Bloggaajat tapasivat Irlannissa.

28.11.2016
Kyllä, kyllä - täällä oli kunnon bloggaritapaaminen :D Tosin ei me ihanan Saaran kanssa tavattu blogien takia tällä kertaa, mutta tämä harrastus on silti syy osaltaan, miksi launtaina treffattiin. Olen kohta kirjoitellut blogia jo 6 vuotta ja vieläkin ihmettelen, miten ihania ihmisiä olen tämän kautta tavannut!

Olen lukenut Saaran Elämää Vihreällä Saarella jo vaikka kuinka kauan, mutta minulla ei ollut mitään hajua miltä hän näyttää, kunnes viime kesänä odottaessa Helsingissä lennon boardingia Irlantia kohti, hän ja eräs toinen ihana tyttö tunnisti minut ja lapset blogini kautta (sinulle toiselle Dubliniin myös terkkuja :)). Siinä sitä heti juteltiin, kun oltaisiin oikeastikkin tunnettu vaikka kuinka kauan. Sain lennolla aivan korvaamatonta apua Saaralta lasten kanssa ja näin myös useaan otteeseen tänä lauantaina, kun hän lupautui meidän turisti-oppaaksi Corkin kaupunkiin.

Cork, Cork, Cork... Ihastumista ensi silmäyksellä <3

 Mulla ei oikeastaan ollut mitään odotuksia ja ajettaessa isoa kehätietä kaupunkia kohti, tuli lähinnä sellainen olo, kuin olisi Tampereelle ollut matkalla :) (Tampere on aivan ihana paikka toim. huom.) Ensimmäisenä hämmästyin korkeuseroista. Herranjestas Corkhan on kuin San Fransisco - mikä korkeanpaikankammoiselle minulle on aika jännä elementti, iik!

Mutta niin cool, kaunis, hauskannäköinen ja hurmaava kaupunki. Lauantai-iltapäivänä ennen joulua keskusta toki oli kuin ammuttu täyteen, mutta kaikkialla vaikutti olevan vain hyväntuulisia ihmisiä. 

Sääkin suosi meitä ja lapsiin teki lähtemättömän vaikutuksen tuo maailmanpyörä, mihin lupasin, että pääsevät seuraavalla visiteerauskerralla daddyn kanssa. Itseäni kiinnostaisi pysähtyä syömään tuossa streetfood-tapahtumassa. Netistä huomasin, että tämä Glow Cork-joulutapahtuma olisi varsinkin iltasella todella tunnelmallinen käymiskohde.

 Keskusta itsessään on sopivan pieni, mutta täysi risteileviä katuja ja kujia ja mitä kauneinta arkkitehtuuria sekoittuneena uudempaan ja modernimpaan ja rujompaan ja värikkääseen ja ja ja...

Tykkään niin paljon juuri tällaisista kaupungeista. Ehdin jo miettimään, miksi me ei muutettu Corkiin :D Mutta ehkä vain ihan hyvä juttu; on entistä spesiaalimpaa käydä city-vierailulla ja lopulta matka meiltä on vain pikkusen reilu tunti eli ei paha.

 Vähän oli taas ihmettelemistä väkijoukoista, vaikka Clifdenin parista vastaantulijasta olen jo tottunut hiukan vilkkaampaan Killarneyyn. Ja toisaalta kaupunkityttönä olo oli kuin kala vedessä :)

Tanskalaisesta kaupasta kävin tekemässä muutaman täsmäostoksen, vaikka mikään shoppailureissu ei todellakaan ollut kyseessä. Lapsetkin jaksoivat ihmeen hyvin ja tykkäsivät meidän seikkailusta.

Tyypit vuorottelivat, kuka saa pitää Saaraa kädestä ja kyselivät koska mennään heille yökylään :) 

Itselläni on aina sydän sykkyrällä, kun joku niin kovin pyynteettömästi tarjoaa apuaan. Kyllähän mä olen näiden kanssa yksin tottunut pärjäämään ja monenlaisissa paikoissa mennytkin nelistään lasten kanssa, mutta kyllä extra käsipari on aina extra käsipari. Ja erityisesti extra silmäpari mahdollisti, että pystyin nämä kuvat näpsimään. Aika summanmutikassa ovat kyllä napsailtu, mutta ensikerralla sitten parempia :)

Mä olen itseasiassa menossa Corkiin seuraavan kerran jo parin viikon päästä pikkujouluilemaan, joskin sillä kertaa tuskin kaupunkia katsellaan sen kummemmin, mutta toivottavasti ehdimme äitini vieraillessa vähän jouluostoksille. Ainkin katselin sillä silmällä, että miehen joululahjan löydän tuolta aivan varmasti.

Olikos teistä kukaan käynyt Corkissa? Jos ette, niin ehdottomasti visiteeraamisen arvoinen paikka. Sara xxx





Kaikki kynttilät syttyvät.

27.11.2016
Ensimmäinen adventti tuli kuin varkain ja riemastuin; nyt voinkin sitten aloitella joulutunnelmoimisen todenteolla :) Iloista ensimäistä adventtia siis!


