Kuulumiset.

11.10.2017
Sori vaan, etten ole tänne ehtinyt. Enkä oikeastaan ehdi vieläkään. Mä vihaan sanaa ruuhkavuodet, mutta samalla elän just sen ytimessä :D Tähän viikkoon on mahtunut lastenhoitoa; hoitopoikia ja naapurin lapsia, kuvauskeikka ja niiden kuvien ripeä editoiminen etiäpäin ja sit tietty omat lapset harrastuksineen ja koulujuttuineen. Olen laittanut ruokaa, siivonnut, selvitellyt puhtaat pyykit kaappeihin, suunnitellut Elsin ensiviikon synttäreitä ja hankkinut tarvikkeita, organisoinut kämppää, koska saadaan ensi viikolla tänne mun vanhemmat vieraaksi. Vielä riittää kilometrin pitkä to do-lista ja sit vielä tähän samaan syssyyn tietty sulattelen vähän omaan itseeni kohdistuvia uutisia (en ole raskaana!) ja omaksun asiaan liittyviä juttuja. Vielä en ole valmis kertomaan mistä on kysymys, koska esim. tämä aamu alkoi itkulla, mutta kyllä täältä vielä noustaan ja kyseessä ei onneksi ole mikään ihan kuolemanvakava juttu. 

Nyt tarttis hipsutella 4-v juhlakutsuihin pinkkiä glitteriä ja yritän kyllä bloggailla tässä kaiken tuoksinassa, mutta nyt tämän hetkisen blogi saattaapi päivittyä tällai kerran pari viikkoon ja sit taas pölyn (tai glitterin ;)) laskeuduttua palailen rivakampaan tahtiin. On nimittäin jo ikävä <3

Perjantai-hömppää.

6.10.2017
Mun on vaikea käsittää, että kello on täällä vasta pikkusen päälle kaksi iltapäivällä. Kenties syynä, että eräs tyttönen herätti mut kello 04:30 ja nukahti kyllä uudestaan, mut minä en. Ja mä en edes juo enää kahvia, että ihme kyllä olen vielä toistaiseksi aivan messissä, mutta tämä päivä tuntuu kestäneen jo vaiks kuinka kauan :D

No mut perjantai - ai kun kiva :) Mun päivään mahtuikin jo yksi tosi mielenkiintoinen palaveri, mikä näyttäisi poikivan tosi jännittävää tekemistä mulle. Haastavaa kylläkin, mutta ehkäpä on hyvä vähän astua ulos mukavuusalueeltakin välillä!



Muuten meillä on aika perus meno. Hain Elsin koulusta ja joka päivä hän haluaisi olla koulussa ihan koko päivän, kuten isoveljet (nyt hänen leikkikoulunsa siis vain 3h päivässä). Välillä sitä miettii, että onko tehnyt äitinä jotain hyvin vai huonosti, kun kaikki kolme riemumielin käyvät koulua; et niinkuin olenko kasvattanut heistä rohkeita ja itsenäisiä vai eikö he vain halua viettää aikaa mun kanssa :D



Tällä miltei 4-vuotiaalla on kyllä niin hauskat jutut just nyt. Itseasiassa, kiitos bloggauksen, huomasin, että täällä on säilössä kivasti kaikkia virstapylväitä hän ja isoveljien kehityksestä, mitä en ikinä muistanut kirjoittaa vauvakirjoihin ylös. Jos nyt totta puhutaan 2/3 meidän perheen vauvakirjoista on tällä hetkellä hukassa, apua...



Vaikka en sen verran syvällisemmin halua täällä luonnehtia lapsiani, mutta pakko huomioida tämän tytön syvä kaikkien kasvien rakastaminen. Kukkasten tietty varsinkin. Hänellä oli tuossa niin kova tohina päällä, että vain sen hetken pysyi paikallaan, kun pysähtyi ihailemaan näitä pieniä kukintoja. kotiin tietysti matkaa aina mitä käpyjä milloinkin. Harmi ettei täällä tarvitse tehdä niitä kasvikansioita; meillä ois jo materiaalit valmiina!


Mitäs meillä on vielä tähän päivään tiedossa? 

Pojilla on koristreenit, milloinka mä ehdin aina juttelemaan kivasti yhden äitikaverin kanssa, kenen poika on vielä itseasiassa meidän Jamesin luokalla. Pikkuhiljaa alkaa täältä Killarneysta saamaan hyviä kavereita ja siitä on erityisen iloinen ja kiitollinen olo. Viehän se aikaa aina kotiutua uuteen paikkaan, mutta tuttavat, kaverit ja ystävät on sellainen viimesilaus vai mitä?

Toivottavasti teillä on kiva viikonloppu tiedossa! Mulla on huomenna tupa täysi ja sunnuntainakin tapahtumaa toisen perään, että toivottavasti saan tänään unta ihan äly-aikaisin. Nyt seuraavaksi lupasin vähän leikki barbeilla ja sit nopskaa ennen niitä koristreenejä koiran kanssa kunnon lenkille. Tässähän tämä loppupäivä hujahtaakin. Iltaruoka täytyy ehkä oikeaista kalapuikkojen ja salaatin kautta.

Mut nyt ne barbit - kuulemisiin :)


Olohuoneen käyttöönotto.

5.10.2017
Sitting room where nobody sits - tätä on vaikea käsittää ennen kuin tulee Irlantiin. Täällä miltei kodissa kuin kodissa on olohuone, sitting room, missä on mahtavimmat (nahka)sohvat, vitriini parhaimmille posliineille ja kristalleille, kenties jäätävän kokoinen tv, mitä kukaan ei juuri katso jne. 

Se todellinen olohuone on yleensä keittiön yhteydessä sijaitseva snug. Snug on sellainen nurkkaus, missä on kenties nojatuoleja ja toinen tv ja missä keittiön lisäksi todella hengataan. Syy lienee, että täällä valtaosassa taloja kaikki huoneet on erikseen ovien takana eikä samalla tavalla kuin Suomessa enemmän yhtenäistä tilaa. Näin meilläkin. Olohuone on tässä heti ulko-ovesta vasemmalla ja koko muu koti jää tavallaan tämän taakse. Keittiössä tuntuu tapahtuvan eniten ja oikeastaan tänne olkkariin on tullut hipsittyä ihan aniharvoin, mutta enevimissä määrin! 

Meillähän ei nimittäin ole ollut tv:tä siitä asti, kun muutimme tänne Irlantiin. Mä en ole juuri telkkaria katsonut (vaan nysvännyt internetissä) ja Liam taas on ollut niin paljon töissä. Lastenohjelmat on saanut dvd:ltä taikka youtubesta. On ollut ihan typerän tuntuiselta ajatukselta maksaa tv-luvasta, kun ei sitä sitten olisi niin paljon katsottu. Nyt olemme kuitenkin tosissaan ruvenneet miettimään telkkarin ostamista tähän olohuoneeseen ja pöytäkoneen siirtämistä vierashuoneeseen. Pienellä huonekalurymsteerauksella ei tarvitsisi sen itse ruudun lisäksi kauheasti tähän hommeliin panostaakkaan. Ehkä se on nämä pimenevät illat, mutta nyt jotenkin mielummin pötköttelisin sohvan nurkassa vaikka jotain sarjaa taikka Britti X-factoria katsomassa, kuin kovalla tuolilla keittiönpöydän ääressä, mihin yleensä jämähdän lasten mentyä nukkumaan.


