Perjantaina hame päällä.

30.9.2016
Hyvää perjantaita rakkaat blogityypit. Irlannissa on tänään miltei aurinkoista, vaikka eilen iltapuolella oli oikea sellainen kirjojen synkkä ja myrskyinen yö. Vettä tuli ryöppyämällä ja oli oikeastaan aika tunnelmallista kynttilät palamassa ja onhan mulla tuola seinällä nuo kausivalotkin.

Tänään silti olen enemmän kuin innoissani, että aurinko pilkistää ja mieli on muutenkin ihan ylihyvä. Miehen eilinen vapaapäivä ilman minkäälaista agendaa tuli niin tarpeeseen meille kaikille. En oikein vieläkään tahdo uskoa, että pian hän voi ehkä jopa pitää sen standardi kaksi päivää viikossa vapaata, niinkuin täälläkin on tapana normaali työviikkona. Meillä tuo normaalius loppui viime joulukuussa, kun mies menetti yhden tärkeän työntekijän hänen vapaapäiviään tuuraamaan ja uutta ei ole löytynyt yrityksistä huolimatta. Tämä Clifden on niiiin syrjässä ettei tänne vain kertakaikkisesti muuta ketään työntekijöitä. Lapsetkin reppanat joka käänteissä kysyivät eilen onko daddy nyt lähdössä töihin? Ihan vain, kun laittoi takkia päällensä roskikset viedäkseen ;')

Mut palataampas tähän päivään. Meillä oli ihana treffiaamu, kun siippanen meni vasta puolilta päivin töihin ja käytiin lounaalla yhdessä.

Minulla tänään siis päällä tällaista perjantai-asua, mikä yllätti aivan itsenikin. Siis hame! Milloinkahan mulla on viimeksi ollut hame päällä? Yhdessä vaiheessa yli viisi vuotta sitten en oikeastaan käyttänyt mitään muuta kuin hameita ja vielä sellaisia aika lyhyitä farkkuhameita (voi kristus). Tämä kynähame-mitta on nykyään ihan suosikki.

Ko. hameen olin kyllä ajatellut vasta ensi kesäksi, mutta käyhän kesähame näinkin mustien sukkisten (mitä niitäkin piti aikani paikallistaa) ja paidan kanssa :) 

Nimittäin osuin viime viikonloppuna Next-kaupan kohdalle, kun heillä oli legendaariset alet alkaneet sinä päivänä. Nextistä tilailleet ehkä tietävätkin, että netissä heillä ei ikinä ole aletta. Vain liikkeissä ja ihan eri aikaan, kuin muilla firmoilla. Ja se vielä toteutetaan sellaisella hypetyksellä, että kauppa aukeaa klo 07 ja naiset rynnivät repimään parhaat jutut tangoilta. Minun osuessa paikalle klo 11 valikoimaa ei todella ollut enää paljoakaan. Olin itseasiassa katsastamassa esikoiselle talvitakkia, mutta päädyinkin ostamaan hänelle ensi kesäksi shortseja :D Aivan hitsin hyvä juttu, kun juuri vihdoin useamman kesän menneet aijemmat shortsit olivat jäämässä pieneksi. Elsillekkin nappasin muutamat kevät-ja kesä aatteet ja sitten itselleni tämän hamosen.


Ihailin itseasiassa samanmoisia muiden päällä lämpimillä ilmoilla ja ajattelin nappaavani tästä normikokoa koon pienemmän ensi kesää ajatellen. Mitä vielä; kotona huomasin, että mahtuu jo nyt (on kyllä aika joustava, että ei ihme) ja päätin tänään hetken mielijohteesta pukeutua tähän. 

Nyt ehkä vähän tuli himotus ostaa lisää kynähameita :) Tämä onkin aika kiva vaate ja pitkästä aikaa hame tuntuu hauskalta päällä. Ei täällä kyllä ihan näin lämmintä ollut vaan ylle oli myös heitettävä lyhyt musta villakangastakki. Eikä huivikaan liikaa olisi. Kuvia katsellessa jäin miettimään, että ehkä nahkainen vyö vaikka ruskeana toisi asuun pikkusen enemmän särmää ja ulottuvuutta.