Taustalla aamusta soi Bublén joululevy, mistä en ihan hurjan hurjasti tykkää, mutta sopii silti hyvin ei nyt aivan yhtä jouluintoisen miehenkin korviin. Huomenna aloittaa lähetyksensä Irlannin Christmas fm  (minulla ilmainen app kännykässä), mikä on mielestäni hiukan Suomalaista jouluradiota hilpeämpi. Toki Suomalaiset joululaulut ovat tärkeitä ja niitä kuunnellaan sitten levyltä niitä lemppareita. Jouluradiossa on omaan makuuni turhan monen iskelmätähden huonoja versioita rakkaista joululauluista.


Eilisestä reissusta Corkiin kerron huomenna paremmin, koska meillä oli aivan ihanaa. Löysin just ne jutut, mitä lähdin etsimäänkin ja tärkeimpänä tietysti hyasintit, mitä täällä ei tähän vuodenaikaan välttämättä kovin helposti löydy. Ovat enemmän kevätkukkia täkäläisille. Omaan mieleeni hyasintit ovat tässä vihreässä nuppuvaiheessa kauneimmillaan ja saadakseni ne kestämään näin, en meinaa niitä kastella juuri laisinkaan. Vuosien kokemuksella hyasintit voi saada näin kestämään useampia viikkoja.

Ja enhän malttanut sytyttää vain yhtä kynttilää, vaan niitä on nyt ympäri kämppää useampi luomassa tunnelmaa :) Lapset alkavat nyt lounasaikaan jo suunnilleen kiipeilemään pitkin seiniä eli varmasti iltapäivällä ohjelmassa on Killarneyn Christmas food and craft fair. Ilma on raikas ja aurinkoinen eli toivottelen teille sinne Suomeen myös mukavaa sunnuntaita. Onko teillä tarkkoja adventtitraditioita?
Sara xxx

Harmaat takit samistellen.

25.11.2016
Olispas meillä hovikuvaaja. Tai edes isompi peili! Mutta ei ole eli saatte pieniä peilikuvia :) Oli silti ikuistettava tämä samistelu, kun vielä tytön mielestä on ihanaa olla samanlainen äidin kanssa.

Elsi on kasvaa hurahtanut silmänräpäyksessä taas useamman sentin. Ihmettelinkin, kun ranteet alkoivat vilkkua paidanhihoista ja takeista. Onneksi jemmajalla oli seuraavan koon (tai oikeastaan sitä seuraavan) takki aleista ostettuna ;)

Elsin takki Dunnes stores // hamonen Penneys // kengät Nike
äidin takki Vero Moda // farkut Penneys // kengät Tata Italia // laukku Radley

Päätin lopettaa nyt kaiken laisen synkistelyn ja alkaa nauttia ja siksipä kaivoin esille vähän vaaleamman takin itsellenikin. Minähän yleensä pidän tiukasti kiinni etten näitä kevätvärejä ota käyttöön vasta kuin 1.1, mutta joku tolkku nyt tähän pimeyteen. 

Olitiin me kyllä sellainen parivaljakko, että naureskellen katsoin ihmisten hämmästyneitä katseita. Ihan hitsin sama, koska pienestä tytöstäni tämä oli niin mainiota - ainut, mikä merkitsee :)

Ihan viikkoruokaostoksilla oltiin siis ja onneksi pongasin Black friday-alennuksen Claire's liikkeestä  ja löysin huimalla alella typsylle sellaisen isosilmäisen Ty-kissapehmon. Ne on nyt vissiin suurinta huutoa (?) tai ainakin Elsi sellaista kovasti haaveilee. Olisin mieluusti vielä muutamat muutkin joululahjahankinnat tenyt näistä aleista, mutta en taida päästä mihinkään ilman lapsia katselemaan.

Huomenna ehkä suuntaamme vihdoinkin Cork-cityyn katsastelemaan paikkoja. En malta odottaa ja toivottavasti en eksy, kääk...

Onko Black friday aiheuttanut muilla mitään toimenpiteitä? Hauskaa perjantai-iltaa kaikille, Sara xx


Ei ihan suunnitelmien mukaan.

24.11.2016
Taas joudun pahoittelemaan radiohiljaisuutta. Tällä kertaa syy sentään ei ollut itsessäni. Välillä toki elämään heitetään odottamattomia juttuja ja niinpä ihan puolen tunnin varoitusajalla me Elsin kanssa startattiin auto kohti miehen kotikotia. Vietimme pari yötä isoisän kaverina. Onneksi isoäitikin kuntoutuu toivottavasti pikkuhiljaa kokonaan <3

Täällä on ollut todella kylmää ja talvista Irlantilaisen mittapuun mukaan. Todella kaunista siis ja kirkasta ja huurteista. Tällaista säätä voisin tilata vaikka uudelle vuodelle asti. Juuri, kun saavuimme miehen kotikaupunkiin Athloneen, oli aurinko laskemaisillaan ja en malttanut ottamatta muutamaa kuvaa jokirannasta. 

