Ihana Søstrene Grene!

31.8.2016
Tämä kauppa saattaapi Tanskan matkaajille olla tuttu, mutta minä sekosin ehkä täysin, 
kun huomasin miehen kotikaupunkiin avatun uuden putiikin:

Tämän kuvan jo jaoinkin instagramissa; mikä tahansa skandinaavinen putiikki tuntuu kuin kotimaiselta. Ja erityisesti tämä Søstrene, sillä tyyliltään sisustustarvikkeet olivat just minun mieleen.

Søstrene Grene on siis vähän Tigerin tyylinen pikkutavarakauppa, missä kierretään kaupan läpi eri tavarakokonaisuuksien läpi. Hinnatkin olivat ainakin Irlannissa samaa eli melkoisen edullisia!

Miten innostuinkaan, kun vihdoin löytyi kehyksiä meidän tauluille, julisteille ja valokuville eikä tarvitse ajella 4h päähän Dublinin Ikeaan. Ja muutenkin hieman ohuemmat ja sirommat kehykset miellyttivät silmää.

Kotona alkoi toki valtava rymsteeraus ja paremmat päivänsä nähnyt olohuoneen matto siirtyi meidän makkariin sängyn alle ja sohvan edusta keveni yleisilmeeltään hurjasti. Toisen samanlaisen meinaan vielä ensi kerralla anoppilassa käydessä hakea tuohon nojatuolin eteen.

Ylläolevassa kuvassa on vähän kaikkia lempparielementtejäni:
luonnonkuituja, terästä, villaa.

Lattia on kamalassa kunnossa, mutta onneksi koira on söpö <3

Uusi syysmallisto julkaistaan ihan pian ja siellä oli tosi söpö musta tarjotinpöytä, mitä haaveilen Hemnes-sivupöydän sijaan. Liikkeen somistuksesta varastin idean laittaa keskeneräisen neuletyön tuollaiseen lasikuutioon. Kehyksiä en ole vielä ehtinyt mallaamaan seinälle taikka valitsemaan niihin sopivia kuvia, mutta pikkuhiljaa :)

Isoa taulua sen sijaan kaavailen tuohon tauluhyllylle ruman storage heater-patterin yläpuolelle viemään siitä fokusta. Kaupan juliste todennäköisesti vaihtuu pois yhteen ihanaan mustavalkoiseen valokuvaan ja vielä vähän mietin vedänkö reunukset kalkkimaalilla antrasiitiksi.

Mä luulen, että tuolla kaupassa tulee vielä huokailtua yhtä sun toista ja vaikka heidän lähin liike Suomeen nähden sijaitsee Etelä-Ruotsissa, voisin kuvitella ketjun pikkuhiljaa laajenevan pohjoisemmaksikin. Nimittäin tuo miehen kotipaikka on aika random avata tällainen liike, mitä ei näkyisi olevan edes Dublinin keskustassa, vain vähän syrjemmässä sielläkin.

Søstrene Grene-nettisivu on kuiteskin ehdottomasti vierailun arvoinen, sillä sieltä voi katsella inspismielessä kuvastojen nättejä stailauksia sekä DIY-teeseitseideoita.

Oi miten iloinen skandinaavi täällä nyt asustaakaan, kun edullisesti sai freesattua kotia :) 
Vielä etsin täydellisiä sohvatyynytpäällisiä vanhojen kulahtaneiden tilalle, mutta siitä vaikka sitten toisella kertaa. Mukavaa keskiviikkoa, Sara xxx

Uniformuissa.

30.8.2016
Selvisin päivästä ilman kyyneliä ja nyt arki on tosissaan pyörähtänyt käyntiin.

 Tietenkin, kun kello oli ekakertaa koko kesänä soimassa herätystä varten, koko porukalla olisi riittänyt unta vaikka kuinka pitkään :D Aamua hurjasti helpotti kylläkin se, ettei kenellekkään tarvinnut väsätä lounaspakettia vaan ne tulevat tällä kertaa koulun puolesta. Yksi stressitekijä selkeästi vähemmän! 

 Tämä yksi oli uniformustaan erityisen innostunut ja olihan hän nyt aika liikkis koulupuvussaan <3
Upouuden Gapin lippiksen tilasin lempivärissä kauhtuneen kesälippiksen tilalle vähän kuin kouluunmenolahjaksi.

Itse olen koulu-uniformujen kannattaja - tekee elämästä niin paljon helpompaa ja myöskin tavallaan halvempaa. Tai siis olen itse ostanut seconhandina taikka saanut hand me downina pojille noita paitoja ja housuja tosi mukavasti. Ja viikonlopuille vaatteita riittää tyyliin yhden kahdet farkut ja pari kolme paitaa. Eli poikien vaatetukseen kuluu aika minimaalisesti rahaa lopulta. Koulukengätkin (Pediped) löysin kesällä alesta parilla kympillä. Välillä tekisi jopa mieli ostaa pojille uutta vaatetta, mutta kun tarvetta ei vain ole, niin säästyvätpähän nekin rahat :)

 Itselläkin tällainen äiti-uniformu päällä tänään. 
Perus farkut (Bershka) ja musta paita (Vila) ja tuommoinen huitula-Bomber, minkä ostin jo Suomesta Gina Tricotista ja vähän jouduin sitä metsästämäänkin, sillä oli useammasta liikkeestä myynyt silmänräpäyksessä kuulemma loppuun.