Et sellaisia pieniä perjantaijuttusia ja asua ja nyt ampaisen lenkille koiran kanssa ennen lasten hakua ja viikon ruokaostoksia. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille ja kertokaa mitä teillä on suunnitelmissa? Sara xxx 

Vielä kerran ihana Kylemore Abbey.

29.9.2016

Tämä viimeinen kuukausi tällä Connemarassa (!!!) tulee varmasti olemaan täynnä nostalgiaa. Niin monta paikkaa, missä haluan vielä käydä ja kuvailla ja painaa mieleeni. Tietenkin tulemme tänne kylään ja ystäviä tapaamaan, mutta ehkäpä käytämme nyt seuraavat kuukaudet rauhassa tutustuen uusiin huudeihin.

Kylemore abbey on ollut alusta asti yksi sellainen tärkeä paikka ja missä on tullut paljon kuvailtua ja käveltyä ja tietenkin meidän viikottainen muskari on tapahtunut juuri tuolla.

Joka maanantai nipistän itseäni, että meillä on kuvankauniissa Kylemoressa harrastus.

Syyslukukausi lähti osaltamme vähän köpelösti käyntiin, kun saavuimme paikalle juuri, kun Sister Karol, muskaria pitävä nunna, oli lähdössä pois. Muistin ajan väärin ja siispä olimme paikalla vasta muskarin loppuessa. Tummasin sitten, että kenties vihdoinkin voisimme tutustua kartanoon vähän paremmin sisältä, kun kahden vuoden ajan olimme käyneet vain musiikkiluokassa.

Huh mikä optinen harja, mutta Irlannissa ei koskaan oikein tiedä, minkä linjan mukaan suoristaa kuvia :D Ei se ole just niin vatupassista kiinni :)

Tuo Abbey ja sen tilukset ovat ihan uskomaton turistimagneetti ja sydäntalvea lukuunottamatta sielä on aina paljon väkeä. Siis aivan tungokseen asti.  Toisaalta ymmärrän, sillä Abbeyn historia on mielenkiintoinen ja paikka on pidetty aivan älyttömän hienosssa kunnossa.

Historia-fanina jaksan ihastua tarinoihin vuosikymmenten takaa vaikka kuinka...

 Muskari ja musaluokka on tuossa Billiard roomissa ja sielä tosiaan erityisen kaunis valtava lasikatto.

Muuten pääsy on lähinnä noihin oikean alakulman huoneisiin. Joka puolella on kertomuksia, mitä missäkin tehtiin ja minkälaisia omistajat olivat, ketkä tuola kävivät jne.

Tässä kauniissa keltaisessa huoneessa tapasivat naiset kokoontua illallisen jälkeen :)

Mähän en siis ole katsonut Downton abbeyta televiisiosta muutamaa jaksoa enempää, vaikka tiedän, että se olisi varmasti ihan mun juttu. Äitini sitä kovasti seurasi ja heräsin koko Downton-huumaan jo sen pyörittyä useamman tuotantokauden. No kesken kausien en haluaisi aloittaa eli jostain pitäisi metsästää ykköskausi dvd-boxina. Vähän pelottaa ruveta tuotantokausia katsomaan, kun Desperate Housewifesien kanssa meillä kävi Liamin kanssa sellainen klassinen "vielä yksi jakso" miltei joka ilta ja valvottiin aivan hävyttömän myöhään.

ONNEKSI meillä ei ole Netflixia (ollaankohan ainoita ikinä?!).

Tämä paikka siis ollut hyvin samantyylinen stately home, kuin Downton Abbey ja aikanaan se place to be. Englannin kuningaskin olisi kuulemma halunnut ostaa tilukset ja rakennukset Irlannin loma-asunnokseen, mutta omistaja Mitchell Henry ei suostunut myymään.