Niin siis tosiaan se syy, miksi tässä olohuoneessa en ole viihtynyt, on kun tämä on ollut vähän sellainen keskeneräinen ja sekainen. Eilen vihdoin sain inspiksen kaivaa kaapista viime vuonna muuttoa varten elmukelmutetut valokuvakehykset kuvineen ja vaikka en nyt ihan harkinnut vielä viimeisen päälle, mihin niitä sijoittelen, tuli tuo takanreunus heti jotenkin kotoisemman näköiseksi.




Näitä pitää vielä varmaan vähän ajan kanssa pyöritellä, mutta samaan syssyyn kävin kaivamassa esiin syksyisemmät villaviltit ja samettisen tyynynpäällisen ja muuta tähän loppuvuoteen sopivaa somistusta omista kaapeista. Vaikka mä ehkäpä tosiaan tykkäisinkin vähän modernimmasta talosta, niin onhan tämä nyt aika cozy :)


Juu ei kotikuvia ilman meidän vahtikoiraa :)) Pulla itseasiassa onkin viettänyt meistä eniten aikaa täällä olkkarissa ja pujahtaa nojatuolille taikka sohvalle nukkumaan aina, kun keittiön ovi on raollaan. Hän ei tuolla varsinaisessa koiran sängyssä mielellään viettäisi aikaa laisinkaan ja olihan meillä alunperin ajatuksena ettei koiraa sohvalle tai nojatuoliin, mutta niin ne periaatteet sitten unohtui, kun hän oppi hyppäämään kainaloon :) Yläkerta ja makuuhuoneet sentään ovat vielä no-go zone.

Heh, olihan näitäkin kuvia voinut vähän stailata ja nuo miehen ostamat liljat alkavat - luojan kiitos - tulla tiensä päähän! Hän oli ihan unohtunut, miten voimakas tuoksu (tai no haju) liljoista tulee ja osti ne minua ilahduttamaan. Itse muistin ja en yleensä osta, mutta en kyllä ole raaskinut poiskaan heittää, kun ovathan ne kertakaikkisen upeita ulkonäöltään. ja kyllähän ne ilahduttivatkin, koska ajatus on tärkein <3 Seuraavaksi ostan kyllä syvän punaisia ruusuja :)


Olohuoneen ikkunalaudoilla sen sijaan ilahduttaa jo Callunat. Yleensä olen ostanut kunnon kanervia, mutta nyt jotenkin miellyin noihin.


Hänen lemppari paikkansa - ja tosiaan täällä me taas olohuoneessa hengataan ja aika ihanaakin, koska tämä on, meidän makuuhuoneen lisäksi, koko talon valoisin huone. Liam myös osti just itsellensä ja koko perhettä ilahduttamaan uuden levysoittimen, koska eräs kätevä emäntä ehkä pyyhki edellisestä soittimesta turhan rivakasti pölyjä ja se meni epäkuntoon, kääk! Varaosat olivat kuulemma kiven alla ja mies alkoi olla jo aika tuskainen ilman lemppari harrastustaan ja sanoin sitten, että osta nyt hyvä ihminen uusi soitin ja tuhlaa välillä itseesi. Ei tarvinnut kahdesti käskeä :D

Jeps, mutta nyt taidan ruveta edistämään tätä huonekalujen siirtelyä ja kuulemisiin taas pian! Ja hei oli kiva saada tuonne kommenttiboksiin enemmän elo, kun tämä on vähän tällaista, kuin itsellensä viestittelisi... Mukavaa torstaita tyypit!




Kunnon syksy.

2.10.2017
No nyt se ihan varmasti on täällä. Tähän asti on jotenkin miettinyt, että kauniina päivinä voi olla kesänomaista, mutta nyt tuntuu ettei sellaisia päiviä enää tänä vuonna tule. Eikä sen nyt niin väliä, koska syksyhän on oikeasti aivan ihanaa aikaa! Tai on täällä meilläpäin ainaskin, koska koko Killarney kansallispuistoineen on kuin tehty syksyä varten.



Meidän viikkoja vie koulujen lisäksi lasten harrastukset monina iltoina ja tietysti hoitopojatkin on nyt taas pienen tauon jälkeen tässä parisen kertaa viikossa, mutta silti halua nyt oikein erityisesti tsempata, että lähdetään lasten kanssa enemmän luontoon seikkailemaan.



Eilen me tehtiin pikainen pyrähdys iltapuolella tuohon kansallispuiston meidän puoleiseen kulmaukseen, mistä ihan vajaassa kymmenessä minuutissa pääsee kävelyteiltä metsäpolkujen siimekseen. 



Saas nähdä mikä eräjorma musta vielä kuoriutuu, mutta heti rupesin miettimään, että meidän välikausihousuvalikoimaa täytyy ainaskin esikoisen osalta päivittää. Lupasin lapsille, että ens kerralla voitaisiin ottaa vähän evästäkin mukaan ja mennä pidemmälle retkelle. Nyt kuljin kännykkä ja kamera kädessä ihastellen kaikkea, mutta ainakin tuo puhelimen voisi jatkossa jättää näiltä reissulta veks. Ja vain nauttia luonnosta ja lapsista.



Puusto täällä meillä päin on tuollaista ihan valtavaa sorttia. Useamman sadan vuoden kasvaneiden puunrunkojen läpimitta on valtaisa ja vielä vanhempien korkeuskin on, no, päätä huimaava :) Tämä tässä yläkuvassa on ihan keskikokoinen.



Samassa kohtaa puunrungon sisällä taisin ottaa kuvan näistä nöpösistä just, kun oltiin muutettu tänne. Mun mielestä on aina kivaa, kun on asunut uudessa paikassa kokonaisen vuoden ja tietää milloin mikäkin kukka kukkii ja lakastuu ja missä niitä on, missä kohdassa on erityisen kaunis ruska ja minkälaisessa talvisäässä lumiset vuortenhuiput on komeimmillaan.

Vähän mietityttää tuleva pimeä ajanjakso ja olin kovasti suunnitellut ostavani viimeistään kellojen siirtyessä talviaikaan kirkasvalo-lampun. Toistaiseksi olenkin oikeastaan fiilistellyt pimeneviä iloja ja viritellyt kausivaloja olohuoneeseen, poltellut kynttilöitä ja sen sellaista. Täällä hetkellä syksy ainakin antaa enemmän kuin ottaa ja nautin tunnelmasta tosi tosi paljon. Kohtahan täällä on Halloween ajankohtainen koristeluineen (yhtä iso hommeli melkein kuin joulu) ja se on aina koko syksyn oikea highlight. 