Ettette ihmettele, niin syy miksi minä ja Elsi olimme matkassa on, että miehellä ei ole ajokorttia ja julkisilla Killarneysta matka olisi kestänyt varmaankin yli 5 tuntia. Autolla matka taittui reilussa kolmessa tunnissa. Mies jäi siis kotimieheksi poikien kanssa ja me Elsin kanssa ajeltiin ihan uudenlaista reittiä meille tuonne keskelle Irlantia. 

Olen todella onnellinen, että pystyimme jeesaamaan omasta puolestamme, sillä vaikka sisarukset asuvat kaikki tuolla liepeillä, on heillä tietysti omat menonsa sumplittavana. Perheyhteisö on mulle todella tärkeä ja se kaikkien toistensa auttaminen. Elsillä ja grandadilla oli kyllä tosi kivaa yhdessä. Oli hauskaa seurata heidän touhujansa. Vanhakin nyt nuortuu - kahdeksankymppistä vietiin pikkusormesta milloin värittämään ponien kuvia ja vaikka mitä muuta <3 

Lähtöaamuna oli niin hurjan kaunista ja huurteista. Rakastan tätä talven värimaailmaa. Kuunneltiin autossa repeatilla lasten lempparia joululaulua Kuurapartaa ("äiti soita Kurttuparta", pyytää Elsi ;)) ja ihailtiin ohi lipuvia maisemia. Hyppäsin kerrasti autostakin kuvaamaan. 

Jännästi vielä osittain ruskaista ja silti niin kylmää. 

 Näitä jäätyneitä muratteja en meinannut saada kuvaan kunnolla kirkkaan auringonpaisteen takia, mutta jestas nekin oli kuin taideteos.

Mullekkin teki oikein hyvä hetkenaikaa tuntea itseni tärkeäksi ja olla ihmisten keskellä. Tämä alku täällä uudessa paikassa on ollut henkisesti vähän rankka minulle. Onneksi oma äitini tulee kylään jo kahden viikon päästä. En just nyt tiedä mitään parempaa, menee ehkä myös joulunodotuksen yli :)

Mites teillä muilla; joko joulunodotus kovassa käynnissä? Sara xxx

Pienessä eteisessä.

20.11.2016
Irlannissa on noin yleisesti ottaen aivan surkeat eteiset. Joko on pitkää kapoista käytävää, niinkuin meidän edellisessä kodissa, tai portaat voivat lähteä suoraan ulko-ovesta ylös ynnä muuta sellaista. Yhdistävä tekijä on toki ettei säilytystilaa ole juuri lainkaan. Ei ole tuulikaappeja, kuraritilöitä eikä usein kenkäkaappejakaan. Toki kengät yleensä pidetäänkin jalassa kotosalla - se verran kylmät lattiat täällä on - mutta ei niille takeille taikka asusteillekkaan ole mitään järkevää säilytystä. 

Järkevä säilytys; siinä oikeastaan siistin kodin elinehto vai mitä? 

Näin muuttaessa uuteen kotiin mielestäni on kaikista tärkeintä keksiä tavaroille omat paikkansa niin, että siivoilu on jatkossa helpompaa. Onneksi tässä kodissa meitä hemmotellaan suhteellisen isolta eteistilalta, mutta en sitten tiedä missä edelliset asukkaat ovat ulkovaatteitaan säilytelleet, sillä koukun koukkua tai muuta säilytyskalustetta ei todellakaan ollut. Onneksi meillä on iso kasa liikkiksiä 50-luvun koukkuja, mitkä pelastin meidän Suomessa omistaman kerrostaloasunnon saunatilojen pukuhuoneesta putkisaneerauksen yhteydessä :) 

Lapsiperheessä toki suotavaa, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat siistinä pitämiseen ja siksipä taaskin halusin lasten ulkotakeille heidän korkeudelleen ripustuskoukut, että vaatteet todellakin kulkeutuvat sisääntullessa paikoilleen. Onneksi portaikon alusta oli, joskin matalaa, mutta tyhjää tilaa eli täydellinen paikka sekä kengille että lasten takeille. Aikuisten takeille ei sitten heti meinannut löytyä järkevää paikkaa, kunnes sattumankaupalla omille ripustetuille vaatteille aikaisemmin makuhuoneessa käyttämäni vaaterekki ei sittenkään sopinut samaan tarkoitukseen yläkertaan, ja niinpä pienen pyörittelyt jälkeen se sopikin aulaan.


Aluksi rekki oli suoraan ikkunan edessä pitkittäin ja mahtui niinkin oikein hyvin, mutta silloin etsin jatkuvasti hatuille ja huiveille sopivaa paikkaa. Pari päivää sitten käänsin rekin kokeeksi peräseinälle osittain vierashuoneen oven eteen. Heti tila näytti jotenkin fiksummalta ja toisaalta vierashuoneeseen pääsee vieläkin käväisemään helposti, mutta vierailijoiden ollessa kylässä, rekin voi kyllä kääntää takaisin ikkunan eteen.

Rekillä en minun ja miehen tämän hetken käyttötakit ja muiden kausien takit sitten yläkerrassa kaapissa. Olisihan nuo nyt kuviin kyllä voinut vähän esteettisemmin suoristella...