Juu ja vallan mainio leikkipuistokin... huomasin sitten tämän kuvan käsittelyssä, että tuohon monitoimimekkoon oli tullut iso ammottava reikä. Onneksi sen saa ihan siististi korjattua, mutta aikamoinen resuriitta tämä meidän tytär. Kehen lie tullu ;D

Vähän suru puserossa (ah miten vihaan tuota sanontaa, mutta se on niiin sopiva) kävelin Kylemoressa maanantaina miettien miten ikävä minulla tulee sinne. Kunnes äitini informoi, että uuden kotipaikkakunnan kyljessä on miltei vastaava Muckross House

Heh, että seuraavat historiakuvat sitten sieltä :) Olikos siellä ruudun takana muita keihin uppoaa Downtonit ja muut kartanotyylit ja historiat? Puhumattakaan noista upeista puutarhoista!

Taidan ruveta suunnittelemaan meidän tulevien viikonloppujen kohteita jo ihan pian. Muutto tuntuu taas astetta kivemmalta ajatukselta :)) Sara xxx

"Tavoitepainossa".

28.9.2016
Hihii, onko tarpeeksi raflaava otsikko? Mutta todentotta; vaikka en vielä ole missään lopullisesssa päämäärässä (onko sitä muka koskaan?), tajusin vaa'alle astuessani eilen, että se itselleni tärkein asetettu tavoite on saavutettu.

Niin kauan, kun olen ollut pois omaan pituuteni nähden terveellisen BMI:n (<25) rajoilta, olen juuri eniten toivonut sinne takaisin pääsyä. Kymmenen vuotta sitten ainakin sielä käväisin, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta koko aikusiällä, kun todella olen normaalipainoinen.

uskolliset jumpparoinani Lidlistä ;)




Ja tiedättekö - samalla myöskään nykyään painolla ei ole mitään väliä! En enää ole vaa'an orja, en nää enää peilistä kiloja vaan kokonaisuuden. Toki käyn vaa'alla, mutta en määrittele itseäni sen perusteella. Tiedän, että kovan treenin jälkeen paino saattaa humpsahtaa vaikka puolitoista kiloa korkeammalle hetkellisesti, kun nesteet pakkaa lihaksiin ja silti farkut mahtuvat ihan yhtä hyvin ja joskus jopa paremmin :)

Mutta se kerta, kun nyt vaa'alle astuin ja tajusin tuon BMI-jutun, tulin kyllä oikein iloiseksi :)

Ylpeäksikin. Varsinkin viimeaikoina on ollut aika vaikeaa aikatauluttaa treenejä, mitä kuitenkin pääkopalle on niin kovin tärkeitä. Välillä tuntuu, että taukojen aikana kovalla työllä hankitut lihakset valuvat nanosekunnissa hukkaan (erityisesti yläkropassa). Kävetyä tulee se tunnin lenksu päivittäin Pulla-koiran takia ja se on hieno juttu, mutta ehkä enemmän sellaista pakollinen paha-meininkiä. Siis tykkään päivittäisestä luonto annoksestani kuunnellen salaista pahettani eli britti radiota ja viimeisimpiä listahittejä kännykällä, mutta eniten nautin itseni haastamisesta kehonpainotreenissä.

ja Ikean ulkopenkki treeniapuna :)



Tässä, kun istun pakarat hellinä eilisestä jalkatreenistä, mietin juuri, että pikkusen kiinnostaisi kehonpainotreenien lisäksi alkaa käydä ihan kuntosalillakin treenamassa isommilla painoilla. Siihen tarvitsisin kyllä vielä aika paljon ohjausta luulen. Oma kroppa tuntuu just nyt aika mukavalta, mutta onhan tässä nyt vielä rasvaa vaiks kuinka. Erityisesti alaraajoissa kuten huomaatte.  Enkä oikeastaan edes kovasti haluaisi pienentyä vaan vaihtaa nuo heiluvat tiiviimpään kudokseen :)

ei ole hienoa high tec-kuntosalia, mutta pieni puiseva, klosiintunut vierashuone.