 Tykkään kuitenkin bomber-trendistä, joskin sellaiset ihan paksut pilottitakin eivät tuntuneet omalle jutulle. Tämä vähän naisellisempi versio sensijaan syksyisessä port royal-värissä oli jotenkin ihana.

Ihan pikkiriikksesti tuli kyllä sellaiset tangomarkkinat vuodelta '94-vibat, koska muistelen kaikilla sedilläni ja muillakin miespuolisella tanssikansalla olevan tämän malliset silkkitakit :D 
Muistaako kukaan muu sellaisia miesten siistimpiä pusakoita ysäriltä? 

Yritän työntää nuo mielikuvat pois ja pukea tätä tämän hetken villityksenä ;)

((bongaa kuvasta kissa))

Mitäänhän tuo takki ei lämmitä, mutta täällä on usein syyskuussa tällaiset katalogikelit - tosi syksyisen näköistä, mutta silti vielä 16-17 astetta lämmintä. Villapaidat on ihan liikaa, mutta jotenkin topissa huitelukin tuntuu liian kesäiseltä. Eli ajattelin huitulan olevan vallan mainio ja niin se onkin.

Oletteko muut hankkineet bomber-takkeja vai käytittekö omanne jo teininä loppuun?

Jeps, mutta nyt kotipuuhiin taas ja huomenissa ajattelin ehkä vihdoin kirjoitella vähän sisutusjuttuja :)
Sara xxx




After the boys of summer are gone.

29.8.2016
Huomenna klo 9:15 meidän elämä muuttuu taas aikalailla.
Keskimmäinen rakas, meidän oma Jameson, aloittaa koulun!

Viikonloppu sujahti liukkaasti tosiaan apen syntymäpäivillä ja eilen, vaikkakin oli kesän upein aurinkoinen päivä, pidimme lupauksemme lapsille ja veimme heidät katsomaan Finding Dorya. 
Oli muuten aivan ihana leffa ja tykkäsin ehkä jopa enemmän kuin supersuosikistani Nemosta.
Suht alussa on ehkä vähän pelottava mustekala-kohtaus, mutta muuten kepeä ja helppo katsottava pienillekkin. Meidän Elsi ainakin jaksoi tosi hyvin seurata koko leffan, mistä olin aika yllättynyt.

Mut juu. Tänään ollaan pakkailtu koulureppuja, käyty ostamassa vielä muutamat kynät ja yritetty nauttia viimeisestä kesälomapäivästä. Aika haikeata tämä kesän loppuminen, vaikka tietysti kivaakin palata arkeen ja rutiiniin. Mutta tämä tokan koulun aloitus tuntuu jotenkin erityisen järisyttävältä. 
Esikoinen on aina niin reippaasti ollut menemässä ja jotenkin muutenkin hänen kanssaan kaikki virtapylväät tuntuvat innostavilta. Pienempien kanssa taasen minä ainakin havahdun siihen, että kuinka isoja heistä on tullutkaan ja kuinka nopeasti aika kiitääkään! 

After the boys of summer are gone on soinut vaimeana mun oman elämän sountrackilla mielessä viime päivinä. 

Meillä oli aika ihana loma näistä Irlannin sadesäistä huolimatta <3
Suomen matka tuntuu jo aika kaukaiselta, mutta ihanalta muistolta. Vieläkin saan voimaa sen ajattelemisesta. Ja pitkät päivät ulkoleikeissä vaihtuu hiukan aikataulutetumpaan elämään. Hyvä niinkin. Vaikka kyllä mulle poikia ikäväkin varmasti tulee. Ja Elsille.

Elsi ei ole lainkaan happy bunny. Kuvitteli aloittavansa huomenna jo tyyliin yliopiston taikka leikkikoulun edes ja aika karvaita kyyneliä olen saanut pyyhkiä, että hän ei mene huomenna mihinkään. Onneksi perjantaille on sovittu puolipäiväisen päiväkodin aloitus taas kerta viikkoon, että jospa siinä jotakin :)

Oikein mukavaa syksyn alkua teille muillekkin ja saas nähdä mitä kivaa inspistä se tuo tänne bloginkin puolelle :) Sara xx

Tänä perjantai-aamuna!

26.8.2016
 Energista perjantaita hei tyypit! Kesän viimeinen viikonloppu - ehkä vähän haikeaa, mutta toisaalta nyt voi hyvällä syyllä sitten käpertyä viltin alle ottamaan rennosti. Mutta sitä suosittelen iltapuolelle. Kirpeinä syysaamuina sitävastoin paras herättelijä on tietysti viileä ja raikas ilma.

