edes oikeeseen formaattiin...Hitsit vaan, koska se vidon teko oli ihan superkivaa ja innostuin todella. Ja koska tekniikka ei ole ollut mun puolella viimeaikoina, onnistuin tiputtamaan mun kännykän laattalattialle ja se meni ihan lopullisesti rikki. Huomenna todennäköisesti saan haettua uuden luurin ja sillä ajattelin sit koklata tehdä videota :)

Jep, mutta nyt naapurin pojan synttäreille ja oikein kivaa perjantaita kaikille! Sara xxx

Be careful what you wish for.

3.3.2016
Sori tyypit etten ole ehtinyt viime päivinä tänne. Tai siis olisin kyllä ehkä ehtinytkin, mutta ajatukset ovat olleet vähän tukossa niin sanotusti.

Joku ehkä muistaakin, että uuden vuoden tienoilla ennustin Maaliskuussa tapahtuvan isoja juttuja muuton kannalta ja nyt kovasti näyttäisi siltä, että tämän ennustaja-eukon ajatukset käyvät toteen.
Vielä ei ole ihan asioita lyöty lukkoon, mutta ensi viikon alussa olemme taas viisaampia.

Että koetappa tässä sitten elää hetkessä ja olla järkevä, kun isoja asoita on käsillä.
Mulla vielä herkkiksenä on tapana tällaisissa muutoksen tilanteissa käpertyä omaan kuoreeni mietiskelemään tunteita ja yllensä juuri ennen sitä, kun alkaa tapahtua, olenkin herkimmilläni.

Voipi siis olla niin, että ihan pian pitää laittaa hihat heilumaan ja järkkäillä yhtä sun toistakin käytännön asiaa. Tämä on oikeasti aivan älyttömän hyvä juttu, mutta minulle muutos ja kodin vaihtamiset on aina hurjan isoja asioita tunnepuolella. Tyypillinen rapu - kiinnyn paikkoihin lujasti.

Tänään ajattelin ottaa ihan älyttömön rennosti ja puuhastella tässä kotosalla hissukseen ja enköhän huomenna taas ole normaalissa menossa mukana ja kentien nappaan kamerankin käyttöön.

Pahoittelen tällaista kuvatonta tynkäpostausta, mutta kyllä te ymmärrätte, ettekö ymmärräkkin?
Pusuja, Sara xxx