Miten teillä lukijoilla on syksy lähtenyt sujumaan?

Lagom.

28.9.2017
Syksy, mikä ihana tekosyy. Tai no itseasiassa nyt aletaan olla lääkärin määräysten alaisuudessa :) Kauhea olo alkoi olla kestänyt jo sen verran pitkään, että mies patisti mut eilen varaamaan lekurin ja sinnehän minä sitten marssin.


Kaikki stressi purkautui kyynelinä siinä vastaanotolla ja onneksi meidän GP - perhelääkäri - on sen verran ihana, että hän tarkasteli minut ihan juurta jaksaen, otti verikokeet ja kaikki. 

Poskiontelontulehdus lie se alkuperäinen syy, mutta kaikki viimeaikainen stressi sitten sai hänet taas suosittelemaan kunnon läsnäoloharjoituksia. Olin taas keräillyt vähän turhaa hötkyiltävää arkeen ja esim. jumppaaminen ei viimeaikoina tuntunut laisinkaan kivalta vaan enemmän sellaiselta pakkopullalta. Olin tässä monia muitakin asioita stressannut itseasiassa ihan hirveästi ja ilmankos sitten yleensä melko hyvä immuniteettikin oli sen seurauksena alentunut. 

Nyt alkaa mennä sairaskertomuksen puolelle, mutta siis lääkäri erityisesti suositteli minulle erästä Mindfulness-kirjaa, mitä lähdin sitten tänään kirjakaupasta etsimään. 



No tuo kirja osoittautuikin paikallisessa kirjakaupassa yli kymmenen euroa kalliimmaksi, kuin netissä ja päätin ostaa sen sitten toisaalta, mutta siinä mindfulness-hyllyllä jäin selailemaan erilaisia Hygge-, Lykke- ja Lagom-kirjoja. Tämä kuvan Lagom-kirja oli niin älyttömän söpö ja kaunis taitoltaan ja kuvitukseltaan ja aika edullinen, että ajattelin siitä jo saavani sopivasti sellaista hetkeen heittäytymistä. Siis lueskelusta sohvalla viltin alla kännykän näpräyksen sijaan. Kassan luona huomasin myös lempikirjailijani Marian Keyesin vastailmestyneen teoksen the Break. Keyesin kirjat ovat aina olleet loistavia ja tästä erityisesti olin lukenut ylistäviä arvosteluita. Yöpöydältä onkin puuttunut luettava jo pidemmän aikaa ja heräteostoksena nappasin sitten tuonkin. Joo-o, lopulta nämä kirjat maksoivat yhteensä enemmän, kuin tuo lääkärin määräämä kirja, kääk :D 



Sen mitä sitä kirjaa selailin, huomasin siinä olevan paljon meditaatioharjoituksia ja olin itseasiassa juuri pitkästä aikaa ruvennut tekemään Headspace-sovellutuksen kanssa ilta-meditaatiota. Tuo appi on ihan loistava. Mun ajatukset, kun karkailevat noin nanosekunnissa, sovellutuksen puhujan rauhallinen ääni saa todella pysähtymään hetkeen. Tehtiin meidän Fionnin kanssa myöskin sama harjoite illalla, kun arvelin hänen pitävän myös siitä ja meinataan tehdä nyt seuraavan viikon joka ilta. Jos englanti sujuu edes auttavasti, lämpimästi suosittelen ko. ilmaista aplikaatiota.



Nyt kun tässä vielä parantelen tätä flunssaa, meinaan ihan siis luvan kanssa pötkötellä ja ottaa rennosti. Jumpat ja järkkäilyt kyllä odottavat. Meidän reissun ajan kennelissä ollut koirakin on ollut kotiin paluusta lähtien oikein super hellyydenkipeä ja hyppää kainaloon onnellisena, jos kukaan edes lähestyykään sohvaa <3



Ehdin, ennen kuin piti lähteä viemään esikoista harrastukseen (istun nyt autossa tätä naputtelemassa), lueskelmaan tuota Lagomia pienen hetkisen ja se on kyllä just niin symppis ja kiva, mitä osasin odottaakkin ulkoasun perusteella. Syksyisiin fiiliksiin, kun ulkona sataa ja myrskyää tänään, sopi myös omena-chia-mantelimaito-kaneli-smoothie. 



Jahka tämä olo tästä vähän paranee, aloitan taas pitkät kävelyreissut tuohon läheiseen luonnonpuistoon tämän koiran kanssa. Sitten pikkuhiljaa ehkä jotain jooga/pilates-tyylistä kehonhuoltoa ja pikkuisen kerrallaan palailen jumppailemaan. Pliis tekin sielä ruudun toisella puolella viheltäkää pilliä ettette rasitu liikaa ja nautiskelkaa tästä tunnelmallisesta syksystä <3


Loma entisessä elämässä.

26.9.2017
Muistatteko, kun jaoin täällä aikaisemmin nämä kuvat? En koskaan tullut laittaneeksi tänne blogiin näitä muita samalla kerralla kuvattuja ruutuja, koska olivat keväällä niin kovin syksyisiä. Mut nythän nämä sopii tänne oikein hyvin. Varsinkin, kun viime viikosta tehtiin reissu tuonne rakkaisiin vanhoihin maisemiin. Ja arvaatteko otinko itse reissusta yhtäkään valokuvaa? :D Onneksi on nämä :)




Näissä kuvissa meidän naamoilta paistaa onni, koska olimme jo tietoisia muutosta ja se helpotti tosi paljon. Liamin kuihtuneesta olemuksesta muistuu silti heti mieleen mitä se arki ja todellisuus Clifdenissä olikaan. Ajaessamme kylille viime keskiviikkona hän naurahti hermostuneesti, että "että ihan kuin pitäisi nyt mennä just töihin sinne vanhaan työpaikkaan!". Se sama stressi pyyhkäisi hänen mieleensä, kuin tottumuksesta. Mulle taas tuli nostalginen olo vanhoista kulmista, mutta samalla jysähti tajuntaan se silkka yksinäisen puurtamisen määrä tuola entisessä elämässä. Satuin vielä lukemaan tuolta vanhan blogin puolelta vanhoja vuoden 2014 ja 2015 postauksia ja oikein vatsasta kouraisi ne kaikki muistot. 

No joka tapauksessa meillä oli silti mukavaa yhdessä ja meidän kaikkien oli ihana nähdä kaikki hyviä ystäviä ja tuttavia. Oikeastaan tahti paikasta toiseen ja mahdollisimman monen ihmisen mahduttaminen pariin päivään oli vähän liiankin kanssa, koska mulla jo pikkusen tulojaan tehnyt flunssa yltyi kuumeeseen lauantai aamuna ja joskin selvisin ajomatkasta Galwaysta anoppilaan joten kuten, olen viettänyt viimeiset päivät sängynpohjalla. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin kipeänä. Eilinen kotimatka oli ihan kamala, mutta nyt on niin ihana olla omassa kodissa. Sopii tähän syksyyn kyllä jotenkin tällainen niiskuttelu peiton alla ja tassuttelu villasukat jalassa hakemaan uutta teekupposta. Onneksi ehdin nyt tässä parisen päivää sairastaa ihan rauhassa ja jospa tämä tästä taittuisi lepäilyllä. 

