Hemmottelua vuosipäivän kunniaksi.

29.10.2016

Connemara seaweed baths. Sen lisäksi, että meillä tuli menneellä viikolla virallisesti yhdessä oloa miehen kanssa 10 vuotta, oli meillä myös 8 vuotis hääpäivä ja 9 vuotta kihloihin menemisestä. Hääpäivää juhlittiin vain rennosti ravintolalounaalla Elsin kanssa, mutta samalla huokailin miehelle, miten kovasti haluaisin kokeilla vielä yhtä juttua täällä Connemarassa - merileväkylpyä.

Käydessämme täältä Clifdenistä co. Mayon puolella Westportin pikkukaupungissa, matkan varrella Irlannin ainoan vuonon (Killary fjord) pohjukassa on söpö pikkuruinen Leanane-kylä. Turisteja riittää kesäpuolella, mutta talvella kylä uinuu hiljaisuudessa. Ympärillä kohoavat vuoret ja vuonon reunaa mutkittelevat tiet ovat jotenkin parhaimmillaan syksyisin mielestäni. Jo ensimmäistä kertaa ajaessamme ohi (hui, miten jännitti ajella vuonon reunamilla pikkuruista mutkittelevaa tietä) pongasin söpöliinin Leanane hotellin kyltit näistä merileväkylvyistä. Olin ajatellut vieväni äitini tuonne hemmoteltavaksi, mutta sopivaa saumaa ei tullutkaan.

Mies sitten otti ja varasi meille perjantai-aamuksi kylvyt! Olin todella iloisesti yllättynyt, että hän a) oli innostunut myöskin kokeilemaan ja b) tuosta vain hoiti asian (kenties arvaatte, kuka meidän taloudessa yleensä hoitaa hommelit kuntoon... ;))

Viimeksi ollaan minkäänmoisessa hemmotteluhoidossa käyty yhdessä just ennen meidän häitä, kun käytiin ihonpuhdistuksessa. Miten lie sinne puhuinkaan miehen mukaan :D  Ja tietysti semmoinen puhdistelu ei sinänsä nyt ole niin rentouttavaa, mutta hitsin hauskaa meillä oli, kun kauneudenhoitajakin oli vanha ystävä :)

Näissä merileväkylvyissä on sekä ihoa puhdistava että elimistöä puhdistava vaikutus ja samalla kehoon imeytyy jodia ja muita mineraaleja. Merilevähän on muutenkin aivan superia tavaraa, niin syötävänä, että terapiamuodossa. Ja luomua suoraan parin sadan metrin päästä Atlantista. 

Merilevän päälle kaadetaan ensin kiehuvaa suolavettä aktivoimaan luonnoliset öljyt ja sillä aikaa kävimme höyryhuoneessa istumassa, että ihohuokoset avautuvat. Ja sitten vain lillumista seuraavan tunnin verran.

Paitsi ihan tuntiin me ei pystytty. Kylpyhuone ja kylpy olivat molemmat saunamaisen kuumia ja itselläni on sen verran matala verenpaine etten saunassakaan pysty tuntitolkulla istumaan. Joimme respasta saatua kylmää lähdevettä kannullisen ja mietimme, että jos vettä olisi ollut vielä pari kolme kannua, olisi kylvyssäkin voinut istua sen kokonaisen ajan. 

Niin ja en sitten tiedä - en ole oikein tottunut aloillani olemaan noin pitkään eikä mieskään eli vaikka kuinka yritin pysähtyä hetkeen, alkoi tulemaan jano ja nälkä ja menojalkaa vipatti ja ja ja... 

Kuuman kylvyn päätteeksi piti vetäistä katosta narua ja niskaan tuli jääkylmä suihku sulkemaan kaikki ihohuokoset. Jännitin suihkua aika lailla, mutta ihanahan se oli! 

Tämän koko kylvyn tuloksena olo oli todella hyvä ja rento, mutta myös unelias ja leppoisa. Olimme molemmat aivan älyttömän tyytyväisiä, että tuli kokeiltua. Eli jos vain liikutte jossain, missä merilevähoitoja on tarjolla, kokeilkaa! Tämä ei ole tänne Connemaraan sidottu juttu, vaan kylpylöitä olen nähnyt myös ainakin co. Sligossa ja muilla ranta-alueilla.

Hemmottelu sai myös miettimään, miten vähän me ylipäätänsä otamme aikaa oman kehon  ja pään huoltamiseen? 

Liamkin on puhunut, että haluaisi mennä hierottavaksi jo ikuisuuden, eikä vain saa aikaiseksi. Minä sain vihdoin varattua ensi viikolle kampaajan, missä käyn valehtelematta korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, hups. Olen tosi onnekas, että paras ystäväni Suomessa on vyöhyketerapeutti ja olen usein päässyt hänen hellien käsien hoidettavaksi. Erityisesti raskausaikana, ihanaa <3

Joka kevät haaveilen meneväni manikyyriin ja pedikyyriin ja niin, viimeisen kerran olen tosiaan ihonpuhdistuksessakin käynyt tuolloin kahdeksan vuotta sitten. Olisi todella ollut aika mennä jo aikoja sitten! Varsinkin kun itse tiedän, että nämä käsityöläiset, keiden ammatti on muiden hyvinvoinnin tuottaminen, ovat yleensä pienyrittäjiä, keitä juurikin pitäisi kannattaa. 

Eihän meilläkään budjettia riitä hirmuisesti tällaisille jutuille, mutta pitäisi ehkä ottaa asiaksi ostella esim. vähemmän aikakauslehtiä kuukauden verran ja laittaa ne rahat vaikkapa tuota ihonpuhdistusta varten säilöön.