Sitä kun oli iät ajat pulleroisempi, on välillä vaikea tajuta omaa kokoansa ja toisaalta ei mulla nyt mitenkään tajuttoman lihavampi olo ollut kymmenen kiloa sittenkään, mutta katsoessa sen aikaisia kuvia olen ihan ihmeissäni. Olinko todella tuon näköinen?! Vääristynyt kehonkuva toisinpäin :D

En sellaista todellista tavoitepainoa muuten koskaan määritellyt, mutta ehkäpä tästä nyt olisi vielä 6-7 kiloa matkaa sellaiseen sopivaan. Mun oma kauneusihanne on kuitenkin aika naisellinen. Siitä haaveilen, että löytäisin sellaisen itselleni sopivan painon ja koon, missä sitten yrittäisin pysytellä lopun elämää.

Olen ruokavaliosta tosiaan jättänyt maitotuotteita nyt veks ihon paranemisen toivossa ja nyt viimepäivinä yrittänyt vielä lisätä proteiinin määrää ja mielenkiinnolla katson mitä tämä tuo tullessaan. Kalorin kaloria en suostu laskemaan vieläkään, sillä tämän täytyy olla normaalia elämää eikä mikään kuuri. Kadulla tutut on kyselleet, miten onnistuin laihtumaan ja siihen on vain ollut se simppeli resepti, että olen syönyt mahdollisimman terveellistä ruokaa sokeritta ja treenannut kovasti. Painon tippuminen on ollut ja on edellen se sivutuote. Just nuo esiin humpsahtavat lihakset on mun mielestä paljon siistimpi juttu, kuin vaa'an luvut. Ja vaikka sokerilakosta vähän putosinkin, on se pääsääntöisesti pitänyt ja uskon todella, että olen tehnyt elämäntapamuutoksen ja pysyn siinä.

voi enhän minä nyt osaa pönöttää - tulee jo nyt ihan idari olo julkaista noita ylempiä treeniselfieitä...



Nythän tietysti päällä on aika kova stressi muutohommeleiden sun muiden suhteen ja liikunta on todellinen henkireikä. Toivottavasti pystyn säännöllisestä päästämään höyryjä ja stressitaso eivät pistä kroppaa aivan sekaisin. Kehonhuollossa, venyttelyssä ja rullailemisessa voisin kyllä vielä petrata.

Mukavaa ja energistä keskiviikkoa teille. Ja muistakaa: jos minä pystyn sohvaperuna-sokerisyöpöstä kääntämään kurssin, ihan jokaikinen varmasti voi <3 Sara xxx

Ja sit vielä loppukevennys, koska tältähän mä oikeasti näytän :D :D
that's more like it!







Elsin monitoimi-mekko.

26.9.2016
Huh, nyt kun on tokaistu uusimmat uutiset niin voidaan palata vähän kevyemmän hömpän pariin :)

Olen toki tuskaillut syksyn mittaan vähän tyttösen vaattekaapista puuttumattomista, mutta yksi, mikä sielä on, on tämä Gapin harmaa perusmekko:

Tämä mekko on sellainen jokapaikan ihme, että menee ihan minkä tahansa kanssa.

Materiaali tilatessa vähän mietitytti - 64% Rayon, 32% Cotton, 4% Spandex - lähinnä sen kannalta miten käyttäytyy pesussa. Tilasin vielä varmuuden vuoksi koon 4Y (mikä vastanee 104/110cm), jos mekko kutistuisi pesussa. 

Ja mitä vielä; lukuisista pesuista huolimatta mekko on aina vain kuin uusi! 
Ei nypyn nyppyä, sisäpuoli on pysynyt pumpulisen pehmeänä ja ei ole kutistunut, minkä takia mielestäni mekko ei ihan optimaalisesti istu Elsille, mutta toisaalta menee varmaan todella pitkään.

Mä tykkään myös raglan-hihoista ja tuollaisesta pienestä college-paita fiiliksestä. Varsinkin, kun meillä on muuten paljon murrettuja sävyjä, niin ei mene koko look ihan liian romanttiseksi.

Tähänhän voisi yhdistää vaikka mitkä crazy pantsit vaikka Mini Rodinilta taikka Mololta.