Materiaalien puolestahan tämä ei tosiaan ole unelmieni koti ja vaikka aluksi meinasin eteiseen jättää nuo magnoliat seinät, luulen lopulta maalaavani ne kuitenkin puhtaan valkoiseksi. Myös ikkunalauta pääsee valkoisen dc-fixin käsittelyyn. Niin ja kapoisen peilin tilalle meinaan meille joululahjaksi ostaa isomman peilin.



Mutta kuulkaa kyllä mä nautin tällaisesta siististä tilasta heti kotiin astuessa niin paljon. Edellisen kodin käytävä oli aina niin umpitäysi takkeja ja muuta sälää, että hyvä kun mahtui kävelemään. Tämä arjessakin pysyy hyvässä kondiksessa. Kenties voimme syyttää natsimutsia/vaimoa, kuka korkealta ja kovaa kuuluttaa asianomaisen asettelemaan takin ja kengät oikeaan kohteeseen ja oikein hyvin he nyt jo osaavatkin ilman nalkutusta tehdä näin ;)

Täytyy kyllä sanoa, että perusteellisella karsimisellakin ja kohtuudella on osansa asiassa. Meillä on kaikilla aika maltillinen määrä ulkovaatteita ja asusteita. Olen tullut tulokseen, että 2 pipoa per pää on aivan riittävä määrä ja hanskoja täällä ei tietenkään tarvitse juuri olleskaan. Minulla on pari todella mieluisaa villahuivia ja lastenkin takit ovat sellaisia joka tilanteeseen sopivia. Eli vaikka nytkin esillä on (koska Irlannin vaihteleva sää) syystakit ja talvitakit, kaikki mahtuu paikoilleen oikein mukavasti.

Jos me jokupäivä rakennetaan oma talo, mun tarvitsee varmaan palkata Suomalainen arkkitehti suunnittelemaan oikein fiksu eteinen ja kodinhoitohuone :) Tai no pohjan voisin kopsata ihanan Sarin tulevan talon piirustuksista. Tuon täydellisempää 5-hengen talouden pohjaa en ole tainnut ikinä nähdä. Kelpaisi minulle täysin sellaisenaan, koska Sarilla on muutenkin iteäni miellyttävä maku <3

Mut nyt juoksemaan iltalenkki ennen iltaruokaa, x-factoreita ynnä muita! Minkälaisia eteisiä teillä on? Tomivia, isoja, pieniä?

Sara xxx

Ihanimmat joulumainokset.

18.11.2016
Unohdetaan hetkeksi someäidit ja korppikotkat mitkä lie ja keräsin teille tähän pieneen joulutunnelman virittymiseen suloisimpia joulumainoksia. Britit kertakaikkisesti osaavat nämä ihanat joulun ajan minifilmit firmoilleen. Monesti ole viime viikon aikana hymyillyt, että onneksi panostavat! 

John Lewis-tavaratalon joulumainokset ovat kait kaikista odotetuimpia ja tämän vuoden koiravideon olette saattaneet nähdäkkin.
Sen suloisuus paljastuu oikeastaan vasta ihan lopussa :)


Tästä on mainio pilaversio myöskin :D Aika osuva vai mitä?

Mutta takaisin jouluvideoihin; myös vuoden John Lewis 2014 mainos on liikkis:


Ja vuoden 2015 mainoksessa on aivan ihana laulu taustalla:


Mutta kyllä irlantilaisetkin osaavat :) Tämä paikallisen supermarketti-ketjun mainos on jotenkin niin todellinen
ja saa minut toivomaan täyttä taloa jouluksi <3 


Ja tämä 2011 John Lewis muistuttaa minua meidän keskimmäisestä murusesta.
Samallinen mutru on odottanut Halloweenista onko nyt joulu?


Näitä voisi katsoa loputtomiin ja kyllä minulle ainakin tulee jouluinen ja herkistynyt olo näistä.
 Tämän vuoden lempparini on tämä Marks & Spencerin mainos:


Täällä sytytetään vihdoin tänä iltana kaupungille jouluvalot, mutta meillä on yksi flunssapotilas, niin varmaankin jätetään tältä illalta väliin. Onneksi joulukulkue on nyt visiinkin joka launatai ainakin kuukauden ajan.

Niin ja pojat harjoittelevat repliikkejä joulunäytelmiinsä. Miten siitäkin selviää kuivin silmin <3 
Fionnille täytyy vielä kehitellä puku, sillä hän on yksi kolmesta tietäjästä joulukuvaelmassa.

Tämän myötä taidankin avata joulukauden myös täällä blogissa ;)
Tägin Christmas alta löytyy viimevuotisia juttuja ja linkitän viikonloppuna tuohon sivupalkkiin niitä vanhoja joulu-DIY juttusia vanhan blogin puolelta.

Mukavaa viikonlopun alkua muruset! Sara xxx

Koti syntyy pikkuhiljaa.

16.11.2016
Muutosta on nyt reilu viikkoa ja päivä päivältä tämä koti muuttuu enemmän ja enemmän meidän näköiseksi. Jos jotain Connemaran ajoista oppi, niin pitkäpinnaisuus asioiden verkkaisesti hoitumiselle on yksi niistä. Se on tosi hyvä juttu, koska kaikkien palveluiden ääreltä Suomesta Irlannin syrjäkylään muuttaessa silloin parisen vuotta sitten oli vähän ymmällään, kun kaikkimullehetinyt ei toiminutkaan.