Käytättekö te kuinka paljon kauneuhoitoloiden taikka muiden hyvinvointihoitojen palveluita ja jos kyllä, niin minkälaisia? Olisi tosi kiva kuulla :) Ja kehukaa vaikka paikkakunnan kera omia lemppareitanne :) 

Itse mielelläni pääkaupunkiseutulaisille suosittelen HoivaZevenin palveluita joogakouluShantin tiloissa Runeberginkadulla. Ystäväni on aivan mieletön hoitaja ja vyöhyketerapiaa on tarjolla vauvoista vanhuksiin. Viimeksi taisin saada kuumakivihieronnan ja se oli aivan taivaallista <3
***

Kyllä nyt taas jaksaa hääräillä muutopuuhien kimpussa, vaikka just nyt pakattavan tavaran määrä tuntuu ihan loputtomalta.
Onneksi tällaisia pieniä breikkejä on tarjolla ja tänäänkin menemme Suomikavereiden luokse lähistölle iltapäivällä kylään.
Aamuisella katselin taas auringonnousua ja huokasin ihmetyksestä, että tasan viikon päästä illalla sitä asutaan jo uudessa kodissa!

Oikein leppoisaa viikonloppua lukijat ja tosiaan toivottavasti pääseen taas tiiviimpään rytmiin, kun tämä kaiken muun tekemisen määrä vähän helpottaa <3 Sara xxx





Mietteitä Halloweenin ajasta.

26.10.2016
Halloween on Irlannissa tosi iso juttu. Sen olen ennenkin kertonut; onhan perinne alunperin täältä lähtöisin. Suomessa asuessa en vielä niinkään päässyt Halloweenin makuun, mutta täällä siltä ei voi välttyä. Kaikkialla on mitä mahtavampia koristuksia ja niinpä myös meiltä löytyy samankokoinen laatikollinen, kuin joulukoristeita, Halloween-koristeita. Itseasiassa tämä loppusyksy rytmittyy meillä aina aika kivasti. Ensin Elsin synttärit ja koristeet, sitten Halloween ja kun pääkallot sun muut kerätään veks, hetken pieni hengähdys marraskuun alkuun kunnes joulu saa ruveta hiipien näkymään kotosalla. Vuodenvaihteessa on sitten ihana päättää useamman kuukauden koristelu ja koti tuntuu ihanan raikkaalta ja yksinkertaiselta.

 Tänä vuonna emme viitisineet leväytää tässä muuttohässäkässä koko koristelaatikkoa levälleen ja niinpä vain kaiverrettiin iso kurpitsa ja laitettiin esille muutama Tigerista ostettu paperikoriste. Silti se ilahdutti lapsia kamalasti. Meillä on siis tapana joku vähän random ilta about viikkoa ennen itse Halloweenia (eli 31.10, Halloween on lokakuun viimeinen viikonpäivästä riippumatta) koristella koti niin, että lapset sitten yllättyvät aamusta :) 

Nämä kuvat on parin vuoden takaa, kun meillä oli erittyisen hyvät koristelut :) Jos Halloween saa luvan kanssa olla vähän mauton ja erityisesti lapsille tehty juhla, niin jouluna sitten voin noudattaa vähän tyylikkäämpää linjaa. 

Ihan en ymmärrä että sielä Suomessakin on ruvettu harrastamaan Trick & treat-kierroksia. Onhan sielä pääsiäisen noitailut jo vastaavaa varten. Ja jos nyt totta puhutaan - sokerinatsina en tykkää tuosta makeisaspektista täälläkään mitenkään erityisesti. Toki me varmaan muutama ovea pakollakin silloin maanantaina käydään kiertämässä. Niin ja Elsin päiväkodissa on tänään ja poikien koululla perjantaina Halloween-juhlat, mihin pukeudutaan, ja ne tursuavat mitä todennäköisimmin karkkeja.

Hitsit pitäähään tuo Halloween laatikon kansi sen verran avata, että löytyy poikien pelottavat puvut. Olisikohan meillä tänä vuonna ihmissusi taas tiedossa ja scary superman, mitä se lie tarkoittaakaan :D 
Elsi sai anopilta noitaprinsessa-mekon syntymäpäivälahjaksi, mitä hän tietty pitäisi mielellään päällä ihan joka päivä :))

Jep, mutta täällä siis näiden lisäksi hoidetaan muuttoa ihan sata lasissa ja treffataan kavereita, minkä keritään, siivotaan, organisoidaan, pikkusen stressataan jka se pikkuinen nuhakin iski päälle. Blogi voi siis olla pikkusen hiljaisempi nyt seuraavan viikon, mutta kyllä täällä siis ollaan :) 

Juhlitaanko teillä Halloweenia?

Sara xxx

Sunnuntaina sisustusintoilua taas.

23.10.2016
Siis anteeksi nyt, että tämä rouva taas on ollut vähän teillä tietämättömillä. Hitsit miten kiireinen viikko takana ja parit viime päivät on tuntunut joku nuhan tyylinenkin puskevan päälle. Tietysti just nyt, kun ei olisi aikaa sairastaa :)

Muutenkin vähän sekopäinen olo tämän koko muuttojutun kanssa, kun olemme niin innoissamme uudesta paikasta ja kodista ja sitten taas en voi uskoa etten nää näitä ihmisiä täällä Clifdenissä enää päivittäin.

Torstainen Ikea-reissu vanhempieni kanssa kyllä aiheutti aikamoiset sisustusmietintähepulit, mitkä jaksavat hymyilyttää aivan hurjasti. Kerrankos sitä saaren toiselle puolelle ajetaan, ja tuli tehtyä vähän hankintojakin uutta kotia silmällä pitäen.