Vaikka täällä ei mitään kesäkelejä ole oikein ollutkaan koko kesänä, silti ilmassa voi tuntea aamuisin jo syyskuun. Tänä aamuna jouduin herättelemään itseni jo tavallista aikaisemmin, sillä vein Pulla-koiran hoitoon kenneliin. Lähdemme nimittäin iltapäivästä miehen kotikaupunkiin viettämään apen 80v. synttäreitä. Toki koira voisi tulla mukaan, mutta kärsii aika pahasta matkapahoinvoinnista raasu ja toisaalta ehkäpä hänellä on kivempi koirakavereiden kanssa näissä maisemissa :)

Tällaisesta pienestä roadtripistä johtuen olin suunnitellut tälle aamulle ihan vain HIIT-juoksentelut ja sitten kekkasin, että tuohon viereiselle kävelyreitillehän menen pinkomaan kauniisiin maisemiin ennemmin kuin kotitalon takapolulle, missä on vain pusikkoa. Näin mahtavana kirpeänä aamuna aivan loistava valinta.

Jumpat kulkevat taas toivotulla tavalla. Tehtyäni BBG:n ekan kerran ajattelin jatkavani tuosta vaan seuraavan rundin. Kesäloma kuitenkin sekotti pakkaa aikalailla ja vaikka yritinkin parhaani, missasin useampia lenkkejä ja serkkutytön vierailulla en vain keksinyt sopivaa rakoa kadota jumppailemaan ja niinpä siihen väliin tuli miltei kahden viikon tauko. Motivaatio aloitella uudelleen täytyi toden totta kaivella taas jostakin mielen sopukoista, mutta sitten päätin vain kertakaikkisesti aloittaa tuon 12 viikon ohjelman ihan alusta.

Mites teillä muilla; alkaako syksyllä uusia taikka vanhoja liikuntaharrastuksia?

Jokatapauksessa rantakunto on tänä kesänä ollut parempi kuin koskaan ja huomaan itsetuntoni olevan paljon parempi, kun pidän itsestäni huolta. Toki toivon tässä vielä muokkausta tapahtuvan, mutta yritän olla ajattelematta jokaista senttiä koko ajan. Tulee mitä on tullakseen ja jumppailen, kävelen ja juoksen ihan vain energiaa tuovista syistä ja yritän syödä terveellisesti. Sokerittomuuskin menee nyt taas omalla painollaan, vaikka jouduin kohtaamaan vanhoja demoneja ajatus- ja käyttäytymismalleihin liittyen. On se sokeri viheliäinen kumppani, sen sanon vaan...

Kamala ikävä jo koirulia ja onneksi huomenna jo hänet haemme kotiin. Ja miehellä on 3 päivää vapaata putkeen, mitä en voi edes tajuta todeksi. Viimeksi enemmän kuin yksi päivä vapaata sitten Dublinin reissun kesäkuun alussa. Melkein kuin loma siis <3

Toivottelen mukavaa viikonlopun alkua ja enköhän palaile linjoille jo mahdollisesti huomenissa :) Sara xxx

Viimeisiä lomapäiviä ja päivän asuja.

24.8.2016

Niin, täällä vietetään tosiaan viimeisiä kesälomapäiviä ja vihdoinkin aurinkokin on pilkistellyt pilvien raoista ja on ollut jopa lämmintä! Tietenkin juuri kun olin pistänyt pesukoneeseen pyörimään koneellisen kesävaatteitani :D 

Alkuun täytyy laittaa päivän kukkakuva.
Täällä kasvaa niin moninaisia upeita kukkalajikkeita ja alan jo muistamaan mihinkä kuukauteen minkäkin lajikkeen kukkiminen ajoituu. Mutta nämä loppukesän söpöliinit olin aivan unohtanut. 

Mikähän noiden nimi lieneekään, en tiedä, mutta ne ovat tuollaisia vähän reppanoita pitkävartisia huituloita, missä kuitenkin on tosi söpöliini aniliininpunainen kukinto. Enemmän nämä rehottaa pientareilla, kuin rikkaruoho, mutta jotenkin kamalan suloisia ja liikkiksiä ovat :)

 Ja sit äitiliinin asukuva. 
Tosiaan mekot ja shortsit olivat kuivausnarulla ja oli pakko kiskoa farkut jalkaan.
Mä olen aivan rakastunut tuollaisiin vaarinpaitoihin ja H&M:llä näitä on yleensä ollut.
Mutta kas, kun mikään selfie-mestari en ole, niin pesulaputkin tuolla näkyjään nauraa. Voi että...

Jalassa oli ihan vain mustat varvassandaalit ja tuo iki-ihana kesäveska vielä viikonloppuun tehokäytössä. Sitten pakkailen varmasti kaikki kesävärit omastakin kaapista odottelemaan ensi vuotta :)

 Not quite pinterest worthy picture :D

Poikettiin tänään meidän lempparikahvilassa, minkä omistajat on itseasiassa meidän hyviä kavereita. Heillä on onneksi edes pikkasen terveellisempiäkin herkkuja myynnissä otettiin pari tuollaista Bounce ball-palleroista kahvien kaveriksi. Lapset rakastavat babyccinojansa, mitkä on siis vain vaahdotettua maitoa espressokupissa ja mä en voinut vastustaa jäälattea.
Viimeisiä kertoja tänä vuonna sellaisiakin juon - kausi-ihminen kuin olen heh :)

 Töpsyköilläkin kesävaatetta; todella meidän perustyyliä niinkuin varmasti huomaattekin :)

 Ja sit hengattiin vielä leikkipuistossa, mikä onkin oiva paikka edistää neulontatöitä. 
Mä aloitin tämän pikkutyön tekemisen jo pari vuotta sitten, mutta sitten taisin hukata ohjeen tai jotakin ja kun vihdoin jatkoin, alkuperäinen luomus oli Elsille liian pieni. Purin sen siis ja nyt samalla kerällä kahta kokoa isompi yritys. Annoin itselleni deadlinen, että elokuun loppuun mennessä tarttis olla valmista. Sit ehkäpä saatte asukuvia hänen päällänsä.

