Before & after.

28.6.2016
Jännittää ihan hirveästi julkaista tämä postaus. Hävettää hirmuisesti tuo henkilö kuvassa vasemmalla ja on vaikeata muistaa, että olen itseasiassa nykyään henkilö kuvassa oikealla. Miten paljon ehtikään muuttua viimeisen puolen vuoden aikana? Miten paljon erityisesti muuttui viimeisen 16 viikon aikana! Ja miten tämä on vasta kaiken alku - huomenna starttaan saman treenitempauksen rundille 2.

Ja, vaikka sitä on tällätavalla vaikea itsestään kirjoittaa, olen ihan tuhottoman ylpeä itsestäni.

Puoli vuotta sitten olin itseeni niin kyllästynyt. Olin kyllästynyt, etten ikinä onnistunut, vaikka vuosi tolkulla yritin. En ikinä osannut tehdä liikunnasta tapaa, salikortit jäi käyttämättä, ruokavaliot sössin pikkusormella. Aina se vei koko käden. Olin turhautunut ja itsetuntoni oli nolla.

Ja nyt uskon itseeni. Uskon, että olen oikealla tiellä. Itsestä huolehtiminen on nostanut itsetuntoani roimasti. Tykkään peilikuvasta enemmän ja enemmän, vaikka vieläkin toki on muokatavaa monen mielestä paljonkin. Omasta mielestäni myöskin, mutta se tulee urheilun sivutuotteena. Samoin kuin järkevän syömisen sivutuotteena. Kuuntelen kehoani kiltisti, vaakaa en niinkään. Toki 5-6 pudonnutta kiloa tuntuu mukavalta, mutta vielä mukavammalta tuntuu, kun maaliskuussa ei polvien yli menneet farkut sujahtavat jalkaan helposti ja vielä nappikin kiinni.  Niin kesällä jalassa shortsit ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden.

Oikeastaan nämä kuvat eivät kerro paljoakaan. Suurin muutos on tapahtunut korvien välissä ja siinä miten asennoidun elämään ja itseeni. Miten paljon toiveikkaampi ja positiivisempi olen ja rauhallisempi. Viikko viikolta selkeä kehitys voimissa on motivoinut, vaikka en vielä lähellekkään osaa edes tehdä kunnollista sarjaa kunnon punnerruksia. Olen silti paremmassa lihaskunnossa, kuin ikinä aikaisemmin elämässäni. Liikunnan vihaajasta onkin tullut jumppatyttö, ketä tällä hetkellä todellakin koettelee kurkkukivusta johtuva 3 päivän lepotauko. Kropan hikiliikkuminen tuntuu todella mieleiseltä tavalta viettää aikaa :)

Tämä 4 viikon pre-training rupeama ja 12 viikon BBG-treeni on kysyneet paljon joustoa mitätömästä perheajasta arjessa. Silti mieskin on sitä mieltä, että enemmän on antanut kuin ottanut. Olen tuntenut itseni ihan yhtä kauniiksi itseni hänen silmissään jopa miltei 20 kiloa lihavampana, mutta tiedän, että pirteyteni ja positiivisuuteni ja parempi itsetuntoni ovat hänellekkin mieluisia juttuja. 

Muistan varmasti ikuisesti, kuin ihan vikan kehonpainotreenin aikana esikoinen hipsi meidän vierashuonejumppahuoneeseen ja laski kanssani toistoja, koska ne viimeisen viikon viimeiset sarjat on kyllä aikaimoisia. Olin jo ihan varma, etten jaksa, mutta tajusin, että just nyt mun täytyy näyttää että jaksan. Pieni tsemppari laski ja hurrasi ja, kun viho viimeinen burpee-punnerrus-penkillehyppy oli tehty molemmat pojat juoksivat halaamaan ja silloin pääsi kyllä iso itku. Olin ylittänyt itseni niin monella tapaa enemmän, kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Tästä on siis hyvä jatkaa seuraavaan settiin ja saas nähdä mihin tämä uudenlainen elämäntyyli minut vielä vie... ;)


Kahdesta mekosta yksi.

27.6.2016

Olipa kerran kaunis mekko ja Prinsessa Rähmäkäpälä ja rinnuksilla ikuinen ruokatahra, mitä Kuningatar Tahranpoistaja ei kyennyt poistamaan millään. Mekko oli kuitenkin niin lemppari, että kuningatar osti kaupasta toisen samanlaisen vain kokoa suurempana.

Eipä aikaakaan, kun Prinsessa Rähmäkäpälä kykeni samaan suoritukseen ja mekko numero kaksi oli myös tuhottu. Prinsessan tapoihin kun kuului repiä syöttölappu tiehensä alta aikayksikön kesken ruokailun.

Kuningarta harmitti vietävästi, mutta ei silti kyennyt heittämään mekkoja vielä H&M:n lumppukeräykseen.

Kunnes eräänä päivänä kaikki taivaankappaleet olivat linjassaan ja Kuningatar keksi ryhtyä harsimaan mekoista kauniin hamekankaan likaisista paitaosiosta irti ja tekemään niistä yhden entistä ehomman essumekon. 

Pitkän sunnuntain hän tuskaili, ompeli, purkasi, etsi napinläpipaininjalkaa valtakunnan jokaisesta kolkasta, kunnes vihdoin onnisti ja valmistui Prinsessalle upo-uusi luomus. 

Kuningatar oli sangen tyytyväinen tuotokseensa ja mikä parasta Prinsessa Rähmäkäpälä hyväksyi sen, olihan se "iiiihan samanlainen, kuin Tuhkimon siivousmekko" ja pudotti ensimmäiset tomaatinmehut ja maidot miehustalle. Ne Kuningatar Tahranpoistaja uskoo saavansa pois sappiaippualla ja niinpä Kuningaskunnassa oli rauha maassa.