Muuttolaatikoitahan me vain piipahdettiin hakemaan... ;) 

Viimekertainen sisustustoivelistani alkaa materialisoitumaan ja takakontista löytyikin pahvilaatikkojen lisäksi 4kpl mustia Idolf-tuoleja (joista kolme löytönurkasta :)), Hektar-jalkalamppu ja lisäksi iso Ribba-kehys sekä uusia aluslakanoita, että uudet pussilakanasetit. Nuo tummanharmaat ovat olleet haaveissani jo kauan ja lisäksi mummeli osti lastenlapsille söpöt uutuus Hemmahos-lakanat. Meidän perheen lakanatilanne on ollut aika kehno jo pitkään eli nämä tulivat kyllä todelliseen tarpeeseen. Pukinkonttiin myöskin vanhemmiltani lapsille yhteisesti tuo pienempi leikkikeittiö.

Pysähdyimme puolivälissä ajomatkaa myös mieheni kotikaupungissa tuola ihanassa Søstrene Grene-kaupassa, mistä kerroinkin aikaisemmin blogissa. Äitini rakastui kauppaan yhtä syvästi, kuin minäkin,  ja onneksi se avaakin ovensa Corkiin, mistä on meidän uuteen kotiin vain tunnin matka :) Tällä kertaa ostoskassiin pääsivät uudet sohvatyynyt; yksi tuollainen keskiharmaa ja yksi  tumman petroolinvihreä. 

Mies myös vihdoin näytti vihreää valoa unelmasängylleni ja myöskin tuollainen Bestå-tietokonepöytä olisi aikomus ostaa jossain vaiheessa. Tämä puinen tietsikkapöytä saa sitten mennä esikoisen omaan huoneeseen, mistä hän on varmaan yhtä innoissaan, kuin minä takasta, omasta pihasta ja kaikesta extrasta tilasta.

Löysinkin netistä kuvia, jostain aikaisemmasta myynti-ilmoituksesta, missä on samanmoinen talo vähän eri materiaalein. Näitä olen jantuksissani tuijotellut ja miettinyt huonekalujärjestyksiä ja ja ja...

Ylhäällä oikealla näkymä, kun tulee ulko-ovesta sisään. Vasemmalla olohuone ja sen jälkeen rappuset ylös, vastapäätä vierashuoneen ovi ja siitä vasemmalla käynti keittiöön. 

Keittiössä meidän tulevassa kodissa on vähän erilaiset pinnat. Lattialaatta on harmaampi sekä sielä, että eteisessä ja työtaso tummanharmaa ja välitilakin joku neutraalimpi laatta. Ruokapöydän tulemme laittamaan ehdottomasti vähän keskemmälle. Keittiön oikeasta kulmasta käynti pieneen kodinhoitohuoneeseen (jesjesjes!!). Meidän makuuhuone on todella valoisa ja sielä on oma en suite-kylppäri. Muutenkin makkareissa on hyvänkokoiset kaapistot.

Se ainut miinus tosiaan on toistaiseksi ne aika jäätävät punasävyiset kokolattiamatot noissa makkareissa ja olohuoneessa, mutta meinataan kysyä vuokraisännältä sopisiko ne vaihtaa johonkin neutraalimpaan mattoon taikka laminaattiin? Seinät saadaan maalata puhtaanvalkoiseksi ja samoin toi mäntyinen kaide.

Niin siistiä päästä laittamaan, muuta nyt vain pitäisi hoitaa tämä pakkausrulijanssi ja olisi kiva vielä täällä Connemarassakin päästä vähän kuvailemaan ja kiertelemään. Onneksi miehellä loppuu nyt työt tämän päivän jälkeen periaatteessa. Periaatteessa vain siksi, että lupasi mennä vielä ensi viikonloppuna auttelemaan :D Mutta onhan hän tässä arkipäivät jeesinä ja se on ihanaa sen :))

Mitä teille kuuluu ja valtaako muillakin syksyllä sisustusinto?

Sara xxx


Mustavalkoinen päivä.

21.10.2016
Mustavalkoinen päivä on aina se huominen, kun on itse tullut Suomesta lomalta. Tai omat rakkaat ovat lähteneet takaisin kotiin. Ulkosuomalaiset ja muut kaukana omistaa asuvat varmasti voivat sympata tätä fiilistä. Kaikki tuntuu vähän kurjalta ja vaikealta. On ikävä, on hiljaista ja ei oikein tiedä mihin asiaan seuraavaksi tarttua.



Meillä oli mun vanhempien kanssa eilen niin ihana päivä, kun rauhassa ajeltiin Dubliniin ja ehdittiin vielä jutella kaikenmoisia. Tyhjennettiin Ikea, syötiin kasvispallerot ja lentokentällä tsempattiin, että eihän tämä nyt ole kuin pikainen moikka vaan - ei tarvitse itkeä.

Ei tarvitse, mutta tänään tekisi kyllä mieli. Lapset on koulussa ja hoidossa, kävin heittämässä koiran kanssa pitkän lenkin ja sitten jäin vain häntä sohvalle halailemaan. Meidän Pullakin selkeästi ihmeissään, missä ne ihanat isovanhemmat nyt ovatkaan?

Kyllä tämä tästä.

Tämän päivän annan itselleni luvan rypeä ja hemmottelen itseäni salaattilounaalla lempparikahvilassani, sitten ruokaostokset ja illalla kenties katsellaan lasten kanssa joku leffa ja tehdään lemppariruokaa.

Viikkosiivouksista ajattelin luvan kanssa laistaa. Täytyy kyllä sanoa ettei nyt ihan megana tässä kämpässä jaksa järkkäillä ja puunata, kun ensi viikolla meinaan laittaa hyrskyn myrskyn; karsia ja pakata. Miehellä loppuu työt maanantaina ja hän ehtii olemaan kokonaista kaksi viikkoa lomalla ennen uutta työtä. Mitä luksusta ja maailman mahtavimpaan saumaan tulee kyllä tämä.