 Ja tämä kuva itseasiassa on jo pari iltaa sitten otettu, mutta sateisten päivien jälkeen olemme saaneet nauttia todella kauniista auringonlaskuista ja ehkäpä siis tänäkin iltana tällaista rauhoittavaa näkymää luvassa :)

Mites tykkäättekö asukuvista, vaikka meillä ei nyt mitenkään kovin kummoinen tyyli olekkaan? 
Itse tykkään oikeastaan kaikista eniten blogeissa juurikin tyylijutuista, että voipi olla näitäkin sitten ilmestyvän useammin (toivottavasti ei peilikuvina) jatkossa.

Jep, mutta nyt illallisen laittoon ja kuulemisiin! Sara xxx

Perhe- ja arkimietteitä.

21.8.2016
Voi jessus, että oli masentava teksti tuo edellinen :D No juu, eipä tämä "ulkomailla" elo aina auvoista ole, mutta kyllä kuitenkin suurimman osan ajasta :) Onhan mulla täällä tosi ihania paikallisia ystävättäriä myöskin ja sitten meidän ihana Suomi-kerho, keiden kanssa juuri eilen treffasimme Galwayssa. Ihan parasta <3

Nämä kuvat nyt on tätä peruskauraa tässä blogissa; tämä yksi perhe rannalla.

Mut kuulkaa säällä kuin säällä käydään rannalla ja vielä enemmänhän tietysti tällaisessa tuulessa ja sivuittain Atlantilta pyyhkivässä tihkusateessa. Löydettiin taas uusi ranta ja rannalla on aina kaikki paremmin :) Ja ylipäätänsä yhdessä tekeminen vaikuttaa heti perheen hyvinvointiin. Kovasti olen miettinyt viime kevättä ja miten sumussa se meni ohi kauhean aikataulutettuna ja juuri sillä fiiliksellä ettei me viisi+koira oikein ehditty tekemään (Dublinin reissua lukuunottamatta) mitään yhdessä.

Toki minulle jumppaohjelma oli tosi tärkeä henkireikä, mutta tietenkin se vei sitä meidän viiden laatuaikaa minimiin. Nyt olenkin pyrkinyt jumppailemaan sitten miehen tauon jälkeen dvd lapsenvahtina. Win-win sekin tavallaan; lapset saavat ruutu-aikakiintiönsä 45 min jumppailun aikana ja toisaalta voidaan daddyn ollessa kotona vain olla yhdessä. Kukaan ei toistaiseksi tästä järjestelystä valita. Hatunnosto vain kaikille työssäkäyville vanhemmille, ketkä sumplivat omia harrastuksiaan lasten harrastusten ja työvuorojen mukaan! 

Jokatapauksessa tämä yhdessä vietetty aika tuntuu nyt erityisen ihanalta, vaikka mitään sohvalla istumista kummempaa ei tapahtuisikaan :)

Kovasti jo tuleva kouluarki siintää mielessä ja tulevan syksyn järjestelyt. Meillä siis tosiaan keskimmäinenkin aloittaa nyt koulutiensä ja se tuo taasen erilaista rytmiä arkipäiviin. Ja Elsillä alkaisi lokakuussa 3-v. syntymäpäivien jälkeen kunnallinen playschool/kerho. Paitsi nyt selvisi, että toivomiemme aamusessioiden sijaan (9:30-12:30) hän saakin 3 x iltapäiväsessiota (13:30-16:30) ja ilmainen playschool on vasta tammikuussa. Siihen asti hinta on varsin suolainen á 12e/päivä. Tuo iltapäiväaika on nyt aika turhauttava muutenkin, kun näinollen veisin E:n 13:30, hakisin Jamesin 14:00, Fionnin 15:00 ja Elsin hakisin 16:30. Mehän asutaan 10 minuutin kävelymatakan päässä koulusta ja kerhosta, mutta toisinaan rankkasateessa on pakko ajaa autollakin nuo pienet välimatkat, että en sitten oikein tiedä mitä me noissa pikkuväleissä ehditään tehdä?

Elsi odottaa playschoolia valtavasti ja mietimmekin nyt jospa tammikuuhun asti lähettäisimme hänet sinne kerran viikossa ja kerran viikossa päiväkotiin, mihin hän myöskin kaipaa kovasti? Keväällä päivä päiväkodissa järjestely toi minulle tasaisen oman hetken, mutta erityisesti Elsi tuntui jo kaipaavan omia kavereita. Vaikka saatankin olla suht pro-kotihoito, olen ehdottomasti sitä mieltä, että 3-vuotiaasta eteenpäin he alkavat tarvitsemaan jo omia kavereita ja päivät äidin kanssa eivät vain riitä, vaikka kuinka virikemutsi olisikin.