Niin no kunnes Kuningatar huomasi Prinsessan tuhrineen koko oman kroppansa lisäksi permanenttitussilla myös Kuningattaren upouudet sandaalit. Mutta se on toinen tarina se...


Juhannusviikon varrelta.

25.6.2016
Sori, että olen tehnyt vähän katoamistempun täältä. En oikein tiedä miten asiaa valottaisin täällä ilman pureutumatta yksityskohtiin; tuntui, että muutamat sellaiset ihmiset vakoilivat minun elämää tätä kautta, että vääristelivät tietoja minun tekemisistä ja olemisesta. Tuli ikääskuin sellainen blokki, että en halunnut paljastaa itsestäni enää mitään. No haters gonna hate ja tarina jatkuu :)
Ehkä vähän varovaisemmin, mutta kuitenkin.

Eli juu viikonvarrella on koettu tunteiden vuoristorataa, unettomia öitä ja sittenkin hikoiltu viimeiset Kayla-treenit loppuun. Siis mä tein sen! Eilen viimeisen treenin päätteeksi purskahdin onnen kyyneliin, ihan mahtava fiilis. Tästä pian lisää omana postauksenaan :)

Noista enimmäisen osion jutuista johtuen ollaan miehen kanssa jopa mietitty tosissamme takaisin Suomeen muuttoa. Ajatella. Ei se vieläkään ihan täysin poissuljettu vaihtoehto ole vaikkakin melko epätodennäköinen. Mutta siis oltiin ihan ihmeissämme, että edes päädyttiin puhumaan asiasta ja pohtimaan.

Täällä kun ei juhannusta vietetä (kesäpäivän tasauksen aikaan tosin on enemmänkin 'pakanajuhlia' esim Newgrangella.), niin käytiin sitten leikkauttamassa meidän Pulla-pupelta piuhat poikki ja nyt hoidellaan sitten häntä törppö päässä. Voi mikä ressukka hän on tuon kartion kanssa, mutta onneksi eilisen anestesiapöllyt on takanapäin ja koira on tänään oma itsensä.

Ja voi tuota Brexit-hommelia on täällä puitu täällä eri tyyppien kanssa. Hurja juttu ja aika näytää miten järisyttävästi se tulee juuri Irlantiin tekemään muutoksia.

Niin ja sitten meidän päätielle tuli maanvyörymä. Siis se ainut tie, mikä tänne tulee suoraan Galwaysta - meidän laskimo, ainut suora yhteys täältä takahikiältä. Siivoustyöt saattavat kestää viikkoja ja kiertoteitä pitkin matka Galwayhin pidentyy huimat 45 minuuttia. Matkahan jo olisi suoranakin 1h15min.  Et toivottavasti siivoavat sen mahd. pian, kun meidän pitäisi sinne lentokentällekkin ajella parin viikon päästä.

Eli vaikka kuvissa on ihanaa Suomen kesää, me ei olla vielä sielä. Mä vain muistin nämä ihanat mökkikuvat kesältä 2011 ja ajattelin, että ne sopii niiin loistavasti tähän juhannuksen tunnelmaan <3 Vuokratiin meidän Suomen-perheen kanssa mökki Somerolta ja vietettiin mitä täydellisin landeloma. Muistan tuon ikuisesti. Fionn oli puolitoistavuotias, siskolla siskontyttö masussa ja mä olin jo arvasin odottavani Jamesia. Itseasiassa muistin just ihan hassun jutun; kun tultiin kotiin tuolta mökiltä tein positiivisen raskaustestin ja otin siitä kuvan. Luulin lähettäväni kuvan Liamille, mutta vahingossa se menikin äidilleni. Et ei kyllä ollut ihan tarkoitus niin aikaisin paljastaa odotusta, mutta niin se sit meni :D

Anyhow, sori katoamistemput ja täällä taas ollaan <3 Sara xxx

Itsekuri vs sokerikoukku.

20.6.2016
Jänniä juttuja tässä kuukausien varrella oppii itsestään. Mä olen vuosien varrella toistellut itselleni, että mulla on tosi huono itsekuri ja uskonut siihen tosissani. Olen paastonnut (A.Vogel) kolmeen otteeseen viikon verran no problem ja silloin ympäröivät ihmiset ovat ihmetelleen, miten hyvä itsekuri minulla onkaan? "Not really, olen vain itsepäisen päättävinen sen viikon". Jonkin ajan kuluttua paastosta (minkä siis olen ihan tehnyt aina puhdistautumismielessä, ei laihdutus, koska kilot tulevat heti takaisin) olen palannut yleensä huonoihin sokeriruokatottumuksiin ja byebye itsekuri, yksi suklaapala on tarkoittanut koko levyllistä.

Nyt kuitenkin miltei puolen vuoden sokerittoman jakson jälkeen huomaan, että minullahan on todella rautainen itsekuri! Ei siis sokerin osalta, vaan yleisesti ruoan osalta. Jos syön jotain ei-niin-terveellistä (esim. eilen iltapäivällä yksi croissant), teen korjausliikkeen heti seuraavalla aterialla. Tai jospa koko päivä (esim. Dublinin reissussa) ruokamahdollisuudet ovat höttöisiä, teen mahdollisimman fiksuja valintoja, siinä missä pystyn. Tässä siis huomaa, miten järkyttävän hallitseva elementti tuo sokerikoukku onkaan! Ei puhettakaan, että mikään tällainen olisi ollut mahdollista aikaisemmin. 