Ja siis tietenkin olisin jo mielessäni maalannut seinät ja ruuvannut ruuvit, kun astuin kynnyksen yli alkajaansa, mutta kun kaikki ei riipu minusta, niin on hyvä olla pitkää pinnaa :) Täällä talossa oli muutamia juttuja, mitkä sitten vuokraisännän puolelta piti hoitaa ja vihdoinkin huomenna esim. tyhjentyy meidän vierashuone, mihin hillosimme landlordin nahkasohvat ja ruokapöydän tuoleineen.

Ja kunhan se huone on tyhjä, saamme lasten leikkihuoneesta parisängyn sinne. Ja sitten saan järjestettyä leikkihuoneen ja nukkumanhuoneen kunnolla. Meillä mennään vielä tällä järjestelyllä, kun se tuntui vissiinkin lapsista luontevimalta. Pojillekkin oli jo omat sängyt, mutta kun ovat tottuneet, niin pyysivät saada nukkua vierekkäin <3


Valitettavasti kaikille pinnoille en voi mitään ja todellakin tiedän, mitä meille ei tule sitten kun joskus laitellaan ikiomaa kotia, mutta pienillä jutuilla saa kyllä vuokra-asuntoakin mieleisekseen. Uusimpana villityksenäni tuo d-c-fix-teippailu, millä aloitin laatoittaamaan keittiön välitilaa uudestaan ja alakerran wc:n mustanpuhuvat laatat meinasin myöskin skandinavisoida valkoiseksi. Hallitsevasta tiilenpunaisesta kokolattiamatosta emme kait pääse eroon, mutta seinien maalaaminen puhtaanvalkoiseksi kellertävästä magnoliasta todennäköisesti raikastaa kodin ulkonäköä aikalailla. Olohuoneen tulee maalaamaan ihan maalari eli sitä tässä odotellessa...

Kaikkialla vissiin trendeillään hygge-sanan käytöllä, mutta meillä on mielestäni ihan ilman yritystäkin aika cosy home. Täällä on tosi hyvä olla ja takkatuli ja kynttilät luovat tunnelmaa ihanasti :)

Ihan vielä en halua joulua laittaa esille, koska ensin pitää saada kaikki tämä ajelehtiva muuttotavara pois jaloista. Tai no pienen poron Tigerista ostin ilostuttaamaan lapsia. Olen aika iloinen myös tuosta Tiger-kaupasta täällä meidän huudeilla, kun sieltä löytyi tuollainen kiva simppeli posliini-kannallinen valaisin 4 eurolla! Just hyvä meidän eteiseen. Täällä valaismetkin on aika, no, rumia.

Ja eteiseen haluan ostaa Ikeasta oikein ison peilin vähän avartamaan pientä tilaa. Jospa sinne pääsisin joulukuun puolella.


Niin ja piha! Se on ihan blanco kanvas. Ihan vielä en päätäni vaivaa suunnitelmilla, koska nurmikko on aivan ylimärkä ja mutainen. Mutta keväällä varmasti sitten ruvetaan laittamaan puutarhaa mieleiseksi. joku mahdollisesti puinen patio täytyy kyllä rakenella. Ja ruusuja, hortensijoita ja marjapensaita ja ja ja... 

Eli siis kunhan saadaan nyt viimeisetkin silaukset maalilla ja niin edespäin, tännekkin varmaan sitten tulee lisää kotikuvia :) Sara xxx

Tralee ja lenkkarit.

14.11.2016
Hahaa nyt jo eilisen ruikutukset tuntuu niin tyhmiltä. Taisin vaan tosiaan olla ihan super väsynyt. Tänään on ollut niin paljon parempi päivä :) Käväistiin Liamin ja Elsin kanssa tutustumassa meidän läheisimpään naapurikaupunkiin. Tralee on hiukkasen isompi paikka, kuin tämä Killarney ja sieltä löytyy esim. lähin sairaala. Todella huojentavaa, että matka hoitoon on enää 20 minuuttia tunti kahdenkymmenen minuutin sijaa. Se kerta, kun jouduttiin esikoista lähteä salamana viemään ilta-yhdeksältä Clifdenistä reilu 60km Galwayhin, puistattaa vieläkin. Onneksi Connemarassa asuessa sairaalan tarve oli vain se yksi kamala kerta. 

Anyhow, Tralee on lähinnä tunnettu Rose of Tralee-missikisoista ja festareista. Mulla ei mitään erityisä odotuksia ollut tälle pikkukaupungille, mutta ihan keskusta osottautuikin aika kivaksi paikaksi.

Keskellä kaupunkia oli tämä todella kaunis puisto, missä näkyi olevan kiva leikkipuisto eli ehdottomasti yksi käymisen arvoinen paikka lasten kanssa. Löytyi myöskin Museum of Kerry ja hurjan kivan näköisiä ravintoloita ja kahviloita plus tietysti pikkuputiikkeja. Tralee on enemmän tavallinen pikkukaupunki ja opiskelijakaupunki ja Killarney taasen suuriman osan vuotta pullistelee turisteja. 