Niin, että päätöksiä pitäisi tehdä ja rutiineja itsekkin rakastavana ihmisenä odotan kovasti minkälaiseksi meidän arki muodostuu? Missä välissä ulkoilutan koiraa, entäs bloggailen, siivoilen, jumppailen jne.? Tykkään tehokäyttää muut ajat niin, että lasten kanssa olisin mahdollisimman läsnä ja varmaan suurin aikaavievä osa päivistä menee ihan ruoanlaittoon. 

Vielä viikon verran jokatapauksessa lomaillaan ja aikataulut ovat olemattomia. Hengataan vielä hetki yöpuvuissa myöhälle aamupäivään, treffataan kavereita, yritän järjestellä lopunkin kämpän huoneiden muutamisen jälkeen kuntoon niin ja juhlitaan loppuviikosta 80-vuotiasta appea :) 

Miten teillä muilla on arki lähtenyt käyntiin ja miten sumplitte aikataulut? Jääkö perheelle paljon yhteistä aikaa ja koetteko sen tarpeelliseksi?

Tämä rappiomutsi tarjoili tänään illalliseksi täytettyjä pitaleipiä ja antoi heidän katsoa leffaa tavallista myöhempään. Kunhan saan heidät tästä nukkumaan, ajattelin vielä itsekkin lueskella blogeja ja sen sellaista. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Sara xxx

Muun maan mustikat.

18.8.2016
Olemme asuneet täällä Irlannissa nyt piirun yli kaksi vuotta ja täytyy sanoa, että vaikka olen aikuiselämästäni asunut ulkomailla enemmän kuin puolet, en koskaan ole kokenut enkä voinut kuvitella joutuvani rasismin kohteeksi.

En tiedä johtuuko aikaisemmat kokemukseni maailmankansalaisuudesta siitä, että olen ollut asumassa monen kulttuurin sulatusuunissa Austraaliassa, leppoisassa Portugalissa, missä iloisesti hymyiltiin kunhan edes yritin solkata heidän kieltänsä, Englannissa, missä kukaan ei kiinnittänyt eri kansalaisuuteesi huomiota vaiko kokemuksesta Dublinilaisena vuosien takaa, kun kuuliaisena työntekijänä olemassaoloani vain arvostettiin? 

Mutta mistä johtuu, että nyt viimeisen parin vuoden aikana olen useampaankin kertaan kokenut väheksymistä ollessani eri kansallisuutta? Miten minulle on välillä puhuttu kuin idiootille, kuka ei ymmärrä kieltä (mitä toki puhun itseasiassa kuin natiivi) ja varmaan sitten älytasokin on jotenkin alentunut? Miten minua on kehoitettu Irlantilaistumaan?

On jotenkin omituista, että maassa, missä en uskonut olevan juurikaan kulttuurieroa Suomeen, onkin niiiin paljon erilaisia tapoja ja pinttyneitä käytäntöjä, että mietin opinko niitä ikinä? Mistä minä olisin voinut tietää, että matkalaisille piti olla voikkuleivät valmiina odottamassa, vaikka olivat sanoneet syövänsä jo matkalla ja Suomalaisen kohtelijaana sitten paikanpäällä kysyin, että saisiko olla jotakin?
Muistinko kiittää tarpeeksi monella eri tavalla, kun Suomalaisena sanotaan kerran kiitos ja sitä tosiaan tarkoitetaan jokaisella solulla?

On hämmentävää ja oikeastaan erityisen loukkaavaa, kun joku toivoo sinun luopuvan omasta kansallisidentiteetistä ja tapakulttuurista. Toki maassa maan tavalla, mutta toisaalta oma tyyli ja tavat ovat osa sitä kotia, minkä tuot mukanasi maahanmuuttajana. Itsea haluaisin meidän kodissa ilmennettävän Suomalaisuutta ja sen olevan omalla tavallaan eksoottista ja kiinnostavaa vierailijoille.

Suomalaisuus on minulle todella tärkeää ja yritän ylläpitää sitä niin, että myös meidän lapset ovat ylpeästi sekä Suomalaisia että Irlantilaisia. Hulluinta on, että täällä on lisäkseni hurjasti eri kansallisuuksia ja silti tuntuu, että meitä kaikkia erityisesti vanhemmat rouvat pitävät kakkosluokan kansalaisina. 

Suuri Puolalainen yhteisö jokaisessa takapajula-kylässäkin antaa tietynlaisen leiman myös muille Itä-Eurooppalaisille. Puolalaiset lähinnä miksaavat vain keskenänsä ja heille on kaupoissa omat ruokatarvikehyllynsäkkin (<-gotta love finnish words :D), 
sinäkin olet varmaan Puolasta, kun puhut jotain omituista kieltä. 

Itse haluaisin saada ihmiset kaikkialla miettimään, että jokainen sinun kieltäsi murtaen puhuva puhuu täydellisesti omaa kieltänsä ja kielioppi- taikka lausumisvirheistä huolimatta hänen älykyydessään ei ole mitään vikaa. Hänellä on kotikylä taikka -kaupunki, mistä me emme välttämättä tiedä mitään. Se oma sielunmaisema, paikka mihin kaipaa, mitä me emme edes voi kuvitella. Usein nuo Puolalaisetkin tosiaan niputetaan vain Puolalaisiksi, vaikka maahan on aivan valtaisa!