Luin aikanaan tosi mielenkiintoisen artikkelin Top Santé lehdestä, missä tutkimusten mukaan itsekuri ja sen esimerkin opettaminen lapsille oli yksi iso palanen onnellisuudessa. Tuolloin keksejä mutustaessa olin vähän, että jaahas. Mutta täytyypä sanoa, että nyt yhdyn tuohon täysin. Joskin en nyt tiedä, miten asiaa muuten lapsille opettaa, kuin omalla esimerkillä. Mieleeni tulee hyvä ystäväni, kuka aina jätti ainakin suupalallisen lautaselle oli kyse ruoasta taikka jälkiruoasta. Minun ihmetellessä, hän kertoi äitinsä opettaneen, että aina pitää jättää vähäsen lautaselle. Kauan pidin koko juttua ihan kreisinä, mutta tuo ystäväni omaa ehkä terveimmän suhteen ruokaan ja itsestään huolehtimiseen, ketä tiedän. 

Itsekuri palkitsee. Ei siis mikään sairaalloinen itsensä näännyttäminen vain sellainen terve itsekuri. Ja jännä miten kaiken tämän näkee niin paljon selkeämmin, kun sitä sokeria ei ole jatkuvasti mielessä hämäämässä. En nyt tarkoita tällä kirjoituksella missään nimessä, että olen nyt aivan mahtava ja loistava ja voi vitsit miten olenkaan onnistunut, vaan enemmänkin nämä aiheeseen liittyvät ajatukseni on tarkoitettu tsempiksi ja vertalaistueksi sellaisille, ketkä painiskelevat samojen asioiden kanssa. Sokerikoukkuun vieläkin tarjoaisin lääkkeeksi ihan kokonaisen vuoden lakkoa.

Suomessa ainakin on jatkuvasti joku "pullapäivä"; Runebergintorttu, laskiaspulla, pääsiäissuklaa, mansikkakaakku, omenapiirakka, joulutorttu. Kantava ajatukseni itselle on ollut, että ensi vuonna sitten. Että jos tämän vuoden olen ilman noita nimikkopäiväherkkuja, jäätelökesiä raparperikakkuineen, syntymäpäivä ilman herkutteluita, ei se tarkoita loppua elämää. Luopuminen ei tunnut laisinkaan niin hankalalta, mutta samalla minulla on tämä vuosi aikaa opetella muilla tavoin tätä itsekuria, niin että ensi vuonna ehkäpä osaankin ottaa pienen yhden palasen kokonaisen vuoren sijaan.


hassu kuva tähän tekstiin, mutta ihan älyttömän herkullinen vuohenjuusto-munakoiso burgeri Dublinissa.
Ei tarvinnut kylkiäisiä, sen verran tuhtia tavaraa. Mutta loman jälkeen mietin,
että onneksi en välitä vaa'an numerosta ja anna sen määrittää omanarvontuntoa enää.
Parin päivän enempi valkoista leipää sisältävän syömisen jälkeen kyllä jo tunsinkin, että ei sovi minulle ja mielummin palaan normaaleihin tottumuksiin heti. Myös vaaka vähän aiheuttaa todellisuudelle sokeutta.
Ei se numero, vaan se olo - siinä mottoni.





Ja sokeriherkuitta kuulkaa elämä on aivan yhtä ihanaa! Se, että sokeria ei syö, ei ole synonyymi sille ettei voi kokea hedonistisia nautintoja muilla tavoin. Ne herkuttelut vain muuttavat muotoaan, miten taivaalliselta paistuukaan tujaus turkkilaista juguttia tuoreiden jääkaappikylmien marjojen kanssa ja päälle vielä chia-siemeniä ja kaakao nibsejä? Tai kukkurallinen teelusikka mantelivoita iltapäiväkahvin kera? 

Kyllä mä väittäisin, että mun suurin demoni vuosien varrella on ollut sokeri. Ongelmat sen kanssa juontavat jo ihan lapsuudesta ja mietin vain miten todennäköisesti olisin voinut välttää monetkin alavireiset itsetuntoon ja omanarvoisuuteen liityyvät kaudet välttää ilman sitä.

Huuh, voisin jatkaa tätä romaania loputtomiin. Olisi kiinnostava kuulla teidän muiden mietteitä asiaan liittyen. Paljolti voisin vielä ruokavaliossani viilata, mutta millekkään dieetille en missään nimessä halua ryhtyä. Tätä se kai vain on - elämäntapamuutos.

Ja tiedättekö täällä mennään nyt viimeistä viikkoa tuota Kayla Itsinies 12-viikon Bikini body guide- liikuntaohjelmaa. Olen aivan ekstaasissa ja niin ylpeä, että saatan tämän vihdoinkin läpi. Joskin sama 12-viikkoinen on tarkoitus aloittaa heti putkeen uudestaan. Loppuviikosta siis tiedossa ennen- ja jälkeen-kuvat, iik!

Nyt täällä hetkisen on luvattu iltapäiväksi aurinkoa kaatosateisten päivien lomaan, eli mä hilppasen muun perheen kanssa ulos. Vi ses, Sara xxx

Onneksi on pionit.

16.6.2016
 Voi ihanuus, sain kuin sainkin paikallisesta Lidlistä kaksi punttia pioneita meidän kotia sulostuttamaan. Aika komea kimppu kymmenellä eruolla vai mitä? Itseasiassa nyt onkin ollut tosi pitkä pätkä ettei meillä ole ollut leikkokukkia laisinkaan. Kai tämä koti on vain ollut sellainen ruokapysäkki viimeiset viikot ja ulkona on kukkinut vaikka mitä ihanuuksia, että en tosiaan  ole raaskinut normaalia perjantaipuskaa ostaa. Mun kotikotona on aina leikkokukkia ja siksipä se on jotenkin itsellenikin sellainen automaatio ja niitä euroja en laisinkaan kadu.