Elsi itseasiassa itse valitsee usein juuri tämän mekon kaveriksi siniset jegginssit ja sekin yhdistelmä näyttää oikein kivalta :)


Gap on siitä hassu kauppa, että voi olla ettei sielä ole pitkään yhtään mitään kivaa ja sit yht'äkkiä löytyy tällainen yksittäinen helmi. Mekot ylipäätänsä on olleet tosi hyvälaatuisia ja yöpuvut ja sukkikset, mutta perus pitkähihaiset jätän ostamatta.Samoin takeissa ei yleensä ole kaulalle mitään suojaa, mikä tietysti talvella on aika oleellinen juttu.

Gapin sähköpostit ovat myöskin varmaan ainoat verkkokauppojen mainokset, mitä jaksan avata ennen poistamista, sillä tuonne on tosi usein ihan hirmuisen hyviä alekoodeja. Tällekkin odotin vissiin jonkun -30%-kamppiksen ennen kuin tilasin. 

Kyllä se silti on vaikka tuon 22,95e väärti. Jos vain puhtaana pysyy, tämän voi pukea ihan eri tyyliseksi vaikkapa joka päivä. 

Ja helma pyörii hyvin, mikä nyt tuntuu olevan Elsin tärkein kriteeri vaattelle kuin vaatteelle :)

Heh, ei muuten maksettu mainos vain ihan puhdasta hyvän ostoksen hehkuttamista :)

Toivottavasti teillä on kaikilla ollut mukava viikon aloitus. Mulla on ollut tänään ihan hullu kiirepäivä ja vasta nyt lasten nukahdettua ehdin tietokoneelle blogihommiin. Mieluiten toki julkaisisn vähän aikaisemmin juttusia tuon kahden tunnin aikaeron takia, mutta sopiihan tätä sitten tiistainakin lukea :)
Sara xxx

Meidän perheen uutisia pienellä videolla.

24.9.2016
Näitä uutisia ei välttämättä ole niin vaikea arvatakkaan, mutta tässä silti pieni video niistä ja ajatuksista asian tiimoilta :) Ajattelin, että myös välillä kiva laittaa elävää kuvaa itsestä, kun onnistun aina niin naamaani valokuvissa vääntelemään (jaahas, pikainen videon katseleminen ja osaan näköjään livenäkin väännellä nassua). Vähän totuudenmukaisempi kuva minusta :)


Mukavaa sunnuntaita kaikille <3
Sara xxx

Rikastetut köyhät ritarit.

23.9.2016
Ruokaidiksiä pukka tällä viikolla ja tämä jatkaa tätä nopeaa ja helppoa linjaa.

Fetalla rikastetut köyhät ritarit. N A M!

Ei rakettitiedettä taaskaan, mutta voi jessus miten hyvältä maistuvaa.
Jopa niin hyvältä, että voisi kuvitella syövänsä jotain todella syntisen epäterveellistä :D

En ole aikaisemmin kokeillut tehdä köyhiä ritareita suolaisena versiona enkä itse ritareja hillollakaan ole syönyt vuosiin. Enkä ole iso paistetun kananmunan ystävä sellaisenaan; valkuainen ja keltuainen pitää ehdottomasti olla sekoitettuna ja kaverina jotain juustoa.

Feta nyt on aika ihanan helppo, mutta muistuttelen, että tämäkin toimii myös muilla juustolajikkeilla ja toki vaikkapa peksu-pekonin kera. (olettaisin, kasvisyöjän mutulla)


Helppoa siis kuin heinänteko:

tarvitset kaksi siivua paahtista, kaksi kananmunaa, punasipulia ja (kirsikka)tomaattia, hyvälaatuista fetaa ja halutessasi pestoa. Palaan pestoon hiukan alempana.

Näin tein:

- Paahdoin kaksi siivua gluteenitonta paahtista (muukin käy, erityisesti monivilja) oikein hyvin. Saa siis mennä kuivemman puolelle, mutta ei toki kärvähtäneen :)

- Rikoin kaksi kananmunaa soppalautaselle ja vispasin ne rikki haarukalla.