Sovittiinkin jo, että mun sopii konmarinoida ja järkkäillä ja hän nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta :)

Täytyypä tsempata nyt ruokavalion ja liikkumistenkin suhteen, sillä lomailin itsekkin aikalailla kaikesta vanhempien täällä oloajan. Aika pöhöttynyt olo etten sanoisi. 

Mut hei lempeää perjantaita lukijoillekkin ja huomenna voisi tehdä postausta niistä uusista sisustushankinnoista, jos kiinnostaa. Mulle on vasta mieleen avatumassa, miten mahtava sisustusinto nyt voi kehkeytyäkkään. Puhumattakaan siitä, että pääsen laittelemaan omaa pientä puutarhaa! 

Nyt lounaalle, Sara xxx





3-vuotias.

19.10.2016
Tämä päivä on ollut aika täydellinen.

 Kaikista eniten toivon vain, että pieni tyttöseni on tuntenut itsensä spesiaaliksi. 
Toivon, että hän voi jokin päivä katsella näitä kuvia ja muistaa tuon tunteen.

Ihana kolmevuotias - ihana ikä <3 

Kumpa voisin pullottaa sen silmien säihkeen, kun hän näki tuon sinisen mekon ensimmäistä kertaa!

 Ja ilmapallon :) Syntymäpäiväilmapallot taitaa olla jo meidän perheen traditio.

Syntymäpäiväilmapallo; on siinä suomen kielen sana, 
mitä piti vähän tavailla ja pohtia onko yhteen vaiko erikseen :)

Tämä kuva taitaa olla suosikkini. Pieni haaveilija, Tuhkimo linnassaan <3

Muistatteko vielä viime vuoden kuvat?

Meidän höpsykkä :) Taas vuoden vanhempi ja astetta sädehtivämpi. Onnea rakkaani!

No more babies.

18.10.2016
Voi että, kun mä olen aina ihan sydän sykkyrällä nämä pari päivää ennen lasten syntymäpäiviä! 

Muistelen, katselen kuvia raskaudesta ja pikkuvauva-ajoista, tirauttelen kyyneliä. Tämä kuopuksen kolmevuotiaaksi tuleminen tuntuu erityisen haikealta. Pikkutyttö vieläkin ja kyllä tuo esikoinenkin melkein seitsemänvuotiaana tuntuu aika pieneltä, mutta Elsistä on kyllä vauvamaisuus kadonnut aikapäiviä sitten. Joskus öisin, kun pyytää viereen ja unisensa tarrautuu halaukseen, saan vielä ripauksen pikkupalleroa itselleni. 

Muutenhan meillä asuu aivan ihastuttavan omatoiminen neitonen. Nokkela ja hauska, rakastava ja tietysti tempperamenttiakin löytyy. 

Kolme lasta 3 vuoden ja 8 kuukauden sisään oli sellainen tahti kaikkineen ulkomaillemuuttoinen plus tietysti miehen järkyt työtunnit, että kädet täynnä puuskahdin usein ettei todellakaan ole vauvakuumetta, vaan näin on hyvä. Erityisen hyvä onkin, mutta nyt kun arki alkaa lasten kasvaessa olla helppoa, täytyy sanoa, että toisinaan haikailen vielä yhden babyn perään... Toisaalta mietin, että varmaan haikeilen ikuisesti ja aina sen kuopuksen täyttäessä kolme varmaan haikailisin uuden vauvan perään ihan tappiin asti! 

Mä luulen, että vauvahaikeiluhin on osuutta muutamallakin jutulla: olen yleensä ollut siskon kanssa samaan aikaan raskaana ja nyt en ole, muutamat läheiset ystävätkin poksahtamassa tässä ihan pian ja sitten sitä vain miettii, miten erilaista vauvan kanssa olisi isommalla ikäerolla muihin sisaruksiin?Minkä näköisiä tyyppejä meidän mikseillä vielä tulisikaan? Hitsit, kun meninkin hipelöimään noita meidän muistoboksin pikkuruisia vaatteita, mitkä on serkkuvauvalle lähdössä Suomeen vielä yhdelle kierrokselle <3

Me ollaan kyllä niin onnekkaita, että meillä on nämä kolme, mitä aina toivottiinkin (ja se pikkuruinen tähti taivaalla). Voisihan olla, että nyt meillä ei tärppäisikään enää tai tulisi muita mutkia matkaan? 

Usein katsoessani Elsiä, muistan sen epätodellisen tunteen, kun Naistenklinikalla rakenneultrassa kaksi kätilöä meille nyökytteli; nyt näyttäisi perhe täydentyvän tyttärellä

Valehtelisin, jos väittäisin etten olisi haaveillut omasta tyttärestä. Kahden suloisen pojan jälkeen olin melko varma, että kolmaskin toivottu lapsi on poika ja siitäkin ajatuksesta enemmän kuin innoissani. Mutta olen kasvanut vain tyttöjen ympäröimänä ja noiden poikien kanssa olen usein ihan pihalla :D Elsin kanssa on kaikki jotenkin niin tuttua. 

Näitä juttuja on aina niin hölmöä kirjoitella, koska tietenkin kaikki kolme on vertalaisesti, mutta eri tavoin niin tuhottoman rakkaita. 

Meidän viimeinen vauva nyt kuitenkin vielä ehti tämän viikon ja ensi viikon käydä muskarissa ja sitten alkaakin erilainen taival ja play school uudessa kotikaupungissa heti syyslomien jälkeen. Ensiksi vain pari iltapäivää viikossa, mutta muuten tällaiset taapero-aktiviteetit jäävät. Lisää vettä myllyyn, miksi tämä syntymäpäivä on niin käänteentekevä.