Juu en varsinkaan, kun tämä ympäröivä kämppä tällä hetkellä ottaa aivoon niin toden teolla. Kiitos myös Suomen kotikodin, mikä on kuin sisustuslehdestä (koska usein olikin sisustuslehdessä), mulla on varmaankin tavallista vaikeampi kestää tätä ei-yhtään-minun-näköistä raamia. Oi Irlanti, tuo oranssin mäntymuodin mekka. Mäntykeittiöön silmä on jotakuinkin tottunut, mutta nuo ovenkarmit ja jalkalistat karmaisevat taustalla päivittäin. Mietin jos kysyisin saisinko valkaista ne, mutta urakka on iso ja jotenkin en usko, että landlord lämpene ajatukselle, koska oli aivan ekstaasissa täällä ennen olohuoneen ikkunoissa roikkuneista kirkkaanpunaisista samettiverhoista. Scandi cool en nyt tosiaan kohta Irlantilaisen cozy cottagen kanssa :D

Jotain on pakko pian kuitenkin tehdä, koska musta alkaa pikkuhiljaa tulla aika väliinpitämätön tämän kämpän suhteen. Ensitöikseni ajattelin nyt vihdoinkin maalata tuon alakuvan taustalla seisovan mummani vanhan kaapin. Se on niin rakas ja usemman vuoden nyt olen pohtinut sen maalaamista. Tuo vihreä ei missään nimessä ole miellyttänyt silmää ja sen lisäksi maalipinta on todella huonossa kunnossa. Mies sanoi, että sehän on ihan shabby chic, mutta kun muutkin pinnat asunnossa on kuluneet ja vanhanaikaiset, kaappi on enää oikeastaan shabby. Tiedättekö sellaisessa modernissa virtaviivaisessa kodissa tuo olisi ihan supermakee. Mut juu ei täällä.

Aika monta muutakin maalattavaa olisi listalla ja fiksattavaa. Haluaisin myös värjätä meidän sohva kankaat, mutta oikeanlaista pesukoneväriä ei tunnu löytyvän millään. Mä luulen, että sitten syksyllä viimeistään saan ihan valtavan sisustusvimman. Nyt yritän vielä olla zen ja tuijotella pioneita.

Suosittelen nyt kipinkapin tuhlaamaan pioneihin, sillä niiden saantikausi on niin kamalan lyhyt ja ne todella sulostuttavat koko asunnon. Joko haitte omanne?

Meillä on tänään vielä tiedossa meidän Jamesin kouluun tutustuminen. Ihan käsittämätöntä, että meillä on syksyllä jo kaksi koululaista ja Elsikin aloittaa leikkikoulussa (täällä ilmainen 3-v etiäpäin kouluunmenoon asti) kolmena aamuna viikossa. En edes ole osannut ajatella, mitä ihmettä sillä ajalla teen. Varmaan rymsteeraan näitä mööpeleitä ja toteutan kaikki seisovat diy-projektit. Yeah right :D

Sara xxx

"3,5 viikkoa aikaa tehdä susta Suomalainen"

15.6.2016
Itkettää, puristaa rinnasta - tänään on ihan älytön ikävä Suomeen. Välillä se iskee näin; kesken kaiken arkisten askareiden niin, että veitsi, millä pilppusi, on laskettava alas ja kyyneleet kihoavat silmiin. Siinä sitten yritän ajatella jotain muuta - ihan mitä vain - ja rupean setvimään keittiön kulmauksesta sotkupaperikasaa. Sieltä pilkottaa Kristiina Louhen Aino-kirja, minkä repaleinen sivu on odottanut teippaamista jo ikuisuuden. Ryhdyn puuhaan heti ja pikku-Elsi huomaa ei niin tutun kirjan ja päätän heti lukea sen hänelle. Lapsuuteni lemppari kirjan. Miten ikonisia Suomi-juttuja siinä vilahteleekaan, miten pieni kikkarapainen Elsi kuuntelee hartaasti "what's that äitiliini?". "Eikun mikä tuo on äitiliini? Sano Elsi", "Mikä tuo is äitiliini". 


Humps tunteiden tulva taas valtaa koko kropan. Pieni, rakas Elsi. Enemmän Irlantilainen, kuin Suomalainen. Hirmuisesti osaa Suomeksikin, mutta ei hän muista Suomea samalla tavalla kuin isoveljet, ketkä jo osaavat odottaa mummilaa, serkkuja, tätejä, ratikoita, Pikku kakkosta tv:stä, Lintsiä, Helsinkiläisiä leikkipuistoja pyörineen. Välillä niin puristaa rintaa, etteivät meidän lapset saakkaan samanlaisia lapsuudenmuistoja, kuin minä. Vaikka meidän muutto tänne oli toivottu ja väistämätön, katsoessa vanhoja kuvia Suomen kodeista haikeana, mitein miten hyvää meidän arki
sieläkin omalla tavallaan oli.