Loma entisessä elämässä oli kyllä jotenkin hullunkurinen juttu. Tavallaan tuli ikävä sinne, mutta toisaalta ne asiat, mitkä täällä on paremmin, on niiiin paljon paremmin, että muutto on kaiken vaikeuden arvoista. Toisaalta oli aivan sydäntä riistävän ihanaa istua tyttökavereiden kanssa juttelemassa pitkästä aikaa. Mulla on tuola Clifdenissä ja Galwayssa todella ihania ystäviä ja harmittaa ettei ehditä nähdä useammin. Suunnitelmissa on kyllä uusi reissu seuraavan puolen vuoden sisään :)

Jahka tästä flunssasta parannun, palailen vähän täyspainoisemmin tänne bloginkin puolelle <3

Irlantilaisten naisten idoli.

19.9.2017
Miehellä alkoi lauantaina loma ja kauhean epäkätevää tämän blogin kannalta, kun nyt hän haluaa viettää mun kanssa aikaa :D Hehe, tosiaan mulla menee aina ihan pasmat sekaisin, kun en saa näitä hiljaisia aamuja itsekseni aikatauluttaa jumppailujen ja kirjoittamisen ja muiden juttujen kanssa. Tämäkin teksti pyörinyt mielessä jo päiväkausia ja ehkä hyväkin niin. Olen mietiskellyt oikeastaan, mitä haluan aiheesta sanoa. Nyt lykkäsin Liamin jatkamaan vierashuoneen rymsteerausta, minkä jo tuossa aloitin ja sen jälkeen hän saa heilua yläkerrassa porakoneen kera ;)

Mutta sitten aiheeseen.



Välillä mä koen olevani täällä Irlannissa aika ulkopuolinen, mutta samalla tiedostan, että en itse hirveästi tee asian puolesta, että esim. lukisin paikallisia lehtiä taikka katsoisin Irlantilaista televisiota.  Tietenkin mulla on Irlantilaisia kavereita ja ystäviä ja sukulaisia ja sellai pintapuolisesti tiedän mitä täällä tapahtuu, mutta todellisuudessa suurin syy on vissiin se, että koen olevani vain niiiin erilainen, kuin esimerkiksi Irlantilaiset naiset. Tämä on ollut vahvuutena silloin, kun tapasin mieheni ;)

Minkälainen sitten on Irlantilainen nainen? Mitä teille tulee mieleen? Vuosia sitten, kun mä en vielä edes ollut tavannut Liamia, mä ajattelin, että Irlantilaiset naiset ovat sellaisia kiharapäisiä pisamaisia luonnonlapsia. Todella down to earth ja muutenkin naturelleja. Olin suorastaan ällikällä lyöty, että tämä kaikki on oikeastaan eeeerittäin kaukana todellisuudesta.

Tietenkin luonnonlapsiakin täältä löytyy ja ei tietenkään voi yleistää sataprosenttisesti, mutta kyllä täällä valtaosa naisista on harvinaisen samasta purkista. Jos oikein karrikoimaan lähdetään, on oikein oiva esimerkki modernista irlantilaisesta naisesta tämä Pippa O'Connor. Hän on toiminut mallina ensin ja sittemmin perustanut suositun blogin ja hän on - ainakin omien kaverieni - suuri idoli. Joskaan en hänen blogiaan ole lukenut taikka muuten häntä seuraillut, tuli tämä kirja vastaan kirjastossa ja päätin sen hetken mielijohteesta lainata. Että pääsisin vähän paremmin sisään tähän irlantilaisen naisen ajatusmaailmaan.

Pippan kirja ei sinällään nyt ollut mitenkään mullistava; aikalailla tavallisia tyyliohjeita, meikkausohjeita ja ihonhoito-ohjeita, mutta samalla hymyilytti kuitenkin. Ne pienet niksit, mitä hän vähän erilaisina juttuina tarjosi, ovat kyllä parilla kaverillani ehdottomasti käytössä :)



Pukeutumistyyliltään irlantilaiset naiset ovat naisellisia, huoliteltuja ja noh, vähän tylsiä. Sana neat [sievä] tulee omaan mieleeni. Se mikä on kiva juttu, on että yleensä tuntuu, että täällä pidetään vaatteista ja kengistä hyvää huolta, joskin laadullisesti vaatteet suosikkiliikkeissä Penneysissä/Primarkissa ja Dunnes storesissa ovat aika surkeita. Oikeastaan suurin syy lienee, miksi kulahtaneita vaatteita ei juuri näe, on se, että ne viskataan aika surutta roskiin taikka hyväntekeväisyysboksiin, koska edellä mainituista kaupoista saa uuden asukokonaisuuden hyvin halvalla. Toisaalta ainakin oman lähipiirini naiset kyllä esim. pyykkäävät vaatteensa todella huolellisesti ja 5 euron paita voi toisaalta säilyä vuosiakin siistinä. 

Arkisin täällä näkee naisia joko aika tuollaisissa sievissä blouse-tyylisissä viskoosi-paidoissa, tummissa farkuissa ja nilkkureissa taikka sitten päällä on active wear, vaikka ei olisi aikomustakaan jumpata (katsokaa tämä mainio video, koska tämä kuvaa mun mielestä niiiin hyvin menoa täälläkin, vaikka video lienee austraalialainen). 

Mutta vaikka päiväsaikaan täällä näkyisi aika tavallisen näköisiä naisia, tuntuu, että kaikilla paikallisilla naisilla on erikseen juhla-look. Ja jestas se juhlalook voikin olla vaikka kuinka glamorous. Tässäkään ei todella koko taikka ikä sano mitään, vaan naiset todella panostavat meikkiin, hiuksiin (käyvät juhlia varten kampaajalla yleensä aina), juhla-asuihin ja koko asukokonaisuus on harkitusti mätsäävä järkkykorkeineen korkoineen ja supernaisellisineen mekkoineen. Ja on todella värikästä; syvää keltaista, aniliinin punaista, sänkönsinistä. Ja tietysti joka häihin ja ristiäisiin melkein ostetaan uusi asukokonaisuus. Näitä kemuja täällä tuntuu olevan vaikka kuinka, koska usein esim. häiden afterseille (eli virallisten ruokailujen jälkeisiin bileisiin) kutsutaan kaikki kumminkaimat ja merkkisynttäreitä juhlitaan usein isolla porukalla miltei yhtä näyttävästi. Ristiäisiin pistetään parhaan bilelookit ja jopa sunnuntain kirkonmenoihin naiset pukeutuvat tavallista näyttävämmin, joskaan ei nyt ehkä ihan niin valtavan korkeisiin korkoihin ja tekoripsiin.