- Pilppusin pienen punasipulin ja ison kourallisen kirsikkatomaatteja

(Tässä vaiheessa paahdoin pannulla pestoon pinjansiemenet)

- Nokare voita kuumalle sen verran isolle paistinapannulle, että paahtikset ja kasvikset mahtuvat siihen yhtäaikaa paahtumaan. 

- Ensin kasvikset pannulle ja ripaus mustapippuria niiden päälle ja samalla kastelin toastin palat kauttaaltaan kananmunaan niin, että kosteus pikkusen rupesi imeytymään leipään ja sitten heti molemmat palat pannulle paistumaan. 

Kun ensimmäinen puoli oli pikkaraisen jo hyytynyt, kaadoin kulhosta kananmunanjämät molempien leipien päälle. Toastin reunojen yli leviävän kananmunan 'keräilin' puuhaarukalla sen päälle ja sitten vaihdoin paistopuolta. Samalla toki paiston lomassa sekoittelin sipuli-tomaattisekoitusta.

- Sitten murensin fetaa ritareiden päälle ja otin pannun lämmöltä.

- Nostin paistinlastalla köyhät ritarit fetoineen lautaselle ja kippasin paistuneet tomaattisipulit päälle.

Omaan annokseeni tein meidän suurinta suosikkia rucolapestoa. Maailman helpointa, mutta tietysti kaupan basilikapestokin sopii. Toisaalta rucolapesto on niin herkullista ja tuoretta ja helppoa tehdä, että suosittelen sitäkin koklaamaan.

Simppelisti vaan tuoretta rucolaa reilusti, oliiviöljyä ja paahdettuja pinjansiemeniä surrautettuna teharissa (olettaisin sauvasekoittimen pystyvän samaan) sileäksi. Taivaallista! Tätä meillä menee muissakin ruoissa paljon. Oiva tapa myös saada tuoretta lehtivihreää lasten suuhun ;)

Kaveriksi sopisi myös simppeli salaatti lautasta täyttämään, mutta mä söin just tätä ennen varmaan 5 porkkanaa ja päätin kuitata raakakasvikset sillä ;) 

Kerrassaan herkullinen vaihtoehto esim. viikonlopun aamiaiseksi tai brunssille. Omassa tapauksessani vähän vähälaisesti syödyn päivän päätteeksi huutonälkään, kun ruoka tarvitsee nopeasti.

Et sellaista. Toivottavasti feta-reseptit ei tule jo korvista, kääk :D

***

Hei ja loistavaa perjantaita kaverit ja kiitos kivoista kommenteista ja toivottavasti blogin vilkkaampi ilmestymistahti on kiva juttu teistäkin. Mulla tällä hetkellä inspistä postauksiin piisaisi enemmän kuin aikaa. Toki mielelläni otan vastaan postausideoita taikka muita parannushedotuksia. 

Mut nyt lounaalle. Tätä en taida kehdata tehdä uudestaan, kun vasta viimetteeksi eilen illalla söin, hih! Sara xxx

Mahtuu, mahtuu, mahtuu.

22.9.2016
Alunperin aleostos 7 eurolla.

Ei taida enää tämän talven jälkeen mahtua.

Mutta voisi sanoa, että on käytetty koko rahan edestä :)

Kivaa torstaita tyypit. Hyvä on ettei maku muutu vuosien varrella :) Et jos täälläkin blogissa välillä ihastellaan uutuuksia, niin silti kelpaa mitä mainioimmin käytetyt, kierrätetyt, alennetut ja ei muodin huipulla kulkevat jutut ;) Sara xxx

Killarney, co. Kerry.