Onneksi, onneksi pian matkustamme Suomeen melkein kokonaiseksi kuukaudeksi. Juuri nyt Elsi on oikeastaan täydellisessä iässä Suomettamista varten. Ja se onkin prioriteetti numero yksi tällä reissulla. Innostuneena jo mietin, että me siis voidaan mennä lainaamaan kirjastosta kasa kirjoja Suomeksi ja vaikka mitä muuta! Täällähän en käy heidän kanssa kirjastossa laisinkaan, koska olen erittäin tarkka siitä etten puhu taikka lue heille englanniksi. Oikeastaan nyt koen pienen kolauksen omatunnossa, koska en ole aikoihin lukenut noita meillä jo olemassa olevia Suomenkielisiä kirjoja taikka edes laulanut iltalauluja nukkumaanmenoaikaan. Ja lauleskella yritän. Fionn varsinkin muistaa ulkoa vaikka mitä Suomalaisia lastenlauluja, mutta tiedättekö kuinka kummallista oli pari viikkoa sitten ruveta hoilottelemaan Leipuri Hiivaa ja tajuta, että Elsi ei ole sitä koskaan kuullutkaan? Siinä sitä sitten taukoamatta lauloin hänen pyynnöstään putkeen ainakin vartin. Nyt jo luonnistuu häneltäkin melkein :)

Tällä reissulla toivon meidän treffaavan sukulaisia mahdollisimman paljon ja ajelemme ainakin useammaksi päiväksi Etelä-Pohjanmaalle isäni kotikylille, missä rakkaita setiä ja serkkuja asuu. Olisi kiva ajella Kaustiselle kummejani moikkaamaan ja samalla viedä lapset sinne kansanmusiikkifestareille, mitkä oli minusta pienenä niin kovin jännittävät.

Ja sitten odotan vain niin paljon sitä, että saan kotikotona juoda aamukahvia oman äitini ja isäni kanssa. Ja jutella siskojeni kanssa ja leikkiä siskonlapsien kanssa. Pienet serkut pääsevät leikkimään keskenään <3 9 pitkää kuukautta viimeisestä Suomereissusta alkaa nyt loppua kohden tuntua aivan järkyttävän liian pitkältä ajalta. Nyt jo kauhulla ajattelen etukäteen, miten nopeasti tuo 3,5 viikkoa tulee hujahtamaan hah :D


Nyt tässä kirjoitellessa, Elsi katselee Hertan maailmaa youtubesta ja vaikka hän onkin todellinen Connemara girl, luulen että pieni tulee ihastumaan Suomeen myöskin kovasti. Toivottavasti tämän reissun jälkeen hän muistaa Suomen ja kielikylpykin varmasti juuri nyt on onnenomiaan vahvistamaan jo olemassaolevia taitoja. Nämä kuvat nappasin kauniissa säässä pari viikkoa sitten, kun nyt on palattu peri-Irlantilaiseen tuuleen ja tihkusateeseen. Neito stailasi saman Hatleyn-söpöliinimekon tänään pillifarkkujen kaveriksi :) ja nyt Hertat on loppu ja me lähdetään perhekerhoon moikkailemaan kavereita. Iltapäivällä tänään ihan varmasti pidetään oikea kunnon Suomi-kirja lukutuokio ja soitetaan facetimet mummille. Kuullaan taas toivottavasti vähemmän tunteellisissa merkeissä, Sara xxx

Meatfree monday: hiukan terveellisempi avocadopasta.

13.6.2016
Jatkan yksinpuheluita. Tänään aiheena vihdoinkin taas uusi ruokainspis-ohje. Monen suosikki avocadopasta on ollut hullun suosittu alusta asti, mutta minä en koskaan erityisemmin alkuperäisestä reseptistä välittänyt. Turhan raskas, täynnä suolaa, missä proteiini? ja lehtipersijaa paremmin mietin sopivaksi yrtiksi korianteria. Sitten luin saatumalta tämän blogipostin ja koin ahaa-elämyksen avocadon käytöstä kesäkurpitsapastan kaverina. Kesäkurpitsapastaa olen kyllä tehnyt usein joko kokonaan lisukkeeksi taikka täysjyväpastan mukaan, mutta yleensä olen nopskasti paistanut sen pannulla. Täysin raakana kesäkurpitsa olikin hurjan kiva tässä ruokaohjeessa.

((pahoittelen tässä vaiheessa varmaan maailman huonoimpia kuvia tekstin jatkeena, kun ne ovat itse ruoanlaittotilaneessa yhdellä kädellä lätkäisty. tarkennukset vähän miten sattuu, mutta kai tärkeimmästä saa käsityksen))

Eli tarvitset pari purkkia kik-herneitä ja kurkumaa niiden maustamiseen, kesäkurpitsan, pari kolme avocadoa, yhden limetin, tuoretta korianteria, pinjansiemeniä, parmesaania ja oliiviöljyä. Lapsille lisäsin myös sitä täysjyväpastaa, itse söin aterian karppina. Mielestäni tästä tuli ruokaa n. neljälle henkilölle, joskin kesäkurpitsoja olisi saanut olla kaksi, jos pasta jää kokonaan kaikilta pois.

Elikkä ensiksi käytin kik-herneet kuumalla pannulla huuhtelun jälkeen ja maustoin tässä vaiheessa kurkumalla (n. pari teelusikallista) ja niiden päälle olisi voinut hiukan viskata ruususuolaa. Itse yritin lasten takia jättää suolat minimiin ja suolaisuutta tuli tarpeeksi parmesanista. Kik-herneet saavat paistua pannulla sen hetken, että pinta lähtee vähän halkeilemaan.

Sen kaveriksi tein yhdestä kesäkurpitsasta pastaa spiralizerilla. Mun oma on sellainen kynänterottimen mallinen ja tosi näppärä. Tämä näkyy olevan tismalleen sama.