 Olen mielenkiinnosta ruvennut kyselemään muilta maahanmuuttajilta, että juuri mistä paikasta he ovat kotoisin ja minkälaista siellä on? Toki rakastan kuunnella ihmisten tarinoita erilaisita paikoista muutenkin, mutta haluan myös välitää arvostusta, että heidän taustakin merkitsevät. En ole itse tainnut kyllä samaa kysymystä koskan kuulla takaisin, vaikka minusta olisi ihana kertoa Suomesta kaikki :)

Varmaan syy, miksi en ole osannut täällä blogissa Irlantilaisita tavoista kirjoitella sen kummemmin, on että ole itsekkin vielä huuli pyöreänä, mitä minulta milloinkin odotetaan? Kompastelen ja töksäyttelen ja opin, milloin pitää suu kiinni taikka mitä juuri milloinkin sopii sanoa. Välillä tämä Irlantilainen tyyli kanssakäydä tuntuu kuin joltain valtavalta teatraaliselta näytökseltä, missä puolin ja toisin suitsutettaan ja sitten taas väheksytään ja kaikkeen taitaa olla selkät askelet, mitä en vain vielä ole oppinut. Mahdankohan koskaan?

Ja mites sielä Suomessa ne kaikki maahanmuuttajat keiden pitää tajuta millon suppisuu-Suomalaisille sopii ojentaa kättä eikä suukkoa poskelle? Toisaalta Suomessa ilahduttavasti yleensä tarkoitetaan, mitä sanotaan eikä tulkinnanvaraisuutta nyt varsinaisesti ole. Täällä pitäisi vissiin osata lukea ajatuksia. Nyt tiedän miltä miehistä naisten kanssa tuntuu :D :D

Olisipa mielenkiintoista kuulla muiden mietteitä siitä, miten maahanmuuttajien tulisi sopeutua uuteen kotimaahansa? Tai oletko koskaan kokenut kansalaisuutesi takia väheksyntää?

***

Kuvissa vilahtelee tämänpäiväiset Connemara Pony Show-markkinat kylänraitilla, missä oli jos jonkinmoista feikkituotetta ja krääsäkojua tarjolla. Itse ponien kauneuskisat ja myyntitapahtuma ovat kylän koko vuoden kohokohta ja mieheni kaikista kiireisin työaika. Lasten kanssa tiirailimme hiukan ulkopuolelta varsinaisia poninäytöksiä ja keskimmäinen oli kovin pettynyt ettei Pony show tarkoittanutkaan sitä, että hän pääsee ratsastamaan. Voi muru <3 Upeita kyllä nuo pollet olivat.

Samainen muru halusi ottaa minusta kuvan, mutta nauratti, kun mammalta ei näy edes päätä. No söpöliinipihän tuo sisko onkin :) 

Oikein mukavaa perjantaita kaikille toivoo Sara xx





Tämän päivän projekti.

17.8.2016
Seuraa tämän blogin ehkä mitäänsanomattomimmat kuvat ikinä:


En ole täällä kotikuvia jakanutkaan hetkeen, että sinällään näistä oikeastaan ei varmasti kuin tarkkanäköisimmille avaudu mikään, mutta me siis tänään otettiin miehen kanssa projektiksi vaihtaa meidän ja lasten makuuhuoneet päittäin. Liamilla oli sopivasti työhön meno vasta kahdelta ja niinpä saatiin yhdessä tehtyä homman sellaiset vaiheet, mitä yksin en olisi pystynyt tekemään.

Vanhaan makkariimme oli oleellista ennen muuttoa asentaa reilut puolisen vuotta seinään nojaillut pimennysverho :D Aina on tullut jotain tärkeämpää, mutta sillä aloitettiin ja sitten vain kannettin huonekaluja huoneesta toiseen. Järjetyskin molemmilla puolin pysyi miltein samana, mutta meidän puolelta avautuu nyt vain nätimmät näkymät :)

Juu ja lasten puolen ikkuna on sen verran paljon korkeammalla, että nuo yhdet älynväläykset eivät yletä sitä avaamaan... Asumme siis toisessa kerroksessa.

Mä olen jo pitkään vihannut meidän makuuhuonetta ja haaveillut sellaisesta harmonisemmasta huoneesta, minne on kiva mennä nukkumaan pitkän päivän päätteeksi. Nauroin Liamille, että miksi lapsilla on asunnon kivoin huone, eivätkä he nyt sen päälle tajua mitään!? :D Tyypitkin olivat ihan tohkeissaan pari päivää, että tänään me vaihdetaan ne sängyt toiseen paikkaan. 

So far so good, nukahtivat oikeaan osoitteeseen ja toivottavasti miekkonenkin töistä palautuessaan löytää omaan sänkyymme.