Itse ihastuin noihin Yrjönaikaisiin (??) rakennuksiin keskustassa, mitkä muistuttivat hurjasti Dublinin katuja. Tykkään tuollaisesta arkkitehtuurista paljon. Ehdottomasti löytyi ihan huippuja kuvaspaikkoja :)
takki Penneys // mekko Mini Rodini // kengät Nike
Tämä pikkutyttö taas pisti parastaan :D Laitoinkin vähän instaan videota tyypin tanssiliikkeistä. Meno ei ole ainakaan hidastunut uusien lenkkarien myötä. Elsin leikkikoulussa on nimittäin pyydettiin sporttivaatetusta torstaisin ja meidän tartti hommata Töpsylle hänen ekat lenkkarinsa. Arvatkaan vaan kuinka äidin tekisi mieli ihan samanlaisia Nikea Roshe runeja. Hän tykkää nyt vain ja ainostaan juoksukengistään ja jotenkin sitten vaatteiksikin valikoituu näitä vähän yksinkertaisempia ja modernimpeja juttuja. Raikasta pitkästä aikaa ja surku, kun tuo Mini Rodinin lempparimekko alkaa jäädä pieneksi. Toivottavasti se löytyy isommassa koossa meille (Hanne... <3) tai toivottavasti Rodinille tulisi jotain tällaista graafisempaa taas valikoimiin.

Jep, mutta nyt lenksulle koiran kanssa! Sara xxx


Täältä vielä noustaan.

13.11.2016

Tasan viikko takana uudenlaista eloa. Kamalan ristiriitaista kirjoittaa tällaista, sillä haluaisin samalla pitää blogin kepeänä ja iloisena paikkana, mutta myös todellisena; on ollut aika kurjakin viikko. Tai sellainen, missä tunteet sahaavat innostuksesta ja ihastumisesta tuskastumiseen, yksinäisyyteen ja jopa pohjattomalta tuntuvaan surullisuuteen.

Kyllä mä tiesin, että tuttujen kuvioiden jättäminen olisi hankalaa, mutta että näin hankalaa?? Sitä en osannut arvata. Kaikilla muillakin perheenjäsenillä on on ollut tietysti oppimista, mutta mulle tämä taitaa silti olla hankalinta. Mulla on ikävä tietysti ystäviä, mutta myös sitä pikkukylän tunnelmaa, että on ns. huomattu. Ihmiset tunsi minut Clifdenissä ja täällä olen ihan nobody

Tällaisella alakuloisuudella on tapana helposti eskaloitua ja nyt on vähän surettanut ihan kaikki. Siis ei vitsit, miten mieltä ylentävä blogi-kirjoitus, hah :D


Tähän väliin siis vähän maisemakuvia tämän päivän ulkoilemisista. Killarneyn kaupungilta suoraan avautuva National park on aivan lumoava paikka ja vasta ihan ihan pintaraapaisulta ollaan sitä tutkittu.

Tässä, kun on näitä kotihommia hääräilty, olin ihan unohtanut miten hyvä olo tulee reippaasta raikkaasta ilmasta. Itselääkärin määräys alakuloon on siis roimasti lisää liikettä ulkona, minkä kunniaksi tein Liamin kotiutuessa töistä vanhan kunnon juoksulenkin koiran kanssa - teki niin hyvää.

Ja siis hei tuossapa yksi asia, mikä teki tästä muutosta kaikkineen arvoisena; miehen työtunnit ei todellakaan ole enää sellaista 70h/viikko tappotahtia vaan me oikeasti ehditään nähdä häntä! Mikä kumma tunne, kun taloudessa on yht'äkkiä kahden ja puolen vuoden jälkeen taas toinen vastuullinen vanhempi ja toinen käsipari tekemässä pieniä, mutta niin merkittäviä kodin hommia. Muutenkin aika hyvä tuo siippaseni, kun huomasi kengän puristukseni ja tilasi meille parit valkoiset verhot vähän skandinaavisoimaan tätä huushollia. Tuumasi sitten vuolaisiin kiitoksiini "happy wife, happy life" ;)

Ja siis mähän olen vieläkin aivan rakastunut tähän taloasumiseen ja koko kotipaikkakuntaan ja ympäröivään luontoon. Pakkohan tämän alakulon on pian hellitää? Mut kai teillä muillakin on välillä sellainen pohjattoman surullinen olo, mihin ei edes keksi syytä? Vai olisikohan mulla vain liikaa univelkaa?

Sitä lähden nyt mietiskelemään tuohon miehen kainaloon takkatulen lämpöön <3 Sara xxx



First impressions.

11.11.2016
Tässä tuijotan näppistä ja en oikein tiedä mitä kirjoittaisin just nyt. Koko viikko on ollut aivan hurjan tunteellinen niin monin tavoin, että pää on melkolailla tyhjentynyt järkevistä ajatuksista.

Täällä me nyt kuitenkin ollaan ; uudessa kodissa, uudessa kotikaupungissa ja ihan uudessa maan kolkassa. Kaikki on oikein hyvin ja ihanasti, mutta on tämä silti aina iso ja valtaisa muutos niin monella tapaa. 