Onko teille muille iskenyt vielä vauvakuume samoihin aikoihin uudestaan? Pääseekö tästä kaipuusta koskaan eroon :D

***

Nyt täytyy jatkaa eräiden erityisten Tuhkimo-syntymäpäivien valmisteluita.

Voin laitella niistä sitten paremmin kuvia huomenna illalla, vaikka ihan tavalliset kemut tiedossa vain kevyellä teemalla. En malta odottaa pienen ihmisen kasvoja, kun saa avata pakettinsa ja näkee koristelut sun muut :))

Mukavaa tiistaita teille! Sara xxx




Takki kuin aamutakki.

16.10.2016
Tässä jonkunmoisen pienentymisen tuloksena annoin hyvillä mielin vanhoja talvitakkeja eteenpäin niin kierrätykseen kuin Syyriaankin lähtevään konttiin, mutta samalla toki omat henkarit jäivät tyhjilleen. Ei sillä nyt että akuutisti etsin muutakuin sydäntalveen toppatakkia, sattui tämä pidemmän mallinen musta takki vastaan ihan muilla asioilla käydessä ja kyllä, tämä oli täysin heräte-ostos, mitä en juuri enää harrasta. Nyt kylläkään en voi kauheasti potea morkkista, sillä olen erityisen ihastunut takkiin ja käyttänyt sitä miltei joka päivä jo useamman viikon ajan.

Minulla vartta löytyy 171cm, useatkin takit päättyvät vähän pöhkösti puolireiteen ja omaa silmää miellyttää nyt eniten tällainen ylipolven malli. Tämän takin kun kietoo päälle, on olo yhtä mukava kuin aamutakissa ja onhan tämä vähän muutenkin tuollainen aamutakkimainen :) Alle mahtuu runsaasti lämmintä ja takki on myös auki kivan näköinen.

Takki Newlook.
Villakangastakista ei voi samassa lauseessa puhua, kun sisältö lienee eniten estereitä. Toisaalta oma kukkaroni ei tällä hetkellä taivu yleellisempiin merkkeihin ja uskon kyllä hyvällä huolenpidolla edullisemmankin takin pysyvän ryhdikkäänä. Ostospussukassa itseasiassa onkin tarrarulla lähinnä omia suortuviani takin pinnasta pyydystämään.

Asu on nyt kauttaaltaan aika tummanpuhuva, mutta olen kyllä aina viihtynyt parhaiten mustassa, että mitäs sitä hyväksihavaittua muuttamaan :) Jostain blogista muistan lukeneeni kerran loistavan lausahduksen, että voi hyvin käyttää tylsempiäkin vaatteita, jos persoona on loistava :D Et yritetään vaikka sit mennä sillä :))

Tämä kuvan nyt on vähän heilahtanut, mutta eipähän näy tuo leuassa mollottava jättinäppylä niin hyvin, kääk! Naurettiin miehen kanssa, että joko hänestä on tullut parempi kuvaaja tai mä olen osannut vähän paremmin kuvissa rentoutua, kun jokaikistä otosta ei tarvitse enää deletoida suorilta käsin. Mutta oli niitä Chandler-irvistyksiäkin taas aika liuta... ;)

Tänään pääsemmekin ihan kunnon kuvaajan käsiin, kun valokuvaajaystäväni ottaa meistä hiukan pariskuntakuvia uudelle nettisivullensa. Ideoitiin näitä meidän uusituiksi hääkuviksi, kun alkuperäiset eivät minua moninaisista syistä oikein miellytä. Jää täältä Connemarasta toivottavasti mahtavana backdroppina sellainenkin muisto. Todennäköisesti voin teillekkin jotain noista kuvista jakaa jossain vaiheessa :)

Mutta nyt oikein mukavaa sunnuntaita ja kuulemisiin! Sara xxx


House for five.

15.10.2016
Hei vaan kaikki! Kotiuduimme pikkuiselta matkaltamme jo eilen, mutta koska napattiin miehen vanhemmat Galwaysta myöskin meille kylään ja juhlitiin kaikkien isovanhempien kanssa Elsin ensiviikkoisia synttäreitä, en luonnollisestikkaan ehtinyt tänne tietokoneelle :)

Reissu on mukava, vaikkakin ensimmäisen päivän podin kovia vieroitusoireita lapsista. En meinannut pystyä rentoutumaan laisinkaan ja tietysti pitkä ajomatkakin väsytti. Luulin saavani mahtavat yöunet, mutta heräsinkin jo 5:30 aamulla hotellin vällyistä enkä vain saanut unenpäästä kiinni. Torstaina kiertelimme uutta kotikaupunkia kaikilta puolilta ja tutustuimme joka nurkkaan. olin saanut äidiltäni ohjeet kuvata mahdollisimman paljon, mutta lopulta kaivoin kameran kassista vain muutaman onnettoman kerran. Tuntui vain tärkeämmältä sisäistä kaikki ilman lisälaitteita. Niin ja kävellä käsikädessä miehen kanssa ja jutella, jutella, jutella. Ihastuimme kyllä Killarneyyn aina vain syvemmin...

Meidän piti tavata eräs mies, kenen piti meille kotiehdokkaita esitellä jo aamupäivällä, mutta peri-Irlantilaiseen tapaan useamman kerran hän ehti puhelimitse viestittää soittaa kohta ja kohta. Voitte kuvitella kuinka säntillisenä suomalaisena hiukan alkoi jo ahdistamaan :D Lopulta iltapäivällä lähdimme katsastamaan mahdollisia asuntoja. 

Ja löytyihän se! Meille talo :) Mikä kivi putosikaan harteilta! Hinta ihan ok, tarpeeksi makuuhuoneita, saadaan tuoda omat kalusteet (!!!), saadaan maalata vitivalkoiset seinät, keittiön kiintokalusteet ja kaakelit on ihan ookoot. Ainut nyt sellainen kompromissi kestettävä on punertavan sävyiset kokolattiamatot olohuoneessa ja makuuhuoneissa. Mies kyllä jo vähän lupaili, että voitaisiin olkkarin maton päälle laittaa laminaattia tai ehkäpä voisin yrittää vuokraisännältä kysellä mattojen vaihdattamista kunhan olemme kotiutuneet. 