Pippan tyyli ja vallitseva tyyli-ihanne muutenkin on huoliteltu footballer's wife-tyyli - ehkä tiedätte mitä ajan takaa. 


Mutta, kuten sanoin - tämä on tietysti vain mun mielipide, mutta mä kaipaan enemmän kaikessa kontrastia ja särmää. Mun tyyli-ihanne lienee enemmän pariisilainen huolittelemattoman elegantti ja taikka lontoolaisen boheemi. Ja tietysti cool skandinaavinen selkeys, yksinkertaisuus ja luonnolliset materiaalit. 

Irlantilaiset naiset muutenkin pitävät heikkoutensa ja omat asiat ja omina asioinaan ja korkeintaan ihan lähimpien sukulaisnaisten tietona. Ulkokuori ja ulkoanti on hyvinkin sliipattu ja pinnallinen. Missään en ole nähnyt enemmän esimerkiksi suoristettuja hiuksia, vaikka monillakin on todella ihanat luonnolliset kiharat.


Kertoo ehkä minusta eniten, että koko kirjan kauneimmat kuvat koko naisesta olivat nämä tässä ylläolevat hyvin luonnolliset laittamattomat kasvonaamio-kuvat :)

Vaikka kirja ei muuten oikeastaan antanut minulle juurikaan mitään, niin yksi verraton vinkki siinä oli:


Olen ihan vasta hiljattain kesän rusketusten rippeiden haihduttua alkanut käyttää itseruskettavaa kerran viikossa. Tavoitteen ei ole mikään oranssi-vivahde (vaikka lauantain levityksen jälkeen sunnuntaisin hoitelen mielelläni kotirouvailujuttuja täällä neljän seinän sisällä ennenkuin väri tasoittuu :D), vaan vähän lämpöä mun kalmankalpeeseen talvi-ihoon. Noissa itseruskeushommissa kuitenkin tietysti sen tasaisesti levittyminen on sellainen ikuinen murheenkryyni ja tämä vinkki levittää väri käsiin (ja jalkoihin) vanhalla meikkisiveltimellä on aivan loistava. Kiitos Pippa! Nyt ei tarvitse enää piilotella läikikkäitä kämmenselkiä ja sormia ;)

Olenhan usein tosiaan maininnut, että täkäläinen sisustus-tyylikään ei ole ihan se minun silmääni miellyttävä ja se tosiaan jatkaa tuota pukeutumisessa nähtyä nättiä linjaa. Kaikissa huoneissa on usein joku väri-teema ja esimerkiksi makuuhuoneessa saattaa olla lakanat, tyynyt ja verhot samaa settiä. Pippan olohuoneessa on varsin neutraalia, koska usein näkyy tumman liilaa, vaalean turkoosia ja jotain muita voimakkaita murrettuja sävyjä punaisena lankana. Vähän hotellimainen ylellinen sisustus-tyyli lienee eniten naisten mieleen (miehiltä ei vissiin näissä asioissa täällä paljoa kysytä :)).

Ja siis en nyt kirjoita tätä tekstiä mollatakseni irlantilaisia naisia - on tosi monta juttua, missä voisin ottaa heiltä opikseni! Enemmänkin tällainen oma pieni näkökantani täkäläisiin. Heidänhän mielestä mun pörrötukka ja muutenkin luonnolisempi look voi olla ihan kamala ;) Ja toisaalta on muhun tarttunut täältä myös ehdottomasti jotain ja esim. tykkään ettei täällä tarvitse käyttää mitään äiti-uniformua ja kukaan ei räväytä ripseäkään, jos ihan tavallisena arkipäivänä pukeutuu ja meikkaa huolellisesti ja pukeutuu korkeisiin korkoihin. Välillä Suomessa asuessa tuntui, että pitää vähän himmata, kun heti sai osakseen mulkoilevia katseita leikkipuistossa, hehe :D

Jeps, mutta nyt sitten lähden ohjeistamaan miehelle muutaman taulun kiinnityskohtaa ja tänään pitää pakkailla meidän huomiselle road tripille! Otan kuiteskin läppärin mukaan, että pääsen toivottavasti ihan pian taas linjoille :) Mukavaa alkuviikkoa ja kuulemisiin pian :)





Tytön juttuja ja loistavat kirppislöydöt.

13.9.2017

Huh, kamala kiirus taas ollut viime päivät, vaikka munhan pitäis vain olla tällainen kotirouva :D Nytkin itseasiassa alkaa olla jo ilta ja lapset meni just nukkumaan. Eilisen illan bloggaus-aika menikin koira sylissä takkatulta ihaillen. En valita; Aileen-myrsky pauhasi ulkona ja oli aika tunnelmallista sytyttää takka eka kertaa tänä syksynä :)

Tänään ja viime päivät mulla on erityisesti ollut mielessä tämän meidän miltei 4-vuotiaan tyttösen jutut. Pikkuhiljaa pitää mietiskellä hänen lokakuisia synttäreitänsä ja itseasiassa tilasin hänelle juuri Amazonista lahjaksi tämän Shopkins nuken. Moisia nukkeja Elsi on hartaasti ihaillut naapurin isommalla tytöllä ja ruokakaupan leluhyllystä esittänyt vienot toiveet, että tällaisia hän nyt kovasti toivoisi. Itseasiassa mun mielestä Elsin synttärilahjojen ja joululahjojen miettiminen on tsiljoona kertaa helpompaa, kuin pojille ostaminen. Osa syynä se, ettei meillä mitenkään hirveästi ole "tyttöjen leluja" eli paikat ei jo valmiiksi tursuile leikkikaluja ja toisekseen pojat nyt ei muulla ikinä leiki, kuin autoilla ja junilla. Pikkulegotkaan ei heitä lopulta yhtä paljon innosta, kuin nuo iänikuiset autoleikit. Tai sit tietysti ulkoleikit.

Näitä Shopkins-nukkeja voisi sitten vaikka toisen ostaa jouluksi ja lisäksi ehkä nyt sitten vielä ostan toisen - niin ikään naapurin tytöllä nähdyn - L.O.L surprise-pallon. Tässä on sinne lukijoillekkin hyvä kaverisynttärilahja-idea, sillä nämä kustantaa (ainakin täällä) pikkusen vajaa kympin ja yksi Suomikaveri osasi kertoa, että esim. Prismoista löytyy. Yksi kaunis kesäpäivä Elsi ja naapuri löträsivät näillä tilkassa vettä valehtelematta tuntikausia. 

Mun mielestä on ihan liikkistä, että Elsillä alkaa selkeästi olemaan vähän isomman tytön jutut. Mun vauva! Muistelisin, että just tässä nelivuotissynttäreiden alla, about kuukautta aikaisemmin, lapset muuttuvat kertaheitolla palleroisista jotenkin isommiksi. Onhan se vallan haikeata, mutta toisaalta hän on kovin hellä ja hellydenkipeä tapaus eli sellaista vauvamaista palleroisuutta löytyy. 