Pilppusin mukaan huoneenlämpöiset avocadot ja sitten kastikkeen kimppuun. Paras ystäväni ruoanlaitossa on edelleen tuo pikkuinen tehari, millä teen milloin mitäkin raastetta taikka kastiketta. Tässä tapauksessa heitin sinne puoli punttia korianteria, yhden limetin mehut ja reilun tujauksen oliiviöljyä ja mustapippuria. Sit vain surrurr ja kastike pasta-annoksen päälle. Korianterit voi toki hienontaa veitsellä ja muut nesteen kaataa päälle. Meidän muksuista muutamalla on joku ongelma lehtien kanssa ruoassa ja siksi usein rucolat, pinaatit ja yrtit pääsevät teharilla vaikkapa porkkanaraasteen mukaan. Mutta palataampa takaisin tähän reseptiin :)

Pinjansiemenet itseasiassa paahdoin ennen kik-herneitä, koska niiden paahtaminen kannattaa aloittaa kylmällä pannulla etteivät pala. Ne ja parmesaani viimeistelevät annoksen. Ja parmesaania tosiaan voi tässä vaiheessa lisätä oman maun mukaan. Sen sijaan lehmänmaidottomille sopisi se pecorino taikka vaikka vanha mancego-juusto.

Sit vain koko helahoito huolellisesti sekaisin ja lautaselle.

Mun juuri tuolla syömiskerralla teki aivan älyttömästi mieli punasipulia ja pilppusin sitä mukaan, mutta se ei nyt aivan täydellisesti sopinut tähän mukaan. Kevätsipuli olisi parempi. Toisaalta kirsikkatomaatitkin taikka porkkana pienittynä olisivat maistuneet herkulliselta tässä mukana. Ensikerralla sitten :)

Lapset söivät omansa sillä täysjyväpastalla höystettynä suurin mielihaluin ja tuota kesäkurpitsaa taidan raakana ruveta tunkemaan jokaisen spagetin mukaan. Nythän se alkaa olla pikkuhiljaa ihan älyhalpaa kaupoissakin.

Täytyypä muuten sano, että tuolla Londoner-blogillakin oli arkistoissa ihan kunnon avocado spagetti ja eipä se nyt siis taida niin originelli idea alunperinkään olla. Että ihan hyvillä mielin teen tämän oman version :) Mut kokeilkaa, ihan mahtavaa kesäruokaa ja ei tosiaan yhtään niin raskasta, kuin kunnon pastan kera :)

Kuulemisiin, Sara xxx


Roundstone.

12.6.2016

Säät täällä ovat palaneet tavallisiksi Irlantilaisiksi kesäsäiksi. Sunshine and showers. Olipa aika työ saada perheen pienimmälle päälle muuta kuin hellemekko, huh :D  Meidän kylältä muutama kylä etelään päin on söpö paikka nimeltä Roundstone. Talvella aavemmaisen hiljainen ja kesällä täysi kuhinaa. Sunnuntaisin tuolla etenkin on kiva tunnelma, kun pienellä aukiolla on county market. Nooo markkinat nyt eivät ole niin häikäisevän hienot, mutta söpön ranskattaren pieni creppi-vankkuri on sitäkin vastustamattomampi. Tosin tänään jouduin vähän vastustelemaan, kun pidän toisinaan tällaisia täyskarppipäiviä ja lettu ei siihen oikein sovi. Huokaillen siis jätin vuohenjuustocrepit muille ja tilasin lapsille kinkku-juustoletut lounaaksi. Viime kesänä ostettiin tuolta usein sunnuntaisin leipomokojulta patonkeja ja lounaspiiraita ja hurautettiin kavereiden kanssa läheiselle rannalle. Tänään matkassa oli vain minä ja lapset ja niinpä menimmekin leikkipuistoon, mikä tuola on erityisen kiva.

Elävästi muistui mieleen meidän esnimmäinen kesä täällä, kun Liam oli töissä aamusta iltaan ilman breikkejä ja meidän oman kylän leikkipuisto oli remontissa ja ajeltiin lasten kanssa tuonne Roundstoneen miltei päivittäin leikkimään. Elsi silloin vasta käveli tukea vasten ja hihkui keinussa; miten paljon hän on kasvanutkaan?! Ehkäpä sään taikka noiden muistojen takia olin hurjan melankolisella tuulella koko päivän.

Onneksi päivän pelasti ihan hitsin hyvä jalkatreeni ja nauratti sekin, että millon musta tuli sellainen tyyppi, kenen päivän pelastaa hikihatussa jumppailu :D Hyvä niin, hikoilun tuloksiakin voisin esitellä tässä seuraavan parin viikon aikana, jos kiinnostaa.

Jep, mutta eiköhän me tuonne Roundstoneen suunnata taas ensi sunnuntainakin. Aika kiva kesätraditio. Huomiseksi mulla onkin tänne vähän reseptipostausta tiedossa jahka suinkin ennätän koneelle sen kirjoittamaan, sillä lähdemme koko perheellä Galwayhin hoitamaan muutamia kiireellisiä asioita. Nyt nukkumaan ja sitten uuden viikon kimppuun :) Loistavaa maanantaita siis toivottelen teille jo näin, Sara xx

Yhden illan asukuva.

10.6.2016
Heippa ja kivaa perjantaita. Mä pötköttelen tässä sohvalla ja naputtelen tätä postia padilla. Onneksi olin kuvat jo käsitellyt aamupäivällä, sillä nyt laiskottaa. Just mietittiin miehen kanssa hänen tauollaan, että taitaa olla eka kerta viikkoihin, kun ollaan kotosalla sisätiloissa. Ja lojutaan sohvalla - kuinka ihanaa vaihtelua ❤️ Kaikki kauniit päivät tulee vietettyä pihalla ja sohvalla on tähän asti ollut puhtaiden pyykkien vuori, minkä viikkasin vasta ennen reissua kaappeihin, ups... 