Tämä ei ole se meidän talo vain vastakkaiselta puolelta ja ihan samanlainen muuten, mutta meidän puoli on maalattu tuolla vaaleammalla. Hyvä siitä tulee, kunhan saan vähän sisustaa. Oma takapihakin on ja rauhallinen kadunpätkä, missä lapset voi pyöräillä :) Näkyi olevan paljon muitakin lapsiperheitä siinä. Kouluun vartin kävelymatka ja kaupungin keskustaan vain pikkusen enemmän.

Aika huisia, että meillä tulee vihdoinkin olemaan tilaa.

Aika ihana ajatus myös viettää tuola joulua <3 

Olen aika täpinöissä muutosta nyt :))

Toivottavasti teilläkin on ollut kiva viikonloppu. Mun tarttee nyt painoa iltaruoanlaittohommiin ja halailemaan lapsia. En kyllä osaa oikein olla heistä erossa ja suukot ja rutistukset eivät nyt tahdo loppua laisinkaan - mikäs sen parempaa <3 Sara xxx

10 vuotta sitten.

12.10.2016
10 vuotta sitten lokakuun toisena tiistai-aamuna heräsin Etelä-Portugalissa vieraspatjalta lattialta ja päivän ensimmäinen ajatus oli kristallin kirkas ja ehkä voimakkain vaistomainen tunne, mitä koko elämäni aikana olen kokenut; minun täytyy tavata Liam.

Minun täytyy saada olla hänen kanssaan koko loppuelämäni.

Olimme tavanneet Heinäkuussa ja ensinäkemältä ihastuin pitkään Irlantilaiseen ja pyysinkin hänet treffeille (mitä en ikinä normaalisti uskaltaisi tehdä). Meidän ensimmäisille treffeillekkin kutsuin vaikka ketä ja no, en ehkä ollut mikään maailman paras deitti muutenkaan, kun unohdin tekstata kiitokset jälkikäteen. Tapailimme kuukausien mittaan silloin tällöin, mutta koska molemmat olivat juuri päättäneet olla sinkkuja pitkään edellisten ei niin hyvien suhteiden jälkeen, minä ainakaan en ottanut treffailuja kovin vakavasti. Vaikka moneen kertaan mietinkin, miten toinen ihminen voi olla just niin täydellisen samanlainen ajatusmaailmaltaan kuin minä?

 No kuitenkin, tuona lokakuisena tiistai-aamuna tajusin, että juuri tämä Liam on elämäni rakkaus, vaikka emme olleet melkein kuukauteen nähneet, en juuri ollut pitänyt yhteyttä ja saatoin vain toivoa, että tunteilleni olisi yhtä voimakasta vastakaikua.

Niin ja mun isä oli meillä kylässä :)
Kysyin isältä noin muina miehinä, että miltäs kuulostaisi, 
jos mentäisiin tuonne mun yhden kaverin baariin lounaalle? 
Ja kuinka hermoheikkona olinkaan tuon puolentunnin kävelymatkan.

Ja kuinka lamaantunut olo tulikaan, kun baaritiskin takana olikin toinen mies eikä Liam.
Tilasimme silti ruoat ja tämä toinen mies sanoi soittavansa Liamin paikalle.

Jep, hän oli vielä nukkumassa, kun tämä Dave soitti, että täällä olisi tämä yksi Sara ja hänen isänsä vailla lounasta. 
Ja niinpä tämä maailman kiltein mies laittoi meille mitä ihanimmat lounaat. 

Vielä jäi ongelmaksi, että kuinka hitsissä minä viestittäisin hänelle, että nyt olin tullut tähän hänen loppuelämäkseen :))

Baarissa ei ollut muita asiakaita, Dave oli häipynyt johonkin ja Liam baarin keittiöön ja niinpä päätin, että vien meidän tyhjät lautaset sinne hännelle. Miten sitä voikin muistaa niin elävästi kaikkien vuosien takaa sen tunteen, kun hölmistyneenä seisoimme tuppisuina siinä tiskialtaan vieressä ja sitten tein elämäni parhaan siirron - muiskautin pusun suoraan Liamin sulle sanomatta mitään!

Eikä siihen sitten muuta tarvittu. Siitä hetkestä eteenpäin me molemmat tiedettiin, että tämä on nyt tässä. 
Vaikka Liamilla oli jo lentoliput Islantiin, mihin hänen piti mennä töihin talvipuoleksi. 
Ja minulla Marraskuuksi liput Suomeen, mistä olin ajatellut muuttaa Tammikuussa Lontooseen.

Islannin liput jäi käyttämättä ja Lontoo vaihtui yhteiseksi kodiksi Dublinissa.

Ja nyt kymmenen yhteisen vuoden kunniaksi lähdemme tänään pariksi yöksi meidän uuteen kotikaupunkiin lomalle ja etsimään meille kotia. Mun vanhemmat ovat täällä pitämässä lapsista ja koirasta huolta. Kutkuttava ajatus, että kymmenen vuoden lukuisien muuttamisien ja eri kotien jälkeen, me saatamme vihdoin löytää sen paikan, mihin vihdoin juurrumme!

Kymmenen vuoden jälkeen myös tuo kristallin kirkas ajatus on vielä täysin muuttumaton <3

***

Ja vaikka olen innoissani uudesta kodista, tulee näitä tämän kodin uskomattomia auringonnousuja kyllä ikävä. Tippaakaan en ole sävyihin koskenut; värit todella ovat noin kirkkaita ja syviä. 
Tämä itse alimman kuvan auringon pilkistäminen ei ole läheskään yhtä näyttävä kuin tuo ensimmäinen näytös parikymmentä minuuttia aikaisemmin.