Samalla toki kävin nuo kaikki epämääräiset röykkiöt ja vaatekaapit läpi, konmarinoin pikkusen pieniä ja puhkikuluneita vaatteita veks, järkkäsin ja viikkasin paitapinot suoriksi. Kaivoin syysvaatteita esille ja kasasin kesävaatteet yhteen pinnoon. Kyllä niitä vielä reilu viikko käytetään, mutta siitä ne on helppo sitten napata laatikkoon odottelemaan ensi vuotta.

Vielä pitäisi lasten lelut läväyttää lattialle, jaotella kukin auto ja ukkeli omiensa pariin ja viedä lastenhuoneen yläkaappiin odottelemaan leikkivuoroa. Meillä on yleensä lattialla koreissa vain n. 1/4 leikkikaluista ja niitä sitten vähintään viikon välein kierrätetään, että a) pysyy leikit kiinnostavina, b) kaikilla leluilla leikitään ja c) lastenhuone on helppo siivota.

Viimeaikoina leluja on ollut esillä enenmmän kuin yleensä ja lastenhuone onkin sitten näyttänyt ihan räjähtäneeltä eli nyt palataan vanhaan hyväksihavaittuun järjestykseen.

Ja vaikka vielään en yhtään tykkää tuosta meidän sängystä, on tuo meidän puoli kyllä vain niiin ihana. Miltei en malttaisi, että pääsisin jo peiton alle fiilistelemään sitä. Täytyisi vain tuo keittiö ensiksi siivota, pestä hiukset, vastata vaikka mihin viesteihin, maksaa yksi lasku ja ja ja... Että paras pistää toimeksi :)

Onko kenenkään muun syksyn miltei saapuessa vallannut rymsteeraus- taikka sisustusinto? Sara x

Syysuutta Elsin vaatekaapissa.

15.8.2016
Heh huvittavaa, kun täällä on ollut niin syksyistä, tuulista ja sateista viimeiset viikot, että koin osuvaksi kirjoitella syysjuttusista juuri tänään ja tälle päivälle osuikin se ainoa kaunis ja kesäinen päivä aikoihin! 

Mutta kyllä syysjutut vain ovat ajatuksissa, sillä taidan vieläkin pään sisällä elää Suomen kouluvuoden rytmissä. Oikeastaan kotiuduttuamme lomalta piti heti suunnata mietteet poikien koulutarvikkeisiin ja uniformuihin ja jo Helsingissä ihastelin kaupoissa uuden kauden mallistoja.

Myös Elsille oli eka kertaa aikoihin ihan tarveita ostaa uusia vaatteita, sillä yleensähän olen hankkinut niitä vuoden etukäteen aleista. Tai sitten sitä mukaan, kun käytettynä on tullut vastaan, ostellut jemmaan silmää miellyttäviä juttuja.

Suomen kirppislöydöt tällä kertaa olivat ihan olemattomat, koska Heinäkuu nyt ei ole mikään paras aika kirppistellä. Facebookin myyjiltä ostin kuvien ribbipaidan ja tosi kauniin neuletakin, mutta nättejä nahkaisia remmikenkiä tuntui olevan ihan mahdoton löytää uutena taikka käytettynä.

Nämä söpöliinit sitten lopulta tilasin Nextiltä. Ja juu, ne ovat keinonahkaa, mikä nyt ei ole mikään ykkösvalinta, mutta malliltansa tuntuvat olevan kapeaan jalkaan oikein hyvät. Ja onhan ne nyt nätit :)

Lisäksi en voinut vastustaa tuota tumman turkoosia hametta. Otin siitä 98cm vaatteita käyttävälle Elsille koon 3-4, mikä on kyllä vielä vähän iso, mutta jospa menisi sitten vielä vuodenkin päästä.

Nämä syksyn voimakkaat murretut värit ovat vain niin kauniita! H&M homessa ihastelin saman värisiä pellavalakanoita, mitkä olisivat kyllä aika ihanat. Vielä pitää hetki himmailla syysvaatetuksen kanssa, kun vasta syyskuun ensimmäisestä voin virallisesti vaihtaa kauden :D Jospa siis kesämekkosita otetaan vielä hetki ilo irti, vaikka sitten sukkisten ja neuletakkien kera.

Elsin hiuksia vähän myös leikkasin tasaisemmiksi ja mietin jo hetken, että kasvattaisimme kikkaran otsatukan sivuun, mutta yhteistuumin miehen kanssa päätimme tänään että ei. Kyllä se otsis vain sopii hänelle parhaiten.

Jokos teillä muilla on syyshankinnat kovassa vauhdissa?

Itselleni ostelin myöskin Suomesta tarpeeseen useampiakin juttuja ja siksipä ei taida nyt olla varaa mitään houkuttelevia uusia sisustustekstiilejä hankkia, vaikka sisustusinto on todellakin nostanut päätänsä pitkästä aikaa. Haastavahan tämä meidän minikoti on asian tiimoilta, mutta kyllä tästä vielä ihan kiva tulee :)

Mutta nyt vielä iltapuhiin ja hauskaa viikonalkua! Sara xxx

Potentiaalia?