Mutta siis sohvalla makoilu, lapset pitkästä aikaa katselevat lastenohjelmia tietokoneelta, kuppi kuumaa ja kroppa tykkää hurjan hyvää. Vähän on sellainen orastava kurkkukivun tuntu, mikä taitaa taittua vain rentoutumisella, vaikka olinkin suunnitellut vatsalihastreenia vielä tähän alkuiltaan. Huomenna aamullakin ehtii, siispä löhöilen :) 


Mutta näihin kuviin; Liam onnistui ottamaan aika kivat kuvat, missä oli yksi mun harvoista Dublinin ostoksista eli ihan tavallinen raitapaita. Ostin sen ihan vain H&M:ltä ja siinä on oikeastaan vähän sellainen off shoulder-leikkaus. Tyykkään hurjasti ja hintakin taisi olla vain kympin.

Tuollaisen tiukan paidan kontrastiksi tykkään löysistä farkuista, joskin nämä mun omat on nyt sitten auttamatta liian isot vyötäröltä ja valahtaa tuollatavalla kummallisesti koko ajan  Ja hitsit niitä ei kaupassakaan enää myydä samanlaisia. Täytyypä tutkailla Suomessa sitten Gina Tricotin mallistoa, kun heillä muistan olevan parhaat farkut.



Paita on tänäänkin päällä eri farkkujen kanssa, raitapaidoissa vain on sitä jotakin. Heh ja joo oli nuo samat korot tänään taas käytössä ja Jamesia leikkikoulusta haettaessa muutamakin tuttu äiti kysyi "are you going somewhere nice?". Hihi ihan tuohon Lidliin kuule ruokaostoksille :D

Ei mutta nyt on tuupattava dinner uuniin kypsymään ja palailen pian muiden juttujen kera. Hauskaa viikonloppua toivotellen, Sara xxx

Kaupunkiloma lasten kanssa.

9.6.2016

Ajattelin edellisen jatkeeksi kirjoitella vielä muutaman sanasen lasten kanssa kaupunkilomailusta. 
City-matkailu pienten kanssa on toki aivan eri asia, kuin all inclusive rantalomakohteessa pötköttely tms. Ei ehkä sillätavalla perinteisesti rentouttava loma, 
mutta toisaalta parhaimmillaan antaa myöskin paljon. 

Olemme aikaisemmin käyneet Dublinissa poikien ollessa pienempiä ja Elsi masussa ja siitä kerrasta viisastuneena, kaupunkilomilla kannattaa unohtaa mitkään omat muistelofiilistelyt ja yrittää jaksottaa tapahtumat sen mukaan, että pikkuiset ei tylsisty.

Mutta first thing first; hotellihuoneessa kannattaa heti irroittaa puhelimet sun muut johdot seinistä. Yllättäen esim. joku vikkeläsorminen oli osannut asentaa pimeänä seisoneeseen sähkölähteestä poistettuun kelloradioon herätyksen kello 5:53 aamulla.


 Kannattaa myös googlella tarkistaa lähimpien leikkipuistojen/sisäleikkipuistojen sijainnit (englanniksi soft play). Ne ovat kullanarvoisia paikkoja, missä esim. toinen vanhempi voi päivystää ja toinen hetkisen hengähtää. 

Toisaalta erilaiset metrot, ratikat ja bussit voivat itsessään olla tarpeeksi jännittäviä.

 Kannattaa myös etukäteen käydä tiukasti keskustelua minkälainen käytös on suotavaa ja miksi? 
Miksi äitiä ja isää on ihmisviliniässä kuunneltava ja mitä tapahtuu jos menee hukkaan? Kuinka sitten toimia? Niin inhottavaa, kuin pelottelu onkin, tarina haahuilemaan lähteneestä pikkupojasta kodittomana Dublinissa toisella puolella saarta lopusta perheestä menee aika hyvin jakeluun. 

Onneksi lapset yllättivät meidät tosi positiivisesti ja tottelivat hurjan hienosti ohjeita. 
Ei mitenkään ihan normi kotioloissa ;)

 Toisaalta on tietysti hyvä antaa heille tilaa olla ihan vaan lapsia ja vähän riehuakkin, kunhan pysyvät pois vilkkaasta liikenteestä.

 Kengät kannattaa tietysti valita myös kävelymukavuuden nimissä samalla tavalla kuin aikuisillekkin. 
Vaatteet tykkään matkalle kuin matkalle anyway pakata setteinä sukkia ja alushousuja myöten. 
Ehdottomasti paras tapa mitoittaa tarvittavat vaatteet ja samalla sitten - jos asia nyt on lainkaan itselle tärkeä - yläosat ja alaosat sopivat toisiensa kanssa yhteen ja näyttävät kivoilta.

 Turhaa odottelua toki ei kannata harrastaa ja on mielestäni muutenkin hyvä briiffata lapsia mitä ollaan tekemässä, mitä sen jälkeen ja mitä sen jälkeen. Mitä seuraavana päivänä on tiedossa jne.

 Kantoväline taikka näppärät pikkurattaat on ihan ykkösiä. Kantoväline eritoten.
Elsi 2v7kk tykkää kovasti kävellä ja Tula-kantoreppu sujahti helposti kassiin, kun sitä ei tarvittu. Rattaita käytimme lähinnä juna-asemalta hotelliin ja takaisin siirtyessä. Kantorepulla oltaisiin vallan mainiosti pärjätty, mutta otimme rattaat vähän nostalgiasyistä, kun tarkoitukseni on laittaa ne piakkoin myyntiin. Viimeisiä matkoja siis rattaiden työntelyä tässä perheessä.

Millään hyökkäysvaunuilla en kaupunkilomalle lähtisi, sillä esim. täällä oviaukot ja jalkakäytävät voi olla todella kapoisia.

Ravintoloihin kannataa ottaa jotakin toimintaa esim. leluja mukaan, sillä ruokaa toki voi joutua odottelemaan taikka lapset on tietysti syöneet nopeammin annoksensa ja rupevat valumaan pitkin lattioita. Monessa paikassa on ilmainen wifi eli lasteohjelmat kännykältä youtubesta pelastavat paljon.