21.9.2016
Se jännä tunne, kun ajaa sellaisille seuduille, missä ei ole ikinä ollut. Ei ole mitään tietoa, miltä näyttää ja mitä odottaa. Tuttujen teiden jälkeen auton nokka alkaa nousemaan aina vain kumpuisemaan maastoon. Pienten kylien läpi, kukkuloiden ja laaksojen ohi, missä mustina pisteinä laiduntaa lehmiä tuttujen lampaiden sijaan, kunnes tie alkaa kaartua laaksoon, minkä horisontissa kohoaa jylhänä valtava vuoristo! Irlannin korkeimmat huiput, MacGillycuddy's Reeks

Näky on niin uskomaton ja sydänpamppaillen ajelee ettenpäin ja miettii vain, mitä muuta tällä paikalla on tarjota. 

Ja sitten yht'äkkiä saavutaankin pieneen kaupunkiin. Miehelle heipat ja lykkyä tykö ja lähdemme lasten kanssa katselemaan ympärillemme.


Mikä suloinen sekoitus pientä peri-Irlantilaista pikku kaupunkia, turistikojua ja sitten taas kulman takana sen näköistä, että olisikin vaikkapa Pariisissa taikka Lontoossa! Kadunväliköistä vilkkuvat vuorten huiput taustalla ja keskustaa viertää valtava kiviaita ja sen taakse avautuu suuren suuri puisto; kansallispuisto The Demesne ja karttaa tutkailemalla myöskin valtava järvi Lough Leane. 

Olisipa meillä ollut aikaa mennä näkemään myös tuo kaikki... 

Sitten takaisin miehen luokse ja pikapikaa samanlainen kävely kierros näyttämässä, mitä kaikkea jo näimme. Mies on vähintään yhtä ilahtunut ja ihastunut paikkaan, kuin minäkin ja lapset.

Reissussa on oltu jo aamusta asti ja väsymys ja nälkä painaa sekä tiedossa oleva 4 tunnin paluumatka. Silti ei voi pyyhkiä innostunutta hymyä kasvoilta. Miten paljon tällä paikalla voisikaan olla annettavaa? Miten upeita maisempia koko County Kerryssä voi ollakaan? Tämän täytyy olla Irlannin kaunein kolkka - siitä olen varma.

 Kotimatkalla on vielä pysähdyttävä katsomaan taaksepäin ja yhteistuumin huokaamme, että jos tänne ei palata muuten, tulemme ehdottomasti edes lomalle Killarneyyn koko perheellä heti kun voimme...



Pyörällä päästä.

20.9.2016
Huh, hatunnosto autonajoa työkseen tekeville!

Mä olen ollut tänään ihan poissa pelistä eilisen rupeaman jälkeen. Aamu ysiltä lähdettiin ja illalla kotiovelle saavuimme 23:10. Iltaisin kun en yleensä liiku, olin ihan unohtanut miten väsyttävää pimeänajo onkaan! No kiemuraisilla pikkuteillä Irlannissa ainakin saa olla sen verran skarppina, että ilmankos tänään hiukan väsyttää :)

Ei sillä; reissu meni mukavasti ja laitan huomenna vähän parempia kuvia kohteestamme.
Nyt tuntuu, että pitää vielä kaikkea vähän sulatella mielessä.

Tänään saatte nähdä vain tällaiset extempore räiskäistyt reissun rähjäyttämät asukuvat:


Päällä pitkään päivään täytyi toki olla jotain mahdollisimman mukavaa ja nuo aikaisemminkin jo vilahtaneet Vilan tekonahkamakkarat on aivan älyttömän pehmoiset ja joustavat. 

Ja harmaanc collegepaidan kanssa ei voi koskaan mennä pieleen. Näidenhän kultakausi taisi olla jo pari vuotta sitten, mutta omani ostin nyt kesällä lämmikkeeksi, kun kerran unohdin pitkähihaisen kotiin kaupunkireissulla ja tulikin kylmä. Hyvä se on ollut ja yllättävän skarppi.

Mulla on paha tapa haroa hiuksia koko päivän ja näissäkin iltapuolella napsaistuissa kuvissa taas näkyy loistavaksi, miksi olen otsisleikkaus-kiellossa varmaan lopun ikääni. Ai että noiden reuhkojen kasvatus pois on pitkällinen ja rasittava projekti. Vähän jo mietin koko reuhkan poikkaisemista, muttakun pituus alkaisi juuri olla sitä, mitä pitkähiuksiminä tuntee omakseen.