Voikaahan hyvin ja palaillaan perjantaina! Sara xxx

Testissä tekninen toppatakki Nextistä.

10.10.2016
Esikoisen otettua viime talvesta kasvuspurttia oikein urakalla, oli tämän syksyn yksi tärkeimmistä ostoksista hänelle uusi toppatakki. Next on meille täällä Irlannissa vähän samanlainen vaihtoehto kuin Lindex tai H&M Suomessa ja Nextin tarjonta tuleekin usein tarkistettua ensimmäisenä, sillä muuten olisimme aikalailla nettikauppojen varassa. 

Toppatakkeja käytiin vähän sovittelemassa reilu viikko sitten ja vaikka kaupasta ei löytynyt tätä meidän lemppariksi valkkaamaa väriä, oli koko silti hyvä katsoa ihan paikan päällä.

Olin jo vähän miettinyt edullisempaa harmaata vain shower resistant takkia, mutta kunnon kosteussuojaus on täällä kyllä a ja o ja niinpä päädyimme tähän täysin tekniseen toppatakkiin vaikka hinta vähän kirpaisikin. Tai no 84 euroa toppatakista ei nyt sitten nykyään kuitenkaan vissiin ole edes kalleimmasta päästä?? Ja pelasin varman päälle, otin ison koon, minkä pitäisi mahtua ensi vuonnakin ja pienempää käyttäjää perimään takkia riittää jonoksi asti serkusten kesken.

Fionn on nyt 6,5 vuotias ja vaatekoko aikalailla 122/128 ja takki on kokoa 8Y eli 134cm.
Hihoissa ja helmoissa riittää siis reippaammin pituutta, mutta on ihan pidettävissä.
Ja pidettävä onkin - täällä on jo +10 asteessa tosi kirpakkaa merituulten takia.


Lisäksi tilasin nämä nahkaiset kanootit. Tyypin valtava jalka on kasvanut taas yhden kerran ja toki viime vuotiset kengät on aivan auttamatta pieniä. Itseasiassa jopa kolme kokoa pienemmät!

Koulukengät tulee olla mustat eli nämä on sitten ns. parempaan menoon viikonlopuiksi ja lomiksi.
Tykkään tuosta Chelsea boot-mallista ihan älyttömästi ja ne on helppo pojan vetäistä itse jalkaan.


Sen verran sanoisin tuosta takista vielä, että saman mallin kirkkaan sinisessä ja tummansinisessä takissa on ihan kauhea musta karva ja ne oli luonnossa todella ruman näköisiä. 

Fionn itse tykästyi tähän raikkaaseen väriin ja niin minäkin - harmautta täällä kyllä riittää.
Meillä mennään kaudet aina yhdellä takilla ja tämä tosiaan käy sekä kouluun että vapaa-ajalle.

Ja vaikka takki tuntuu tosi laadukkaalle ja notkealle en tiedä voinko sitä ihan varauksetta suositella, koska eräs Suomalainen kaveri juuri muistutti ettei tässä ole napeilla irtoavaa huppua vaan kiinteä huppu, mikä ilmeisesti voi olla hasardi ja vaarallinen juttu?! 

Me nyt sitten otetaan moinen riski, koska vaihtoehtoja ei nyt hirmuisesti ole.
En kyllä muista, että lapsena mun takeissa olisi ikinä ollut irtoava huppu ja elossa sitä ollaan...

Kengätkin läpäisi happy feet-testin ja meillä ollaan nyt valmiina talven viimoihin :)

Nyt kuiteskin lähdetään Elsin kanssa Galwayta kohti noutamaan mun äiti ja isä bussi-asemalta juhuu!
Miten ihana nähdä omia vanhempia <3 Loistavaa viikon alkua myös teille! Sara xxx

City girl.

9.10.2016
Hauska, kun tämän postauksen aihe oli pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa, sattui Uuden Kuun Emilia  blogissaan kirjoittamaan miltei samasta asiasta.

Tiedättekin varmaan, että olen Helsinkiläinen ja aina kokenut itseni kaupunki-ihmiseksi. Muutto tänne takuuksien taakse Länsi-Irlantiin parin tuhannen ihmisen kylään oli pääkaupunkilaiselle melkoinen hyppy tuntemattomaan, mutta myös mukavuusalueen ulkopuolelle. 

Aika pian tajusin, että täällä kaikki tietää toistensa asiat ja ovat joko sukulaisia, parhaita kavereita, naimisissa keskenään jne. jne. Tämä ei nyt ole yleistys pieniä kyläyhteisöjä kohtaan vaan ihan totisinta totta, koska tämä Clifden ja ympäröivät kylät ovat todella eristyksissä muusta asutuksesta.



Jo silloin kun muutimme tänne, sanoin Liamille, että meidän kuukausibudjettiin on sitten laskettava bensat Galwayhin tasaisin väliajoin. Lähimpään kaupunkiin siis ajaa sen 1h15min ja kyllä me tosiaan sielä suhteellisen usein käydäänkin. Asioilla (koska täältähän nyt ei elintarvikkeiden lisäksi saa oikeastaan mitään. Miehen pankilla ei esim. täällä ole toimipistettä, virastot ja sairaala myöskin sijaitsevat tuola Galwayssa), mutta myös hukkumassa ihmisvilinään anonyymisti, katselemaan ohikulkijoita, inspiroitumaan katutyylistä. Myös lapset tykkäävät käydä kaupungissa ja tiedä sitten; ehkä he ovat pikkuisen enemmän kaupunkilaislapsia, kuin pikkukylän maalaisia.