Kaikki alkoi oikestaan viime viikon perjantaista, kun ajoin ensin perheen tänne Killarneyyn ja sitten takaisin itsekseni Clifdeniin. Ajokilometrejä kerääntyi tuolle päivälle n. 600 ja, kun pääsin takaisin vanhaan kotiin, vaihdoin vain pikaiseen vaatteet ja lähdin vielä tapaamaan yhtä läheisintä ystävää ennen varsinaista muuttoa. Illalla saapuessani tyhjään asuntoon, en tosissaan saanut nukutuksi. Stressasin seuraavan päivän juttuja kuten esimerkiksi mahtuuko muutto-autoon kaikki tarvittava ja saanko meidän autoon pakattua kaikki haluamani. Niin ja loppusiivouskin oli vielä suoritettava. Sillätavalla sitten kävi etten ollut ennen aamu viittä nukkunut sekuntiakaan ja päätin nousta hommiin. Aloitin siivoamiset ja rupesin viemään tavaraa autoon ja sitten tulikin jo muuttomiehet ja yhteispelillä täytettiin heidän rekkansa. Onneksi kaikki mahtui ja vähän enemmänkin, mutta silti meidän auton pakkaus oli kuin tetristä olisi pelannut. Kauhukseni myös huomasin etten ehtisi edes yrittää nukkua, vaan siivoilut veivät ajan siihen asti, että oli jo haettava koira kennelistä ja lähdettävä pitkälle ajomatkalle County Kerryn suuntaan. Ihme kyllä olin tuossa vaiheessa ihan tolpillani ja ikävä omien luokse oli n iin valtava, että ajomatka meni mainiosti. koira oli mahtavaa seuraa eikä edes voinut huonosti.

Perillä odotti uusi koti, innostuneet lapset ja takkaa sytyttävä aviomies. Tuntui heti kodilta <3



Ensimmäinen yö uudessa kodissa nukuttiin kaikki kuin tukit ja herättiin aurinkoiseen aamuun ja katsahtaessani ulos ikkunasta, kävi melkein sama kuin Clifdenissä: meidän makuuhuoneen ikkunoista näkyy vuoret! Molemmilla kerroilla ollaan käyty kodit katsastamassa pilvisellä ilmalla eli tällainen odottamaton bonus ilahdutti niiiin paljon.


Kun sielä Suomessa on kylmä ja satelee lunta, on täälläkin ollut kylmempiä säitä ja aamuisin kuuraa maassa. Uudessa kodissa on niin paljon oppimista! Mihin aikaan laittaa lämmitys päälle ja mihin minkäkin tavaran järkevä paikka on? Omat huonekalut ovat löytäneet paikkansa ja täällä näyttää ihan meidän kodilta. Vähän kauhuissani mietin viikkosiivouksia, kun asuinneliöitä on yht'äkkiä n. 120 ja vessojakin 3.



Uniformutkin käytiin viime tingassa ostamassa näille tyypeille ja uusi koulu alkoi maanantaina. Aikamoista säätöä vielä miettiä mihin aikaan lähdetään kouluunvienti- ja hakureissuille ja nyt taas saadaan väsätä lounaseväätkin mukaan, on uudet kirjat ja erilaiset läksyt, lippusta ja lappusta ja eripäivinä liikuntauniformut, kuin vanhassa ja molemmilla pojilla vielä ne liikunnatkin eripäivinä. Vähän on menty sekaisin ja ostettiin muutamat väärät kirjatkin, mutta onneksi koulu vaikuttaa superkivalta ja molempien opettajat herttaisia, ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Toisella vähän meinaa tulla ikävä vanhoja kuvioita, mutta kai se on vain tätä alkukankeutta. Itselläni kamala syyllisyys tietysti, kun kaikesta tutusta repinyt lapset, vaikka tämä muutto onkin todella hyvä juttu. Sydäntä särkee, kun oma pieni sanoo surkeana, että on ikävä parasta ystävää... Ja on minulla itselläkin ikävä omia ystäviä :( Onneksi Whatsapp ja viestit toimivat molempiin suuntiin <3 Kyllä se silti taas vähän karmaisee ettei me tunneta täältä yhtään ketään. Vielä.




Killarney on aivan superihana kaupunki kyllä ja täytyy sanoa, että olen ihan ekstaasissa, kun täältä löytyy kaikki mitä tarvitsee eikä enää tarvitse odottaa viikkoja, että voi ajaa tunnin päähän johonkin, mistä ehkä saattaa löytyä se mitä tarttee tai sitten ei. Hukkareissuja tuli heitettyä Galwayhin useampikin eli kyllä tällaiset pienet mukavuudet auttavat paljon. Keskustan kaduille on jo nyt ripustettu ihanat jouluvalot, mitkä sytytetään viikon päästä perjantaina - en malta odottaa! 