13.8.2016

Mukavaa lauantaita blogityypit.
Nyt on viimeinkin serkkutyttökin saateltu lentokentälle ja vietetty asiaankuuluva masennuspäivä eilen ja vihdoin tänään siis palailtu meidän todelliseen arkeen. Tai no siis koululoma jatkuu vielä parisen viikkoa, mutta yritän jo survoa jotain rutiineita kehiin ettei sitten koulun alkaessa olla aivan pihalla. 

Ja rutiineja tässä tarvitaankin, huh. Olen lievästi sanoen ollut kauhistunut tästä kotityön määrästä versus käytettävissä oleva aika. Viimeisen pari viikkoa toki meillä oli vielä sitten vierailija tässä lisänä ja mieluinen vieras olikin. Vaikka säät eivät suosineet juurikaan, saimme kierrettyä lemppari paikkoja ja turistipaikkoja, käytyä tyttöjen shoppailureissulla ja iltaisin saatoimme jutella parikin tuntia niitä näitä. Miten kiitollinen olenkaan, että 17-vuotiasta kiinnostaa sanaakaan puhua tädille <3

Niin ja oma mies. Kotiin palatessa oli niin jäätävä ikävä sitä omaa tärkeintänsä, että niitä harvoja yhteisiä hetkiä en ole halunnut riistää mihinkään muuhun kuin yhdessäoloon. Läheikkäin oloon.

Että on siinä sitten bloggailut ja jumppailut jääneet omina harrastuksina taka-alalle, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta ja raivata molemmille taas tilaa. Niin paljon nämä omat harrastukset antavat voimaa (henkistä ja fyysistä heh) ja iloa.

Tämä bloggailu taas on kovasti ollut mielessä. Muutaman blogikamun kanssa jutellessa he kyllä naureskelivat blogillani olevan potentiaalia, mutta päivitystahtia pitäisi vähän ehkä parantaa. 
I know, I know ja tosiaan sit nyt yritänkin. Minun täytyy vain olla hilkkuisen järjestelmällisempi :)

Toisinaan koen vähän sellaista väliinputoaja-oloa, kun ihan tiedä kuka tähän blogiin voi samaistua? Mikä on tämän blogin se punainen lanka? Itse tykkään lueskella eniten lifestyle/feel good-blogeja ja sellaista ehkä itsekkin mieluiten kirjoittaisin. Meidän arki nimittäin on todella arkista :D

Jep, mutta sellaista ajatuksen virtaa tähän iltaan. Kuvituksena meidän tämänpäiväinen koiranulkoilutusreissu autiolla rannalla. Tykkään kyllä tästä syksyyn taittuvasta kesästä ja mielessä onkin syysvaatetus ja kodin syysfreesaus vaikkakin pari kesäistä päivää mielelläni vielä tähän ottaisin ennekuin pakataan kesämekot laatikkoon.

Mitä teidän muiden elokuuhun kuuluu? Alkoiko arki jo?
Sara xxx



Helsingistä Connemaraan.

2.8.2016
Kaupungin valoista, aurinkoisesta Suomesta, syksyiseen Irlantiin.
Juu-u, hyppy arkeen on otettu ja täällä kirjoittelen kotosalla varastaen sekunnin itselleni, 
vaikka aikaa ei kyllä oikein olisi. Lomalla - niiin ihanalla lomalla - unohdin jo mitä pyöritystä tämä meidän normaali hullunmylly on :D

Tai siis kesälomahan kouluista jatkuu vielä kuukauden, mutta tällä tavalla kotiäidin näkökulmasta lomailu on miltei haastavampaa, kuin tavallinen rytmittynyt arki. Vaikeuksia on tuottanut lapsille tajuta, että nyt näissä lämpöasteissa on pakko vetää takit ja kengät jalkaan. Itse kaipaan vanhempiani, siskojani ja huolettomia hetkiä ystävien kanssa vielä kipeästi. Arki tuntuu arkiselta.

Pitkän matkan jälkeen on taas muistuteltava itselleen, että miten täällä kaikki sujuikaan?
Ihmiset kylällä ovat kuten aina ennenkin, mutta itsestä tuntuu omituiselta. 
Ette te edes voi arvata minkälaista meillä oli Suomessa.

Holiday blues ei ehdi kyllä mitenkään erityisesti potea, sillä meillä on täällä kyläilemässä vielä siskoni 17-vuotias ja onneksi onkin. Muuten varmaan rypisin paljon enemmän. Harmaita hiuksia tietysti aiheuttaa tuo sääennuste, kun tylsää ettei mitään upeita paikkoja oikein voi lähteä kiertelemään. Sumusateessa ei näe paria metriä pidemmälle. 

Mutta vaikka kotiutuminen onkin tahmeaa, iloa tuottaa suunnattomasti meidän oma koira, kuka silmiin nähden on onnensa kukkuloilla talon ollessa täysi säpinää. Paljon rapsutuksia ja ulkoilua.

Tämän enempää en ehdi tähän väliin kirjailla, kun tässä tilailen poikein koulukirjat ja sitten pitää pyykin ripustuksen kauttaa lähteä kylälle asioille. Iltapäivällä pitäisi vielä jumpata, purkaa loputkin matkalaukut, pyörittää lisää pyykkiä ja niin edelleen. Et eipä tylsäksi käy :D

Kuulemisiin taas toivottavasti pian! Sara xxx