Omituisinta tästä tekee sen, että nyt minua jo vähän jännittää vaihtaa kahdentuhannen asukaan Clifden neljöntoistatuhannen Killarneyyn! Siis mitä ihmettä, onko minusta sittenkin tullut pikkukylän tyttö? :) Luulen sujahtavani pikkaupunkilaiseksi oikeastaan nopeasti lopulta, mutta tietysti mietityttää miten uusein sosiaalisten suhteiden solmiminen käy? Aikuisena nyt on muutenkin melko työlästä saada uusia ystäviä. Clifdenin ehdoton plussa on ollut se, että samoja ihmisiä näkee päivittäin ja juttelu on helpompi aloittaa tasaisista moikkailuista.



Mutta nyt kirjoittelin enemmän niitä ajatuksia, mitä tuo Emilian postaus sai aikaan. Alunperin ajattelin asiaa siltä kannalta, että minkälainen ristiriita omassa päässäni on ollut. Esim. tänne blogiin useinkin kaipaisin vähän urbaanimpaa tatsia, koska se on enemmän minua ja silti täällä sitä ollaan rannoilla ja nummilla sen sijaan ;) Tykkään valtavasti lukea nimenomaan kaupunkityttöjen blogeja esim. Jenni Ukkosen blogia ja  Noora&Noora-blogia muutaman mainitakseni. Minua on aina kiehtonut katumuoti ja pop-kultuuri, kaupungin syke, kahvilat tai vaikka kaupoissa haahuilu. Ei siis ostaakseni mitään vaan miehenikin tietää tämän "just to have a look" :)

Toisaalta, tämä pari vuotta täällä kaiken luonnon keskellä on tuonut hyvää perspektiiviä monella tapaa ja ehdottomasti nautin tasapuolisesti pysähtymisestä ja raikkaan ilman hengittämisestä yksinäisillä koiralenkeillä, kun vastaan ei tule ristin sielua. 

Hyvä balanssi siis molempia toivottavasti tulossa nyt pikkukaupunkiasumisen myötä :) Ja Cork cityhän on sitten vain tunnin ajomatkan päässä ja se onkin Irlannin toiseksi suurin kaupunki ja vallan mainio paikka varmasti, jos vielä enemmän kaipaamme ihmisvilinään. 



Mut hei näissä kuvissa tämä kaupunkilaistyttö seikkailee minimaalisessa Roundstonen kylässä, mikä kesällä on suhteelisen vilkas, mutta talvella muuttuu aavekaupungiksi. Nyt vielä just ja just oli yksi kahvila auki, mutta talvella kyläläisiä palvelee pikkuruisen ala-asteen ja kirkon lisäksi vain minikokoinen kioskityylinen kauppa. Kyläläiset siis ajelevat 30km tänne meidän Clifdeniin maitokaupoille. Kuvan kaunis paikka, mutta tuola minun kyllä tekisi tiukaa elellä.


Mitäs mieltä muuten olette blogin uudesta ulkoasusta? Itse tykkään ihan hurjasti.

Ostin pohjan siis Etsystä tekijältä nimeltä Velfio Themes ja voin suositella häntä ihan sydämeni pohjasta. Todella nopea ja kohtelijas tyyppi ja siis pyynnöstä asensi tämän myöskin minulle, kun epäilin ettei omat aivosoluni siihen kykene. Ja koko lystin hinta oli vähän päälle kymmenen euroa, minkä aivan mielelläni maksoin hyvästä työstä. Vielä pitää vähän freesata omalta osaltani muutamaa juttua. Esim. tuo aneeminen profiilikuva täytyy vaihtaa asap :D

Mukavaa sunnuntaita teille! Sara xxx

Syksyn taikaa.

8.10.2016
Kurjan kesän jälkeen ja kostean syyskuun jälkeen meitä on hellitty täällä mitä kauneimmilla päivillä nyt Lokakuussa. Tämä kuukausi on vähintäänkin kiireinen, mutta myös täysi rakkautta ja ihania hetkiä; vuosipäivää, hääpäivää, vanhempieni vierailua ja tietysti tämän pikku keijun synttäreitä :)

 Tänään kuitenkin suuntaamme lasten ja koiran kanssa pikavisiitille miehen vanhempien luokse, sillä luulempa että ensikerran ennätämme sinne vasta joululomalla. Vähän jännittää koiran kanssa automatkailu, kun reppana on matkapahoinvointiin taipuva. Meinaan koklata tällä kertaa koirien pahoinvointitabletteja (yrtti) ja toivotaan, että matka menee joutuisasti.

Eilen olin dinnerillä hyvien ystävättärien kanssa ja oli ihana rupatella hyvän ruoan ääressä, vaikka kotiin hipsittiinkin kaikki jo ajoissa kympin maissa. Vitsit, miten ihania tyyppejä olen täällä saanut elämääni ja en edes uskalla ajatella miten paljon heitä tulee ikävä. Yritän päivittäin vain elää hetkessä ja hoitaa sen päivän hommat ja olla ajattelematta kiirettä ja stressiä.

Ajatuksia täytyy vähän kuitenkin suoda Elsin 3v. synttäreitä ajatellen. Tilauksessa on Tuhkimo-teema, kuka on neidin suurin ihastus. Olen kyllä jo ostellut muutaman rekvisiitan Suomestakin, kun vain on eteen sopivasti sattunut, mutta ei me nyt mitään kovin kummoisia teemabileitä pidetä. Ihan tavalliset lastenjuhlat :)

Blogin ulkoasu muuttunee tässä tämän päivän aikana pikkasen ja tuleee se mobiilisoveltuvuus ja toivottavasti tykkäätte. Olisi mukava saada tuonne kommenttiboksiin myös vähän eloa eli kertokaahan mitä teillä on viikonloppusuunnitelmissa? 

Sara xxx