Joskin alkuviikko meni säntäillessä sinne tänne pää pyörällä, on nyt loppuviikosta jo vähän selkeämpi kuva tästä normaalista rytmistä. Myös tämä neitonen pääsi aloittamaan leikkikoulun/play schoolin vihdoinkin nyt täytettyään kolme. Kyllä sitä oli odotettukkin! Ensimmäisenä iltapäivänä tädit sanoivat, että tule hakemaan jo tunnin päästä. Pehmeä lasku ja silleen. Omani tuntien tiesin kyllä, mitä odottaa ;) Ja niinhän siinä kävi, että minun kasvot nähdessään, tuli niin iso poru, että jäi samoin tein koko kolmeksi tunniksi :D Oma reipas tyttöseni.
Onneksi nyt kuiteskin alkaa viikonloppu ja yritetään ottaa mahdollisimman rennosti kiireisen viikon päätteeksi. Blogikin herää tästä vihdoin eloon ja vitsit en malta jakaa teidän kanssa kaikki sisutusjuttuja ja toivottavasti kamera kulkee mukana myös, kun täällä ympäristössä on vain niin kamalan kaunista.

Mitä teille kuuluu? Onko lunta? Onko joulu jo mielessä? Ja voikaa hyvin ja ihanaa viikonlopun alkua kaikille <3 Sara xxx

Ihan just muuttamassa.

3.11.2016
Juu-u, viimeisiä hetkiä viedään kunnes tämä rulianssi on täällä Clifdenin päässä valmis. Viimeiset pakattavat odottelevat omia kääreitänsä, ja näitä bokseja on tässä aika lailla odottelemassa launtaista muutto-autoa. Huomiseksi on valmisteltu omat viemiset; lähdetään aamusta perheen kanssa kohti Killarneyta ja minä vielä iltapäivästä ajelen takaisin Connemaraan tuomaan autolla lauantaina koiran ja takakontillisen sellaista tavaraa, mitä muutomiehille emme raaski antaa kuljetettavaksi.


Oikeastaan kaikki systeemit ovat menneet varsin joutuisasti. Onhan mulla toki mielessä nämä järjestelyt olleet organisoituna prikulleen jo aikapäivät, mutta mies olisi kyllä pariin otteeseen arvostanut, jos olisin sanonut grand planit myös ääneen ;D Kunhan hän sitten sai jutun juonesta kiinni, että kysyy yhden tehtävän suoritettuaan minulta mitä seuraavaksi, niin hommat ovat sujuneet ilman tiuskimisia ;)




Se mikä itseä ehkä pikkasen ihmetyttää on, että ei ole ollut mitenkään erityisen haikea olo tästä lähtemisestä. Ylleensä mä vollottelen tällaisia siirtymia ahkerastikkin ja kaikki goodbyet on tosi hankalia. Mietin, että varmaankin osaksi johtuu siitä, että tiedän meillä olevan täällä Connemarassa niin hyviä ystäviä, että ihan varmasti tulemme tänne kyläilemään useasti. Ja toisaalta mietä odottaa Killarenyssa niin kivat jutut, että senkin puolesta muutto on hurjasti plussan puolella. 


Kyllä mun silmäkylmään yksi kyynel kuitenkin pyrki, kun eilen parhaiden kavereiden luota lähtiessä meidän keskimmäisen bestis yritti piilottaa häntä, kun ei halunnut että me lähdetään :') 

Ja voihan ne hanat aueta sitten, kun lauantaina lopullisesti painan tämän kodin oven takanani kiinni.

Eh, ja launtaista puheenollen; mies tuossa otti meidän vuokraisäntään yhteyttä eilen ihan vain sopiakseen mihin aikaan me häntä silloin launtaina tavataan ja tämä vastasi, että eihän me silloin launtaina vielä varmaan päästä muuttamaan. Edelliset lähtevät vasta silloin ja me päästään kotiin vasta sunnuntaina tai maanantaina. Vaikka siis oli nimenomaan pari viikkoa sitten sanonut, että me saadaan avaimet 5. päivä. Sanotaanko nyt, että hiukan ehti verenpaineet nousta, kun ollaan kuiteskin tämä koti irtisanottu ja sovittu ne muuttomiehet tekemään tämä 300 km muuttomatka juuri ko. päivälle. Onneksi asia järjestyi ja täytyi taas vähän huokailla vain Irlannissa ;)


Lapsilla kun on nyt lomaviikko koulusta, niin ollaan vähän yritetty vielä nähdä näitä Connemaran kulmia tällä viikolla. Eilen ajeltiin Westportiin päin ja sääli ettei ollut upeampi sää, sillä näimme vaikka mitä upeita näkymiä, missä emme aikaisemmin olleet käyneet. Samalla testailin vähän ajelemista vähän jännemmissäkin paikoissa, kun mulla tuppaa välillä täällä Irlannin rannikkoteillä polvet tutisemaan. Usein melko jyrkkienkään reunamien suojana ei ole parin kymmenen sentin kiviaitaa kummempia rakennelmia. Co. Kerryssä varsinkin on sen verran jylhiä teitä, mitkä ehdottomasti haluan nähdä ja päästä näiden pelkojeni yli.



Mutta tosiaan nyt menen laittelemaan viimeisemmätkin kimpsut ja kampsut kasaan ja sitten muutamme :)) Huippua loppuviikkoa teillekkin, Sara xx