Mehän just käytiin paikallisessa neuvolassa Elsin kanssa tarkastuksessa ja hänen kasvunsa huitelee sielä plussakäyrillä jossain. Pituutta, kun on taas tullut useita senttejä, olen tehnyt muutamia fb-kirppislöytöjä hänen vaatekaappiinsa:

Nämä molemmat tunikat ovat samalta myyjältä (kuka on kyllä tuttu muuteskin ja olen hänen vuoden vanhemman tyttönsä vaatteita ennenkin ostellut Elsille) ja ensiksi ostin tuon harmaa ruudullisen (kuinka tyylikäs kuosi muuten tällä hetkellä!) ja, kun Elsi ihastui siihen ikihyviksi, ostin tuon toisenkin. Liam oli todella yllättynyt näistä ostoksista, koska meillä ei a) juurikaan ole ollut mitään aplikoituja juttuja ja b) tuo ylempi on erittäin pinkki meidän aikuisten makuun. Mutta tottahan se on;  on vain ostettava enemmän ja enemmän sellaisia, mitkä on tyttösen mieleen. Onneksi noin pääsääntöisesti meillä on yhteneväinen maku ja ne minun alkukesästä ostaman iiiihanat rusettishortsit, mitä Elsi vihasi ihan kauheasti, muuttuivatkin maailman ihanimmiksi, kun naapuri Lucylla oli samanlaiset. Olen kyllä näihin edullisiin ostoksiin tosi tyytyväinen! Molemmat ovat siis H&M:n aiksemmasta mallistosta. 

Kateeksi käy Suomen live kirppariostot ja -myynnit. On mullakin onneksi muutama luotto-ostaja, mutta onhan tuo postitus oma hommansa - puhumattakaan postimaksuista. Tietenkin hinnoittelu itsepalvelukirpparille vie aikaa, mutta kyllä niissä yleensä kiertää tavarakin aika mukavasti. 

Yksi juttu tässä kyllä mietityttää. Elsi haluaisi toivoisi ihan hirveästi sellaista polyesteri prinsessa rooliasu-mekkoa. Eikä ihan mitä tahansa, vaan yhä edelleen hän ihannoi Tuhkimoa yli kaiken. Näin sellaisen kyllä lelukaupassa, mutta jotenkin vielä vähän kauhistuttaa sellaisen ostaminen, heh! Toisaalta tiedän, että hän tulisi niin ikionnelliseksi. Saankohan perusteltua ettei sellaista sitten käytetä kuin leikeissä? :D

Mä en tiedä miksi, mutta mä varmaan odotan aina lasten synttäreitä yhtä paljon, kun he itsekkin :) En jaksaisi odottaa, että he näkevät lahjansa ja ilmapallot ja muut koristeet ja kakut. Eikä meillä edes harrasteta mitään kovin kummallisia teemabileitä ja kuorotteita ja tilpehöörejä, mutta onhan se aina tosi spesiaali päivä ihan sellaisena kotikutoisenakin :)

Et näitä juttuja mä tässä olen viimepäivät miettinyt. Ja on mulla yksi toinenkin postausaihe kielenpäällä kunhan saisin ajatukseni puettua sanoiksi. Siitä sitten toisella kertaa!

Kivaa keskiviikkoa ja kuullaan pian :)




Viikonloppu-rullat.

8.9.2017
Näitä kevätrullia olenkin ehtinyt jo hehkuttamaan ja lupailemaan "reseptiä". Näitä Vietnamilaisia riisirullia voi tietenkin valmistaa miljoonalla eri tavalla, mutta tässä nyt tämä minun tapani :) Ajattelin ajoittaa tämän ruokapostauksen tähän viikonlopun kynnykselle, sillä nämä ovat vähintään yhtä herkullista ja helppoa rullailtavaa, kuin vaikka tortillat, mitä monissa kodeissa syödään perjantain tai lauantain kunniaksi.


Riisipapereita saa ostettua isommista marketeista ja ainakin Suomessa ollessani näin näitä Prismassa. Löytyvät sieltä samoilta hyllyiltä, missä lienee sushi-värkit. Samaa Blue Dragon merkkiä saa täältä Irlannistakin. Kaikista edullisimmat riisipaperit myös Aasialaiset ruokakaupat (esim. helsingin Hakaniemessä löytyy) ja itsekkin kävin ostamassa ison pinkan paikallisesta Malesialaisesta kaupasta, mutta harmikseni nämä mun paperit olivatkin tuollaista pienempää kokoa. Itse tykkään enemmän niistä isommista tortillakokoisista riisipapereita, kun näiden kanssa menee vähän näpräämiseksi :D

Me ei syödä tofua ihan hirveän usein (en ole ihan varma mitä mieltä olen soijatuotteiden syönnistä), mutta näihin se sopii mun mielestä erinomaisesti. Itse tapaan paistaa tofun oikeastaan aina samalla tavalla eli

- silppuan pieneksi punasipulin ja pari kolme kynttiä valkosipulia, leikkelen tofun pitkittäin.

- laitan pannulle lämpiämään seesamöljyä (tai kookosöljyä), loraukset soijakastiketta ja teelusikallisen dijon-sinappia (wholegrain mustard lienee sama aisia)

- sitten rupean kuulottamaan sipuleita pikkusen ennen kuin lykkään tofut paistumaan. Tässä vaiheessa voi vielä roiskia lisää soijakastiketta päälle. Yritän paistaa tofut niin, että ne ruskistuu jokapuolelta.


Tällä kertaa leikkasin lisätäytteiksi avocadoa, jäävuorisalaattia, ituja ja kuorimaveitsellä suikaloitua porkkanaa. Kerran paistoin lehtikaalia sipulin kanssa, myös kurkku pitkulaisina paloina on erityisesti meidän lasten mieleen ja jäävuorisalaatin sijaan ihan kaali taikka lehtisalaatti ovat myös tosi kivoja.

Tofun lisäksi näissä voi käyttää mukana myös ankkaa, kanaa, katkarapuja, pihvinpaloja jne.

Oikeastaan en voi laisinkaan ottaa tästä rulla-intoilusta kunniaa, sillä näihin minut tutustutti paras ystäväni Suomessa. Hän teki meille myös aivan sairaan hyvää kastiketta rullille maapähkinävoista ja hoisin-kastikkeesta (puolet ja puolet), mutta huomasin, että täkälaisissä hoisin-kastikkeissa on ainakin vehnää eli ei sovi mulle. Mut vehnäongelmattomat - kokeilkaa ihmeessä!


Sit rullailu hommiin! Riisipaperit ei tarvitse kuin kevyesti kostuttaa laakeassa astiassa lämpimässä vedessä. Mielestäni on paras dipata paperit veteen molemmin puolin n. 10-20sek puoli sillätavalla, että eivät ihan pehmene vaan jääväät ikääskuin samantyyliseksi, kuin liivatelehti. Paperissa on kuitenkin tässä vaiheessa sen verran kosteutta, että se sulaa lautasella pehmeäksi, kun mietit, millä se täyttää.