Mut juu ei nuo huitulat sillä haromisella ainakaan paremmaksi muutu.

Heh mitäs mieltä olette; onko tekonahkahousut 3 lapsen äidille ihan nounou?

Ja arvaako kukaan missäpäin oltiin?

Sara xxx


Chunky Monkey-nice cream.

19.9.2016

Vaikka mä sokeria yritänkin vältellä, ei se sitä estä etteikö makeanhimo aina silloin tällöin iskisi. Erityisesti nyt, kun ihon takia olen jättänyt maitotuotteet ja en siis päivittäin syö turkkijugurttia marjoilla, mikä oli sellainen minun päivittäinen herkku.


Yksi ilta tässä sitten muistinkin, että meillä on pakastimessa yksi jäinen pilkottu banaani ja surrautin sen sileäksi muutamien muiden juttujen kera ja voi jukrat siitä tuli hyvää! 
Miltei kuin lempparini Ben&Jerry's Chunky Monkey-jäätelö.


Irlannissa lapsille tungetaan sokerisia herkkuja joka tuutista - jopa koulusta - ja siksi onkin aika työlästä yrittää pitää omia periaatteitaan ja usein juttelemmekin tyyppien kanssa, että miksi ei ole ok jokapäivä syödä esim. suklaata taikka mehua, vaikka ne hyvältä maistuvatkin. Lisäksi yritän aina lempeästi muistuttaa, että on olemassa muitakin herkkuja, mitkä ovat hiukan terveellisempiä ja mistä he tykkäävät yhtä paljon.

Siispä tietty päätin tarjota heille tätä jädeä ja vielä paras oli ottaa heidät mukaan valmistukseen ja jokainen sai lauantaina aamupäivällä pilkkoa oman banaaninsa pakastumaan iltaa varten :)

Yhteen annokseen, mistä riitti neljälle tuollainen kahvikupillinen (just sopiva määrä), käytimme siis 3 ruskeapilkullista banaania, 1dl mantelimaitoa, 1rkl chiasiemeniä, 1rkl raakakaakaojauhetta ja 1rkl cacao nibsejä.

Sitten vain koko helahoito teharissa sileäksi...

Oli aika hiljaisia lapsukaisia jäätelöinensä. Meillä ei varmaan ikinä ole ostettu jäätelöä kotiin, vaikka sitä tietysti saavatkin kesäisin syödä, mutta tätä teen kyllä ilomielin uudestaankin. 
Koostumus on silkkisen suussasulava.

Eihän tämä tosiaan mikään mun keksintö ole, mutta ajattelin silti jakaa täällä blogissa, jos jonkun muunkin jädehirmun sokerihammasta kolottaa :)

Mä olen monta kertaa mielessäni naureskellut, että kaikki mun reseptit vaativat tuon teharin!

Ja totta se on; se on vain mun lempparein keittiöväline. Nopeuttaa ruoanlaittoa ihan hitsisti, kun alusta asti itse laittaa. Mä vetelen tuolla pienenksi sipulit ja valkosipulit, porkkanaraasteet salaatteihin ja kastikkeisiin, teen pestoa, chia-siemen vanukasta, rouhin pähkinöitä jne. jne. 

Päivittäin ja jopa muutamankin kerran päivässä surrautan pikkuteharillani jotakin :)

Edellisen sauvasekoittimen mukana tulleen pikkuteharini muovikulho meni parin vuoden kovan käytön jälkeen halki ja nyt juuri ostin Lidlistä heidän merkkinsä tehosekoittimen sitä korvaamaan. Tämä onkin hyvä, kun kulho on lasia. Ja tyyppien avustus on saada painaa noita nappuloita.

Tietty meillä veitselläkin paljon silputaan, mutta tehari <3 ;)

Toivottavasti mä saan tänään kuvattua tänne blogiin kivoja maisemia, että saatte sitten pitkästä aikaa postikortteja vihreältä saarelta. Nyt auton rattiin ja adios! Sara xxx