 Ja se ruoka, mikä murheenkryyni.

Mun mielestä ehdottomasti haastavin osuus on löytää lapsille mitään järkevää syötävää.
Siispä on usein mentävä sillä mikä uppoaa oli se sitten ranskalaiset taikka pizza.

Onneksi täkäläisistä ruokakaupoista löytyy deli-tiskejä ja salaattibaareja ja yksi lounas toteutettiinkin ostamalla papusalaattia ja pastasalaattia sellaisesta ja vähän vaihtelua epäterveellisille annoksille. Lidlin sattuessa kohdalle kauempana itse keskustassa ostimme pussin omenoita, porkkanoita ja pähkinöitä.

Ja ehdottomasti tärkein vinkki on antaa lasten kokea city-loma omalla tavallaan.
Tanssia katusoittajien mukana :)

Jutella oman kotipaikan ja suurkaupungin eroista, hyvistä ja huonoista puolista.
Meidän pojat saivat hurjasti perspektiiviä, kun näkivät ihan oikeita kodittomia ihmisiä nukkumassa kadulla. Saatiin hyvät keskustelut siitä aikaiseksi.

Olisi ollut tosi kiva myös viedä heitä museoihin taikka taidenäyttelyyn, mutta kaikki olivat tuona bank holiday mondayna valitettavasti kiinni. 

Dublin on todella lapsiystävällinen ja helppo lapsiperhekohde.
Meidän perheen haave kaupunkilomakohteita ovat ainakin Lontoo ja Pariisi ja mä tykkäisin ihan tutusta Tukholmastakin (Humlegårdenissa on muuten mainio leikkipuisto, mitä suosittelen),
mutta seuraava cityhän on jo ihan vain muutaman päässä :))

Me tullaan Heinäkuussa lasten kanssa Helsinkiin <3
Pojat jo odottavat Suomenlinnaa ja metro/bussi/ratikka-ajeluita paapan kanssa. 
Helsingissähän on vaikka mitä lapsille sopivaa tekemistä!

Mä haluaisin myös pysähtyä Tampereella ja Turkuun olisi kiva pyrähtää moikkaamaan kavereita.

Olisi hauska kuulla minkälaisia lapsimyöteisiä kaupunkilomia teillä on ollut ja mitkä kohteet on mielenkiintoisia ja sopivia? Sara xxx

Kuvia Dublinista.

8.6.2016
Oi ihana, ihana Dublin.
Matkan jälkeen tekisi mieli kertoa kaikki, mutta sitten ei taas tiedä mistä aloittaa.

Meillä oli tosi kiva reissu. Kaksi yötä oli loistava pituus, oli ihana tulla kotiin eilen, mutta pala sydämestä jäi taas Dubliniin. Tai oikeastaan sinne ihanaan hotelliin :) Se oli huikea paikka se.

Lapsiin lähtemättömän vaikutuksen teki juna-asema, kaksikerroksinen bussi ja Disney store.
kaksi hiljaista poikaa ja double decker bus
Shelbourne, pääsismpä kokemaan tämän vielä uudestaan.



kaunis tuoli odotella matkan kohokohtaa...

Disney store, need I say more :D

Grafton st.

Iki-ihana St. Stephen's green puisto.


matkalla ensimmäiselle illalliselle.

voi 9 vuotta sitten mekin seisoskeltiin tuossa pubin edustalla :)

pitkästä päivästä jo väsyneenä

naureskelua, että tyttärellä on täydellinen kikkarapää ja äiti joutuu hiki hatussa käkertämään omiaan.
ja siltikin hiukset lässähti alta aikayksikön kiitos tihkusateen.

Shelbournen kukkaloistoa ihastelemassa.

Where the story began; miehen ensimmäinen pesti keittiömestarina oli tässä ravintolassa Temple barissa 16 vuotta sitten.
Ruokalistalla on vieläkin hänen kehittelemiään annoksia :) #proudwife :))

valtaisa Phoenix park, maailman suurin kaupungin sisällä oleva puisto-alue

tuttuakin tutummat portit ja ovet...

...eli meidän ensimmäinen yhteinen osoite 9 vuotta sitten <3



Ja tosiaan, mehän asuimme Dublinissa ihan seurustelumme alkuun 6kk, kun muutin Irlantiin, vaikka en ollut ikinä käynyt sielä aikaisemmin. Ajatuksena oli suunnata Lontooseen, mutta Liamin myötä päädyin Dubliniin.

Tuola Etelä-puolella Dublinia lähinnä liikkuessamme tulikin mieleen vinkata, että nimenomaan se osio Dublinia on todella symppistä ja trendikästä ja aika Lontoomaista olematta niin käsittämättömän suuri alue. Loistava kohde siis pienelle viikonloppumatkalle vaikkapa. Lentoja tekee suoraan Finnair ja Norwegian ja SASillakin pääsee edullisesti vain yhdellä vaihdolla Skandinaviassa. Liffey-joen pohjois-puolella ei nyt ole mitään niin kiinnostavaa ja Temple barissa on toki sitä Irkkumeininkiä, rellestämistä ja kunnon turistirysiä. Tämä Grafton streetin alue, sen poikkikadut ja lähikorttelit, St. Stephen green-puisto ja siitä Ballsbridgeen päin ovat ruokailun ja shoppailun ja ilta-elämän kannalta oikein kivoja alueita.

Vielä jäi muutama aihe mieleen tästä reissusta kertomatta, mutta palaan niihin sitten omina postauksinaan :) Nyt takaisin tosi-elämään ja koulustahakureissulle! Kuullaan pian, Sara xxx