Kuten sanoin; näitä pikkupapereita oli vähän hankalampi täuyttää, kuin isompia, mutta hyvin samaan tyyliin, kun muutkin wrapit: täytteet keskelle alaosaan ympyrää, käännä sivut sisään ja sitten rullaa melko napakasti. Riisipaperi venyy, mutta myös hajoaa aika herkästi. Päälle voi hyvin kietoa vaikka toisen paperin.


Ja sitten vain syömään. Voin kertoa, että mulla oli ihan hirveä nälkä näitä taiteillessa ja kuvatessa, et sori vaan jos kuvat ei ole ihan priima laatua, kun olin niin kiire syömään :D

Ihana yhdistelmä raikasta salaattia ja suolaista tofua ja melkein karamellisoituneita puna- ja valkosipulia, nam!

Nyt pitäsi sitten vain oikeasti keksiä mitä tehdä ruoaksi tänä viikonloppuna. Näitä en ehkä heti kehtaa nyt putkeen tehdä parin päivän välein, että jotain helppoa ja kivaa täytynee kehitellä.

Mitä teillä syödään tänä viikonloppuna?






Syksyn korvakorut.

7.9.2017
Sori taas pieni radiohiljaisuus. Viikonlopun kiireiden jälkeen, kun oli tarkoitus aloittaa maanantai puhtaalta pöydältä, aamulla paitaa pukiessa mulle iski ihan jäätävä noidanuoli niskaan. On mulla pari kertaa aikaisemminkin ollut sama vaiva ja oli kyllä varsin jännittävä päivä ja pari, kun koko päätä ei voinut laisinkaan kääntää oikealle. Sen lisäksi, että vaiva oli Voltarenista ja ibuprofeenista huolimatta kivulias, olin myös aika kiukkuinen. Silloin on parempi pysyä pois blogista :D



Mut mut, kyllä muo ilahdutti tällä viikolla aikalailla nämä sunnuntaina fiilis-shoppaillut uudet korvikset! Sunnuntai kun muutenkin on aika aikataulutettuja mulla, tein tehoiskun viereisen kaupungin Debenhamsin Topshoppiin, sillä tarvitsin uudet mustat farkut. Olen ollut aika ihastunut viimeaikaiseen tasselikorvakoru-muotiin, mutta en ole löytänyt sellaista paria, mikä itseä miellyttäisi. Tai itseasiassa näiden kuvien punaiset melkein satasen korut oli ekat, mitkä sykähdytti, mutta hintalappu ei. Topshopin asustehyllyssä roikkuin nämä mun omat 16 eurolla ja kiikutin ne onnellisena kassalle <3



Mullahan on kaikin puolin simppeli (tylsä?) tyyli ja suosin mustaa, valkoista, harmaata ja denimiä. Tällaisilla pienillä väriläiskillä saa ihan tavallisina arkipäivinäkin vähän sitä jotakin asuihin. Valitettavasti etsiskelystä huolimatta en löytänyt näitä samoja korviksia punaisina sellaisista nettikaupoista, mitkä toimittaa Suomeen, mutta Zalandolta löytyi samat tosi kauniin syvän sinisinä ja itse Topshopin nettikaupasta platinan värisinä. Punaisiahan tasseleita löytyy sitten vaikka H&m:n valikoimista, mutta itse en niin sellaisille perustupsuille lämpene.


Mitäs muuta meille kuuluu tähän viikkoon? 

Yksi maailman kivoin juttu on esimerkiksi se, että Liam varasi meille pariksi yöksi hotelliin sinne meidän vanhaan kotipaikkaan Clifdeniin! Mennään siis parin viikon päästä treffaamaan vanhoja ystäviä ja en oikein tiedä miten päin olla, kun niiin paljon jo odotan tuota reissua ja rakkaiden maisemien ja ihmisten tapaamista <3 Liamilla on muutenkin koko viikko vapaata ja mullakin ja tämä onkin eka hänen lomaviikko sitten lokakuun 2014. Et oli jo aikaikin! Tai no olihan hänellä viime vuonna se meidän muuttoa edeltävä viikko lomaa, mut silloin pakkailtiin, siivottiin ja stressattiin sellaisella tahdilla, et eipä se nyt lomasta mennyt kenelläkään. Hän todella ansaitsee tämän lepohetken.

Löysin myös meidän lähistöltä loistavan eko-kaupan, missä saan täytettyä Ecoverin pyykinpesuainepullon edullisesti ja koska tämä on eka paikka koko maassa, missä olen törmännyt tuollaisen täyttöpalveluun, taatusti tulemme käymään tuola useamminkin. Ihan järkkyä joka kerta ostaa uusi muovipullo! Näähän nyt pienet teot on aika pisara meressä, mutta kai ne vähätkin teot vaikuttaa.

Speaking of which; olen jumittunut seuraamaan noita Hurrikaani Irma uutisointeja ulkomaisilta kanavilta ja instagramin livevideoista katsellut ihan tavallisten ihmisten varautumista hurrikaaniin. Täällä Irlannissahan voi Suomen asteikolla olla useinkin talvisin hirmumyrskyjä ja silloin jo niissä 40 m/s puuskissa ja sateissa ja tulvissa kauhistuttaa nuo luonnon voimat, puhumattakaan noin kovasta pyörremyrskystä. Tulee mieleen parin vuoden takaa täältä myrsky Desmond, mihinkä aikaan me oltiin just Clifdenistä tunnin päässä Westportissa anopin kanssa hotellissa (katsomassa joulupukkia) ja tiet meille kotiin oli tulvien vallassa ja jouduimme ajamaan keskelle maata Athloneen yöksi anoppilaan (tulvien kautta silloinkin, ikinä ei ole jännittänyt auton ajaminen niin paljon) ja kotiin pääsimme palaamaan vasta, kun tulvat olivat vähän laskeneet. Nuo tulvavedet silloin talvella kestivät viikkoja keskisessä Irlannissa ja esim. miehen sisko perheineen joutuivat jättämään veden saartaman kotinsa ja asumaan hätämajoituksessa. Useinhan näitä hurrikaanien tail endejä tulee tänne päin sateineen, et saapa nähdä kulkeutuuko Irman rippeet tällä kertaa myöskin meille. 

Jes, mutta nyt koulustahaku reissuille ja kuulemisiin taas! Mitäs mieltä olette korviksista?

Lemppari insta-tilit.

1.9.2017
Monen muun tapaan, Intagram on koukuttanut mut jo aikapäiviä sitten. Avasin tilini silloin, kun meidän James (nyt 5v5kk) oli ehkäpä parikuinen. Olen aina tykännyt postitella kuvia arkisista tilanteista ja en paljon itse mietiskele fiidini yhdenmukaisuutta. Samoiten seuraamani tilien yhdenmukaisuus on täysin toisijainen juttu ja seuraan niitä lähinnä yksittäisten kuvien takia. Monia huumorin takia, useita inspiraation takia ja sitten vain ihan kurkistaakseni elämään ihan toisaalla.

Instagramia selailen erityisesti iltasella, kun en enää jaksa tehdä mitään kehittävää. Ei varmaan ihan paras iltasatuvinkki aikuisille, mut oh well... en taida olla yksin :D Myöhäisillassa tapaan yleensä naureskella erilaisille meme-tileille (esim. tämä, tämä ja tämä), mutta kyllä mun sellaisia lempparitilejä on nämä:



@courtneyadamo on sellaisen Britti-portaalin kuin Babyccino kids perustaja ja hänen tiliään aloin seuraamaan melkein heti, kun ig-tilin avasin. Hänellä oli muistaakseni noita aikoja vaajaa 2000 seuraajaa ja nyt niitä on yli 200k! Ei mikään ihme, sillä hänen kuvansa on aina tyylikkäitä ja hillittyjä, mutta silti lämpimiä. Alusta asti tykkäsin hänen tyylistä pukea lapset ja itseasiassa varmaan häneltä saanut eniten inspistä omien lasten vaatekaappiin. Ennen perhe asui Lontoossa ja erityisesti Pohjois-Lontoon miljöö-kuvat ihastuttivat. Sittemmin perhe on asettunut Australiaan ja on kyllä kiva katsella elämää sieltäkin käsin :)



Toisen Babyccino-perustajan @esterbabyccino tili on myös ihana ja tämä perhe asustaa Hollannissa. Tyyli on hyvin samanmoinen, mutta erityisesti heidän koti on aivan ihana!



@soloskates jatkaa samanlaista linjaa ja tämä Lontoolais nainen usein kuvaa heidän reisuujaan Cornwaliin ja tietysti suloisia lapsiaan. Heidän vasta valmistunut kotinsa on myös överi-hieno.




@lacoquetakids on Lontoossa sijaitsevan (joo arvatkaa mun lempikaupunki :D) saman nimisen kaupan espanjalaisen omistajattaren tili. Hänellä on 5 lasta, ketkä ovat syntyneet tyyliin 5 vuoden sisään. Vaatteet on tosi söpöjä ja onpa meillä ollut Elsillä tuosta putiikista pienempänä yhden ihanat kengätkin. Celian insta storiesia on myös kiva katsella. Erityisesti, kun lapset puhuvat espanjaa, kun se on jotenkin niin ihanan kuuloista!



@shapyphilomena Tähän tilin omistajaan ja minuun liitty aika uskomaton tarina: kerran viime talvena selailin instassa ihan todella päämäärättömästi jonkun fiidiä, missä yhteen kuvaan oli kommentoitu jotain todella tavallista, mutta jostain syystä klikkasin tuon tilin auki. Kuvissa seikkaili söpö Elsin ikäinen tyttö. Profiilin omistajan nimi oli Shay. Ajattelin, että tunsimpas minäkin kerran yhden Shayn jenkkilästä, kenen kanssa hengasin Sydneyssa Australiassa kaksi vikaa päivääni sielä toukokuussa 2004. Shay oli kotoisin Oregonista ja kas tuokin Shay on kotoisin Oregonista... ja ei hitto se on se sama Shay, kenet tapasin 13 vuotta sitten Sydneyssä! Ihan neula heinäsuovassa-juttu, että satuin löytämään hänet random klikkauksella, mutta sitä mieluisempi :) Meillä tuntuu olevan ihan hirmuisesti yhteistä ja kirjoitellaan toistemme kanssa jatkuvasti. Ja siis kaiken tämän lisäksi hänellä on myös aivan ihania kuvia :)



@somethingswedish tilin hollantilainen Anna asui perheineen ennen Ruotsissa ja heillä oli sielä asuessaan ihan huikean ihana asunto ja jotenkin liikkiksiä huomioita expat-elosta Skandinaviassa. Nyttemmin Hollannissa asustaessaankin tili on jäänyt seurantaan hyvän huumorintajun takia.




@madebylonilla on varmaan kaikista parhaat kuvatekstit ja hästägit. Kuvat ovat myös kekselijäitä ja tyylikkäitä. Mutta ennen kaikkea hauskoja ja huumorintajuisia.


@theminipost on yksi harvoista irlantilaisista tileistä mitä seuraan omien irlantilaisten kaverien lisäksi. No itseasiassa tämä Orlaghkin on kaverin kaveri. Hän on siis jonkunmoinen brändikonsultti ja kuvissa näkyy kivoja paikkoja Dublinissa, mutta myös heidän matkojaan Länsi-Irlantiin. Jotain hänen omia asujuttujaan ja muita mielenkiintoisia tyylihommeleita.

Pari muuta seuraamaani irlantilaista on @orlasheridanstyle ja @sixblackdots, kenen kanssa me päädyttiin instagramin kautta tapaamaan Clifdenissä ja kenen kanssa ystävystyin ja olemme tavanneet nyt parin vuoden aikana monta monta kertaa <3



Suomalaista tileistä taas täytyy nostaa esiin @idaaliina ja hänen pettämättömän tyylikkäät kaksosensa. 



@hoppestikk.no@madebysiri, @frida_bre ja @panda_mr on mun norjalaisia neuleinspiraatio-tilejä. Oih, neuloappa yhtä kaunista jälkeä ja yhtä kekselijäitä neuloksia!



@davidbeckham Do I need to say more ;) David on niin symppis ja lisäksi söpö ja kaikista parasta on bongata hänen äitinsä Sanda Beckhamin kommentteja pojalleen kaikkien satojen fanien joukosta (nousevat siis aina siihen näkösälle, en mä niitä kommentteja selaamalla selaa).



@organic_olivia on kaikille foliohatuille sopiva fiidi :D No ei vais, ihan todella mielenkiintoista ja lähteisiin perustuvaa informaatiota. Monet hyvät tipit ja infot tullut häneltä ja hänen blogistaan. 



@lavenderandsagephotography on toinen valokuvaaja-fiidi, mikä pitää nostaa esiin. Tykkään ihan älyttömästi hänen tyylistään kuvata ilman mitään ihme propseja.



Ja toinen on @xanseye, kuka niinikään taitavasti tuo tunteen ja fiiliksen esiin mitä kauneimma tavalla. Näitä kuvia voisin selata vaiks kuinka kauan...


Ja viimeisenä @shona_vertue, austalialainen Lontoossa asuva personal trainer, kuka on kaunis, älykäs ja myös super hauska. Tykkään erityisesti hänen ig stories-videoista.

***

Sellaisia tällä kertaa. Olisi hauska kuulla teidän lemppari fiidejä ja löytää uusia katseltavia.
Mun ig yhä edelleen löytyy @saraooc ja yritän sinnekkin kerätä rohkeutta tehdä enemmän höpöttelyvideoita, kun niitä aina pyydetään. en tosin oikein tiedä millä kielellä videoissa puhua, kun mulla on tosi paljon ei-suomenkielisä seuraajia.

Mut nyt perjantai-illan rentoilua luvassa ja palaillaan taas pian!